Antiikin Rooman tasavallan ajan kohtalokkain sota käytiin karthagolaista sotapäällikköä Hannibalia ja hänen joukkojaan vastaan. Kun tätä vuonna 218 eaa. puhjennutta ns. toista puunilaissotaa oli kestänyt jo neljä raskasta vuotta, sodan painopiste siirtyi yllättäen Sisiliaan, Syrakusan mahtavaan kaupunkivaltioon. Sen asukkaat onnistuivat pyristelemään vapaaksi tyrannien ikeestä, mutta aina löytyi viekkaita valtaan pyrkijöitä tilalle. Rikasta kaupunkia havittelivat omistukseensa myös karthagolaiset ja tietenkin roomalaiset. Rooman maa- ja merivoimia odotti kuitenkin yllätys: syrakusalaisilla oli turvanaan Arkhimedeen keksimät ja rakennuttamat uudet, nerokkaat sotakoneet.
Titus Livius (Patavinus) (64 or 59 BC – AD 17)—known as Livy in English, and Tite-Live in French—was a Roman historian who wrote a monumental history of Rome and the Roman people – Ab Urbe Condita Libri (Books from the Foundation of the City) – covering the period from the earliest legends of Rome before the traditional foundation in 753 BC through the reign of Augustus in Livy's own time. He was on familiar terms with the Julio-Claudian dynasty, advising Augustus's grandnephew, the future emperor Claudius, as a young man not long before 14 AD in a letter to take up the writing of history. Livy and Augustus's wife, Livia, were from the same clan in different locations, although not related by blood.