Supersalanen tyttöpäiväkirja

by Veera Milja

Suorapuheisia ja herkkävireisiä runoja tytöksi kasvamisesta.

Lavarunouden taituri näyttää, millaista on kasvaa tytöksi muiden katseen alla.

Supersalanen tyttöpäiväkirja on kurkistus esiteini-ikäisen tytön mieleen, kun ei vielä olla aikuisia muttei lapsiakaan. Televisiossa kaksoistornit romahtavat ja Irakin sota jylisee, mutta kotona omassa huoneessaan versovat uudet tunteet ja ajatukset. Kiihkeä ilo, painostava häpeä, mykistävä hämmennys. Jatkuva odotus, että tänään tapahtuu jotakin, ihan mitä vaan, mikä muuttaa kaiken.

Veera Milja on esiintyvä runoilija ja joogaopettaja. Hän on järjestänyt lukuisia kirjallisuus- ja taidetapahtumia muun muassa Helsingissä ja Savonlinnassa sekä esittänyt, kirjoittanut ja opettanut lavarunoutta. Hän on osallistunut niin Helsinki Poetry Connectionin kuin Lavarunoakatemian toimintaan. Veera Milja on kotiutunut vanhalle juna-asemalle Kerman kylään Heinävedelle. Supersalanen tyttöpäiväkirja on hänen esikoiskokoelmansa.

Genres: Poetry, Young Adult, Finnish Literature

80 pages, Hardcover

First published March 17, 2022

Reviews

[Nelli Heinimo · Rating 5 out of 5]

Rakastun aina, kun löydän teeskentelemättömiä runoja, joita voi lukea kiemurtelematta tai tuntematta itseään tyhmäksi, ja joista löytää kerta kerralta uusia tasoja. Tämän kirjan aihe yhdistettynä kuvattuun aikakauteen/ikäkauteen osui vieläpä omiini niin, etten voinut melkein uskoa onneani. Yksityiskohdat, tunteet, murrosikäisen avuttomuus vaikean olon äärellä. Upea, taitavasti kirjoitettu teos.

[Ansa · Rating 4 out of 5]

Kaunis esikoisteos. En ole ihan tarpeeksi vanha kohderyhmään, jolle teoksessa viitatut tapahtumat ja tavarat varmasti ovat punoutuneet muistiin aivan eri tavalla. Minulle tässä nousi hallitsevaksi elementiksi läpi kirjan kodin painostava tunnelma, joka tihkuu säkeiden läpi raskaana. Muuten kaikki on lapsenomaisesti hiukan kiihkeää, valkoisia valheita ja ryöppyäviä ajatuksia. Tätä taatusti kuuntelee lavarunoutena mielellään. Mieleen jäi lapsuuden elementeistä erityisesti katuliiduilla piirtely ja asvaltin liitukausista puhuminen.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Ihmeellinen runokokoelma, tosi vahva paikan ja ajan tuntu. Milloin elämä oikeasti sitten alkaa, vai alkaako, ja huomaako sen vasta jälkeenpäin, tai ehkä ei ollenkaan?

[meri · Rating 4 out of 5]

pidin tästä paljon. lapsuus nuoruus tyttöys tuttuus vyöryi ylitseni ja oli niin lähellä että sattui. aikuisen kirjoittamat ala-asteikäisen ajatuspalat on kiehtova tekstilaji, minä pidin tästä. en osaa ikinä runoista sen enempää sanoa, ehkä se riittää.

[Elina Mäkitalo · Rating 2 out of 5]

Ei ollut ihan minulle, mutta en yleensä runoista olekaan saanut kauheasti irti. Muutama ihan hyvin onnistunut ja koskettavakin mutta muuten sellaisia, joista en oikeastaan saanut mitään irti. Olisi varmaan pitänyt keskittyä paremmin. Parasta oli ehkä se, että nuoret kasvuvaiheessa olevat tytöt tarvitsevat tällaisia kirjoja ja mahdollisuutta samaistua, sitä että tunteita voi tuoda esiin eri tavoin vaikka kirjoittamalla. Yksi asia, josta en pitänyt yhtään oli ne erilaiset äänet, joita kuului taustalla. Se säikäyttää ja sanoma pitäisi saada esiin pelkillä sanoilla. Eri asia sitten kun runoja esitetään mutta tällaisessa runokirjassa tai yhtään missään kirjassa. Äänikirja pitäisi olla pelkästään luettu ääneen, ei näitä ääniä varmaan ole ihan fyysisessäkään kirjassa. Mutta kyllä tämä lukea kannattaa.

Kirja sijoittuu Helmet- lukuhaasteessa 2024 kohtaan numero 26. Kirjan nimessä on sana kirja. Tähän kohtaan olin suunnitellut alkujaan muuta kirjaa, mutta koska tämä löytyi jo äänikirjoistani niin päätin sittenkin sijoittaa tämän siihen kohtaan.

[Jenni]

tyttöyttä, paljon tuttua, yritin kuunnella käsivarttani

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Veera Miljan runokokoelma Supersalanen tyttöpäiväkirja meni ohi tutkani keväällä, mutta joulukuun alussa kohdalle osunut Kalevi Jäntin palkinto nosti runokokoelman silmiini. Palkintovoittajana Milja on hyvässä seurassa: palkinnon jakoivat Eeva Turusen upea Sivistynyt ja miellyttävä ihminen ja Iida Sofia Hirvosen Radalla.

Nimi ja kansikuva täräyttävät heti täyslaidallisen tyttöyttä ja sama meno jatkuu kansien välissä. Tampereella tämä on kirjastossa luokiteltu nuortenkirjaksi, mikä suoraan sanoen hiukkasen ihmetyttää. Jotenkin esiteiniä meininki on, mutta ei tässä hetkessä, vaan tarkasteltuna jälkeen päin vuosien päästä. Minun on vähän vaikea nähdä, että 13-vuotias tyttäreni saisi tästä vielä ihan hirveästi irti. 2000-luvun alussa tyttövuosiaan viettänyt lukija sen sijaan viihtynee paremmin.

2000-luvun alussa tosiaan ollaan. WTC-tornit ja syyskuun 11. päivä ovat viitepisteenä. Muuten teos on tulvillaan salaisuuksia ja jotenkin painostavaa tunnelmaa – ei ihan sellaista vaaleanpunaista höttöä, mitä pinnan perusteella voisi kuvitella. Mutta milloinpa tyttöys olisi ollut vain helppoa, yksinkertaista ja söpöä?

Teoksen kuvaamassa tyttöydessä mielenkiintoista on runojen kertojan tietty hankaluus ja kulmikkuus. Hän on se tyttö, joka ajautuu riitoihin parhaan ystävänsä kanssa, jonka juttuihin lipsuu asioita, jotka eivät ihan välttämättä ole aivan täysin totta, ja joihin muut sitten pikkumaisesti takertuvat: ”ja niin mä käyn valehtelijan maineeseen, huolettomana suusta / putoilevaan puolitotuuteen / mä käyn valheeseen niinku mä oisin asunu siinä aina”.

Veera Miljaa kuvaillaan kustantamon esittelyssä lavarunoilijaksi; se on helppo uskoa tekstien perusteella. Teksti virtaa sujuvasti ja sen kuulee helposti päässään lausuttuna. Kirja ilmestyikin yhtä aikaa painettuna ja Miljan lukemana äänikirjana. Olisi mukava päästä kuulemaan runoilijaa livenä.

haluisin vielä huutaa miten kaikki tää oli turhaa,
miten turhaa oli kaikki kaunat ja salailu! sun päiväkirjat!
miten ne valheet läähättää aina aivan meiän kannoilla
mutta silloin suurkaupungin tunkkanen tuuli,
se tuuli nostaa hupun mun päähän ku maailman hellin käsi ja mä
nauran ja käännyn ja nauran

[Pauliina (The Bookaholic Dreamer) · Rating 5 out of 5]

Tämä on yksi niistä runokirjoista joista ei voi koskaan oikein sanoa että sen on lukenut loppuun. Luin Supersalanen Tyttöpäiväkirjan alusta loppuun, lukien suuren osan runoista ääneen, ja sitten aloitin lukemaan sitä uudestaan. Voin kuvitella olevani jossain Supersalasen Tyttöpäiväkirjan sivujen keskellä aina. Ajattelin että ehkä minun pitäisi lukea se vielä vain yhden kerran ennenkuin merkkaan sen luetuksi - mutta nyt olen pureskellut tätä kirjaa alusta loppuun monta kertaa viimeisen kolmen kuukauden aikana, ja ehkä pitää myöntää että en ole koskaan lukenut sitä tarpeeksi.

Miljan runot ovat leikillisiä, ja päälliltäpuolin nostalgisia kenelle tahansa joka on varttunut 80 tai 90 luvulla. Mutta leikillisiä virkkeitä peittää kumma tunnelma. Päähenkilö tekee pelottavia huomauksia jotka enteilevät pahoista asioista, leikit, salaa kirjoitettu päiväkirja ja mansikkajäätelöt yhtäkkiä loppuvat viesteihin joissa lukee pliis auttakaa joku. Milja onnistui saaman minut hymyilemään kunnes yhtäkkiä hymyni muuttui kylmiksi väreiksi.

Hurjasti suosittelen tätä opusta! Ja kiitos isolle sisarelleni joka lähetti tämän Skotlantiin minulle jouluksi - en olisi ikinä osunut tähän itse!

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Iloinen kansi huijasi minua ja odotin kevyttä ja pirteää. Tämä olikin aika surullinen ja ahdistava. Melkein itkin. Tarina kertoo 90-luvusta ja siinä on paljon sellaista, minkä itse tunnistan.

Teos koostuu yhdestä tarinasta, eikä kyse ole irralllisista runoista, kuten runokokoelmissa yleensä. Intertekstuaalisuus toimii hyvin, viittaukset 9/11 tapahtumiin eivät niinkään. Tästä tuli vähän terapiakirjallisuuden maku. Tuli fiilis, että toivottavasti asioiden purku auttoi tekijää?

"teipattujen ikkunalasien takana kaakelista tehtyjä taloja tuhotaan / ja hetkeks niiden paikalle jää tyhjä kohta / johon taivas käy lepäämään"

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

What a treat, so smoothly flowing and well-written, finding the true essence of a certain age where the world is clear, so clear that its painful, about a point of view where it's impossible to do anything about than watch how everything unfolds. I loved the language and the rhythm and the directness, there's a certain kinda magic in the way this thing flows. Love it.

[Hellin Karoliina · Rating 4 out of 5]

ihana ihana ihana. harvoin lukenut aikuisille tarkoitettuja ala-astemuistoja näin selvinä ja iholle tulevina paloina, kaikki oli mietitty nostalgisia fontteja myöten. yleensä myös ahmin runokirjat hetkessä, mutta tässä oli jotenkin paljon sulateltavaa, piti pysähtyä sivuille pidemmäksi aikaa.

[Elsi · Rating 3 out of 5]

Tää tuntui jotenkin enemmän niiltä ajatuksilta, joita syntyy esiteiniaikoja muistellessa, kuin varsinaisesti esiteiniaikoina. En usko, että 12-vuotias minä olisi saanut tästä kirjasta paljoa irti. Tykkäsin kuitenkin kepeän kipuilevasta tunnelmasta, joka monissa runoissa oli.

[Kirjamonsteri · Rating 2 out of 5]

Suhteellisen kokemattomalle runojen lukijalle (lue: minulle...) yllättävän haastava teos. Teemojen puolesta sopii nuorten vinkkaukseen hyvin, mutta täytyy kyllä sanoa, että en suosittele tätä ihan aloittelijoille.

[Jenna Kallio · Rating 4 out of 5]

Tämä oli kuin portti omaan lapsuudenkotiin, noin vuoteen 2000. Yhden sukupolven kollektiivisia muistoja: kodin kummallisen kireä tunnelma, vanhempien riidat. Markat, vaatteet ja huoneen oveen kiinnitetty KEEP OUT -kyltti.

[Susa · Rating 4 out of 5]

Miten söpö, hellä ja samastuttava!

[Johanna · Rating 4 out of 5]

Herkkä, kaunis, ihana, surullinen, nostalginen. Tähän täytyy palata uudestaan vielä!

[Matu :3 · Rating 4 out of 5]

Ihana! Kiemurtelen uusissa lakanoissani ja kiherrän ku tää on niin suloinen. Aaaahh, tyttöys!

[Essi Pailinna-Bertell · Rating 3 out of 5]

”sinä päivänä kun en enää oo tää sama kenenkäs
sinä päivänä mut pitää päättää kuka oon, ite”

[Eerika · Rating 4 out of 5]

99% angel, 1% something else 💘✨

[Pipsa Paasilehto · Rating 3 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä runokirja nuoren elämästä.

[Neo · Rating 4 out of 5]

Yllättävän kovatasoista runoutta! Paljon tulkinnanvaraa, viittauksia (kiitos Idols Tuulet puhaltaa never forget) ja pientä muotokokeilua. Lukisin tekijältä lisää!

[karo · Rating 4 out of 5]

MIKS MUN ARVOSTELUT EI TALLENNU? TÄÄ OLI IHANA. ITKIN. NAUTIN.

[Iira · Rating 3 out of 5]

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana