Kolmen naisen kirjeitä - Rakkaudesta, surusta, luopumisesta

by Suvi Ahola, Ina Ruokolainen, Nenne Hallman

Kolme kuusikymppistä naista katsoi elämänsä käännekohtiin ja tunnisti monta luopumista: läheisten kuolemia, eroja ja muuta surua, mutta myös tietoisia irrotteluja ja riemastuttavia oivalluksia.

Toimittajat ja kirjoittamisen ammattilaiset Ina Ruokolainen, Nenne Hallman ja Suvi Ahola ovat olleet ystäviä neljäkymmentä vuotta. He alkoivat kirjoittaa toisilleen kirjeitä selvittääkseen, mitkä ratkaisut ja elämän yllätykset ovat ottaneet koville, ja mitkä puolestaan ovat tuoneet lisää vapautta ja vaihtoehtoja.

Ystävykset eivät aina ole olleet yhtä läheisiä, ja siksi kirjeistä paljastuu myös yllätyksiä. Naiset kirjoittavat henkilökohtaisesti ja itseään säästämättä, samalla toinen toistaan tukien ja neuvoen.

Ina Ruokolainen (s. 1959) on toimittaja, tietokirjailija, kriitikko ja kirjoittajakouluttaja. Hänen kirjojensa aiheina ovat olleet yhtä hyvin sieniruoat ja kotiseutupyöräily kuin kulttuurin eri puolet muotoilusta kuvataiteeseen ja teatteriin.

Suvi Ahola (s. 1959) on toimittaja, kriitikko ja kirjailija. Hän on kirjoittanut niin omaelämäkerrallisia teoksia kuin esseitä, ruokakirjoja, runoja ja kirjallisuudentutkimusta.

Nenne Hallman (s. 1957) on toimittaja ja käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt toimituspäällikkönä ja julkaisujohtajana sekä erikoislehtien päätoimittajana.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature

280 pages, Hardcover

Published January 1, 2022

Reviews

[Tantti · Rating 5 out of 5]

Ihanaa kuvausta vahvojen naisten elämästä taustoineen. Kirjaan oli ihana upota ja soljui eteenpäin omalla painollaan. Tällaisia ystäviä näen omassakin elämässäni olevan ja toivottavasti on 30 vuoden kuluttuakin.

[Anne Dahl · Rating 3 out of 5]

2,75
Kirjoittamisen ammattilaisetoiden ystävyys on kestänyt erot ja läheisyydet, tauot ja jatkuvat yhteydenpidot.
Osa kosketti, olenhan samaa ikäpolvea ja osittain samantyyppisissä maailmantapahtumissa ja elämänkiemuroissa eletään mutta pikkuisen siloiteltuja nämä olivat, liian siistejä, liian aseteltuja sanoja (ollakseen kirjeitä, joissa odotin intiimimpää sävyä).

[Helena · Rating 4 out of 5]

Olipas ihanaa lukea oman sukupolven naisten mietteitä elämästä. Suvi Aholan kirjoitukset ovat aiemminkin myötäilleet vahvasti omia elämäntapahtumiani - muistan saaneeni paljon lohtua kirjastaan Iljan äidiksi siinä vaiheessa, kun oli opeteltava tulemaan toimeen omien vauvojen herättämien aggressioiden kanssa. Palaan näihin teksteihin uudelleen vähän hitaammalla lukutempolla.

[Tuula Nygård · Rating 4 out of 5]

Kolmen ystävyksen toisilleen kirjoittamista kirjeistä koostettu kirja oli elämänmakuinen ja koskettava. Väliin liikutuin kyyneliin, väliin hämmästelin kuinka samanlainen jonkun toisen lapsuuskoti on ollut kuin omani: vanha koulu luokkahuoneineen, jossa on köysi katosta ja pingispöytä koko naapuruston lasten iloksi.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Olen kirjeenvaihtokirjojen ystävä ja tämä itseäni vanhempien naisten välinen postittelu elämän isoista/merkityksellisistä asioista osui juuri täydelliseen kohtaa omaa elämänvaihekriisiä.

[Sirkkis · Rating 4 out of 5]

Kun on syntynyt samalla vuosikymmenellä kirjoittajien kanssa, voi jakaa yhteisiä kokemuksia, vaikka ei omistakaan koiraa eikä ratsasta...

[Päivi Haverinen · Rating 3 out of 5]

Mukavasti kirjoitettu ja sopivan kepeä tämän hetken kesä fiilikseen.

[Riia · Rating 3 out of 5]

Kirja alkaa lyhyinä kirjeinä ystävältä toisille. Kirjan loppua kohden kirjeiden pituus kasvaa. Ensimmäiset kirjeet ovat lyhykäisyydessään vähän mitäänsanomattomia. Pidemmät kirjeet taas antavat enemmän, tuli mieleen, että sopisivat hyvin kolumneiksi, vai olisivatkohan jopa liian pitkiä kolumneiksi? Kuuntelin äänikirjana. Eri kirjeiden välillä olisi ollut hyvä pitää lyhyt, hiljainen tauko. Nyt menee niin nopeasti kirjeestä toiseen, että on vaikea orientoitua siihen, että uusi kirje alkaa. Myös ystävykset menevät sekaisin, en enää tiedä, kuka kirjoitti mitäkin. Toimisi ehkä paremmin fyysisenä kirjana.

[AikaMatKa · Rating 3 out of 5]

Tällaisia vertaistukikirjoja on mukava aina silloin tällöin lukea. Kieltämättä tuli vähän tirkistelevä olo, kun tiesin, kenestä kerrottiin, kun kirjoitettiin puolisosta. Toisaalta taas harmitti, kun toisen kirjoittajan kohdalla en sitä tiennyt enkä löytänyt tietoja googlettamallakaan.