Tenho

by Pulmu Kailamo, Taru Kumara-Moisio

Kata on päättänyt saada miehensä takaisin. Tarvitaan vain elämänmuutos, sellaisiahan nelikymppisenä kuuluukin tehdä. Hän jättäisi nukkavierun paikallislehden toimituksen ja singahtaisi uuteen ammattiin. Silloin mies muistaisi, miksi oli aikoinaan rakastunut häneen. Unohtaisi Helyn, vaikka tämä oli nuorempi ja kiinnostunut ihan kaikesta, vegaaniruoastakin.

Kriisi palauttaa Katan mieleen toisen alun kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Eletään 1990-luvun loppua, nokialaiset piipittävät tekstiviestejä, Tulliklubilla jyrisee suomimetalli. Nuori Kata tutustuu omalaatuiseen kaveriporukkaan, joka elää puoliksi netissä, puoliksi oikeassa maailmassa. Varhainen sosiaalinen media vetää Katankin taikapiiriinsä, jossa totinen maalaistyttö voi olla mitä vain. Tai niin Kata luulee.

Uutta kohti puskiessaan Kata työntää piinaavat nuoruusmuistot syrjään. Mutta mihin saakka unelma valkoisesta takista kantaa, jos menneisyydestä ei ole oppinut mitään?

Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision romaani Tenho kertoo vetovoimista, kateudesta ja etsimisestä. Siitä, miten musiikki tuntuu aina kuuluvan jostain kauempaa.

250 pages

Published April 25, 2022

About the author

I am a fiction writer and a professional historian. I am fascinated by time, light, trees and human beings.

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Ysäri herää eloon Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision Tenhossa. Sen hevimeininki ja opiskelukuviot Tampereella kolahtivat suoraan johonkin tuttuun ja tärkeään osaan minua, sitä elämää, jonka olen elänyt ja kokenut.

Pidin kirjasta koko ajan enemmän, ja loppu toi kyyneleet silmiini. Kirja tavoittaa jotain olennaista kasvamisesta, joka tekee kipeää nuorena, keski-ikäisenä ja aina vain. Koko elämän mittainen tapahtumahan se kai onkin, ikinä emme ole valmiita.

Tenhoa oli vaikea laskea käsistään. Se koukuttaa ja viihdyttää juuri sopivasti.

[Anna · Rating 5 out of 5]

Tenho oli miellyttävä lukukokemus nykynuorelle, sillä siinä sai kurkistaa menneeseen maailmaan luontevasti tutuissa Tampereen maisemissa. Erityisesti siitä varmasti pitävät ysärin itse kokeneet sekä irkkifanit. Kestää myös uudelleenlukemista mahdollista jatko-osaa odotellessa😉

[A]

Tenhoavinta kirjassa oli irkkaaminen ja tunnistettava kanavameininki. Haluan lukea lisää alkuaikojen irkkaamisesta! /kickban

[Miia]

Tenho vei mukanaan 90-luvulle niin vaikuttavasti, että ryhdyin huvittuneena muistelemaan omiakin teini- ja opiskeluaikojani. Tarinan toisella aikajanalla vuonna 2016 päähenkilö Kati kamppailee avioeron kynnyksellä. Se on kovin aidon oloista minäkertojan Katin ajatusten, tunteiden ja selviytymisyritysten kautta. Poika Arttu pitää äitinsä jalat lähellä maanpintaa, ja Artun isä on mukana kuvioissa ainakin ajoittain. Tykkäsin tästä elämänmakuisesta tarinasta.

[Laura Pollari · Rating 5 out of 5]

Tenhoa lukiessa tuli olo, että olin taas 8-vuotias, kuuntelin lappustereoista Nylon Beatin Naparengasta kesämökin yläkerrassa, selailin MeKaks-lehteä ja haaveilin, että olisin jo nuori aikuinen (mun suurin unelmani lapsena, eh).

Teoksessa oli jotenkin kaikki kohdillaan, mutta ei sellaisella ennalta-arvattavalla tavalla, jota unettavaksikin kutsutaan. Hymyni seiväshyppäsi korviin asti tasaisin väliajoin.

Vaikka yleensä en pidä passiivis-aggressiivisuutta tai tunnelukkoisuutta hauskana ominaisuutena ihmisessä (heh), kirjan päähenkilö ataK-Kata onnistui yllättämään ja viihdyttämään. Myös loppuratkaisun kohdalla olin ihan, et jesss, you go girl!

Miinusta ainoastaan siitä, että kirja pääsi loppumaan kesken. Olisin voinut lukea tätä varmaan 300 sivua lisää.

Kirja on täynnä äärettömän kauniita virkkeitä – järkyttävän hauskojakin – mutta tää sykähdytti erityisesti:

”Tavarat on helppo asetella paikoilleen, sielujen liikkeet ovat hitaampia.”

Suosittelen Tenhoa kesäkirjaksi kaikille, mutta erityisesti nörteille ja nostalgiannälkäisille. Summer is crazy.

[Mika Holopainen · Rating 4 out of 5]

Romaani toimi eri aikatasojen ja episodimaisuuden osalta hyvin eli henkilöitä ja tapahtumia oli helppo seurata. Tenhon kieli oli luontevaa ja vaihtelevaa, tosin puhekielimäisiä ilmauksia olisi voinut olla enemmänkin. Toisaalta huumoria mm repliikeissä oli mielestäni juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian päälleliimatusti. Tarinaan liittyy kiinnostavia teemoja, kuten irkkaukseen ja muuhun netin varhaisvaiheen kommunikointiin liittyvät tunteet innostuksesta häpeään ja ahdistukseen, siis samoja tunteita jotka ovat yleistyneet nykyisellä sosiaalisen median aikakaudella.

Ytävyyttä ja siihen liittyviä muutoksia kuvataan Tenhossa hienosti. Kertojaminä Katan tunne-elämän kuvaus eri aikatasoilla säilyy aitona ja rehellisenä, mitään liian suuria draamallisia kuvioita ei ole yritetty tuoda väkisin tarinaan mukaan, vaikka arkista draamaa - ja samalla komiikkaa - onkin riittävästi. Olisin toisalta kaivannut enemmän Katan omaa pohdintaa elämästään keski-ikäisenä, jonkinlaista reflektiota ja kyseenalaistamista. Lopussa kuvataan sisäistä kriisiä ja uutta alkua, mutta pohdintaa ja oman taustan ja menneisyyden arviointia Kata ei varsinaisesti tee. Ehkä nuo asiat olisivat vaatineet hieman erilaista rakennetta, laajuutta ja tyylilajia koko romaanille. Ja ehkä ajatuksena on toisaalta, että juuri "reflektoimattomuus" on kriisin syynä keski-ikäiselle Katalle.

Mutta kaiken kaikkiaan siis hyvää ja kompaktia kerrontaa, jossa tarina etenee, dialogi on luontevaa ja siirtymiset aikatasoilla luovat oman kiinnostavan kehyksen ja luovat sopivasti odotuksia ja jännitystä lukijalle.

[Jonna Riikonen]

Kiehtova ysäriromaani, jonka keskeisenä elementtinä on irkkaaminen. Irkkaaminen ei ollut osa minun 1990-lukulaista elämääni. Pidän sitä silti kiehtovana osana romaania: on hienoa, että IRC avaa kertomuksessa sitä, miten verkkomaailma hivuttautui vähitellen osaksi tavallista arkea ja miten jo reilut parikymmentä vuotta sitten osa elämästä saattoi solahtaa verkkoon. Irkkaaminen on sillä tavalla luonteva osa romaania, että sitä ei tarvitse syvällisesti ymmärtää voidakseen viihtyä kirjan parissa. Osoitus siitä on ainakin se, että minä viihdyin romaanin äärellä mainiosti – olisin mielelläni viihtynyt kauemminkin.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä. Nostalgia-arvosta se puolikas lisää: yliopiston mikroluokat, IRC-kanavat ja 1990-luvun lopun musiikkilainaukset. Ja toki minuun vetosi myös keski-ikäisen ihmisen kriisi elämänvalinnoistaan.

[Enamele · Rating 3 out of 5]

Äikän kurssia varten. Oli kuitenkin ihan helppo ja nopealukuinen ja vähän jäin jopa koukkuunkin lopussa. Käytännössä ei tapahtunut oikeen mitään ihmeellistä mutta ihan ok.

[Iiris · Rating 5 out of 5]

hyvin koskettava teos, itkin monta kertaa. hahmot olivat kiinnostavasti luotuja ja pidin kahdella aikatasolla tapahtuvasta kerronnasta.