Puuttuva sana sisältää viisi teosta Samuel Beckettin elämän viimeiseltä vuosikymmeneltä : Seura, Kehnosti nähty kehnosti sanottu, Pahinta päin ohoi, Värähdyksiä yhä, Miten sanoa; Company, Ill Seen Ill Said, Worstward Ho, Stirrings Still, Comment dire.
Lyhyitä, itsenäisiä tekstejä yhdistää ainakin Beckettin vuosikymmenestä toiseen yhä ankarammaksi muuttunut kieli, ja niiden loppumaton uudelleenlukeminen ja -tulkitseminen; yksi lukija löytää Shakespearen, toinen Danten, kolmas Beckettin aiemmat teokset tai hänen oman elämänsä vaiheita, ja niin edelleen. Caj Westerbergin upeasti kääntämät neljä proosateosta ja yksi runo ovat kuin kysymyksiä aiheista vaikeimmista: kielestä, etiikasta, olemassaolosta ja sen mielettömyydestä, josta huolimatta on syytä ”Yrittää taas. Epäonnistua taas. Epäonnistua paremmin.” Tällainen kulku ”pahinta päin” on yksi arvokkaimmista asioista, mitä kirjallisuus voi tehdä, eikä kukaan ennen tai jälkeen Samuel Beckettin ole siihen samalla tavalla kyennyt. Ohoi!
SAMUEL BECKETT (1906–1989) on maailmankuulu irlantilainen kirjailija, jonka laaja tuotanto sisältää niin runoja, romaaneja kuin näytelmiäkin. Toisen maailmansodan aikaan Beckett kuului Ranskan vastarintajoukkoihin. Kirjallisuuden Nobel-palkinto hänelle myönnettiin vuonna 1969.
Novels of Samuel Barclay Beckett, Irish writer, include Murphy in 1938 and Malone Dies in 1951; a wider audience know his absurdist plays, such as Waiting for Godot in 1952 and Krapp's Last Tape in 1959, and he won the Nobel Prize of 1969 for literature.
Samuel Barclay Beckett, an avant-garde theater director and poet, lived in France for most of his adult life. He used English and French. His work offers a bleak, tragicomic outlook on human nature, often coupled with black gallows humor.
People regard most influence of Samuel Barclay Beckett of the 20th century. James Augustine Aloysius Joyce strongly influenced him, whom people consider as one modernist. People sometimes consider him as an inspiration to many later first postmodernists. He is one of the key in what Martin Esslin called the "theater of the absurd". His later career worked with increasing minimalism.
People awarded Samuel Barclay Beckett "for his writing, which—in new forms for the novel and drama—in the destitution of modern man acquires its elevation".
In 1984, people elected Samuel Barclay Bennett as Saoi of Aosdána.