Matilda Myrskytuuli

by Tiinamari Tikkanen

"Alttarille vievät askeleet ovat häpeästä raskaat, kohdussa kasvaa pienokainen, joka sai alkunsa liian varhain. Sitä ei kukaan saa tietää. Ehkä Jumala tarkoitti sen niin, että hän oppisi."

Matilda ja Margit ovat nuoria vanhoillislestadiolaisten suurperheiden tyttäriä. Lapsina he antoivat toisilleen lempinimet Myrskytuuli ja Aurinkoinen. Margit lähtee perhetragedian jälkeen omille teilleen, kuten myös Matildan veli Arttu. Matildasta tulee vastoin tahtoaan äiti ja vaimo aikuisuuden kynnyksellä, mutta hänkään ei sopeudu rooliinsa eikä uskonyhteisön vaatimuksiin.

Luonnollisen, kesyttömän kauneutensa ja voimansa siivittämänä Matilda rakentaa uuden elämän ja identiteetin. Hänen rajoja rikkova rohkeutensa valloittaa ja inspiroi lukijankin seuraamaan sydäntään.

Matilda Myrskytuuli on Tiinamari Tikkasen (s. 1992) koskettava esikoisromaani.

296 pages, Hardcover

Published January 1, 2022

Reviews

[Kiki · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja tuli vastaan luettuani Tarja Leinosen kirjan Koti koivun alla. Ajattelin, että lukaisenpa tämän samaan syssyyn.
Lukiessa tuli sellainen olo, että tähän kirjaan on yritetty saada liikaa asioita mukaan. Oli kuin kirjailija olisi ensin lukenut Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, sitten nähnyt kannessa olevan kuvapankkikuvan ja lopuksi livauttanut väliin pari aforismia.
Takakansitekstin loppu "Hänen [Matildan] rajoja rikkova rohkeutensa valloittaa ja inspiroi lukijankin seuraamaan sydäntään" kuulostaa self help -oppaalta.
Tässä tietysti käsiteltiin tärkeitä ja kiinnostavia aiheita, ja uskon että jollekin tästä voi olla apua, mutta itselleni tämä ei oikein tuonut mitään uutta.
Loppuratkaisusta pidin, vaikka se aika yllättäen tulikin.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

3,5

Kaunis tarina uskosta irrottautumisesta ja rakkaudesta. Pientä hiomattomuutta kirjassa minusta oli kuitenkin. Tarina oli sekoitus Kielletty hedelmä -elokuvaa ja Rauhalan Taivaslaulua. Tuntui, että antaako tämä enää mitään uutta lestadiolaisuudesta irtautumistarinoiden joukkoon?
Koin jotenkin kamalan kiusalliseksi isoveli Artun suoran pikkusiskonsa Matildan ihailun ja jumaloinnin: tuntui jotenkin insestiseltä ja väärältä, vaikka ei siinä mitään seksuaalista ollut. Ehkä olen lukenut liikaa lestadiolaispiireissä sattuneista insesti- ja hyväksikäyttötapauksista, että aloin heti ajattelemaan jotenkin sen olevan liikaa, jos isoveli hokee, kuinka jumalaisen kaunis ja upea ja ihana tämä on. Että siinä on nyt jotakin semmoista (vaikka ei siis ollut.)
Mukavan viihdyttävä tarina kuitenkin, jonka luin melko hujauksessa. Loppu oli yllättävä ja ihana.

[Njalla · Rating 3 out of 5]

Tarina jakautui useampaan osaan. Annetaan ymmärtää että kirja keskittyy hengelliseen väkivaltaan, ja alku toki keskittyikin nuoren naisen ongelmiin pienessä uskonnollisessa yhteisössä. Mutta sitten lähti laukalle ja lujaa. Viimeisessä osassa ei mainittu edes päähenkilön lapsia juurikaan ja koko ihminen tuntui eriltä. Oliko kyseessä edes sama tarina?
Toki ihminen voi muuttua rajusti päästyään eroon painostavasta ja rajoittavasta ympäristöstä, mutta noin rajusti ja pian? Tuskin. Vaikka tuntuu aika kurjalta ajatella että ensimmäinen osa kirjaa oli realistinen, toinen osa ei. Miksi toisaalta ei.

[Kaisa N · Rating 4 out of 5]

Viehättävä ja ilmavasti kirjoitettu esikoinen. Teemaltaan tosi vieras minulle mutta vaikeista asioista kirjoitettiin lämpimästi ja ihmisiä ymmärtäen.

[Pilppu · Rating 5 out of 5]

Ahdistavasta tunnelmasta huolimatta tykkäsin. Matildan tunteet oli kuvattu hyvin ja on helppo samaistua tarpeeseen juosta välillä metsään.