What do you think?
Rate this book
Ihon alla
Rosoinen kuvaus äitiydestä, perheestä ja tyttärestä, joka on muutakin kuin haavansa.
Pienenä Aino ei kuunnellut lässytystä vaan oli topakka lapsi. Nyt puhelimesta kuuluu teinin hätä: ”Mä oon tehnyt syviä viiltoja. Äiti anteeks.”
Elämä muuttuu mustaksi ja itkusta painavaksi. Verisiä pyyhkeitä, pitkiä hihoja, piilotettuja teriä. Mitä tehtiin väärin? Miten olisi pitänyt toimia?
Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva romaani piirtää kuvan perheestä, jossa tunnelmat vaihtelevat epätoivosta toivoon ja kyynelistä mustan huumorin nostattamiin naurunpyrskähdyksiin. Hiljalleen viilloista tulee arpia – kaikilla.
Soili Pohjalainen on vapaa kirjailija, joka on työskennellyt toimittajana, tiedottajana ja sanataideohjaajana. Hänen aiemmat teoksensa Käyttövehkeitä ja Valuvika keräsivät kiitoksia niin lukijoilta kuin kriitikoiltakin. Ihon alla perustuu osittain hänen perheensä kokemuksiin.
Pienenä Aino ei kuunnellut lässytystä vaan oli topakka lapsi. Nyt puhelimesta kuuluu teinin hätä: ”Mä oon tehnyt syviä viiltoja. Äiti anteeks.”
Elämä muuttuu mustaksi ja itkusta painavaksi. Verisiä pyyhkeitä, pitkiä hihoja, piilotettuja teriä. Mitä tehtiin väärin? Miten olisi pitänyt toimia?
Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva romaani piirtää kuvan perheestä, jossa tunnelmat vaihtelevat epätoivosta toivoon ja kyynelistä mustan huumorin nostattamiin naurunpyrskähdyksiin. Hiljalleen viilloista tulee arpia – kaikilla.
Soili Pohjalainen on vapaa kirjailija, joka on työskennellyt toimittajana, tiedottajana ja sanataideohjaajana. Hänen aiemmat teoksensa Käyttövehkeitä ja Valuvika keräsivät kiitoksia niin lukijoilta kuin kriitikoiltakin. Ihon alla perustuu osittain hänen perheensä kokemuksiin.
260 pages, ebook
Published January 1, 2022
3 people are currently reading
170 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 26 of 26 reviews
June 9, 2022
Jokaisen joka jaksaa nipottaa pienistä asioista, lapsrn sekaisesta huoneesta ja lattialla lojuvista pyykeistä pitäisi lukea tämä. Vakavien sairauksien äärellä tavallinen arki on parasta.
Ajattelin kirjan ahdistavan vakavan aiheen vuoksi, mutta kerronta oli paikoin jopa hersyvän tragikoomista. Erinomaisen paljas kuvaus kurjimmistakin tunteista ja loppumattomasta rakkaudesta, toivosta ja kärsivällisyydestä
Ajattelin kirjan ahdistavan vakavan aiheen vuoksi, mutta kerronta oli paikoin jopa hersyvän tragikoomista. Erinomaisen paljas kuvaus kurjimmistakin tunteista ja loppumattomasta rakkaudesta, toivosta ja kärsivällisyydestä
March 12, 2022
Kolahti! Kirjan kerronta on osuvaa ja tunnelma käsinkosketeltava.
January 3, 2026
Luulin etten pysty lukemaan tätä, koska viiltely aiheena tuntui niin kovin raskaalta. Mutta pystyin eikä edes tehnyt tiukkaa tämmöiselle herkkiksellekään. Musta huumori ja paikoin lyhyet luvut kevensivät. Ja havainnot vanhemmuudesta, äitiydestä ja parisuhteesta olivat herkkua. Rakkaus omaa lasta kohtaan on väkevää ja äidin huoli hyökyy sivuilta. Kerrassaan hieno ja viiltävä (heh) tarina.
"Minun äitini pelkäsi lähes kaikkea mahdollista pahaa, mitä meille lapsille olisi voinut tapahtua. Hän pelkäsi meidän koulumatkojamme, suojatien ylityksiä, että joku hakkaa pikkuveljeni katuojaan ja tämä vammautuu pysyvästi, että törmäisimme pedofiiliin, että hevonen potkisi minut kuoliaaksi, että tukehtuisimme, hukkuisimme mökkirantaan, kompastuisimme. Äiti ei ollut keksinyt pelätä, että minä putoaisin penkkareissa kuorma-auton lavalta, joutuisin leikkaukseen ja kymmeneksi päiväksi sairaalaan. Se ei tajunnut pelätä, että pikkuveli saisi aivoverenvuodon. Äiti oli tosi vihainen itselleen, kun oli pelännyt ihan vääriä asioita. "
"Ainakin olen tehnyt parhaani. Yhtäkkiä mieleeni tupsataa jostain sellainen ajatus. Minun mieleni sanoi niin. En enää ajattele, että parhaansa tekeminen on täydellistä ja virheetöntä. Sitä, ettei koskaan sano, tee, toimi tai ajattele väärin, ettei mikään mene ikinä pieleen. Parhaansa tekeminen ei enää ole minun mielessäni jotain, johon minä en koskaan yllä."
"Minun äitini pelkäsi lähes kaikkea mahdollista pahaa, mitä meille lapsille olisi voinut tapahtua. Hän pelkäsi meidän koulumatkojamme, suojatien ylityksiä, että joku hakkaa pikkuveljeni katuojaan ja tämä vammautuu pysyvästi, että törmäisimme pedofiiliin, että hevonen potkisi minut kuoliaaksi, että tukehtuisimme, hukkuisimme mökkirantaan, kompastuisimme. Äiti ei ollut keksinyt pelätä, että minä putoaisin penkkareissa kuorma-auton lavalta, joutuisin leikkaukseen ja kymmeneksi päiväksi sairaalaan. Se ei tajunnut pelätä, että pikkuveli saisi aivoverenvuodon. Äiti oli tosi vihainen itselleen, kun oli pelännyt ihan vääriä asioita. "
"Ainakin olen tehnyt parhaani. Yhtäkkiä mieleeni tupsataa jostain sellainen ajatus. Minun mieleni sanoi niin. En enää ajattele, että parhaansa tekeminen on täydellistä ja virheetöntä. Sitä, ettei koskaan sano, tee, toimi tai ajattele väärin, ettei mikään mene ikinä pieleen. Parhaansa tekeminen ei enää ole minun mielessäni jotain, johon minä en koskaan yllä."
April 15, 2022
Taidokkaasti kirjoitettu kirja. Tekstistä huokuu aiheen henkilökohtaisuus. Syömishäiriöstä toipuvan tyttären äitinä tunnistin kertojan ajatuksista ja tunteista myös itseni. Ihanaa, että aiheen vakavuudesta huolimatta seassa oli huumoria. Se on ollut myös meillä asia, joka on joskus vaikeimpina hetkinäkin muistuttanut siitä, että aina on olemassa toivoa.
July 9, 2023
"Mikään ei ole niin saatanallinen tunne kuin se, ettei osaa auttaa lastaan."
Pohjalainen kirjoittaa vereslihalla itseään säästämättä siitä, miltä tuntuu, kun oma lapsi viiltelee kerta kerran jälkeen pahemmin ja määrätietoisemmin ja tahtoo kuolla. Tarina itsessään on siis hyvin karu ja koskettava, mutta silti lukiessa ajoittain jopa naurahtelin, kiitos Pohjalaisen ronskin ja sarkastisen kerrontatavan.
Pohjalainen kirjoittaa vereslihalla itseään säästämättä siitä, miltä tuntuu, kun oma lapsi viiltelee kerta kerran jälkeen pahemmin ja määrätietoisemmin ja tahtoo kuolla. Tarina itsessään on siis hyvin karu ja koskettava, mutta silti lukiessa ajoittain jopa naurahtelin, kiitos Pohjalaisen ronskin ja sarkastisen kerrontatavan.
September 21, 2022
Upeasti kirjoitettu teos, jossa toivottomalta tuntuvan tilanteen keskellä löytyy toivoa ja rakkautta. Tämä oli myös todella samastuttava, vaikka minulla ei ole lapsia, eikä kumppania. Tässä on jotain todella rehellistä ja avointa.
April 30, 2022
Meni jonkin aikaa ennen kuin pääsin eroon ärsytyksen tunteista, joita lukiessa koin. Lähinnä kai kertojaääntä kohtaan. Tämän alta alkoi vähitellen paljastua koskettavia kuvauksia tyhjäksi kaivertavasta menetyksen pelosta ja ylisukupolvisista traumoista, joista ei aivan pääse eroon, vaikka kuinka hampaat irvessä ja huolella pyrkisi parempaan.
Parhaimmillaan teos itketti ja nauratti vuorotellen. Heikoimmillaan irtosi otteesta ja jäi etäälle.
Parhaimmillaan teos itketti ja nauratti vuorotellen. Heikoimmillaan irtosi otteesta ja jäi etäälle.
May 27, 2022
Tärkeä ja hyvin kirjoitettu tarina. Välillä kertojaäänen laittoi ärsyttämään, mutta kokonaisuudessaan surullinen kertomus siitä miltä tuntuu kun oma lapsi viiltelee.
March 4, 2025
Ihan vitun hyvä kirja ainakin omasta mielestä. Alunperin hain kirjastosta vain sitä varten, että piti koulua varten tehdä esitys (kolmatta vuotta putkeen). Nappasin ekan kirjan mikä tuli, eikä kaduta. Paras valinta mitä olen tehnyt kirjoissa tätä varten.
Jossain kohtia oikeesti vitutti ja suretti se, että miten realistinen on. Siinä ei arkailla tunteista vaan sanotaan suoraan minä-kertojan kautta. Ihan helvetisti valitusta, negatiivisia ajatuksia jne, mutta se on mikä tekee siit kirjasta hyvän. Ei vittu ujostella siitä, et asiat on paskana ja ollaan rehellisiä. Siin ei vähätellä, vaan otetaan asiat tossissaan, vaikka huumoria olisi joissain kohtia.
Itse aluksi totestin, että voi vittu. Kirjan kuvaukset littyivät jotenkin omaan elämään ja mitä oli itse kokenut, varsinkin alussa ennen kuin aletaan kertomaan enemmän sitä, mitä teini tekee. En itse ole kokenut äitinä, että kuinka kamalaa ja pelottavaa se on, kun lapsi alkaa viiltelemään, mutta silti pystyy kuvittelemaan, että miltä voisi tuntua kiitos hyvien kuvausten.
Kirja oli aluksi ärsyttävä, ja minulle vaikeampi lukea, sillä olin yllättynyt siitä, ettei aristellut, ja miten samalta se tuntui omasta kotielämästä (itsellä ei yhtä paha paikka kuin kirjassa, mutta suuri osa oli niin, että voisi kuvailla omaa kotia sillä.) Kun luki vähän enemmän meni sitten kokonaan läpi. Kirja oli mahtavasti kirjoitettu, eikä aristeltu kirosanojen käyttöä, ruman puolen näyttöä eikä sen kertomista, mitä oikeasti tapahtuu. Kerrotaan siitä, miten elämä voisi oikeasti olla äidin näkökulmasta.
Lopussa kuitenkin se helpottaa, ja on ihanaa kuvitella se, että lopussa kaikki on paremmin. Lopussa oli ihana tietää, että voi, tai tulee, menemään paremminkin.
TLDR: Vittu mä rakastan tätä kirjaa. Mukavasti kirjoitettu, ei vähätellä taikka aristella. Loppuu mukavasti.
Sori et on vähän sekava arvostelu, en kirjota tämmösii yleensä, ja oli muutenkin vain koulua varten nostettu kirja (en valita).
Jossain kohtia oikeesti vitutti ja suretti se, että miten realistinen on. Siinä ei arkailla tunteista vaan sanotaan suoraan minä-kertojan kautta. Ihan helvetisti valitusta, negatiivisia ajatuksia jne, mutta se on mikä tekee siit kirjasta hyvän. Ei vittu ujostella siitä, et asiat on paskana ja ollaan rehellisiä. Siin ei vähätellä, vaan otetaan asiat tossissaan, vaikka huumoria olisi joissain kohtia.
Itse aluksi totestin, että voi vittu. Kirjan kuvaukset littyivät jotenkin omaan elämään ja mitä oli itse kokenut, varsinkin alussa ennen kuin aletaan kertomaan enemmän sitä, mitä teini tekee. En itse ole kokenut äitinä, että kuinka kamalaa ja pelottavaa se on, kun lapsi alkaa viiltelemään, mutta silti pystyy kuvittelemaan, että miltä voisi tuntua kiitos hyvien kuvausten.
Kirja oli aluksi ärsyttävä, ja minulle vaikeampi lukea, sillä olin yllättynyt siitä, ettei aristellut, ja miten samalta se tuntui omasta kotielämästä (itsellä ei yhtä paha paikka kuin kirjassa, mutta suuri osa oli niin, että voisi kuvailla omaa kotia sillä.) Kun luki vähän enemmän meni sitten kokonaan läpi. Kirja oli mahtavasti kirjoitettu, eikä aristeltu kirosanojen käyttöä, ruman puolen näyttöä eikä sen kertomista, mitä oikeasti tapahtuu. Kerrotaan siitä, miten elämä voisi oikeasti olla äidin näkökulmasta.
Lopussa kuitenkin se helpottaa, ja on ihanaa kuvitella se, että lopussa kaikki on paremmin. Lopussa oli ihana tietää, että voi, tai tulee, menemään paremminkin.
TLDR: Vittu mä rakastan tätä kirjaa. Mukavasti kirjoitettu, ei vähätellä taikka aristella. Loppuu mukavasti.
Sori et on vähän sekava arvostelu, en kirjota tämmösii yleensä, ja oli muutenkin vain koulua varten nostettu kirja (en valita).
September 24, 2022
Rohkean avoin kuvaus kipeistä ja pelottavistakin kokemuksista itsetuhoisen varhaisteinin vanhempana. Aiheestaan huolimatta kirja oli helppolukuinen eikä tuntunut liian ahdistavalta. Kerronta eteni lyhyinä, joskus välähdyksenomaisina, kohtauksina, jotka olivat osa samaa tarinaa, mutta silti jossain määrin irrallaan toisistaan. Kohtaukset eivät kuitenkaan olleet irrallisia, vaan palapelin palojen tavoin sopivat yhteen ja muodostivat yhtenäisen kuvan. Itse koin, että kohtausmaisuus toi kuvaukseen hengitystilaa eikä raskas ja ahdistava aihe näin ollen tullut liian intensiivisesti päälle. Ihailen kirjailijan avoimmuutta kaikenlaisten tunteiden esiintuomisessa. Se on suomalaisessa vaikenemisen kulttuurissa harvinaista. Etenkin voimakkaiden negatiivisten tunteiden ja toisaalta mustan huumorin avoin näyttäminen eivät yleensä kuulu suomalaiseen tunnekuvastoon. Arvostan suuresti valittua paljaan avointa linjaa. Se teki kirjasta vaikuttavan ja aidon sekä samalla varmasti hyvän vertaistukimateriaalin niille, joilla on aiheesta omakohtaista kokemusta.
November 5, 2022
Tämä oli lyhyt kirja, mutta meni kyllä nimensä mukaisesti ihon alle. Kuuntelin äänikirjana ja Pirjo Heikkilä oli lukijana täydellinen juuri tähän tekstiin. Kirja kertoo tositapahtumiin pohjautuen tarinan yhden lapsen masennuksesta ja itsetuhoisuudesta ja sen vaikutuksesta koko perheeseen. Tämä oli aika rankkaakin luettavaa, mutta mikään nyyhkytarina tämä ei ole. Päällimmäisenä kertomuksessa on äidin periksiantamaton rakkaus ja perhettä riepottelevat mielenterveyden ongelmat on kuorrutettu mustalla huumorilla, nasevilla huomioilla maamme terveyspalveluista ja terävillä kommenteilla siitä, miltä tuntuu kun elämä alkaa luisua peruuttamattomasti alamäkeen. Välillä oli pakko nauraa ääneen, sillä se nyt vaan auttaa jaksamaan kamalien asioiden keskellä. Tämä oli uskomattoman taitavasti kirjoitettu kirja, sellainen jonka toivoisi jokaisen lukevan joskus. Itselle tämä jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa.
November 2, 2022
Ensimmäiset 40 sivua olivat tuskaa. Mua (anteeksi ranskani) vitutti, ahdisti ja ÄRSYTTI kertojaääni. Kirosin ja marmatin tätä puolisolle ja heitin kirjan käsistäni, vaihdoin toiseen.
Seuraavana iltana otin kirjan uudellen käteen ja luin loppuun yhdeltä istumalta.
Ymmärsin, että voimakas tunnereaktio tuli aiheen osuessa terävästi ja viiltävänä itseeni - kokemukseeni itsestäni äitinä ja ihmisenä.
"Alan itkeä enkä voi olla ajattelematta, että se on heikon ja huonon äidin merkki. Tällaisissa tilanteissa pitäisi olla tyyni ja järkevä. Lähtiessämme hoitaja ojentaa minulle nenäliinan. Tuolle lääkärille minä sanoin viimeksi tavatessamme, että minä en tee tähän maailmaan enää yhtään lasta. >>Älä sano. Sinä olet vielä nuori>>, lääkäri vastasi. Se sanoi sen niin kuin minulla olisi vielä tulevaisuus tai jotain odotettavaa elämässä, niin kuin minusta olisi äidiksi.
Ei tätä voi kuin suositella.
Seuraavana iltana otin kirjan uudellen käteen ja luin loppuun yhdeltä istumalta.
Ymmärsin, että voimakas tunnereaktio tuli aiheen osuessa terävästi ja viiltävänä itseeni - kokemukseeni itsestäni äitinä ja ihmisenä.
"Alan itkeä enkä voi olla ajattelematta, että se on heikon ja huonon äidin merkki. Tällaisissa tilanteissa pitäisi olla tyyni ja järkevä. Lähtiessämme hoitaja ojentaa minulle nenäliinan. Tuolle lääkärille minä sanoin viimeksi tavatessamme, että minä en tee tähän maailmaan enää yhtään lasta. >>Älä sano. Sinä olet vielä nuori>>, lääkäri vastasi. Se sanoi sen niin kuin minulla olisi vielä tulevaisuus tai jotain odotettavaa elämässä, niin kuin minusta olisi äidiksi.
Ei tätä voi kuin suositella.
March 3, 2024
Soili Pohjalaisen "Ihon alla" on vaikuttava lukukokemus. Romaani pohjautuu kirjoittajan omiin kokemuksiin siitä, millaista on olla syvästi masentuneen ja itsetuhoisen nuoren äiti.
Romaanin minäkertojan ääni on kiivas, suorastaan aggressiivinen. Kertoja tarkastelee maailmaa, avioliittoaan ja äitiyttään tuskaisella vimmalla. Kerronta ei säästele ketään, varsinkaan lukijaa. Teoksen kieli ja rytmitys huokuvat hätää, pelkoa, pohjatonta väsymystä ja häpeää. Onneksi romaanin loppupuolella kertoja löytää kieleensä myös ripauksen toivoa. Elämä kantaa.
Itselleni romaani on myös osoitus siitä, miten pirstaleista ja sattumanvaraista nuorten saama apu on. Paljon jää henkilökemioiden varaan: hyvällä tuurilla nuori saa asiallista, ymmärtäväistä hoitoa, huonolla tuurilla ei. En usko, että yhteiskunnalla on varaa jättää näin merkittävää asiaa onnen varaan.
Romaanin minäkertojan ääni on kiivas, suorastaan aggressiivinen. Kertoja tarkastelee maailmaa, avioliittoaan ja äitiyttään tuskaisella vimmalla. Kerronta ei säästele ketään, varsinkaan lukijaa. Teoksen kieli ja rytmitys huokuvat hätää, pelkoa, pohjatonta väsymystä ja häpeää. Onneksi romaanin loppupuolella kertoja löytää kieleensä myös ripauksen toivoa. Elämä kantaa.
Itselleni romaani on myös osoitus siitä, miten pirstaleista ja sattumanvaraista nuorten saama apu on. Paljon jää henkilökemioiden varaan: hyvällä tuurilla nuori saa asiallista, ymmärtäväistä hoitoa, huonolla tuurilla ei. En usko, että yhteiskunnalla on varaa jättää näin merkittävää asiaa onnen varaan.
Read
April 2, 2022Ihon alla on Soili Pohjalaisen omiin kokemuksiin perustuva, tarkkuudessaan ja lähelle tulemisessaan ravisuttava, äidin näkökulmasta kerrottu kuvaus teini-ikäisen tyttären Ainon viiltelystä ja sen vaikutuksista koko perheeseen.
Romaanin intensiteettiä vahvistaa se, että siinä pääsevät esiin äidin kaikenlaiset tunteet. Epätoivo. Itsesyytökset. Viha.
Veriset pyyhkeet ja viiltojälkien peittely pitkähihaisilla paidoilla.
Avunsaanti on vaikeaa ja hidasta ja ammattilaisten puheet vaikuttavat usein ulkokultaiselta lässytykseltä ja muiden ihmisten kitinät turhanpäiväisiltä. Vaikka Ainolla alkaa mennä paremmin jatkuu äidin pelko ja huoli siitä, että mitä jos Aino alkaa taas viillellä.
Pysäyttävä teos.
Veriset pyyhkeet ja viiltojälkien peittely pitkähihaisilla paidoilla.
Avunsaanti on vaikeaa ja hidasta ja ammattilaisten puheet vaikuttavat usein ulkokultaiselta lässytykseltä ja muiden ihmisten kitinät turhanpäiväisiltä. Vaikka Ainolla alkaa mennä paremmin jatkuu äidin pelko ja huoli siitä, että mitä jos Aino alkaa taas viillellä.
Pysäyttävä teos.
April 24, 2022
Omakohtainen teos kirjoittajan tyttären varhain alkaneesta viiltelystä ja sen vaikutuksista koko perheen elämään. Aihe oli rankka, mutta tilanteiden, tunteiden ja ajatusten kuvaus kaikessa rehellisyydessään oli niin osuvaa ja mustan huumorin sävyttämää, että (voiko näin edes sanoa) usein ihan nauratti. Auttajatahoihin lukeutuvana oman lisänsä kirjaan toi näiden ammattilaisten maneereiden yms. kuvaus, joka oli kyllä niin tunnistettavaa ja osuvaa, että nauratti. Aina sitä miettii miten asiakkaat asiat kokevat ja tässä pääsi kurkistamaan siihenkin puoleen. Tärkeä kirja tärkeästä aiheesta ❤️
January 18, 2023
Tämä on kirja, joka laittaa omassa elämässä asiat tärkeysjärjestykseen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Upean avoin ja hieno kertomus, mutta lukukokemus jäi kuitenkin omalla kohdallani aavistuksen valjuksi. En arvostele aiheen tärkeyttä tai vähättele kirjoittajan kokemusta, mutta itse tarinaan olisin kaivannut jotain jatkuvan reflektion ja tunteiden vatvomisen rinnalle. Parasta antia olivat menneisyyteen sijoittuvat sykähdyttävän hienot tuokiokuvat.
July 15, 2022
Upea kirja vaietusta aiheesta. Jokaisen vanhemman kannattaisi lukea tämä, oli oman nuoren kanssa haasteita tai ei. Soili Pohjalainen on todella hyvä kirjailija! Arvostan erityisesti hänen tapaansa kuljettaa kirjoissaan mukana mustahkoa huumoria - sillähän elämässä pärjää.
December 31, 2022
Yhdeltä istumalta luettava, en kyennyt lopettamaan - ja samalla tavallaan vihasin joka hetki. Aivan tolkuttoman samaistuttavia tunteita, vaikka itse tapahtumat eivät ole itselle tuttuja. Hieno, niin monella tavalla ihon alle menevä kirja.
July 12, 2025
Osui ja upposi! Miten hienosti kirjoitettu kirja todella rankasta aiheesta. Kirjailijalla on taito kertoa aidosti ja rehellisesti, mutta myös humoristisesti aiheesta, mikä ei todellakaan naurata. Äitinä helppo samaistua kaikkiin äitiyteen liittyviin pohdintoihin.
February 26, 2022
Helmet-lukuhaaste 2022: 49. Kirja on ilmestynyt vuonna 2022
March 14, 2022
Helmet-lukuhaaste 2022: 5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
June 17, 2022
Tunnistettavan tosi ja puhutteleva kuvaus äidin kokemuksesta tyttären sairauden ja kasvun keskellä
August 7, 2022
Hyvin kirjotettu, eikä unohdettu huumoria. helppolukuinen ja mukavan lyhyet luvut. herätti ajatuksina mm. naurua, surua ja helposta.
June 29, 2025
Virkistävän rehellistä ja mustalla huumorilla ryyditettyä tekstiä rankasta aiheesta.
Displaying 1 - 26 of 26 reviews