Veretseisauttava jännitystarina pojasta, joka tapaa vampyyrin.
E-urheilijan urasta haaveilevan Aleksin jäätelöbaarireissu saa kauhistuttavan käänteen, kun naapuripöydän tyttö houkuttelee hänet syrjäiselle jättömaalle, raskaan metallioven luo. Käsittämättömillä voimilla tyttö kiskaisee Aleksin pimeyteen. Mutta päätyminen bunkkeriin nälkäisen vampyyrin kanssa on vasta alkua...
Vampyyrien kuolematonta lumoa hehkuva notkea fantasiajännäri pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka.
J.S. Meresmaa yllättää jatkuvasti tuotantonsa monipuolisuudella. Viime vuosina eeppisistä fantasiakirjajäteistä keveisiin suosittuihin säeromaaneihin hypännyt kirjailija on nyt vastannut kirjavinkkareiden rukouksiin napakasta, aiheeltaan jännittävästä fantasiasta poikapäähenkilöllä; laji jota on saanut kaivella kivien ja kantojen alta. Meresmaan uusi Kenties tapan sinut vielä on aallonharjalla vampyyrien uudessa tulemisessa. Twilightin jälkeen markkinat olivat pitkään seksikkäiden verenimijöiden ähkyssä, jonka jälkeen kaltaiseni vampyyrifanit ovat joutuneet jo jonkin aikaa viettämään kuivaa kautta. Nyt kuitenkin vampyyrit ovat taas täällä, eivätkä haise yhtään ummehtuneilta vaan genre on taas saanut tuoretta verta.
Kenties tapan sinut vielä kertoo ammattikoulua käyvästä Aleksista, joka tavoittelee tosissaan e-urheilijan uraa. Nörttipoika törmää jäätelöbaarissa outoon tyttöön Noraan, ja kun Nora houkuttelee hänet mukaansa tyhjään betonibunkkeriin, Aleksin hälytyskellot alkavat soida. Nora on vampyyri ja selvästi valinnut Aleksin seuraavaksi ateriaksi. Vaikka kirjassa on ihastustakin ilmassa, kuluneilta Twilightin romantiikkakaavoilta vältytään jännärimäisellä rakenteella, uutta virtaa tuovalla pelinäkökulmalla sekä aimo annoksella hirtehistä huumoria. Kirja toimii parhaiten, jos juonesta ei etukäteen tiedä tämän enempää, joten mainitsen vain, että Anne Ricen perintö on selvästi näissäkin vampyyreissa nähtävissä.
Vampyyrifanina olisin halunnut lukea tätä enemmänkin, ja kirja tuntui loppuvan liian pian. Vaikka ammattimainen vinkkari minussa tietysti kiittää poikkeuksellisen lyhyestä mitasta, joka on siunaus etenkin heikosti lukevien saattamiseksi kirjojen ääreen. Pistänkin toivoni siihen, että kirjalle tulee jatko-osia, jotta pääsen ahmimaan tarinaa lisää. On ikävää jäädä nälkäiseksi, mutta kaikki nälkä ei ole pahasta. Joskus minun on uhrattava oma verenjanoni ja ajateltava tärkeintä päämäärää, eli uusien viattomien lukuhaluttomien saattamista kirjallisuusjanon valtaan.
Seitsemäntoistavuotias Aleksi käy ammattikoulua ja haaveilee samalla mahdollisuudesta ryhtyä ammattipelaajaksi. Sankarimme ei ole ollut ikinä erityisesti tyttöjen mieleen, mutta erään vähän huonommin menneen pelisession jälkeen hänen seuraansa lyöttäytyy goottityttö Nora. Kaksikko suuntaa matkansa syrjäiselle joutomaalle, jossa käy ilmi, että Aleksi on kohdannut ihan oikean vampyyrin.
Aleksin ja Noran välille syntyy erikoislaatuinen ystävyyssuhde. Nora pyytää Aleksia opettamaan hänellekin pelaamista ja osoittaa olevansa vampyyrikykyineen huippuluokkaa, vaikka ei sytykään CS:n kaltaisista tappamispeleistä, vaan jostakin ihan muusta. Aleksi joutuu jopa miettimään, kannattaisiko tulevan E-Sports -ammattilaisen olla itsekin vampyyri!
Syksyn edetessä Aleksi huomaa olevansa kiinnostunut tytöstä vähän muutenkin kuin ystävänä - yli sadan vuoden ikäerosta huolimatta - mutta valitettavasti varjoissa vaanii muitakin vampyyreja. Noran pikkuveli Kaspar on nimittäin hieman epävakaa tapaus, jolle ei sovi aiheuttaa pettymystä...
J.S. Meresmaan "Kenties tapan sinut vielä" (Karisto, 2022) osoittautui varsin mainioksi vampyyritarinaksi! Sivuja on alle 140, mutta niihin saadaan mahdutettua kaikki tarvittava ja henkilöistäkin ehtii muodostua kokonaisia, vaikka olisin toki itse halunnut tietää vähän enemmänkin Norasta ja parista sivuhenkilöstä. Toivottavasti jatkoa on luvassa, tai ainakin minusta kirjailijalla olisi tässä tuhannen taalan paikka jatkaa sarjaa jatkamalla tarinaa tai kertomalla vampyyrien aikaisemmista vaiheista!
"Kenties tapan sinut vielä" ei ole ihan hirvittävän pelottava romaani, joten se sopii myös ensiaskeleeksi vampyyrien ja kauhun maailmaan.
Lyhyille kauhukirjoille on ollut perinteisesti hyvin kysyntää, joten eiköhän tämä löydä paikkansa kahdeksasluokkalaisten genrevinkkauksista.
J. S. Meresmaa on perin monipuolinen kirjailija. Olen nyt lukenut häneltä steampunkia edustavan, hienon Naakkamestarin sekä säeromaanit Dodo ja Khimaira ja nyt tämän mainion uutuuden, vampyyritarinan Kenties tapan sinut vielä. Upposin päähenkilö Aleksin arkeen ihan täysillä, ja lumouduin vampyyri-Norasta siinä missä Aleksikin. Kirjan loppu jäi suorastaan huutamaan jatkoa.
Meresmaan kerronta on letkeää. Hän hallitsee nuorisoslangin ja solahtaa uskottavasti e-urheilijan urasta haaveilevan 17-vuotiaan pojan maailmaan. Huumoria ja nokkelia sanakäänteitä riittää, ja kauhua annostellaan juuri sellaisella mitalla, että lukija on koko ajan kahden vaiheilla: mitä tässä pitäisi uskoa? Koukuttavaa kerrontaa kerta kaikkiaan.
Huh, olipas taas mainio nuortenkirja Meresmaalta. Vampyyrijutut kiinnostaa aina, ja kun oli vielä hieno kansi ja mahtava nimi, niin odotukset oli kyllä melko korkealla, enkä onneksi joutunut todellakaan pettymään. Meresmaa kirjoittaa kirjojensa nuoret aina todella hyvin, he tuntuvat autenttisilta tyypeiltä, kieli rullaa ja dialogi on nasevaa. Vampyyrimyyttien kanssa oli pitäydytty juuri sopivasti perinteissä, mutta tuotu kuitenkin mukaan hieman omaa twistiä. Näin aikuislukijana tietenkin haluaisin tästä kirjasta sen 300+-sivuisen version jossa taustoitettaisiin hahmoja enemmän ja syvennettäisiin motiiveja ja rakennettaisiin maailmaa jne, mutta vinkkauspakettiin tämä alle 150-sivuinen jännittävä, viihdyttävä ja omaperäinen nuortenkirja on juuri täydellinen. Ja jatko-osa, saadaanhan se pian, pliis?
Meni iltakuunteluna, muttei tarjonnut vampyyrikirjallisuuteen hirveästi uutta. Tämä oli myös todella lyhyt, eli juonta ei hirveästi ehtinyt rakentelemaan. Yksityiskohtana murisen, että tässä kyllä kerrottiin vampyyrin puhuvan vanhahtavasti, mutta sitä ei juurikaan näytetty repliikkien tasolla. Lisäksi tässä kohauteltiin kulmia ja väläyteltiin hymyjä liikaa makuuni. Puhekielinen kerronta toimi äänikirjassa, jossa käytettiin myös virkistävästi eri tekstuureja kerronnan tasojen erottamisessa.
Etukäteen ajattelin, ettei tämä kirja ole minua varten, mutta onneksi olin väärässä. E-urheilua harrastavan Aleksin näkökulmasta kerrottu vampyyritarina on mainio lukukokemus, jossa nykypäivän Suomi ja vampyyrilore kohtaavat varsin erinomaisesti. Aleksi on sympaattinen kertojanääni, ja pidin myös paljon videopeleistä kiinnostuneesta, oman luontonsa vainoamasta Norasta.
Jonkin verran miinusta Aleksin parista älyttömästä päätöksestä sekä lopusta, jonka käänteet kävivät vähän turhan äkisti. Toivottavasti Meresmaa päätyy kirjoittamaan Aleksin tarinalle vielä jatkoa, koska edellytyksiä siihen olisi.
Nopealukuinen ja mukaansatempaava vanpyyritarina. Sekoitus huumoria ja toimintaa. Päähenkilö on sympaattinen pelaajapoika, joka kohtaa sähäkän vampyyridaamin. Kirjassa mainitaan Twilight, mutta itsellä tulee mieleen ainakin Jäätävä sarjaimuttaja ja Isadella-sarja. Hyvä lisä kotimaiseen vampyyrikaanoniin.
Ah, tämä oli kyllä tiivis, viihdyttävä ja kaikin puolin onnistunut kokonaisuus. Aina ei tarvita lukuisia sivujuonia, vaan yksi, kokonaisuutta kannatteleva juoni voi tarjota sopivan välipalan raskaampien teosten välillä. Vähän mietin, oliko kertojaäänen pakko olla niin puhekielinen vai olisiko kerrontaa voinut taivuttaa hieman enemmän kirjakielen muotoon. Muuten tämä oli varsin hyvä!
Meresmaan Kenties tapan sinut vielä oli laadukasta juonivetoista nuortenkirjallisuutta. Kirjan huumori upposi meikään kyllä kuin kuuma veitsi voihin ja vampyyritkin purevat aina (paitsi ne kimaltelevat). Hahmot olivat nokkelia ja kerronta mukaansa tempaavaa, tykkäsin!
Tykkäsin, tosi mielenkiintoinen ja erilainen. En yleensä hirveemmin piittaa lyhyistä kirjoista koska niissä ei ehdi päästä mukaan tarinan maailmaan mutta tää toimi!
Tätä J. S. Meresmaan nuortenkirjaa ehdin jo vähän odotella; sitä ei ihan heti kirjastosta kuulunut ja kirjalle oli kertynyt jo kovasti hyvää pöhinää sosiaalisessa mediassa. Eikä suotta: onhan tämä kerrassaan mainio nuortenkirja.
Kenties tapan sinut vielä (tai Kenties tapaan sinut vielä) kertoo teini-ikäisestä Aleksista, joka epäonnistuneen matsin jälkeen päätyy jäätelöbaariin. Naapuripöydän tyttö esittäytyy Noraksi ja houkuttelee Aleksin syrjäiselle jättömaalle, kiskoo Aleksin mukanaan pimeään bunkkeriin – ja paljastuu vampyyriksi.
Aika lyhyeksi jäisi tarina, jos Aleksin elo tähän päättyisi. Aleksin ja vampyyri Noran välille syntyy omalaatuinen suhde, jossa kova e-urheilun harrastaja Aleksi päätyy muun muassa tutustuttamaan vampyyrin tietokonepelien maailmaan. Tarinassa on mukavasti käänteitä ja lyhyessä kirjassa riittää jännitystä loppumetreille asti.
Oikein mainio tarina tämä on ja epäilemättä kovin käyttökelpoinenkin: 135-sivuisena kirja ei vaikuta uhkaavalta heikommillekaan lukijoille, e-urheilusta innostunut amispoika päähenkilönä on mukavaa vaihtelua ja perinteistä vampyyriaihettakin on käsitelty raikkaasti. Meresmaa kirjoittaa sujuvasti hyvänkuuloista ja humoristista nuorisokieltä. Tarina jää sen verran herkullisesti avoimeksi, että tälle olisi ihan hauska saada joskus jatkoakin!
Tää oli ihanan syksyinen ja kevyt jännityskirja! Tarina tuntuu paljon suuremmalta kuin vain 135 sivuiselta voisi olettaa, mutta se on toteutus on osunut aivan nappiin. Pienet nippelitiedot vampyyreista olivat myös nokkelia ja hauska lisä tarinaan. Ainoa miinus tulee siitä, että olisin halunnut tämän olevan paksumpi, sillä olisin halunnut tietää hahmoista näiden taustoista ja vampyyriksi muuttumisesta lisää. Toivottavasti tälle olisi tulossa jatkoa.
Nopealukuinen, reipastahtinen ja hauska ihmissuhdetarina, jota voisi keveytensä ansiosta suositella erityisesti nuorille (ja miksei aikuisillekin), jotka eivät aktiivisesti harrasta lukemista - kirjavinkkaajat varmasti siis kiittävät! Esportsin ja ylipäänsä videopeliharrastuksen tuominen vampyyritarinaan tuntui virkistävältä ja omaperäiseltä tuulahdukselta genreen - kuka muka ei pitäisi vampyyrista, joka hurahtaa Simsiin? Aleksi on mukava, samaistuttava päähenkilö, jonka kuivakkaat huomautukset herättävät varmasti hilpeyttä aikuisessakin lukijakunnassa.
Toisaalta tarina kärsii lyhyydestään, sillä etenkin kirjan loppupuolella sattuu ja tapahtuu liiankin vauhdikkaasti, ja enemmän pohjustamista ja tapahtumien motivointia olisi kaivannut. Hahmojen toiminta ei myöskään aina ole täysin uskottavaa - esimerkkinä se, että Nora-vampyyri puhuu hyvin muodollisesti ja kirjakielisesti koko kirjan ajan, mutta jostain syystä Aleksi panee tämän erikseen merkille vasta kirjan puolivälissä Noran käyttäessä sanaa "epäjärjestys".
Jatko-osa on ilmestynyt viime vuonna, siinä varmasti saadaan tietää lisää Meresmaan vampyyreista. Mielenkiintoista nähdä, lähteekö meininki siinä enemmän kauhugenren suuntaan - tässä kirjassa ei varsinaista kauhun tuntua ollut, mikä ei sinänsä haitannut, koska tällaisenaan kirja oli ihan onnistunut kuvaus oudosta ystävyydestä ja kevyestä ihastumisesta ilman kauhuakin.
Tämä oli jännä kirja siinä mielessä, että en oikein osaa sanoa tykkäsinkö vai ei. Ongelmana oli se, että tavallaan tässä oli niin paljon tuttua ja, niin kuin kirjassa itsessään todettiin, Pikku Vampyyri-kirjoja lukeneelle samankaltaisuutta. Mutta! Toisaalta mielenkiintoinen rakenne useammalla aikatasolla ja oikeasti hyvä ja jännä "pahis", joka toi uutta potkua vampyyrimaailmaan.
Kirja on sopivan pituinen, 135 sivua, ja siten paketti pysyi hyvin kasassa. Myönnetään, etten "ehkä" iän puolesta kuulu kirjan kohderyhmään, mutta olin tyytyväinen, että luin tämän. Tässä toisaalta oli itselle kivaa nostalgiaa, vaikka tarina tapahtui 2020-luvulla modernissa nykypäivässä. Nostalgiaa, koska muistan teininä lukeneeni lähinnä kauhua ja vampyyrit olivat tuolloin isossa osassa mm. Draculan, Pikku Vampyyrin ja Veren vankien myötä. Ja ehkä sen vuoksi myös tämä oli tavallaan pettymys. Vaikea selittää. Jos en olisi aiemmin lukenut niin paljon muita vampyyrikirjoja, olisi tämä todella hyvä. Mutta koska olen, niin tässä oli ehkä hieman liikaa tuttuja kuvioita.
Oliko tämä lukemisen arvoinen? Kyllä. Olen tyytyväinen, että luin tämän. Suosittelenko muita lukemaan tämän? Kyllä. Jos ei muuta niin hyvän pahiksen vuoksi. Mutta myös sillä varauksella, että vampyyrit ja kauhu kiinnostavat 😅
Oikein mielenkiintoinen tarina. Luen harvoin suomenkielistä nuortenkirjallisuutta ja yllätyinkin käytetystä kielestä. Puhetyyli ja sanasto oli samaan aikaan hyvin luontevaa ja ymmärrettävää. Kuvittelin että en näin lähempänä neljän kuin kolmenkymmenen ikäisenä olisi ihan näin hyvin kärryillä nuorten sanankäytöstä. Moni ilmaisuista oli sellaisia joita olisin kuvitellut itsekin käyttäneeni. Ehkä tämä kertoo enemmän itsestäni kuin kirjan henkilöiden henkisestä iästä. Tarinan ympäristö hienosti sopi melkein mihin tahansa suomalaiseen kaupunkiin ilman että mikään kuitenkaan löi paikkaa suoraan lukkoon. Jännityksen ja hiipivän kauhun tunne tuotiin mukaan tarinassa hienosti ja kirja tulikin ahmittua hyvinkin nopeasti.
E-urheilijaksi haikaileva Aleksi kohtaa jäätelöbaarissa vetävän mimmin, joka onkin itse asiassa vampyyri ja siitäpä lähteekin käyntiin oikein vetävä ja verevä tapahtumasarja.
Pitää lukea jatko-osakin, sillä jäihän tämä vähän kesken, mutta kyllähän sitä tämän imussa (eh) jatkaa toisenkin hetken.
Kiehtova lyhyt vampyyritarina. Henkilöhahmot vaihtuvat ja tekstin fontti vahvistaa juonen kulun. Mutta olisiko tässä alku jollekin pitemmälle saagalle? Noran koko tarina?
Ja menee ehdottomasti kauhukirjalistalle yläkouluun. Vahva suositus.
Aleksi tapaa Noran, joka paljastuukin vampyyriksi. Kirja oli mukava, lyhyt tarina oudosta ystävyydestä. Kirjaan ei paljoa tietoa vampyyreista mahtunut, mutta sen verran mitä mahtui oli kyllä ujutettu mukaan tarinaan. Pidän vampyyreistä, joten tämäkin oli ihan mukiinmenevä tarina.
Mikä loistava kirja! Nyt kun odotetaan vampyyrien uutta tulemista (kuulin jostain, älkää kysykö mistä), tämä voisi sen aloittaa. Hauska, yllättävä ja täysin älytön. Maltillinen pituus eli vinkkarin unelma. Ja kansi toimii. Enää tarvii osata vinkata.
Viihdyttävä lukukokemus. Olisin vaan toivonut, että kirja olisi ollut ainakin 300 sivua pidempi. Mulla on haastetta kiinnittyä hahmoihin lyhyemmissä kirjoissa.
Mietoa vampyyrikauhua, hitunen myös romantiikkaa. Noin seitsemäs-kahdeksasluokkalaisille. Sivuja vain reilu 130, just hyvä. Ei ihme, että on koko ajan lainassa ja varattu.
Ammattikoulua käyvä Aleksi tapaa jätskibaarissa tytön, joka johdattaa hänet syrjäiselle jättömaalle raskaan metallioven taakse. Tyttö paljastuu vampyyriksi, jonka aikomus ei ole kuitenkaan tappaa Aleksia, ehkä korkeintaan maistella. Aleksi aloittaa neuvottelut asiasta, mutta kun keskustelu tytön kanssa on vielä kesken, ovi paiskataan kiinni. Paiskaaja on Noran, ikä 132 vuotta, veli Kaspar. Kaspar on siskoaan häiriintyneempi olento tultuaan 10-vuotiaana vampyyriksi. Aleksille tämä tosin selviää vasta lopussa, sillä Kasparia ei kirjassa juurikaan nähdä ennen hurjahkoa loppuratkaisua.
Nora tykästyy Aleksiin ja suostuu diiliin: hän suojelee Aleksia muilta vampyyreilta (Kasparilta), jos Aleksi opettaa häntä pelaamaan tietokonepelejä. Räisikintäpeleistä Nora ei innostu vaan reaalimaailmaa simuloivista peleistä, jotka ovat ainoita, jotka sallivat hänen kävellä auringossa ystävien kanssa, hoitaa eläimiä jne.
Aleksia Nora kiehtoo monestakin syystä. Aleksi ei ole tyttöjen keskuudessa suosittu. Nora on eksoottinen ja kiehtova, käyttää vanhahtavia sanoja ja on kiinnostunut pelaamisesta. Jotkut vampyyreihin liitetyt asiat osoittautuvat tosiksi, mutta Nora voi tulla taloihin sisään ilman kutsua, näkyy peileissä jne. Kirjassa ei onneksi tarpeettomasti uudisteta vampyyreihin liitettyjä populaarikulttuurista tuttuja asioita, vrt. Kristina Ohlssonin kauhusarja, missä uudet tulkinnat lähinnä vain ärsyttävät.
Loppupuolella Kaspar tappaa Aleksin kaverin Roopen. Roope joutuu uhriksi Kasparin kieroutuneen kostoajattelun vuoksi. Aleksi oli kutsunut Roopen hätiin pelastuakseen Kasparin kiusanteolta, minkä vuoksi Roope valikoitui uhriksi. Tavallaan Roope ei kuitenkaan kuole vaan hänestä tehdään vampyyri. Tuntuu, että Aleksi olisi ottanut Roopen paikan mieluusti, sillä hänen mielestään se on arvonylennys - hullusta Kasparista huolimatta.
Nora ja Kaspar painuvat uuden vampyyrin kanssa maan alle (vertauskuvallisesti). Nora käskee Aleksin jatkaa normaalia elämää. Kuukaudet kuluvat ilman että vampyyreista kuuluu mitään, mutta yksi yhteys heillä kuitenkin säilyy: pelien kautta. Aleksi lähettää viestin ja lopussa Nora kirjautuu pelitililleen.
Hyvä vinkattava kirja yläkouluikäsille! Riittävän ohut ollakseen karkottamatta vastentahtoisia lukijoita ainakaan siitä syystä pois. Tarinan jännite pysyy hyvin yllä. Ulkoasultaan Nora on goottihenkinen, mistä en tiedä kuinka nykyaikaista se enää on, vaikka muuten Nora tuntuu sopeutuvan vuosikymmenten vaihtumiseen hyvin. Noran kokemiin historiallisiin tapahtumiin viitataan ohimenevästi.
Tämänkaltaisia nuortenkirjoja saisi tulla lisääkin!
Lukuhaasteet: Helmet 2022.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Pelottava, vaarallinen ja totaalisen hurmaava vampyyri houkuttelee Aleksin jäätelöbaarista pimeään bunkkeriin, eikä mikään ole sen jälkeen enää entisensä.
Tarina on vauhdikas, tiivis ja hyvin kasassa pysyvä. Itse olisin mielelläni lukenut enemmänkin Aleksin perheestä ja etenkin Twilightia ja Äärirajoilla-sarjaa fanittavasta mummosta, mutta lyhyille ja iskeville nuortenkirjoille on ehdottomasti paikkansa.
Kirjassa hyödynnetään tuttua vampyyriperinnettä, mutta tuodaan siihen kuitenkin vähän omia lisäyksiä ja oivalluksia vampyyrien arjesta ja ihmisten maailmassa elämisestä. Jotain hyvin koskettavaa on vanhassa vampyyrissa, joka kaipaa kesää ja yötöntä yötä, ja pelaa Simsiä kokeakseen edes häivähdyksiä siitä elämästä, jota ei enää koskaan tule elämään.
17-vuotiaan e-urheilijan urasta haaveilevan ihmisen ja 132-vuotiaan vampyyrin erikoinen ystävyyssuhde on kirjoitettu luontevasti ja dialogi on napakkaa ja uskottavaa.
Tää on hauska, nopealukuinen ja todella symppis kauhufantasiaseikkailu.
J. S. Meresmaa, Kenties tapan sinut vielä Otava, 2022 s. 140
Meresmaan uusi nuortenkirja "Kenties tapan sinut" alkaa kiinnostavasti. Vaikka teksti on puhekielistä, pidin siitä, mikä on aika harvinaista.
Itse tarina on sekoitus nuortenkirjaa ja vampyyritarinaa, aivan kuten Twilight. Tässä päähenkilö vain on Aleksi, ammattikoululaispoika, joka havittelee e-urheilusta ammattia. Yhtäkkiä poika vain löytää itsensä hautausmaalta ja siellä hän tutustuu vampyyrityttöön nimeltä Nora, eikä Aleksin elämä sen jälkeen palaa enää täysin nnalleen.
Olisin tahtonut pitää kirjasta enemmän, mutta jotenkin sen kaksi maailma jäivät minun päässäni turhan irrallisiksi. Vampyyrimaailma piti minut otteessan, mutta taviselämä ei oikein. Kirja on kuitenkin nopealukuinen ja kaikin puolin ok. Kansikuva on hieno, ja kirjan nimikin kiinnostava.
J. S. Meresmaa: Kenties tapan sinut vielä, Karisto 2022. Luin Storytelistä sähkökirjana. Vampyyriaiheinen nuortenkirja, aknen kiusaama teinipoika & kissansilmäinen kybergoottityttö. Kiinnostavia pohdintoja, miksi vampyyrinä voisi olla parempaa. Kieli, kauhukomedialla herkuttelu.
Neljäs tänä vuonna lukemani kirja. 11.01.2022.
Kun on ollut dark akademiaa, niin tulisiko nyt darkkii amista? Nuorten kirja myös aikuiseen vampyyrimakuun. Pelien maailmasta.
Kirjat 04/2022. #kirjat2022 #kentiestapansinutvielä #kentiestapaAnsinutvielä #jsmeresmaa #vampyyrit #vampyyri #nuortenkirja crossover myös meille aikuisillekin.