Myllärin mädäntynyt aasi virkoaa henkiin, raivopäisen mustasukkaisesta aviomiehestä sukeutuu säyseä ja rakastava puoliso ja vuolaaseen virtaan pudonnut pikkulapsi löytyy kolme päivää myöhemmin täysin vahingoittumattomana – mutta puhumaan oppineena.
Hädän hetkellä keskiajan ihminen kääntyi pyhimysten puoleen. Pyhimykset välittivät jumalallista voimaa ja saivat aikaan ihmeitä – palauttivat sokeille näkökyvyn, korjasivat vääntyneitä raajoja, herättivät kuolleita henkiin. Vuorovaikutus heidän kanssaan oli erottamaton osa arkea.
Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä uppoutuu ihmekokemusten, pyhimysten kunnioittamisen ja eletyn uskon suhteeseen myöhäiskeskiajan Euroopassa. Hätkähdyttävien, traagisten ja järkyttävien tapausten takaa paljastuu mitä moninaisimpia tarinoita ja kohtaloita. Niiden lisäksi tutuksi tulevat keskiaikaiset pyhimykset luostarijärjestön perustaja Birgitasta abbedissa Clara Montefalcolaiseen ja kuningas Ludvig IX:stä filosofi-teologi Tuomas Akvinolaiseen.
Tämä oli parempi kuin odotin. Otsikon "ja muita outoja ihmeitä" sai minut hieman epäluuloiseksi, sillä aika usein tuon tyyppinen otsikko tarkoittaa, että kirja on silppuhistoriallista roskaa, tyyliin "Maailman inhottavimmat diktaattorit kautta aikojen ja muita karmeita pahiksia". Mutta onneksi tämä oli paljon nimeään parempi kirja!
Kirjoittajat käyvät paljon erilaisia pyhimysten kanonisaatioprosesseissa kirjattuja ihmeitä läpi useilta vuosisadoilta valottaakseen keskiaikaista ajattelumaailmaa ja eletyn uskon kokemuksia. Oletettavasti lähdeaineiston rajallisuuden vuoksi tutkijat keskittyvät vain kouralliseen pyhimyksiä, mutta toisaalta tällainen keskittyminen tekee muutenkin kirjalle ihan hyvää.
Kirja syvensi ymmärrystäni keskiaikaisesta mielenmaisemasta, eikä ikinä ole pahitteeksi, että uskonnon merkitystä ihmiselämälle käsitellään historiateoksissakin. Oikein hyvä teos.
On aina ilo lukea hyvin ja tunnollisesti kirjoitettua sekä tutkittua tietokirjaa ja tämä todellakin oli sellainen. Erikoiset ihmeet toivat teokseen mukaan värikkyyttä eikä teos ollut ollenkaan liian kuiva vaan se on erinomaisesta tieteen popularisointia. Näin aloittelevana keskiajan tutkijana itsekin löysin tästä todella paljon uutta asiaa ja inspiroiduin. Suosittelen tätä teosta ehdottomasti niille, jotka ovat kiinnostuneet uskonnosta keskiajalla tai keskiajasta yleensä -- tämä teos todellakin valottaa kaikkia niitä eriskummallisuuksia, joihin lähteitä lukiessa törmää.