Päivänkakkarameri on kertomus kulttuurien välissä kasvamisesta, yhteenkuuluvuuden tunteen etsimisestä ja hylkäämisen pelosta. Tarinaa kannattelee ajatus eräänlaisesta jälleennäkemisestä lapsuuden kanssa, vuoropuhelusta, ehkä hyväksymisestäkin. Koemme ympäröivää maailmaa pienen Juljenkan näkökulmasta. Hänen perheensä on tuntemattoman muutoksen äärellä. Valtava kosminen laiva kuljettaa perheen uuteen paikkaan, jossa täytyy oppia uusi kieli, omaksua uusia tapoja ja kohdata uusia ihmisiä. Mitä ovat pienen ihmisen selviytymiskeinot elämääkin suurempien kysymysten äärellä?
Juliana Hyrri (s. 1989, Kohtla-Järve, Viro) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka tekee sarjakuvia, maalauksia, installaatioita ja kuvituksia. Suomen arvostelijain liitto palkitsi hänen esikoisteoksensa Satakieli joka ei laulanut vuonna 2020 Kritiikin kannuksilla.
Hyrri onnistuu kuvaamaan lapsen pelkoa, hämmennystä, mielikuvitusta - ylipäätään sisäistä maailmaa - kouriintuntuvan todentuntuisesti ja aidosti. Teemat nousevat vaivihkaa kuvien ja rivien väleistä, eivät lainkaan alleviivaten.
Une traduction du livre "Päivänkakkarameri" en français. Toujours dans le style de Juliana Hyrri, des histoires d'enfants à partir du point de vue de l'enfant d'origine Russe qui grandie en Finlande dans un contexte russophobe. Les dessins au crayon de papier sont mignons, vivants et en même temps ils ont une certaine profondeur et un côté un peu plus sombre - tout comme les histoires qu'ils illustrent. En effet, il y a ce point de vu enfantin mais qui explore aussi les peurs, angoisses, secrets, et croyances des enfants en parallèle de moments plus légers de souvenirs de jeu et de moments passés en famille. Il y a aussi de très belles pages colorées. Un beau livre !
Hyrri jatkaa julmien lapsitarinoiden parissa. Mielenkiintoista ristivalotusta ja kokeellista kerrontaa, välillä turhankin taiteellista meininkiä, ainakin minun makuuni. Taitavaa ja rohkeaa, toki.
Aika ihastuttava. Yhtä ilkikurinen energia kuin päiväkoti-ikäisellä riiviöllä ja heti seuraavalla sivulla sydäntäsärkevän lämmin ja lempeä. Ilmeissä on huima määrä tunnetta, maalauksellisuus ja lyijykynäjälki ovat molemmat kerronnallisesti paikallaan. Etsii ja polveilee ja törmää marjapoluilla kysymyksiin kodista, itsestä ja omasta alkuperästä. Mitä on olla, kun ihana vaaleatukkainen tyttö alkaa puhua kieltä, jota et ymmärrä? Entä kun lähiö on hallussa mutta turvallisuus ei? Tai kun pyhä vesi ei kiinnosta, vaikka pitäisi?
Tää oli valloittava kuvaus lapsuuden ihanuudesta ja kamaluudesta! Tykkäsin piirrosten vauhdikkuudesta ja värillisten sivujen herkullisuudesta. Saparotukkainen tuittupää oli myös itelleni tosi samaistuttava hahmo. 🍰🧸
Lapsuuden kuvausta. En ole ihan varma pidinkö tästä, se ei ole makuuni. Mutta voin vain pitää lapsuuden kuvausta onnistuneena; lapsuuden auvoa ja vähemmän ihania yksityiskohtia. Ainakin lapsuuden nostalgia poistui hetkeksi.
Suloinen! Tavallaan tuntuu että tekijällä olis kerrottavaa vaikka romaaniksi asti, toki myönnettävä on että oon itse enemmän verbaalinen kun visuaalinen tulkitsija. Visuaalinen kerronta oli 10/10. Mutta tykkäsin miten tässä oli jatkuvasti kaksi selkeetä kerrosta, ja pitänee palata tähän joskus.
"Sain ohjeet tärkeisiin papereihin aina kun olin jäämässä yksin kotiin. Vaikka yleensä jäin yksin vain katsomaan Tuhkimoa tai pientä merenneitoa kun äiti ja isä lähtivät taloyhtiön saunavuoroon."
Vaikka oma tausta on hyvin erilainen kuin Hyrrillä, oli tässä paljon samastuttavaa koska olemme saman ikäisiä. Tunnistin omasta lapsuudesta tuttuja juttuja.
Surumielisiä kohtauksia lapsuudesta kahden kulttuurin välillä. En oikein saanut kiinni kokonaisuudesta, mutta yksittäiset hetket jäävät mieleen varmasti pitkäksi aikaa.