Du ska då alltid bestämma, kunde han säga. Och en gång: Det här är mitt liv. Mitt liv är lika viktigt som ditt.
Vid tidpunkten för vintersolståndet blev jag som besatt av att följa med soluppgång och solnedgång, skriver Merete Mazzarella i sin nya bok, en fortsättning på dagboken Från höst till höst. I den förändrades vardagen nästan över en natt, då covidpandemin slog till. Inte heller det här året blev som tänkt, och den här gången slår ödet till på familjeplan.
Den violetta timmen är en bok om sorg, syskonskap, och familjemönster. Meretes bror Martin Schreck var en av de första öppet homosexuella i Finland och en av dem som grundade föreningen för sexuell jämställdhet Seta. När han är borta går det upp för Merete att det finns mycket hon inte visste om sin lillebror, och nu är det för sent att fråga honom. Med hjälp av Martins närmaste vänner börjar hon utforska hans liv.
Imma give this book a straight five stars, because there was absolutely nothing wrong with this. Mazzarella delivers, as always: familiar, solid and insightful storytelling, combining big and small, writing about the quiet moments of everyday life and referencing big issues and the state of the world from the extremely wise position of a professor emerita and an elderly, very well-read woman. I absolutely adore Merete and this was an interesting subject on a sad issue: the passing of his brother. Interesting insights on memory and life in general, about different views on relationships and personal issues in life. Also an interesting subject on sexual minorities and the fight to be a homosexual person in our heteronormative society. About the history of rights and how things have changed. It's very refreshing and soothing to hear stories from this perspective – from a person, who has lived a long life and still has stayed on the pulse. I'm going to cry so much IF Merete ever passes. And I'm going to write about it.
Minulle riittää, että Mazzarella kirjoittaisi pelkästään arjestaan, mutta tässä vielä kiinnostavana lisätwistinä veljen kuolema ja ongelmallinen suhde häneen. Sattuu sitä paremmissakin perheissä -tyyppinen kuvaus, rehellinen ja selkeästi oman sukupolvensa (avarakatseinen) tuote. Kirjasta saa eniten irti, jos jo tuntee perheen ja suvun historiaa, mutta ilmankin se tulee riittävän tutuksi.
Mazzarellan uusin teos Violetti hetki on kirja, jonka lukeminen rauhoittaa. Se on päiväkirjamainen esseekokoelma, jossa eläkkeellä oleva kirjallisuuden professori kuvaa omaa arkeansa ja sen sattumuksia. Niiden lomassa hän seuraa maailman tilannetta ja referoi kommentoiden monia lukemiaan kirjoja. Tässä teoksessa kuitenkin keskiössä on pikkuveli Martin. Tämä menehtyy Tanskassa, eikä isosisko pääse jättämään hyvästejä koronapandemian vuoksi.
Veljen kuolema sysää Mazzarellan käymään läpi niin veljensä kuin koko lapsuusperheensä elämää. Hän muistelee, on yhteydessä nuoruusajan ystäviin ja lisäksi tutustuu Martinin ystäväpiiriin. Mazarella kokoaa palapelin paloja ja saa viimein kasaan selkeän kokonaiskuvan pikkuveljestä ja tämän elämästä.
Martin on homoseksuaali, ja vielä 1970-luvun Suomessa homoutta ei hyväksytty eikä ymmärretty ollenkaan. Niinpä Martinin ystävä esimerkiksi käy terapiassa, jotta tämä paransi homoudesta! Ei parane, mutta potkut tulee. Martin on ihmisoikeusaktivisti, ja hän on yksi Setan perustajajäsenistä. Kuitenkin Suomen ahdistavan ilmapiirin takia Martin muuttaa selvästi vapaamielisempään Tanskaan. Siellä Martinilla on ympärillään hieno ystäväpiiri, ja se saattelee Martinin turvallisesti viimeiselle matkallekin.
Kirja piirtää lämpimän ja ehyen kuvan veljestä, joka on valinnut omannäköisensä elämäntavan. Sisko on joitain veljen valintoja kummastellut, mutta kirjan aikana hän oppii ymmärtämään paremmin niin veljeään kuin itseään. Pikkuveljen lopullisen poismenon jälkeen Mazzarellalla on iso ikävä: hän on oman perheensä viimeinen elossaoleva.
Mazzarellan teksti soljuu, ja kirjan kokonaisuus on seesteinen. On ilo lukea viisan ja sivistyneen ihmisen hyvin punnittuja ja argumentoituja mietteitä. "Violetti hetki" on kolmas kirja, jonka olen Mazzarellalta lukenut, muttei taatustikaan viimeinen.
Helmet 2022: 5, 7, 8, 26, 27, 31, 32, 36, 49
Merete Mazzarella, Violetti hetki (Tammi, 2022) Suom. Raija Rintamäki. s. 198 Lukija: Krista Putkonen-Örn Lukutapa: e-/äänikirja.
Vaikka kirjasta pidinkin, ei sitä mielestäni ollut lainkaan kirjoitettu lukijoille. Teos tuntui lähinnä kirjailijan korona-ajatusten ja sukulaisen kuoleman pohtimisen päiväkirjamerkinnöiltä. Aiheet ja teemat olivat sinänsä kiinnostavia.
Muiden teoksien jatkuvalle referoinnillekaan en oikein löydä funktiota. Kirjat ehkä auttoivat kirjailijaa käsittelemään tapahtumia, mutta itse teoksessa niiden käsittely oli melko lailla tapahtumista irrallista.
Mazzarella julkaisee vuosittain päiväkirjoihin, muistoihin ja omiin pohdintoihin tukeutuvia esseemäisiä teoksia. Tässä, kuten edellisessäkin teoksessa, taustalla on pandemia-aika, mutta huomio kohdistuu Mazzarellan veljeen, Martin Schreckiin tai erityisesti hänen kuolemaansa Tanskassa. Mazzarella ei, pandemiarajoituksiin vedoten, matkusta veljensä kuolinvuoteen äärelle tai hautajaisiin, vaan pitää yhteyttä tämän ystäviin ja muistelee menneitä. Schreck oli ihmisoikeustaistelija ja suomalaisen gay-liikkeen merkittäviä pioneereja, joka oli mukana tärkeänä toimijana SETAn perustamisessa. Koska suomalainen ilmapiiri oli 1970-luvulla vihamielinen julkisesti homoseksuaaleina eläviä kohtaan, muutti Schreck Tanskaan, jossa hän eli elämänsä loppuun asti.
Merete Mazzarella jatkaa tuttuun tapaan esseistisellä omaelämäkerrallisella linjalla. Kovasti kirja tuntuu nojaavan siihen oletukseen, että Mazzarellan tuotanto on ennestään lukijalle tuttu. Tuntuu siltä, että kirja jäisi ontoksi yksinään.
Violetissa hetkessä keskiössä ovat menetys ja suru ja sisarussuhteet. Mereten nuoremman veljen, Martinin, äkillinen kuolema saa Mereten miettimään sitä, kuinka hyvin tunnemme läheisemme ja perheitä, joihin synnymme ja joita muodostamme.
Jotenkin tässä kirjassa Martin jäi etäiseksi. Mazzarella keskittyy suhteen kipupisteisiin, kuten Martinin elämän valintoihin, joita hän ei ymmärtänyt. Martinin kuoleman jälkeen Merete alkaa oppia lisää veljestään tämän ystäviltä.
Martin Schreck oli yksi Setan perustajajäsenistä ja varhainen aktivisti.
En reflekterande bok som berättar om sorgen efter en familjemedlems bortgång, men också belyser hur familjerelationen och vänskapsrelationen skiljer sig och hur det mellan syskon finns en viss distans, trots att man växt upp tillsammans.
Merere Mazzarella berättar om sin bror Martins liv och om hur hans död påverkat henne. Boken väckte många tankar om döden och om att ta vara familjerelationer.
Yksi kiinnostavimpia Mazzarellan kirjoja, kokonainen, arvoituksia jättävä, hyviä kysymyksiä esittävä, rehellinen ja ei-kaikkitietävän viisas teos. Upea aikamatka ja erinomainen itsetutkiskelu.
Violetti hetki on päiväkirjamerkinnöistä muokattu omaelämäkerrallinen teos, jossa kirjailija pohtii aluksi niin pandemian kaventamaa elämänpiiriä, maailmanpolitiikkaa kuin ympäröivän luonnon ilmiöitä.
Kun Mazzarellan Kööpenhaminassa asuva pikkuveli Martin joutuu hengitysvaikeuksien vuoksi sairaalaan, kirjoittaminen painottuu veljeen – tämän sairauteen ja lähestyvään kuolemaan.
Keuhkofibroosia sairastava Martin kuolee 73-vuotiaana lähimpien ystäviensä ympäröimänä. Veljensä hautajaisiin Mazzarella osallistuu Youtuben kautta.
Violetti hetki kuvaa paitsi Martinin siirtymää elämästä kuolemaan, myös sitä, miten Mazzarella hiljalleen hyväksyy veljensä kuoleman ja maailmanjärjestyksen, jossa pikkuveli elää vain muistoissa.
Vaikka Mazzarella kokee, että hän oli läheinen Martinin kanssa, herää kirjoittaessa silti kysymys: kuinka hyvin oikeastaan tunsinkaan veljeni?
Luontohavainnot antavat raamit kaikelle. Vaikka ympärillä velloisi maailmanlaajuinen pandemia ja pikkuveli tekisi kuolemaa, aurinko nousee ja laskee säntillisesti joka päivä. Luonto myös heijastelee elämän rajallisuutta: monet keväällä elinvoimaiset kasvit kohtaavat loppunsa jo syksyllä. Ihminenkään ei tiedä kevään viheriöinnin keskellä, näkeekö enää seuraavaa vuodenaikaa.
Kirja lukeminen oli ilo, vaikka aihe onkin surumielinen. Mazzarella kirjoittaa veljestään pohdiskelevasti ja kauniisti, yksityiset kokemukset avaavat polkuja laajemmille pohdinnoille ystävyydestä, perheestä, surusta ja kuolemasta. Koko ajan läsnä ovat välittäminen, kaipaus, rakkaus. Ennen kaikkea lämmin katse.
Intressanta tankar om syskonskap, men det anekdotiska formatet och de enormt många hänvisningarna till annan litteratur gjorde läsupplevelsen spretig. Blev inte berörd av berättelsen.