Anne Muhosen esikoisalbumi Ada on rock-henkinen tarina särkyneestä sydämestä, periksi antamisesta ja selviytymisestä surun syövereistä. Se on surullinen, mietteliäs ja synkkäkin kertomus, joka loppua kohden saa valoisan ilmeen ja on kauttaaltaan täynnä hauskoja yksityiskohtia. Erikoisen lisän kerrontaan antaa Suomen raskaamman musiikin ykkösrivin artisteilta lainatut sanoitukset, jotka täydentävät tunnelmaa.
Jos mie ihan rehellisen arvion antaisin, niin... no, en mie tykännyt. En oikein tarinasta enkä varsinkaan piirrosjäljestä.
Mutta Anne Muhosesta tykkään tätänykyä niin paljon, niin kyllä mie luen häneltä ihan mitä vaan sarjista. Näenpähän mistä on lähdetty ja Adaa voisi käyttää myös hyvänä esimerkkinä siitä, että harva huipulta aloittaa.