Kerberos on nuorista kertova säeromaani, joka kuohuu kaipuuta ja kipua, mutta hehkuu myös elämän lämpöä.
Tuukka on aloittanut geotieteiden opiskelun yliopistossa ja käy terapiassa masennuksen vuoksi – saman sairauden, joka on vienyt häneltä äidin ja muistot tästä. Black metal raikuu usein kuulokkeissa, sillä Tuukan tyttöystävän Iinan tyttöystävä Sara on muuttanut samaan asuntoon, eikä kahden vastarakastuneen tytön kanssa elämisestä puutu ääntä saati käänteitä. Elämän kolhima mutta läheisyyden voimistama kolmikko elää polyamorisessa suhteessa keskenään. Syksyn turbulenssien jälkeen trio odottaa tulevaa joululomaa innolla. Vihdoin aikaa löhötä yhdessä leffojen ja sarjojen äärellä! Sitten naapurissa alkaa haukkua salamyhkäinen koira, jota kukaan ei ole nähnyt, ja kun joulu koittaa, paljastuu yllätyksiä muualtakin kuin lahjakääreiden sisältä.
J. S. Meresmaa on tamperelainen kirjailija, jonka säeromaanitrilogiassa on aiemmin ilmestynyt Topelius-ehdokkaaksi valittu ja Blogistanian Kuopuksella palkittu Dodo (2020) sekä Khimaira (2021). Häneltä on julkaistu myös muun muassa Kuvastaja- ja Anni Polva -palkintoehdokkaana ollut Mifonki-fantasiasarja, jolle myönnettiin Kuvastaja-kunniamaininta 2021. Romaanien lisäksi häneltä on ilmestynyt lukuisia novelleja, joita on käännetty eri kielille.
J.S. Meresmaa tykittelee jälleen. Tätä ei ehkä voi kuvata ihanaksi lukukokemukseksi, sillä sen verran ravisutteleva, samaistuttava ja turhauttava tämä on eri osissaan. Pääosassa on polyamorisen trion kolmas osapuoli, Tuukka, joka sairastaa masennusta. Hän on viimein löytänyt sanan joka kuvaa, mutta ei määrittele häntä: aseksuaali. Kuinka hienoa, että nämä kaksi harvinaista polyamoria ja aseksuaalisuus saavat lisää äänenkantajia kotimaiseen YA-kirjallisuuden kenttään. Turhautumista puolestaan aiheuttaa Iinan alkoholisti-isä, josta Tuukka oppii aivan uuden puolen.
J. S. Meresmaan Dodo-säeromaanitrilogia tuli päätökseen, ja tämä viimeinen osa saattaa ehkä olla suosikkini. Erityisen hyvää luettavaa näin joulun alla, sillä kirja sijoittuu niille tienoille. Mielenterveysaiheet kirjoissa, ne saavat koko sydämeni. Tässä kuvattiin musta onnistuneesti masennusta osana elämää, sillä vaikka Tuukalla on toki elämässään tärkeitä ihmisiä, ei se takaa ihmeparannusta.
Tää oli aivan ihana ja omasta mielestä jopa trilogian parhain osa! Samaistun niin vahvasti Tuukan hahmoon. Kolmikon suhde on myös ihanan liikkis, ja todella kiva huomata miten se muuttuu ja kehittyy koko sarjan ajan. Suhteessa on nuorten naiviutta ja uskoa, mutta myös aikuismaista ajattelua ja asioiden käsittelyä. Ihanaa lukea teosta, jossa asiat selvitetään puhumalla ilman ylimääräistä draamaa. Muiden osien lailla Kerberoksessa synkkiä teemoja ja aiheita, mutta Meresmaa onnistuu silti pitämään tunnelman positiivisena ja lohdullisena. Tästä kirjasta jäi kyllä niin hyvä fiilis!
Pitkän ja lyhyen spefin taitajalla J.S. Meresmaalla on menossa ennätyksellinen vuosi: tänä vuonna häneltä on julkaistu jo ainakin nuortenromaani, säeromaani sekä novellikokoelma, enkä edes laskenut mukaa tämän päälle tulleita artikkeleita ja novelleja. Niin paljon kun rakastinkin vampyyreitä ja olin innoissani vampyyriavauksesta Kenties tapan sinut vielä, silti odotin vielä enemmän Dodon aloittaman säeromaanitrilogian päätosaa Kerberosta. Enkä joutunut pettymään: trilogia on osa osalta saanut yhä suuremman paikan sydämessäni. Kerberos sai minut kyyneliin, josta en edes tiedä, olivatko ne ilon vai menetyksen puolelta. Kirja on kaunis, samaan aikaan surullinen ja hauska ja pohtii tärkeitä, tähän asti marginaalin ulkopuolelle jääneitä teemoja.
Säeromaanitrilogian jokainen osa kertoo jonkun kolmesta samassa polysuhteessa elävistä nuorista tarinan ja ihmeesti kaikilla kolmella hahmolla on oma lyyrinen tyylinsä ja äänensä. Jokaisessa kieli on kuulaan kirkasta, puhtaan raikkaalla ja näennäisen yksinkertaisella tavalla, rauhoittavaa ja pysäyttävää vähän niin kuin talvisen tähtitaivaan katseleminen. Dodossa oli äänessä kymppiluokkalainen Iina, Khimairassa hänen suomenvenäläinen tyttöystävänsä Sara ja Kerberoksessa vuoron saa Iinan poikaystävä Tuukka. Kolmikko asuu yhdessä, mutta vaikka polysuhdearjen neuvottelut ovatkin taustalla mukana, ihmissuhteet ovat Tuukalle voimavara, eivät ongelma. Ongelmia sen sijaan tuottaa masennus, jota symboloi naapurin haukkuva koira, sekä vanhempiin liittyvät lapsuuden traumat.
Eräs tärkeä teema on Tuukan aseksuaalisuus, aihe, jota kotimaisessa kirjallisuudessa ei toistaiseksi ole juurikaan käsitelty, joten avaus on tärkeä. Tällä kertaa identiteettitutkiskelun näyttämö on lähestyvä joulu, joka ei Tuukkaa innosta, mutta Iinan jouluintoilun takia talouden kahden muun joulumielivajeisemman on yritettävä parhaansa. Merkittävä roolia näyttelee myös Iinan alkoholismista toipuva isä, joka oli olennaisesti mukana myös Dodossa. Vaikka näkökulma on Tuukan, myös Iinan tarinanlankoja solmitaan ja Kerberos päättelee myös koko trilogian yhteisiä teemoja ja on sen emotionaalinen huipennus. Toivon kovasti, että vaikka tämä timanttinen trilogia olikin tässä eikä lisää kaipaa, niin Meresmaalta tulisi vastaisuudessa vielä lisää säeromaaneja.
Meresmaan säeromaanikokoelma on ollut monella tavalla representaation riemujuhlaa, eikä Kerberoskaan tästä poikkea! Nopealukuinen kirja, joka kuitenkin jää pyörimään mieleen. Kirjassa on hauskoja letkautuksia, makaronilajeilla kiroilu nauratti, mutta myös vakavampia ajatuksia.
"Meidät vaan opetetaan uskomaan, että paneminen on jokin ylin rakkauden osoitus, vaikka onhan maailmassa paljon sellaista tärkeää, kestävää rakkautta, johon ei liity sukuelinten toisiaan vasten hieromista."
siis arvon tässä et onks tää neljän vai kolmen tähden kirja..??? ehkä menee siihen puoliväliin.
tää oli nyt tuukan kuvakulmasta (ainoo mikä oli siis jäljellä enään lol) !! rakastin saran ja tuukan "bondausta" tai silleen et ne tajuu asioita toisistaan mitä muut ei oikeen tajuu<33!! also se et poly suhteista kirjoitetaan näin silleen "keveesti" on niin ihanaa ja niin sen pitäskin olla useemmin!!
tää oli nyt vika osa tätä "dodo" sarjaa (no way), tää on ehkä mun toisiks lemppari näistä tässä saagassa!!(khimaira on mun fav)
Sopiva päätös sarjalle polypallon viimeisen hahmon näkökulmasta. Teemat tässäkin synkkiä, mm. masennus, mutta teoksessa on toiveikas pohjavire ja siinä korostetaan läheisten ihmissuhteiden tärkeyttä. Myös aiempien osien lankoja vedetään yhteen. Näissä säeromaaneissa on tunnistettu ja sanoitettu niin hienovaraisiakin tunteita, että lukijana mykistyttää. Ahmin teoksen yhdeltä istumalta, ja lopuksi jäi tyhjä olo siitä, että täytyi jättää hahmoille hyvästit. Plussaa myös aseksuaalisuuden käsittelystä, siihen en ole ennen ainakaan kotimaisessa kaunokirjallisuudessa törmännyt. Nämä varmaan tulee luettua joskus uudestaankin, niin paljon on pakattu rivien väliin.
Hirveän vaikea koittaa jakaa ajatuksia tästä kirjasta, koska se tuntui hyvin henkilökohtaiselta - toki päähenkilö keksitty hahmo, mutta silti niin hyvin todellinen ja monelle ihmiselle samaistuttava. Olen täysin ihastunut Meresmaan tapaan kertoa säkeiden kautta kokonainen tarina, maalailla puitteet ja samalla raottaa henkilön sisäistä maailmaa, ajattelutapaa, pohdintoja. Tämä säeromaani-trilogia on ollut miellyttävää luettavaa ja jotenkin, ehkä siksi, odotin (vaikka aiemmatkin olivat yllättävän tärkeillä teemoilla kyllästettyjä) ns. hyvän mielen lukukokemusta. No, en sellaista saanut - tarina käsittelee rehellisesti masennusta ja vanhemman itsemurhaa, yksinäisyyttä, vanhemman hylkäämistä, vanhemman alkoholismia, jotka kaikki ovat rankkoja aiheita. Kirja ei tuntunut sellaiselta, jonka olisin voinut lukea yhdellä istumalla, toisin kuin Dodo ja Khimaira, vaan Kerberokselle piti antaa enemmän tilaa. Vaikka sisältö onkin rankka, oli tekstissä hienosti kuitenkin toiveikkuutta ja keveyttä tasapainottamaan kaikkea tätä - esimerkiksi musiikin tärkeys ilahdutti kovasti, samaten loppu sekä aseksuaalisuuden representaatio!
Pidin Kerberoksesta niin paljon, että jätän huomioimatta minulle vähän epäselvät asiat (en ehkä saanut kaikesta irti sitä, mitä oli tarkoitus) ja keskityn ennemmin teoksen vahvuuksiin!
Toiset ovat saaneet odotella Kerberosta jo pidempään; pääsin itse helpommalla, koska luin sarjan kaksi ensimmäistä osaa, vuonna 2020 ilmestyneen Dodon ja vuonna 2021 ilmestyneen Khimairan vasta tämän vuoden toukokuussa. Nyt on käsillä sitten trilogian päätösosa.
Kirjat kertovat Iinasta, Sarasta ja Tuukasta, jotka elävät polyamorisessa suhteessa. Kun ensimmäisen kirjan pääosassa oli Iina ja toisessa osassa Sara, vuorossa on siis Tuukka. Tuukka opiskelee yliopistossa ja käy terapiassa masennuksen vuoksi. Masennus onkin vaikea vaiva ja lisäkierroksia Tuukan ongelmiin tuovat perhekuviot: äiti teki itsemurhan oman masennuksensa vuoksi ja ulkomaille muuttanut isä elää uutta elämää uuden perheen kanssa.
Siihen kun päälle nakataan vielä identiteetin pohdiskelua ja polyamorisen suhteen kiemurat, niin onhan tässä kaikessa yhdelle ihmiselle kovasti selvittelemistä. Onneksi ihmissuhteet ovat enimmäkseen ojennuksessa ja lähestyvä joulukin lupaa vähäeleistä lomanviettoa ilman suurempaa jouluhössötystä. No, eihän se ihan niin auvoisasti mene. Iina olisi halunnut kaikki perinteiset jouluhössötykset äitinsä kanssa, mutta ne suunnitelmat peruntuuvat ja Sara ja Tuukkakin joutuvat venymään uusiin kuvioihin. Yllätyksiä riittää puolelta ja toiselta.
Kuten trilogian aikaisemmatkin osat, Kerberos on sujuvaa ja nopeatempoista säeromaania. Se ei hirveästi kikkaile tyyliseikoilla, vaan on notkeasti etenevää, selkeää ja nautinnollista luettavaa. Tätä trilogiaa on ylipäänsä helppo suositella monentasoisille nuorille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita ihmissuhdekuvioista. Kirjat tuntuvat mukavan ajankohtaisilta ja nykyaikaisilta. Tuukan tarina oli pakahduttava ja koskettava, mutta kirjassa on myös hyvä annos huumoria ja kepeyttä kaiken vakavuuden vastapainoksi.
Trilogia kannattaa ehdottomasti lukea kokonaisuudessaan ja oikeassa järjestyksessä, eli ensin Dodo, sitten Khimaira ja lopuksi Kerberos.
Kolmas säeromaani kolmesta nuoresta; nyt jokainen heistä on päässyt ääneen. Tuukan kirja käsitteli mm. masennusta ja aseksuaalisuutta. Säkeet ovat kaikissa trilogian kirjoissa paitsi kauniita myös todella oivaltavia ja sanoilla leikitteleviä.
Kerberos on säeromaani Tuukasta, jota masennus yrittää vietellä kulkemaan Kerberoksen vartioimasta manalan portista. Hahmot ovat tuttuja Meresmaan aiemmista säeromaaneista, sillä Dodossa (2020) näkökulma on Tuukan tyttöystävän ja Khimairassa (2021) Tuukan tyttöystävän tyttöystävän.
Masennus tuntuu. Se tuntuu uskottavalta, kipeältä ja jotenkin myös lohdulliselta. Polyamorisen suhteen dynamiikkaa käsitellään herkästi ja mutkattomasti. Kiinnyn säemuotoon romaani romaanilta enemmän: on kivaa, että kirjan voi ahmaista yhdellä istumalla, ja ihanaa, että jokaisella sanalla ja ilmaisulla on oma painava merkityksensä.
4.5 ⭐. Tykkäsin tästä osasta eniten. Pääsin eri tavalla sisälle maailmaan. Hienoa sanoilla leikittelyä ja jälleen kerran Meresmaa kirjoittaa vakavista aiheista ja ajatuksista aidosti ja rehellisesti.