What do you think?
Rate this book
Radalla
"Jotain oli juuri glitchaamassa.”
Tekstilajien rajoja hämärtävää proosaa ajasta, jolloin todellisuus ja tulevaisuus hapertuvat ympäriltä.
Iida Sofia Hirvosen proosateos simuloi elämää ”tässä ajassa”. Katkeamattomana ajatusvirtana etenevä teksti käsittelee muun muassa työntekoa, rakkautta, psykedeelisiä kokemuksia, yöelämää, söpöjä asioita, mediavälitteistä todellisuutta ja kaiken hämmentävyyttä. Radalla tarjoaa lukijalle näynomaisen, 4K-tarkan kuvan epätodellisuudesta, joka 2020-luku on.
Tekstilajien rajoja hämärtävää proosaa ajasta, jolloin todellisuus ja tulevaisuus hapertuvat ympäriltä.
Iida Sofia Hirvosen proosateos simuloi elämää ”tässä ajassa”. Katkeamattomana ajatusvirtana etenevä teksti käsittelee muun muassa työntekoa, rakkautta, psykedeelisiä kokemuksia, yöelämää, söpöjä asioita, mediavälitteistä todellisuutta ja kaiken hämmentävyyttä. Radalla tarjoaa lukijalle näynomaisen, 4K-tarkan kuvan epätodellisuudesta, joka 2020-luku on.
157 pages, Paperback
First published May 12, 2022
25 people are currently reading
516 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 62 reviews
June 11, 2022
Sain todella tehdä töitä, että sain kirjan loppuun saakka. Mikä näissä zenniaaleissa on? Muu tietysti kuin se, että olen selvästi liian vanha saadakseni kiinni tästä muovisesta syvällisyydesta, jota jokainen Hakaniemi-Harju-Kallio -akselin 30-vuotias tuntuu valuvan joka solustaan. Nämä samat kelat on kuultu sata kertaa niillä nihkeillä aamujatkoilla, joita Hirvonenkin ihan hyvin teoksessaan tunnelmoi, mutta eivät ne ihan koko kirjaa jaksa kantaa. Väitän, että 90-luvulla syntyneet ovat se paskantärkeä sukupolvi, jotka ovat kyllä tiedostavia, mutta eivät sitten kuitenkaan osaa vielä ihan toimia maailmaa ja muita kunnioittaen ja tämä kirja suorastaan uhkui sitä. Tarkoituksella parodioiden tai ei.
Ps. Sata miinuspistettä sanan kaunoluistelu käytöstä Rahkamo & Kokon yhteydessä.
Ps. Sata miinuspistettä sanan kaunoluistelu käytöstä Rahkamo & Kokon yhteydessä.
May 27, 2022
Yksi parhaita kirjoja, joita olen lukenut aikoihin. Upea. Upein.
http://www.mitaluimmekerran.fi/2022/0...
http://www.mitaluimmekerran.fi/2022/0...
May 13, 2022
Everything about this was perfect to me.
The personal sound of the writer, the world and the night and the poetic touch.
The structure and the tempo was perfect, I loved the way it went from tumblr to ketamine to irc to guarana without being pretentious even in the slightest. This felt like it was written from the bottom of the heart of the writer.
I fell deeply into the k-hole of this book very quickly, forgot everything surrounding me, saw the images in vivid depictions. I'm not even exaggerating: at times this book felt like a great night out on good drugs; there was a connection, a sense of "stopping time" for a while and also, under all that, the deep sense of impossibility to truly grasp the essence of the moment in our every-day lives or maybe ever. But still, going as close as possible, like music.
This had kinda hints of Sisko Savonlahti and Niko Hallikainen, though this was highly original. But this kinda had the same sense of heart and persona as in the writing of Savonlahti and the danger and arrogance as in the writing of Hallikainen. But yeah, those are just some references and I truly think this really was original and very powerful and extremely good.
This demanded a lot from the reader, but as it was spot-on for me it felt like a secret conversation in the moment between the night and the morning.
The length was great too, but I just wished there would be mooooreeeeeeee
The personal sound of the writer, the world and the night and the poetic touch.
The structure and the tempo was perfect, I loved the way it went from tumblr to ketamine to irc to guarana without being pretentious even in the slightest. This felt like it was written from the bottom of the heart of the writer.
I fell deeply into the k-hole of this book very quickly, forgot everything surrounding me, saw the images in vivid depictions. I'm not even exaggerating: at times this book felt like a great night out on good drugs; there was a connection, a sense of "stopping time" for a while and also, under all that, the deep sense of impossibility to truly grasp the essence of the moment in our every-day lives or maybe ever. But still, going as close as possible, like music.
This had kinda hints of Sisko Savonlahti and Niko Hallikainen, though this was highly original. But this kinda had the same sense of heart and persona as in the writing of Savonlahti and the danger and arrogance as in the writing of Hallikainen. But yeah, those are just some references and I truly think this really was original and very powerful and extremely good.
This demanded a lot from the reader, but as it was spot-on for me it felt like a secret conversation in the moment between the night and the morning.
The length was great too, but I just wished there would be mooooreeeeeeee
August 19, 2022
Haluan lukea tän vielä tekstinä, jotta voisin pysähtyä joihinkin ajatuksiin, mutta äänikirjanakin upea kuvaus siitä että mitähän vittua on tämä maailma/nykyaika/elämä.
December 10, 2022
Tää kirja oli niinku yks iso sisäpiirivitsi, ja se toimi.
Read
August 9, 2022Olen tykännyt ihan valtavasti Hirvosen lyhyemmistä kirjoituksista. Tämä ei kuitenkaan aiheidensa puolesta oikein osunut maaliin.
En tiedä, onko yhdyssanojen erikseen kirjoittaminen jonkinlainen ironinen tyylikeino, mutta meikämummolle se ei näyttäydy mitenkään päin perusteltuna.
En tiedä, onko yhdyssanojen erikseen kirjoittaminen jonkinlainen ironinen tyylikeino, mutta meikämummolle se ei näyttäydy mitenkään päin perusteltuna.
November 5, 2022
Radalla on tajunnanvirtamainen sukellus 30+-vuotiaan naisen elämään Helsingissä, radalla, aina menossa jossain. Kohtaukset vaihtuvat toisiin yllättäen ja tyyli on jotain hyvin minäkeskeistä, oman navan ympärillä pyörivää, siis periaatteessa kovin ärsyttävää.
Silti kirjaan jää kiinni alun lukuvaikeuden tunteen jälkeen, ja teos toimiikin parhaiten yhdeltä istumalta luettuna. Hirvosen kielikuviin voisi hermostua jos ne eivät olisi niin osuvia, runonomaisesti todellisuutta uudella tapaa avaavia. Sivuhenkilöihin ei kiinny, sillä he vaihtuvat sivun kääntyessä.
Loppua kohti kirjan vauhti hiipuu ja muutenkin amplitudi tasaantuu. Radalla mukana olleelle tulee jopa vähän tylsää. Siinä vaiheessa sitä sitten alkaa miettiä, että pitääkö kaikkien näistä omista kokemuksistaan kirjoittaa, mutta ajatus ei onneksi ehdi valmiiksi, ennen kuin kirja loppuu.
Silti kirjaan jää kiinni alun lukuvaikeuden tunteen jälkeen, ja teos toimiikin parhaiten yhdeltä istumalta luettuna. Hirvosen kielikuviin voisi hermostua jos ne eivät olisi niin osuvia, runonomaisesti todellisuutta uudella tapaa avaavia. Sivuhenkilöihin ei kiinny, sillä he vaihtuvat sivun kääntyessä.
Loppua kohti kirjan vauhti hiipuu ja muutenkin amplitudi tasaantuu. Radalla mukana olleelle tulee jopa vähän tylsää. Siinä vaiheessa sitä sitten alkaa miettiä, että pitääkö kaikkien näistä omista kokemuksistaan kirjoittaa, mutta ajatus ei onneksi ehdi valmiiksi, ennen kuin kirja loppuu.
May 16, 2022
Pidän siitä kuinka kirjoittaja osaa pukea sanoiksi tuntemuksia, hetkiä ja ilmiöitä, jotka ovat tuttuja, mutta joita en itse osaisi sanoittaa.
August 29, 2022
Ei ollu mun kirja. Joitain hauskoja kohtia, enimmäkseen vain huonosti editoituja muistiinpanoja.
April 4, 2023
Vaan ikään kuin kelluu veden pinnalla ja on vaan että lol & jaha.
Jeb jeb...
Tuli taas vahva tunne siitä, että meidät millenniaalit olis paras passittaa suoraan uuniin. Ehkä me ollaankin se kaikista skipattavin sukupolvi. Muuttakaa nyt pois sieltä Kalliosta, lakatkaa vetämästä ketamiinia nokkuliin, älkää kirjoittako "kirjoja" perustuen notes appeihinne ja lopettakaa joidenkin junantuomien kokkolalaisten mikkihiirihipsterien paneminen. Ei ihme, että elämä tuntuu niin hirveeltä. Muutenkin tässä oli sellanen puolen markan dasha nekrasova -fiilis
Ymmärrän myös puhekielisyyden ja yhdys sana hassuttelun, mutta pilkkuja ennen kuin-sanoja en SIEDÄ, puhumattakaan vertauksien amatöörimäisestä rönsyilystä.
Jeb jeb...
Tuli taas vahva tunne siitä, että meidät millenniaalit olis paras passittaa suoraan uuniin. Ehkä me ollaankin se kaikista skipattavin sukupolvi. Muuttakaa nyt pois sieltä Kalliosta, lakatkaa vetämästä ketamiinia nokkuliin, älkää kirjoittako "kirjoja" perustuen notes appeihinne ja lopettakaa joidenkin junantuomien kokkolalaisten mikkihiirihipsterien paneminen. Ei ihme, että elämä tuntuu niin hirveeltä. Muutenkin tässä oli sellanen puolen markan dasha nekrasova -fiilis
Ymmärrän myös puhekielisyyden ja yhdys sana hassuttelun, mutta pilkkuja ennen kuin-sanoja en SIEDÄ, puhumattakaan vertauksien amatöörimäisestä rönsyilystä.
July 7, 2022
Kirjan kansiin pakattu autofiktiivinen sukupolvikokemus, paitsi että minäkertoja on kai tämän eri psykoaktiiveissa bilettävän ikäluokan vanhimpia. Kuvaavasti, kertojan ensimmäiseksi lapsena lukema sana oli ESSO.
Sisältää aivan upeita oivalluksia, joita olen litteroinut iloksenne kuin metamfetamiinikristalleja:
Ja sitten joku yritti kaupata minulle sinistä ekstaasipilleriä, jossa luki FaceBook. Ajattelin, että se oli "heikko signaali".
"DINNERI! Mitä ne ees on?"
"Kaikki luulevat aina olevansa "jo tosi vanhoja"."
"Minun oli pakko lopettaa niiden lääkkeiden syöminen, en enää pystynyt ajattelemaan sanoilla!" selitin hänelle.
"Niin siinä käy, kun peruu sielunkaupat paholaisen kanssa. Sinä tarvitset sitä sellaista tormented oloa."
"Minulla on tapana maleksia pikamuotikaupoissa ja etsiä "merkkejä" jostakin."
"Ketamiini, ei se ole oikea huume! Se ei tunnu miltään! [...] "Tää on pikemminkin joku AI:n käsitys siitä, mitä psykedeelit voisivat olla", hän huudahtaa."
"Tytöt liikkuvat [tanssilattialla] kevyemmin, tyttöjen kanssa on helpompi jakaa tilaa ja heidän tanssimisestaan tulee hyvä mieli, toisin kuin hetero dudejen pumppauksesta."
"Sairas systeemi: tuntea turvattomuutta, jotta voisi tuottaa jollekin asuntosijoittajalle turvallisuuden tunnetta... [...] Asuntosijoittaja kysyi vielä, olenko savuton. Teki mieli vastata, että olen "Merihaka sober": käytän vain niitä päihteitä, joita voi vetää tekokynsien avulla tai niitä, jotka kelpasivat The Beatlesille."
Lisäksi sisältää:
- Mielettömän toimiva vertaus siitä, miten ennen selattiin suuria julisteita julistekaupassa kuin "selaisi fiidiä".
- Koskettava kuvaus Alppipuiston hippien Alppimuisto-festareiden paskuudesta.
- Käynti lapsuuden temppelissä Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolla ja ymmärrys, miten cd:t ovat arvottomia ja lapset ja mummot siirtyneet nykyaikaan.
- Pitkä kertomus kertojan psykedeelien käyttöhistoriasta, joka päättyy: Aina se konsulttijargoni on sen tyylistä... Jotain, että: 'dissosiaatio lisää disruptiota.'
Sisältää myös tyylilajiin kuuluvaa tavallisentympeää tormentoivaa cringe contenttia:
"Yksi sellainen ainakin on se, että olen usein enemmän huolissani siitä, tykkäävätkö ihmiset minusta ja voivatko he seurassani hyvin, kuin siitä, ottavatko he minut vakavasti, tai siitä, ilmaisenko itseäni tai tunteitani rehellisesti."
"En halunnut "uraa"...
"Kaikki jutut ja ihmiset, joista innostuin, olivat sellaisia, että suuri massa ei ihan tajunnut niitä, [pitkä lista...] Ja kun näitä alkoi listata, saattoi huomata, ettei ollut yhtään erikoinen vaan ihan perus tyyppi jostain Vantaalta, joka piti aika monesta tavallisesta asiasta. Ja sehän on nykyään se juttu, erikoisuudentavoittelijat ovat jo vuosia hehkuttaneet asioita, joita heidän kaverinsa pitävät juntteina."
"Oli vaan jotenkin niin häiritsevää tajuta, että kaikki se, mitä oli aiemmin tapahtunut elämässä, oli kerääntynyt tähän hetkeen ja vaikutti siinä."
Tuomio: Kiskoin kirjan puolessatoista tunnissa, kevyttä kesähömppää. Erottuu edukseen muista aivan vastaavista Kosmoksen kirjoista hillittömyydellään ja räävittömyydellään. Ei sievistelyä, ei puhettakaan lastenhankinnasta ja vain vähän omannavankaivelua. Siispä 3,5, mutta neljä tähteä hyvistä late night läpistä. Pirskahteleva pirinautinto!
Sisältää aivan upeita oivalluksia, joita olen litteroinut iloksenne kuin metamfetamiinikristalleja:
Ja sitten joku yritti kaupata minulle sinistä ekstaasipilleriä, jossa luki FaceBook. Ajattelin, että se oli "heikko signaali".
"DINNERI! Mitä ne ees on?"
"Kaikki luulevat aina olevansa "jo tosi vanhoja"."
"Minun oli pakko lopettaa niiden lääkkeiden syöminen, en enää pystynyt ajattelemaan sanoilla!" selitin hänelle.
"Niin siinä käy, kun peruu sielunkaupat paholaisen kanssa. Sinä tarvitset sitä sellaista tormented oloa."
"Minulla on tapana maleksia pikamuotikaupoissa ja etsiä "merkkejä" jostakin."
"Ketamiini, ei se ole oikea huume! Se ei tunnu miltään! [...] "Tää on pikemminkin joku AI:n käsitys siitä, mitä psykedeelit voisivat olla", hän huudahtaa."
"Tytöt liikkuvat [tanssilattialla] kevyemmin, tyttöjen kanssa on helpompi jakaa tilaa ja heidän tanssimisestaan tulee hyvä mieli, toisin kuin hetero dudejen pumppauksesta."
"Sairas systeemi: tuntea turvattomuutta, jotta voisi tuottaa jollekin asuntosijoittajalle turvallisuuden tunnetta... [...] Asuntosijoittaja kysyi vielä, olenko savuton. Teki mieli vastata, että olen "Merihaka sober": käytän vain niitä päihteitä, joita voi vetää tekokynsien avulla tai niitä, jotka kelpasivat The Beatlesille."
Lisäksi sisältää:
- Mielettömän toimiva vertaus siitä, miten ennen selattiin suuria julisteita julistekaupassa kuin "selaisi fiidiä".
- Koskettava kuvaus Alppipuiston hippien Alppimuisto-festareiden paskuudesta.
- Käynti lapsuuden temppelissä Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolla ja ymmärrys, miten cd:t ovat arvottomia ja lapset ja mummot siirtyneet nykyaikaan.
- Pitkä kertomus kertojan psykedeelien käyttöhistoriasta, joka päättyy: Aina se konsulttijargoni on sen tyylistä... Jotain, että: 'dissosiaatio lisää disruptiota.'
Sisältää myös tyylilajiin kuuluvaa tavallisentympeää tormentoivaa cringe contenttia:
"Yksi sellainen ainakin on se, että olen usein enemmän huolissani siitä, tykkäävätkö ihmiset minusta ja voivatko he seurassani hyvin, kuin siitä, ottavatko he minut vakavasti, tai siitä, ilmaisenko itseäni tai tunteitani rehellisesti."
"En halunnut "uraa"...
"Kaikki jutut ja ihmiset, joista innostuin, olivat sellaisia, että suuri massa ei ihan tajunnut niitä, [pitkä lista...] Ja kun näitä alkoi listata, saattoi huomata, ettei ollut yhtään erikoinen vaan ihan perus tyyppi jostain Vantaalta, joka piti aika monesta tavallisesta asiasta. Ja sehän on nykyään se juttu, erikoisuudentavoittelijat ovat jo vuosia hehkuttaneet asioita, joita heidän kaverinsa pitävät juntteina."
"Oli vaan jotenkin niin häiritsevää tajuta, että kaikki se, mitä oli aiemmin tapahtunut elämässä, oli kerääntynyt tähän hetkeen ja vaikutti siinä."
Tuomio: Kiskoin kirjan puolessatoista tunnissa, kevyttä kesähömppää. Erottuu edukseen muista aivan vastaavista Kosmoksen kirjoista hillittömyydellään ja räävittömyydellään. Ei sievistelyä, ei puhettakaan lastenhankinnasta ja vain vähän omannavankaivelua. Siispä 3,5, mutta neljä tähteä hyvistä late night läpistä. Pirskahteleva pirinautinto!
December 25, 2023
I just read 150 pages of a stream of cosnciousness of the worst kind of millenial quasi-intellectual hippie woman, and i enjoyed AT LEAST half of it. Thats pretty goooodddd.
This book goes from holy shit - i love how the author views and describes the world into - oh, they aren't doing it on purpose.
This book is more millenial than avocado toast and mustache finger tattoos combined. And she writes really well, and has some nice observations about the world. If you dont enjoy listening to people talk about their dreams, you're gonna hate this.
Vent pleide æ å skrive goodreads på norsk eller engelsk. No huske æ ikke. Æ tror æ pleide å skrive på norsk no som æ tenke mæ om. Faen da. Jaja, det ga mening å kjøre engelsk siden boka e finsk OKEY?!
Bruh æ skriv detta mens æ sitt på dritern give me a break
This book goes from holy shit - i love how the author views and describes the world into - oh, they aren't doing it on purpose.
This book is more millenial than avocado toast and mustache finger tattoos combined. And she writes really well, and has some nice observations about the world. If you dont enjoy listening to people talk about their dreams, you're gonna hate this.
Vent pleide æ å skrive goodreads på norsk eller engelsk. No huske æ ikke. Æ tror æ pleide å skrive på norsk no som æ tenke mæ om. Faen da. Jaja, det ga mening å kjøre engelsk siden boka e finsk OKEY?!
Bruh æ skriv detta mens æ sitt på dritern give me a break
August 18, 2024
Teos tavoittaa hyvin UG-bileitä suosivien helsinkiläisten toimittajien ja graafisten suunnittelijoiden sukupolvikokemuksen.
August 16, 2022
merihaka sober
June 9, 2023
Kunnon anime kirja
November 12, 2022
Tajunnanvirtamainen romaani Hesan kulttuuripiirien alkoholinkatkuisesta ja huumehöyryisestä arjesta baarista ja bileestä toiseen. Joskus keskustelu äityy syvällisehköksikin, välillä kertoja unohtuu purkamaan esseemäisesti ajatuksiaan sivukaupalla vaikka tosi-tv:stä tai beatleseista. Todella ajanmukainen tinderöinteineen ja chattailuineen, kieli on elävää ja puhekielimäistä, välillä käytetään sanoja kuin creepy ja connexöni. Hauskahan tätä ratailua oli seurata, vaikka välillä olin yhtä pihalla kuin minäkertojakin.
April 3, 2023
tässä parasta oli kaunis kansi ja muutama ajatus toki semi samanikäisenä resonoi. olen kuitenkin lukenut ihan tarpeeksi (ja paljon parempiakin) milleniaali-zilleniaali-autofiktio-tuokiokuvia ja paloja. en oo kiinnostunut huume- ja päihdetematiikasta joten se vei myös paljon pois. ihan viimeistään beatles-analyysien kohdalla meinasin lopettaa. kaks tähteä siitä, että sujuvaa oli ja alkuosa hitusen kiinnostavampaa kuin loppu. en ymmärrä hypeä.
ps. se on jäätanssi thank you very much, kaunoluistelu on samanlainen vähän alentuva termi kuin kuviokellunta taitouinnille
ps. se on jäätanssi thank you very much, kaunoluistelu on samanlainen vähän alentuva termi kuin kuviokellunta taitouinnille
January 29, 2025
Tuntui siltä, kuin olisi bileissä kuuntelemassa jotain keskustelua, josta zone outaa pahasti ja saa vaan kiinni jostain ajatuksista, joita sattuu omien kelojen läpi kuulemaan. Tai sitten sellanen kohtaus elokuvasta, jossa hahmo liikkuu hitaasti läpi arkisten askareiden samalla kun tausta etenee pikakelauksella.
En tiedä mikä tässä viehätti. Sekö, että en tiennyt mitä olin lukemassa ja odotin jotain punaista lankaa ja isoa oivallusta?
Vai se, että lukiessaan pystyi zone outaamaan ja kirja vaan eteni omalla painollaan?
Vai puhutteliko kirjan kyyniset ranttaukset ja se, että koko kirja oli kuin jonkun kierroksilla käyvän tyypin ajatusten juoksua siinä kohtaa iltaa, kun olisi jo ollut parempi lähteä kotiin?
Tai ehkä koko kirja oli täynnä sellaisia "joo totta"-juttuja ja sitä kautta samaistuttava.
Toisaalta tuntui tennäisen syvälliseltä ilman mitään varsinaista sisältöä.
Ehkä halusin vaan saada luettua, kun on kiva suorittaa.
En tiedä. En tykännyt sen kummemmin, mutta en ollut tykkäämättäkään. Joku viehätti.
En tiedä mikä tässä viehätti. Sekö, että en tiennyt mitä olin lukemassa ja odotin jotain punaista lankaa ja isoa oivallusta?
Vai se, että lukiessaan pystyi zone outaamaan ja kirja vaan eteni omalla painollaan?
Vai puhutteliko kirjan kyyniset ranttaukset ja se, että koko kirja oli kuin jonkun kierroksilla käyvän tyypin ajatusten juoksua siinä kohtaa iltaa, kun olisi jo ollut parempi lähteä kotiin?
Tai ehkä koko kirja oli täynnä sellaisia "joo totta"-juttuja ja sitä kautta samaistuttava.
Toisaalta tuntui tennäisen syvälliseltä ilman mitään varsinaista sisältöä.
Ehkä halusin vaan saada luettua, kun on kiva suorittaa.
En tiedä. En tykännyt sen kummemmin, mutta en ollut tykkäämättäkään. Joku viehätti.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 24, 2022
Vihaan Kosmosta ja heidän laiskaa ja ammattitaidotonta kustannustoimittamistaan. Rakastan Elinaa. Pidin tästä kovasti, mut voin jotenkin niin kuvitella miten Kosmoksessa ollaan pyydetty nivomaan kappaleita yhteen typerillä ja flown pysäyttävillä ”kaarilla” so. s.54 ja vaikkapa s.128. Fuck u, Kosmos! Love u 4EVER Elina. 😎
February 26, 2023
Aikuiset-sarja Dark Timeline
January 9, 2023
- tajunnanvirta, minäkertoja, bileet, huumeet, kokemukset, keskustelut, yöt
- fragmentaarista ja tiivistä ajankuvaa
- hähmäinen, levoton, kaoottinen, nokkela, paikoin runollinen
- fragmentaarista ja tiivistä ajankuvaa
- hähmäinen, levoton, kaoottinen, nokkela, paikoin runollinen
January 30, 2023
vähän patty smith tyylist tekstii
pitää lukee joskus uudestaan fyysisen kirjana et voi pysähtyy ajatuksiin paremmin
pitää lukee joskus uudestaan fyysisen kirjana et voi pysähtyy ajatuksiin paremmin
July 14, 2025
tällaset tarkkanäköiset ajankuvaukset on mun mielestä aina jotenkin tosi nostalgisia vaikka kyseessä ois uusi teos
June 29, 2022
Viihdyttävää, hypnoottista ja paikoitellen aika ”hapokastakin” tajunnanvirtaa, taitavasti kirjoitettuja tajunnantilojen kuvauksia ja todellisuuden luonteen pohdintaa. Käytetty kieli ja muoto tavoittavat jotakin oleellista 2020-luvun internet-ajan mielenmaisemasta.
May 15, 2022
Aivan uskomattoman hyvä. Pääni räjähti.
October 30, 2025
Hirvonen osaa käyttää sanoja ja maalata niillä tekstistä tyyliltään niin vahvaa, että lukukokemus on itselleni monessa kohtaa jopa visuaalinen tai muutoin ruumiillinen.
Mutta riittääkö se jos sisältö jää muuten ontoksi? Onko tämä kirja pelkkä lifestyle-tuokiokuva ja pinnallinen sukupolvikokemuksen kuvaus vaikkakin ilmaisultaan rikas sellainen?
Teksti piirtää itsestään karikatyyrin; näkökulman, jossa näkyy hyvin, hyvin vahvasti kaupunkilainen lumihiutale-milleniaalius (sieltä nuorimmasta päästä sukupolvea). kuin tämä autofiktio ei ihan oikeasti tajuaisi olevansa ketaamiineineen ja glitchaamisineen rimpsu vahvoja kliseitä. Kukaan ei kuvittelisikaan kalliolaisen kolmekymppisen elämää minkään muunlaiseksi ja tämä tekee kirjasta ohuehkon kokemuksen. Pieni roso sukupolvikokemuksen puhtauteen olisi tuonut lukukokemukseen kerroksia.
Kirja tavoittelee syvyyttä lähes vimmaisesti, mutta juuri siinä se epäonnistuu pahiten. Tämä varmaan myös lopulta ärsyttää itseäni eniten; vähiten kestän kirjallisuudessa kaikenlaista höyhenenkeveyttä.
Olen toki itse kymmenen vuotta nuori vanhempi, eikä tämän nimenomaisen teoksen kohdalla tämän vaikutusta tulkintaan voi väheksyä. ’Radalla’ varmasti antaakin enemmän niille, joista se kertoo. Voi olla että olen yksinkertaisesti liian vanha tajuumaan; Ehkä jonkun elämä on oikeasti tällaista.
Mutta riittääkö se jos sisältö jää muuten ontoksi? Onko tämä kirja pelkkä lifestyle-tuokiokuva ja pinnallinen sukupolvikokemuksen kuvaus vaikkakin ilmaisultaan rikas sellainen?
Teksti piirtää itsestään karikatyyrin; näkökulman, jossa näkyy hyvin, hyvin vahvasti kaupunkilainen lumihiutale-milleniaalius (sieltä nuorimmasta päästä sukupolvea). kuin tämä autofiktio ei ihan oikeasti tajuaisi olevansa ketaamiineineen ja glitchaamisineen rimpsu vahvoja kliseitä. Kukaan ei kuvittelisikaan kalliolaisen kolmekymppisen elämää minkään muunlaiseksi ja tämä tekee kirjasta ohuehkon kokemuksen. Pieni roso sukupolvikokemuksen puhtauteen olisi tuonut lukukokemukseen kerroksia.
Kirja tavoittelee syvyyttä lähes vimmaisesti, mutta juuri siinä se epäonnistuu pahiten. Tämä varmaan myös lopulta ärsyttää itseäni eniten; vähiten kestän kirjallisuudessa kaikenlaista höyhenenkeveyttä.
Olen toki itse kymmenen vuotta nuori vanhempi, eikä tämän nimenomaisen teoksen kohdalla tämän vaikutusta tulkintaan voi väheksyä. ’Radalla’ varmasti antaakin enemmän niille, joista se kertoo. Voi olla että olen yksinkertaisesti liian vanha tajuumaan; Ehkä jonkun elämä on oikeasti tällaista.
November 5, 2022
(2,5 stars)
En ihan tiennyt mihin ryhdyin, kun ostin tämän luettavaksi kirjamessuilta, koska kirjassa ei ollut minkään sortin takakansitekstiä tai edes kirjailija-esittelyä.
Toisin kuin Goodreads-kuvaus väittää, tämä ei ole ”4K-tarkka kuva” yhtään mistään. Vahva painotus sanalla ’ajatuksenvirta’, romaanilla ei ole mitään suurempaa juonta tai edes sanomaa. Se on lähempänä runoteoksen ja nykytaideteoksen risteytystä kuin kaunokirjallisuutta, mikä sinällään ei ole huono asia, mutta se ei ole ollenkaan sitä mitä itse tykkään lukea. Jos olet henkilö, joka jää katsomaan Kiasman videotaideteokset kokonaan loppuun, pidät tästä romaanista varmasti!
En ihan tiennyt mihin ryhdyin, kun ostin tämän luettavaksi kirjamessuilta, koska kirjassa ei ollut minkään sortin takakansitekstiä tai edes kirjailija-esittelyä.
Toisin kuin Goodreads-kuvaus väittää, tämä ei ole ”4K-tarkka kuva” yhtään mistään. Vahva painotus sanalla ’ajatuksenvirta’, romaanilla ei ole mitään suurempaa juonta tai edes sanomaa. Se on lähempänä runoteoksen ja nykytaideteoksen risteytystä kuin kaunokirjallisuutta, mikä sinällään ei ole huono asia, mutta se ei ole ollenkaan sitä mitä itse tykkään lukea. Jos olet henkilö, joka jää katsomaan Kiasman videotaideteokset kokonaan loppuun, pidät tästä romaanista varmasti!
June 11, 2024
Vähän niinku siun lennokasajatuksinen ystävä selittäis 150 sivullista juttuja siulle, mut koska toi ei ollut ystävä ja sen puoleen kontekstiton ni oikein mitään ei jääny käteen
Displaying 1 - 30 of 62 reviews