Kaksi vuotta sitten suomeksi ilmestynyt Ennen maanjäristystä voitti vuonna 2005 Runebergin palkinnon. Teoksessa venäläinen palomies-sumopainija kertoi junamatkan aikana elämäntarinansa venäläiselle Suomeen muuttaneelle kirjailijalle. Kirjeitä Japanista on itsenäinen jatko Ivan Demidovin tarinalle, kirjeromaani, jossa suomenruotsalaiseen kulttuuripiiriin kotiutunut kirjailija Iraida ja Japanissa asuva Ivan vaihtavat kirjeitse tuntemuksiaan. Kumpikin on alunperin venäläinen, vieras asumassaan maassa. Ivan on menettänyt sumopainijan asemansa, mennyt järkiavioliittoon, köyhtynyt ja joutunut perheineen asumaan appivanhempiensa luokse. Hän ottaa tyynesti vastaan kohtalon koettelemukset ja ihmettelee Iraidan valituksia ja epäviihtymystä. Kirjeenvaihdon jatkuessa Ivanin elämässä tapahtuu muutoksia, hän saa ympärilleen rakastamiaan ihmisiä ja kohtaa lämpöä ja arvostusta, joiden myötä myös vierauden tunne alkaa haalistua. Samaan aikaan Iraida on turhautunut suomenruotsalaisissa ympyröissä, mutta Ivanin hyvyys ja elämänviisaus ei voi olla vaikuttamatta niin Iraidaan kuin lukijaankin.
Zinaida Lindenillä on mielenkiintoisia kirjoja, tämä oli toinen lukemani. Kaksi venäläistä kirjeenvaihdossa, molemmat asuvat ulkomailla. Toinen Suomessa toinen Japanissa. Toinen kirjailija, toinen entinen sumopainija. Sumopainija Ivan Demidov esiintyi myös aiemmin lukemassani kirjassa, olikohan se "ennen maanjäristystä"?
kirjeenvaihtoa suomessa asuvan venäläisen ja japanissa asuvan venäläisen välillä. kommenttia maahanmuuttajuudesta, isänmaasta ja yhteiskunnasta yleensä. mielenkiintoinen dynamiikka ivanin ja iraidan välillä.
Jos kykenee antamaan anteeksi Iraidan monotonisen masennusmonologin tylsistymättä, ja hyväksyy Iraidan kirjeet pakollisena vastapainona Ivanin paikoitellen lähes nuuskamuikkusmaisen huolettomalle elämänasenteelle, tästä teoksesta voi ehkä todella nauttia. Itselle tämä sattui hyvään saumaan: nopealukuinen (sikäli mikäli nopealukuisuus on hyve), mukavan tasapainoinen ja koossapysyvä, riittävän eksoottinen (vaikka suomalaisuuden ruotiminen otti välistä pannuun ja pahasti, koska mitään uutta näkökulmaa sillä ei ollut tarjota). Eeppisyyspisteitä koti-isyysteeman sijoittamisesta kaikista maailman yhteiskunnista juuri Japaniin.
Tämä ei herätellyt suuria intohimoja suuntaan eikä toiseen. Kahden venäläissyntyisen ystävyksen kirjeenvaihto vertailee maahanmuuttajan elämää Suomessa ja Japanissa. Kokemukset ovat hyvin erilaiset, mutta molempia yhdistää ulkopuolisuuden tunne. Kirjeromaani ei muotona oikein sytyttänyt, ja varsinkin kirjailijanaisen puheenvuorot olivat toisinaan puuduttavan monisanaisia. Koska toinen kirjoittajista muistutti niin paljon kirjailijaa itseään, tuntui tämä välillä kirjeenvaihdon sijaan kirjailijan yksinpuhelulta, kiistelyltä itsensä kanssa.
Olen tykästynyt Lindénin tyyliin. Siinä on haikeutta, melankoliaa ja terävyyttä. Kirjeitä Japanista kuvaa omanlaistaan kiintymystä, vierautta ja erilaisuutta. Hieno kirja tämäkin, kuten edeltäjänsä Ennen maanjäristystä.