What do you think?
Rate this book
Huimaa #1
Tepetaklak
Lenna Anderssen hayatının ilk sekiz yılını Kardum’da, tersine dönmüş bir dünyada geçirmiştir. Eskiden gökyüzünün olduğu yerde artık toprak vardır. Ayaklarının altında, asıl toprağın olması gereken yerde ise uçsuz bucaksız bir boşluk. Dönüşüm adı verilen olay her şeyi kökten değiştirmiştir. Ama insanlar bu tepetaklak dünyada yaşamanın yolunu bir şekilde bulmuşlardır. Lenna ve ailesinin hayatı, Kardum’daki içme suyu tükenmeye başlayıncaya dek aslında gayet heyecan verici ve rahattır. Peki ama kaynaklar tükenmeye yüz tutarken hayatlarında neler değişecektir? Geleceklerini, gökyüzünde olması muhtemel başka bir dünyada aramaya cesaret edebilecekler midir?
216 pages, Paperback
First published January 1, 2017
2 people are currently reading
50 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 38 reviews
December 16, 2017
Nyt lyötiin käsiin kreisin hyvä lastenkirja, siis huh huh miten hyvä!
Kirjassa on maailmanlopun jälkeinen maailma - kun painovoima on kadonnut maapallolta, on se tuhonnut sen maapallon, jonka me tunnemme. Ihmisiä on jäljellä vain vähän (päähenkilö tuntee vain kourallisen ihmisiä), ruoasta ja vedestä on pulaa. Jatkuva pelko, että tippuu maailmasta joko itse, joku itselle tärkeä tai vaikka oma koti. Ihmiset sitkittelevät elossa, ovat kekseliäitä selvitäkseen maailmassa ja elättelevät toivoa paremmasta.
Kirja on tosi hyvin kirjoitettu ja siinä on hyvää sanastoa, myös jonkin verran keksittyjä sanoja, jotka ovat hauskoja, mutta eivät typeriä. Tarina on oikeasti jännittävä, ja käsittelee esimerkiksi menetystä ja kuolemaa, mutta ei kuitenkaan liian pelottava tai synkkä. Toivoa on ja valoa tunnelin päässä, joten voi hyvillä mielin lapsikin lukea (ja herkkä aikuinen....).
Ihastuin siihen, että kirjassa äiti on se perheen levoton seikkailija, sankari. Muutenkin kirjassa on vahvoja naisia ja tyttöjä. Kirjassa viitataan Ronja Ryövrintyttäreen ja sanottaisiinko, että samasta puusta on veistelty tätäkin.
Vahva suositus, niin lapsille kuin aikuisillekin.
Kirjassa on maailmanlopun jälkeinen maailma - kun painovoima on kadonnut maapallolta, on se tuhonnut sen maapallon, jonka me tunnemme. Ihmisiä on jäljellä vain vähän (päähenkilö tuntee vain kourallisen ihmisiä), ruoasta ja vedestä on pulaa. Jatkuva pelko, että tippuu maailmasta joko itse, joku itselle tärkeä tai vaikka oma koti. Ihmiset sitkittelevät elossa, ovat kekseliäitä selvitäkseen maailmassa ja elättelevät toivoa paremmasta.
Kirja on tosi hyvin kirjoitettu ja siinä on hyvää sanastoa, myös jonkin verran keksittyjä sanoja, jotka ovat hauskoja, mutta eivät typeriä. Tarina on oikeasti jännittävä, ja käsittelee esimerkiksi menetystä ja kuolemaa, mutta ei kuitenkaan liian pelottava tai synkkä. Toivoa on ja valoa tunnelin päässä, joten voi hyvillä mielin lapsikin lukea (ja herkkä aikuinen....).
Ihastuin siihen, että kirjassa äiti on se perheen levoton seikkailija, sankari. Muutenkin kirjassa on vahvoja naisia ja tyttöjä. Kirjassa viitataan Ronja Ryövrintyttäreen ja sanottaisiinko, että samasta puusta on veistelty tätäkin.
Vahva suositus, niin lapsille kuin aikuisillekin.
September 11, 2017
Aivan mahtavaa lasten dystopiaa, jossa on seikkailujuonta ja yksityiskohdat ihan paikallaan. Olisin lapsena rakastanut tätä tarkkuutta, jolla asiat perustellaan ja kuvaillaan, syyt ja seuraukset ovat kohdallaan, toiminnalla on koko ajan suunta ja elämä on yhtä valmistautumista - pahempaan vai parempaan?
Survival-listalta löytyy köysiratatreenaus, kärpäsentoukkakakut, veden hankkiminen, vaatteet, kirjat, kaikki. Ronja Ryövärintytär on Lennan lempikirja, ja samaa tarinallisuutta luin Kiepauksestakin.
Ehdottomasti vinkkaukseen, vaikka asiat synkkiä ja ahdistavia ovatkin, mukana on perusselviämisen ja toisista välittämisen pohjavire. Kunhan muistaa pitää itsestään huolta ensin, että voi huolehtia muista. Ja tämän kun saisi meidän maailman Lennoillekin iskostettua päähän!
Survival-listalta löytyy köysiratatreenaus, kärpäsentoukkakakut, veden hankkiminen, vaatteet, kirjat, kaikki. Ronja Ryövärintytär on Lennan lempikirja, ja samaa tarinallisuutta luin Kiepauksestakin.
Ehdottomasti vinkkaukseen, vaikka asiat synkkiä ja ahdistavia ovatkin, mukana on perusselviämisen ja toisista välittämisen pohjavire. Kunhan muistaa pitää itsestään huolta ensin, että voi huolehtia muista. Ja tämän kun saisi meidän maailman Lennoillekin iskostettua päähän!
September 21, 2017
4+ tähteä minulta, 5 tyttäreltäni, yhteensä siis 5- tähteä
Luimme tämän kirjan yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa.
Kiepaus kiehtoi minua ideallaan jo ennen kuin ehdin tarttua siihen, sillä olen aina ollut innoissani väärinpäin kiepsahtaneen maailman ajatuksesta. Se on jotain, mikä on meillä varmasti käynyt mielessä jo lapsena: miksei maapallon toisella puolella asuvat roiku pää alaspäin, jos kerran maapallo on pyöreä.
Kiepaus on tarina postapokalyptisesta maailmasta. Kirjan minäkertoja, Lenna, kertoo heti kirjan alussa Kiepauksesta eli suuresta kamalasta tapahtumasta, joka kiepsautti kaiken ylösalaisin. Hänellä on asiasta tosin vain toisen käden tietoa, äitinsä ja isänsä kertomaa. Lennalle nurinpäin roikkuva kaupunki, Kardum, on aivan normaalia, sillä hän on syntynyt siihen kaupunkiin. Hän harjoittelee talojen välillä kulkevilla vaijereilla kulkemista, syö kokeneesti kärpäsentoukkakakkuja, osaa säännöstellä vettä, varoo avonaisia ikkunoita, että putoaisi iäksi alhaalla avautuvalle taivaalle.
Nautin eniten huolella ajatelluista yksityiskohdista, mitkä tekevät riippuvassa kaupungissa elämisestä mahdollista. Aikuiset rakentavat uusia vaijeriratoja, hakevat vettä jäljellä olevista säiliöistä, yrittävät löytää vielä penkomattomia varastoja, tekevät kauppaa ruokatarvikkeista ja muista hyödykkeistä. Lennan perheen Newton-kana on heille kultaakin kalliimpi proteiinintuottaja, ja kärpäsentoukkien kasvatus toinen. Vaatteet käytetään loppuun asti, eikä vettä tuhlata niiden pesemiseen, vaan käyttökelvottomat vaatteet nakataan loputtomaan roskakuiluun - ikkunasta ulos, alas taivaalle.
Lennan perhe pitää ihanasti yhtä. Hänellä on pikkusisko Rousku sekä ihana ystävä Jaan, joka joutuu usein olemaan Lennan perheen luona yötä. (Hassua, mutta luulimme häntä kirjan puoliväliin saakka tytöksi, ja kun tekstistä kävi ilmi hänen sukupuolensa, olimme kumpikin hiukan ällikällä lyötyjä.) Silti Lennan perheessä ei kaikki ole aina satumaisen ihanaa, vaan perheen äiti reagoi välillä tuleviin huolenaiheisiin hyvin kiukkuisesti ja äreästi. Perheyhteisön lisäksi koko Kardumin kaupunki vetää yhtä köyttä.
"Lenna, sinun pitää muistaa aina mikä meille on tärkeää, mikä Kardumissa on kaikkein tärkeintä. Sinun pitää luvata tehdä kaikkesi muiden auttamiseksi, mutta niin, ettet unohda itseäsi. Sinä pärjäät kyllä, kun muistat sen. Tarvitset muita, jotta voit selvitä." (s.165)
Lenna joutuu kuitenkin kohtaamaan hyvin pelottavan tilanteen toisella vaijerireissullaan kaupalla, kun perheen tuttu ja luottokauppias Ondan on heitä vastassa vihaisena, veitsi ojossa. Tämä kohtaus vaikutti selvästi tyttäreeni niin, että hän meinasi menettää kiinnostuksensa koko kirjaan. Lisäksi tunnelmat muuttuvat loppua kohti melko synkiksi ja masentaviksi, niin että minuakin alkoi jo puuduttaa moinen. Synkkyys ja toivottomuus meinaa ottaa vallan tarinasta veden alkaessa loppua, Lennan äidin lähdettyä tutkimusmatkalle ja osan kaupungista alettua romahtaa. Lennan ajatuksista huokuu lapsen voimattomuus isojen asioiden äärellä, kun aikuiset päättävät asioista ilman lasten mielipidettä. Onneksi tunnelin päässä on valoa ja kirja päättyy hyvin toiveikkaasti.
Tyttäreni mielestä Kiepaus on hauska ja kiinnostava kirja, jossa olisi saanut olla kuitenkin enemmän kuvia. Mustavalkoisia kuvia hän luonnehtii hauskoiksi, tarkoiksi ja kiinnostaviksi. Hän piti kovasti Lennasta "koska se oli vaan niin kiva ja rohkea." Parasta kirjassa oli "kun ne meni toiseen maailmaan joka oli taivaassa." Yllättävää ei ole se, että Ondan oli hänen mielestään ikävä henkilöhahmo. Kirjan kansikuva ei saanut pisteitä tyttäreltäni, ja lisäksi kirja olisi saanut olla pidempi. Hän oli kovin pettynyt, kun Jaan paljastuikin pojaksi, ja ehdotti minulle, että ajattelisimme yhä hänen olevan tyttö.
Kirjan toiveikas ja muutoksellinen loppu oli tyttäreni mieleen. Hän suosittelee kirjaa yli yhdeksänvuotiaille lapsille. Hänen mielestään kirja kiinnostaa enemmän tyttöjä, koska päähenkilönä on tyttö. Hän aikoo ehdottomasti lukea kirjan vielä uudelleen, ja kyseli jo minulta, milloin tähän tulee jatkoa. Kirja jää kyllä kutkuttavan jännään kohtaan.
Kiepaus on huikean kiehtova tarina rohkeudesta ja selviytymisestä murenevassa kaupungissa. Sarjan jatko-osaa odotan innolla minäkin: Kaipaus ilmestyy vuonna 2018.
Luimme tämän kirjan yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa.
Kiepaus kiehtoi minua ideallaan jo ennen kuin ehdin tarttua siihen, sillä olen aina ollut innoissani väärinpäin kiepsahtaneen maailman ajatuksesta. Se on jotain, mikä on meillä varmasti käynyt mielessä jo lapsena: miksei maapallon toisella puolella asuvat roiku pää alaspäin, jos kerran maapallo on pyöreä.
Kiepaus on tarina postapokalyptisesta maailmasta. Kirjan minäkertoja, Lenna, kertoo heti kirjan alussa Kiepauksesta eli suuresta kamalasta tapahtumasta, joka kiepsautti kaiken ylösalaisin. Hänellä on asiasta tosin vain toisen käden tietoa, äitinsä ja isänsä kertomaa. Lennalle nurinpäin roikkuva kaupunki, Kardum, on aivan normaalia, sillä hän on syntynyt siihen kaupunkiin. Hän harjoittelee talojen välillä kulkevilla vaijereilla kulkemista, syö kokeneesti kärpäsentoukkakakkuja, osaa säännöstellä vettä, varoo avonaisia ikkunoita, että putoaisi iäksi alhaalla avautuvalle taivaalle.
Nautin eniten huolella ajatelluista yksityiskohdista, mitkä tekevät riippuvassa kaupungissa elämisestä mahdollista. Aikuiset rakentavat uusia vaijeriratoja, hakevat vettä jäljellä olevista säiliöistä, yrittävät löytää vielä penkomattomia varastoja, tekevät kauppaa ruokatarvikkeista ja muista hyödykkeistä. Lennan perheen Newton-kana on heille kultaakin kalliimpi proteiinintuottaja, ja kärpäsentoukkien kasvatus toinen. Vaatteet käytetään loppuun asti, eikä vettä tuhlata niiden pesemiseen, vaan käyttökelvottomat vaatteet nakataan loputtomaan roskakuiluun - ikkunasta ulos, alas taivaalle.
Lennan perhe pitää ihanasti yhtä. Hänellä on pikkusisko Rousku sekä ihana ystävä Jaan, joka joutuu usein olemaan Lennan perheen luona yötä. (Hassua, mutta luulimme häntä kirjan puoliväliin saakka tytöksi, ja kun tekstistä kävi ilmi hänen sukupuolensa, olimme kumpikin hiukan ällikällä lyötyjä.) Silti Lennan perheessä ei kaikki ole aina satumaisen ihanaa, vaan perheen äiti reagoi välillä tuleviin huolenaiheisiin hyvin kiukkuisesti ja äreästi. Perheyhteisön lisäksi koko Kardumin kaupunki vetää yhtä köyttä.
"Lenna, sinun pitää muistaa aina mikä meille on tärkeää, mikä Kardumissa on kaikkein tärkeintä. Sinun pitää luvata tehdä kaikkesi muiden auttamiseksi, mutta niin, ettet unohda itseäsi. Sinä pärjäät kyllä, kun muistat sen. Tarvitset muita, jotta voit selvitä." (s.165)
Lenna joutuu kuitenkin kohtaamaan hyvin pelottavan tilanteen toisella vaijerireissullaan kaupalla, kun perheen tuttu ja luottokauppias Ondan on heitä vastassa vihaisena, veitsi ojossa. Tämä kohtaus vaikutti selvästi tyttäreeni niin, että hän meinasi menettää kiinnostuksensa koko kirjaan. Lisäksi tunnelmat muuttuvat loppua kohti melko synkiksi ja masentaviksi, niin että minuakin alkoi jo puuduttaa moinen. Synkkyys ja toivottomuus meinaa ottaa vallan tarinasta veden alkaessa loppua, Lennan äidin lähdettyä tutkimusmatkalle ja osan kaupungista alettua romahtaa. Lennan ajatuksista huokuu lapsen voimattomuus isojen asioiden äärellä, kun aikuiset päättävät asioista ilman lasten mielipidettä. Onneksi tunnelin päässä on valoa ja kirja päättyy hyvin toiveikkaasti.
Tyttäreni mielestä Kiepaus on hauska ja kiinnostava kirja, jossa olisi saanut olla kuitenkin enemmän kuvia. Mustavalkoisia kuvia hän luonnehtii hauskoiksi, tarkoiksi ja kiinnostaviksi. Hän piti kovasti Lennasta "koska se oli vaan niin kiva ja rohkea." Parasta kirjassa oli "kun ne meni toiseen maailmaan joka oli taivaassa." Yllättävää ei ole se, että Ondan oli hänen mielestään ikävä henkilöhahmo. Kirjan kansikuva ei saanut pisteitä tyttäreltäni, ja lisäksi kirja olisi saanut olla pidempi. Hän oli kovin pettynyt, kun Jaan paljastuikin pojaksi, ja ehdotti minulle, että ajattelisimme yhä hänen olevan tyttö.
Kirjan toiveikas ja muutoksellinen loppu oli tyttäreni mieleen. Hän suosittelee kirjaa yli yhdeksänvuotiaille lapsille. Hänen mielestään kirja kiinnostaa enemmän tyttöjä, koska päähenkilönä on tyttö. Hän aikoo ehdottomasti lukea kirjan vielä uudelleen, ja kyseli jo minulta, milloin tähän tulee jatkoa. Kirja jää kyllä kutkuttavan jännään kohtaan.
Kiepaus on huikean kiehtova tarina rohkeudesta ja selviytymisestä murenevassa kaupungissa. Sarjan jatko-osaa odotan innolla minäkin: Kaipaus ilmestyy vuonna 2018.
December 11, 2017
Kiva ajatus maailmasta joka kiepsahtaa ylösalaisin ja puut ja talot roikkuvat maailman katossa ja jos et ole talon sisällä tai pidä muuten lujasti kiinni, tiput taivaan syvyyksiin. Ihmettelen kyllä miksi päähenkilöiden iät oli mainittu. Pelkään, että moni esiteini jättää kirjan lukematta, koska päähenkilö on niin kovasti mukula. Toivottavasti olen väärässä, sillä tämä on yksi vuoden onnistumisista. Vastoin yleistä käytäntöä aion lukea myös kakkososan. Sen verran kovasti tämä maailma kiehtoi.
November 2, 2018
Salla Simukkaa ja Astrid Lindgreniä, mutta silti ihan Vuokko Hurmetta. Eli olipa hyvä – ihan yksin lukevalle aikuisellekin. Kuuntelin äänikirjana ja hetkittäin nousi jännityksen hiki ja hetkittäin jännityksen kyyneleet, niin elävästi Hurme tavoitti lapsen katseen. Eli täydestä meni.
December 4, 2020
Olipas hyvä lastenkirja!! Tosi mielenkiintoinen idea, että maailma on kääntynyt ympäri.
February 13, 2018
Sainpas luettua. Tämän kanssa kävi vähän hassusti, 11-v ei tykännyt yhtään ja niinpä kirja jäi sitten multakin kesken. Luin kyllä toistuvasti muitten arvosteluja siitä, miten loistava kirja tämä on, mutta yöpöydän laatikkoon jäi. No nyt on kirja luettu ja olihan se ihan ok. Mustanpuhuvasta kuvituksesta en tykännyt ja tarina jäi mun makuun vähän liikaa roikkumaan siihen tapahtumien etenemisen ja tapahtumista jaarittelun välimaastoon. Idea oli kyllä omaperäinen ja uusi, mutta jotenkin tuli sellainen fiilis, että kirjoittaja varoi turhaan kohderyhmäänsä, eikä oikein osannut päättää miten hurjaksi hän uskaltaisi tarinan päästää. Loppua kohti vauhti parani ja tarinakin kirkastui ja loppuratkaisu tarjosi jo sen verran mielenkiintoisia jatko-vaihtoehtoja, että jäi kutkuttamaan mielen pohjalle.
Kyllähän tätä vois vinkatakkin, ainakin niille jotka lukevat paljon ja kaipaavat jotain ihan muuta. Kolmosille, sanoisin.
Omaa jälkikasvua en saanut kirjaa loppuun lukemaan, en edes kuuntelemaan ääneen luettuna. Lyhyt referointi kuulemma riitti.
Kyllähän tätä vois vinkatakkin, ainakin niille jotka lukevat paljon ja kaipaavat jotain ihan muuta. Kolmosille, sanoisin.
Omaa jälkikasvua en saanut kirjaa loppuun lukemaan, en edes kuuntelemaan ääneen luettuna. Lyhyt referointi kuulemma riitti.
March 14, 2018
Hmm. Kiepaus on erittäin mielenkiintoinen ajatus ja kerronta oli ihan hyvää. Mutta silti. Tämä kirja tuntui jotenkin pitkänsitkeältä.
Jätin kirjan kesken suunnilleen kuukaudeksi (koska tekstissä ennustettiin tapahtuvaksi jotain kamalaa enkä vaan jaksanut sellaista), mutta en missään vaiheessa varsinaisesti kaivannut takaisin tarinan ääreen. Nytkin tartuin tähän vähän sillä ajatuksella että no, kaipa minun täytyy lukea tuo tuosta loppuun nyt kun vihdoin on aikaa.
Mutta eipä tässä kyllä mitään vikaakaan ole. :) Ihan kiva kirja. Pituutta vaan ehkä vähän liikaa.
Edit: Ai että päähenkilö olikin vasta 8-vuotias?? Oi että minua ärsyttää tämmöinen. Vähän reippaammalla otteella tämä olisi ollut aivan mainio seikkailukirja 10-12 -vuotiaille, mutta ilmeisesti tästä on haluttu viipyilevä ääneenlukukirja pienemmille lapsille - ja niitä muuten on jo ihan riittävästi...!
Jätin kirjan kesken suunnilleen kuukaudeksi (koska tekstissä ennustettiin tapahtuvaksi jotain kamalaa enkä vaan jaksanut sellaista), mutta en missään vaiheessa varsinaisesti kaivannut takaisin tarinan ääreen. Nytkin tartuin tähän vähän sillä ajatuksella että no, kaipa minun täytyy lukea tuo tuosta loppuun nyt kun vihdoin on aikaa.
Mutta eipä tässä kyllä mitään vikaakaan ole. :) Ihan kiva kirja. Pituutta vaan ehkä vähän liikaa.
Edit: Ai että päähenkilö olikin vasta 8-vuotias?? Oi että minua ärsyttää tämmöinen. Vähän reippaammalla otteella tämä olisi ollut aivan mainio seikkailukirja 10-12 -vuotiaille, mutta ilmeisesti tästä on haluttu viipyilevä ääneenlukukirja pienemmille lapsille - ja niitä muuten on jo ihan riittävästi...!
January 19, 2020
Omaperäinen tarina, joka oli loppua kohden tummanpuhuvampi kuin odotin. Kuuntelin äänikirjana, joten taitavaa kuvitusta en päässyt ihastelemaan.
January 6, 2020
Mainio ja tosi jännittävä, jopa vähän pelottava seikkailukirja!
Kardumin kiepahtaneen maailman kuvittelu sai omankin pään huimaavasti pyörälle.
Kaisa Happonen lukee Hurmeen tekstiä sopivan ilmeikkäästi, oli siis myös oikein miellyttävä kuunneltava.
Kardumin kiepahtaneen maailman kuvittelu sai omankin pään huimaavasti pyörälle.
Kaisa Happonen lukee Hurmeen tekstiä sopivan ilmeikkäästi, oli siis myös oikein miellyttävä kuunneltava.
July 19, 2018
Huimaa -sarjan ykkösosa. Olipas jotenkin niin hauskan erilainen tarina, vaikkakin myös osittain hiukan surullinen Kiepauksesta ja siihen liittyvästä johtuen. Täytyy varmasti lukea toinenkin osa.
October 22, 2018
Tässä kirjassa seikkaillaan tulevaisuuden maailmassa, joka on mystisen Kiepauksen seurauksena kääntynyt nurin kurin (ja saattaa tuottaa huomattavia haasteita lukijan hahmotuskyvylle, kaverilta kuulin...).
"Pääsimme kotiin vasta myöhään sinä iltana, hieman ennen kuin aurinko nousi Kardumin talojen taakse ja pimeys laskeutui allemme."
Kahdeksanvuotias Lenna asuu perheineen Kardumissa, missä on asukkaita jäljellä vain vähän eikä kehenkään voi sokeasti luottaa. Ravinnoksi käytetään rottia ja kärpäsentoukkakakkuja, niin ihmiset kuin vaatteetkin ovat aina likaisia, vedestä on huutava pula ja lapset viettävät päivänsä vuodesta toiseen neljän seinän sisällä, kunnes ovat tarpeeksi vanhoja poistumaan kotitalosta ja liikkumaan vaarallisia vaijeriratoja pitkin.
Kiepaus on sopivasti jännä, vähäsen pelottava ja paikoin surullinenkin ja Hurmeen luoma fantasiamaailma kerrassaan kiehtova. Tarina kuitenkin imaisi kunnolla mukaansa vasta kirjan loppupuolella, joten siitä syystä tällä kertaa arvioksi kolme ja puoli tähteä. Aion kyllä lukea jatko-osankin!
Lisäpisteitä siitä, että Kiepauksessa on viittauksia muuhun lastenkirjallisuuteen: menossa mukana ainakin Ronja Ryövärintytär, Tiitiäinen ja Puluboi.
"Pääsimme kotiin vasta myöhään sinä iltana, hieman ennen kuin aurinko nousi Kardumin talojen taakse ja pimeys laskeutui allemme."
Kahdeksanvuotias Lenna asuu perheineen Kardumissa, missä on asukkaita jäljellä vain vähän eikä kehenkään voi sokeasti luottaa. Ravinnoksi käytetään rottia ja kärpäsentoukkakakkuja, niin ihmiset kuin vaatteetkin ovat aina likaisia, vedestä on huutava pula ja lapset viettävät päivänsä vuodesta toiseen neljän seinän sisällä, kunnes ovat tarpeeksi vanhoja poistumaan kotitalosta ja liikkumaan vaarallisia vaijeriratoja pitkin.
Kiepaus on sopivasti jännä, vähäsen pelottava ja paikoin surullinenkin ja Hurmeen luoma fantasiamaailma kerrassaan kiehtova. Tarina kuitenkin imaisi kunnolla mukaansa vasta kirjan loppupuolella, joten siitä syystä tällä kertaa arvioksi kolme ja puoli tähteä. Aion kyllä lukea jatko-osankin!
Lisäpisteitä siitä, että Kiepauksessa on viittauksia muuhun lastenkirjallisuuteen: menossa mukana ainakin Ronja Ryövärintytär, Tiitiäinen ja Puluboi.
August 9, 2019
Kirjassa oli hyvä alku, turhan pitkä keskijakso, ja sen päätteeksi hyvä loppu. Oli se keskiosakin ihan jees, mutta välillä aika pitkäveteinen. Silloin vain oleiltiin ylösalaisin kääntyneessä maailmassa, talojen sisuksissa, ja pohdittiin niitä näitä. Veden vähiin käymisestä syntyi jännitystä kyllä. Ja kun äiti putosi/pudottautui alas taivaalle (se kohta ei kyllä tallentunut muistiini). Ja olihan se miljöö mielenkiintoinen, kun vedettiin vaijereita talosta taloon ja tutkittiin paikkoja. Newton oli hauska nimi kanalle noissa olosuhteissa. Aika paljon oli ihmissuhteiden pohdintaa, päähenkilön toimesta. Kirjan loppu palkitsi. Kardumissa vietetyn pitkän, harmaan ja niukan jakson päätteeksi oli edessä loikka tuntemattomaan laskuvarjoilla, ja sieltä avautui vehreä paratiisi. Siltä Mabal ainakin vaikutti. Saa nähdä mitä jatko-osassa selviää. Kiehtova ja upea kirja kaiken kaikkiaan. Jos keskiosa olisi ollut tiiviimpi olisi voinut olla parempi lukukokemuksena. Suosittelisin 4-8-luokkalaisille.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 20, 2019
Huokailen täällä vaan, kun tää oli niin sympaattinen ja ihana lukukokemus. Musta on ihanaa, kun on tällaisia lastenkirjoja! Toivottavasti lapsistakin on.
Mun hahmottamiskyvyllä en missään vaiheessa pystynyt kuvittelemaan, miltä mikään tila tossa todellisuudessa näyttää, mutta ei se mitään, se oli viihdyttävä joka tapauksessa. Pidin ympäristöteemasta ja siitä, miten kauniina tietynlaisen tuhon jälkeinen maailma esitettiin. Tai ainakin kauniina noille lapsille, sellaisena lapsenturvallisena, vaikka oli vesikriisiä ja alituista kuolemanpelkoa ja muita asioita, joista on vaikea uskoa lapsien selviävän. Jännä nähdä, miten toisessa osassa sopeudutaan!
Mun hahmottamiskyvyllä en missään vaiheessa pystynyt kuvittelemaan, miltä mikään tila tossa todellisuudessa näyttää, mutta ei se mitään, se oli viihdyttävä joka tapauksessa. Pidin ympäristöteemasta ja siitä, miten kauniina tietynlaisen tuhon jälkeinen maailma esitettiin. Tai ainakin kauniina noille lapsille, sellaisena lapsenturvallisena, vaikka oli vesikriisiä ja alituista kuolemanpelkoa ja muita asioita, joista on vaikea uskoa lapsien selviävän. Jännä nähdä, miten toisessa osassa sopeudutaan!
January 31, 2020
Millainen olisi maailma, jos painovoima päättäisi yhtäkkiä vaihtaa suuntaa? Siitä kertoo Vuokko Hurmeen loistava lastenkirja Kiepaus. Kertojana on 8-vuotias Lenna, joka ei ole koskaan tuntenut muuta maailmaa kuin sen, jossa kävellään katoissa, puut kasvavat alapäin ja yön tullen aurinko nousee ylös.
Hurja ja hieno tarina maailmasta, jossa vesi on loppumassa ja talot murenevat taivaalle. Sopii loistavasti myös vanhemmillekin lukijoille, ainakin 10-12-vuotiaille. Täytyy jossakin välissä lainata jatko-osatkin kirjastosta. Tästä voisi hyvinkin tulla kotimaisen lastenkirjallisuuden klassikko, sillä kerronta on vauhdikasta ja ajatonta.
Hurja ja hieno tarina maailmasta, jossa vesi on loppumassa ja talot murenevat taivaalle. Sopii loistavasti myös vanhemmillekin lukijoille, ainakin 10-12-vuotiaille. Täytyy jossakin välissä lainata jatko-osatkin kirjastosta. Tästä voisi hyvinkin tulla kotimaisen lastenkirjallisuuden klassikko, sillä kerronta on vauhdikasta ja ajatonta.
February 11, 2019
Aika hurja tarina! Näin aikuisnäkökulmasta ehkä hurjempi mitä lasten mielestä.
Idea ja toteutus oli mitä mainioimmat!
Idea ja toteutus oli mitä mainioimmat!
February 4, 2019
"Kardumissa ei voinut olla täysin varma mistään - ei vaijereista tai ihmisten hyvyydestä."
Vuokko Hurme on luonut mielenkiintoisen maailman. Maapallolla on tapahtunut kiepaus ja painovoima kääntynyt ylösalaisin. Eräänä päivänä ihmiset tippuivat huoneittensa kattoon. Ne, jotka olivat ulkona putosivat taivaalle. Osa rakennuksista irtosi perustuksiltaan ja putosi. Vedet järvistä putosivat. Harvat eloon jääneet ihmiset asuvat taloissaan ylösalaisessa maailmassa, kävelevät katossa ja silloin harvoin kun kulkevat ulkona, käyttävät vaijereita, jotka roikkuvat talosta toiseen.
Lenna on tyttö, joka on syntynyt ylösalaiseen Kardumiin. Hän ei ole kokenut maailmaa lainkaan sellaisena, johon me olemme tottuneet. Hän elää äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa kanssa lähes autiossa kerrostalossa. Heidän lisäkseen siinä asuu vain yksi vanha pariskunta. Viereisessä talossa asuu toinen perhe, jonka poika on Lennan paras ystävä. Elämänsä aikana nämä kolme perhettä ovat olleet ainoat ihmiset, joita Lenna on nähnyt. Perheen vanhemmat hakevat ruokatarvikkeita ja vettä usean vaijerin reitin päästä. Mutta kiepausta edeltäneestä maailmasta jääneillä jämillä on mahdoton elää loputtomiin.
Luin Kiepauksen 12-vuotiaalle pojalleni. En ole koskaan keskustellut hänen kanssaan mistään lukemastamme kirjasta niin paljon kuin Kiepauksesta. Maailma, jossa painovoima vetääkin kaikkea taivaalle, osoittautui hänelle todella mielikuvitusta kutkuttavaksi. Ylösalaisessa maailmassa ovet ja ikkunat ovat seinien yläosissa, lamput lattiassa ja portaissa voi olla hankala kulkea. Myös vaijereita pitkin kulkeminen on jännitävää. Hurme on luonut mahtavan maailman.
Itse tarinassa ei ole mitään ihmeellistä. Se kulkee aivan ok, mutta jää hieman maailman jalkoihin. Ylösalaisessa maailmassa ei ole vaikea luoda jännitteitä ja vaaran paikkoja. Niitä kirjassa on sopivasti nuorille lukijoille.
Mainio teos, jolle on olemassa myös jatko-osa.
Vuokko Hurme on luonut mielenkiintoisen maailman. Maapallolla on tapahtunut kiepaus ja painovoima kääntynyt ylösalaisin. Eräänä päivänä ihmiset tippuivat huoneittensa kattoon. Ne, jotka olivat ulkona putosivat taivaalle. Osa rakennuksista irtosi perustuksiltaan ja putosi. Vedet järvistä putosivat. Harvat eloon jääneet ihmiset asuvat taloissaan ylösalaisessa maailmassa, kävelevät katossa ja silloin harvoin kun kulkevat ulkona, käyttävät vaijereita, jotka roikkuvat talosta toiseen.
Lenna on tyttö, joka on syntynyt ylösalaiseen Kardumiin. Hän ei ole kokenut maailmaa lainkaan sellaisena, johon me olemme tottuneet. Hän elää äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa kanssa lähes autiossa kerrostalossa. Heidän lisäkseen siinä asuu vain yksi vanha pariskunta. Viereisessä talossa asuu toinen perhe, jonka poika on Lennan paras ystävä. Elämänsä aikana nämä kolme perhettä ovat olleet ainoat ihmiset, joita Lenna on nähnyt. Perheen vanhemmat hakevat ruokatarvikkeita ja vettä usean vaijerin reitin päästä. Mutta kiepausta edeltäneestä maailmasta jääneillä jämillä on mahdoton elää loputtomiin.
Luin Kiepauksen 12-vuotiaalle pojalleni. En ole koskaan keskustellut hänen kanssaan mistään lukemastamme kirjasta niin paljon kuin Kiepauksesta. Maailma, jossa painovoima vetääkin kaikkea taivaalle, osoittautui hänelle todella mielikuvitusta kutkuttavaksi. Ylösalaisessa maailmassa ovet ja ikkunat ovat seinien yläosissa, lamput lattiassa ja portaissa voi olla hankala kulkea. Myös vaijereita pitkin kulkeminen on jännitävää. Hurme on luonut mahtavan maailman.
Itse tarinassa ei ole mitään ihmeellistä. Se kulkee aivan ok, mutta jää hieman maailman jalkoihin. Ylösalaisessa maailmassa ei ole vaikea luoda jännitteitä ja vaaran paikkoja. Niitä kirjassa on sopivasti nuorille lukijoille.
Mainio teos, jolle on olemassa myös jatko-osa.
December 15, 2020
Mie en ois tähän tarttunut, jos ei ois koulun kautta ollut pakko. En oottanut tältä ihmeitä, mutta yllätyin positiivisesti! Tykkäsin miten menevä kirja tää loppujen lopuks oli. Ja miusta pienet meidän maailman yksityiskohdat oli kivoja esim. Ronja ryövärintytär ja Puluboi. Se on sanottava, että tää oli yllättävän karu. Erittäin hyvän!
October 6, 2022
Kiinnostava lastenromaani. Sisäinen lapseni viehättyi valtavasti kirjan what if -kysymyksestä: Mitä jos maailma olisikin väärinpäin? – Ihan niin kuin lapsena maattiin sohvalla päätä roikottaen ja mietittiin, kuinka korkeita kynnykset olisivat, jos katto olisikin lattia.
Sisäistä aikuistani häiritsi romaanin maailman suhde fysiikan lakekihin. Jos kerran painovoima kääntyy päinvastaiseksi, se kai tarkoittaa, että lähellä on oltava valtava kappale, joka vetää maan pinnalla olevia asioita puoleensa voimakkaammin kuin itse maapallo – ja eikö sitten itse pallonkin pitäisi liikahtaa kohti tuota kappaletta? Millainen kappaleen on oltava, jos maapallolla yhä vaihtuvat vuodenajat, aurinko laskee ja nousee...?
Päätin heittää realismin romukoppaan ja katsoa, mitä tässä herkullisen kummallisessa tarinassa oikein tapahtuu. Päähenkilö, 8-vuotias Lenna, on syntynyt ja varttunut ympäri kiepsahtaneessa maailmassa, Kardumin kaupungissa. Lenna lukee paljon kirjoja, ja hänen kertojanäänensä on tutun oloinen. Se muistuttaa hyvin paljon Astrid Lindgrenin minäkertojia. Ehkä hän on ottanut mallia lukemistaan kirjoista? Ronja Ryövärintytär on yksi hänen uusimmista lempikirjoistaan.
Kirjan alussa tutustutaan elämään väärin päin roikkuuvassa maailmassa. Aikuiset liikkuvat vaijereiden avulla talosta toiseen, etsivät tarvikkeita ja hakevat pohjavettä juotavaksi. Jotkut kasvattavat ruokaa kasvihuoneissa. Lennan perheessä ravintona ovat kärpäsentoukat ja Newton (!) -kanan munat. Lapset pysyttelevät kotitaloissaan ja harjoittelevat kiipeilyä ja vaijereiden käyttöä sisätiloissa. Lenna tuntee vain seitsemän ihmistä: äitinsä, isänsä, pikkusiskonsa Roosan, ystävänsä Jaanin, tämän isän ja naapurin Kampalan tädin ja sedän. Jännitys onkin suuri, kun taloon ilmestyy outo, suurikokoinen mies, jota lapset alkavat kutsua Verikorstoksi.
Lukija saa seurata Lennan ensimmäistä kertaa kotitalon ulkopuolella ja pääsee mukaan seikkailuun, johon "Verikorston" tulo, muuan pulu ja pohjaveden vähiin käyminen johtavat. Romahtelevat talot, pöly, liian kaukana yläpuolella kaartuva maan pinta, jossa on siellä täällä valtavia kuoppia, piirtävät dystooppisen ympäristön vastapainoksi lapsen huolettomalle elämälle ja kerronnalle, joka on täynnä ihmettelyä, miten kummallinen maailma olikaan ennen kiepausta – ja miten kummallinen se vasta onkaan yhden seikkailuretken jälkeen.
Henkilöhahmot ovat kaikki omanlaisiaan. Hurme on onnistunut kuvaamaan heitä lapsen silmin moniulotteisesti. Pidin erityisesti Lennan äidistä, rohkeasta seikkailijasta, joka stressaantuneena on tiuskiva hermokimppu – jos esimerkiksi joutuu pysyttelemään yhdessä ja samassa talossa raskauden takia. (Samaistuin vähän.) Minusta oli maailman paras ratkaisu, että hän lähti (talonsa) pioneerina tutkimaan uutta maailmaa.
Kiepaus on hienosti rakennettu ja hauskasti kerrottu tarina, johon on saatu mukaan lapsellekin samaistuttavaa jännitystä.Tartuin kirjaan oman lapseni jälkeen, koska alkuasetelma oli niin kutsuva. Saatanpa lukea jatko-osiakin.
Lastenromaanina 4/5, tylsämieliselle aikuislukijalle ehkä just ja just 3/5.
Sisäistä aikuistani häiritsi romaanin maailman suhde fysiikan lakekihin. Jos kerran painovoima kääntyy päinvastaiseksi, se kai tarkoittaa, että lähellä on oltava valtava kappale, joka vetää maan pinnalla olevia asioita puoleensa voimakkaammin kuin itse maapallo – ja eikö sitten itse pallonkin pitäisi liikahtaa kohti tuota kappaletta? Millainen kappaleen on oltava, jos maapallolla yhä vaihtuvat vuodenajat, aurinko laskee ja nousee...?
Päätin heittää realismin romukoppaan ja katsoa, mitä tässä herkullisen kummallisessa tarinassa oikein tapahtuu. Päähenkilö, 8-vuotias Lenna, on syntynyt ja varttunut ympäri kiepsahtaneessa maailmassa, Kardumin kaupungissa. Lenna lukee paljon kirjoja, ja hänen kertojanäänensä on tutun oloinen. Se muistuttaa hyvin paljon Astrid Lindgrenin minäkertojia. Ehkä hän on ottanut mallia lukemistaan kirjoista? Ronja Ryövärintytär on yksi hänen uusimmista lempikirjoistaan.
Kirjan alussa tutustutaan elämään väärin päin roikkuuvassa maailmassa. Aikuiset liikkuvat vaijereiden avulla talosta toiseen, etsivät tarvikkeita ja hakevat pohjavettä juotavaksi. Jotkut kasvattavat ruokaa kasvihuoneissa. Lennan perheessä ravintona ovat kärpäsentoukat ja Newton (!) -kanan munat. Lapset pysyttelevät kotitaloissaan ja harjoittelevat kiipeilyä ja vaijereiden käyttöä sisätiloissa. Lenna tuntee vain seitsemän ihmistä: äitinsä, isänsä, pikkusiskonsa Roosan, ystävänsä Jaanin, tämän isän ja naapurin Kampalan tädin ja sedän. Jännitys onkin suuri, kun taloon ilmestyy outo, suurikokoinen mies, jota lapset alkavat kutsua Verikorstoksi.
Lukija saa seurata Lennan ensimmäistä kertaa kotitalon ulkopuolella ja pääsee mukaan seikkailuun, johon "Verikorston" tulo, muuan pulu ja pohjaveden vähiin käyminen johtavat. Romahtelevat talot, pöly, liian kaukana yläpuolella kaartuva maan pinta, jossa on siellä täällä valtavia kuoppia, piirtävät dystooppisen ympäristön vastapainoksi lapsen huolettomalle elämälle ja kerronnalle, joka on täynnä ihmettelyä, miten kummallinen maailma olikaan ennen kiepausta – ja miten kummallinen se vasta onkaan yhden seikkailuretken jälkeen.
Henkilöhahmot ovat kaikki omanlaisiaan. Hurme on onnistunut kuvaamaan heitä lapsen silmin moniulotteisesti. Pidin erityisesti Lennan äidistä, rohkeasta seikkailijasta, joka stressaantuneena on tiuskiva hermokimppu – jos esimerkiksi joutuu pysyttelemään yhdessä ja samassa talossa raskauden takia. (Samaistuin vähän.) Minusta oli maailman paras ratkaisu, että hän lähti (talonsa) pioneerina tutkimaan uutta maailmaa.
Kiepaus on hienosti rakennettu ja hauskasti kerrottu tarina, johon on saatu mukaan lapsellekin samaistuttavaa jännitystä.Tartuin kirjaan oman lapseni jälkeen, koska alkuasetelma oli niin kutsuva. Saatanpa lukea jatko-osiakin.
Lastenromaanina 4/5, tylsämieliselle aikuislukijalle ehkä just ja just 3/5.
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 6, 2022
Selkokirja. Middle grade. Spec fic.
Story: 10 year old Lenna lives in the city of Kardum with her mother, father, little sister and chicken. Everyone gets around by using cables and zip lines because the world is quite literally upside down.
Language: This is a longer middle grade book at just over 100 pages, but there are short chapters, big font, wide margins, lots of white space and black and white illustrations throughout. Essential illustrations are a map of the city, a map of the block building where Lenna lives and character profiles. The vocabulary is not difficult and new words for readers are likely ones they'd come across in daily life. Because of the dystopian plot that requires some world building and book length, I would recommend this to B level readers - those beyond Emma ja Eetu but standard middle grade books are just beyond reach.
Characters: Lenna, a girl, likes fly pancakes with eggs, fresh water and practicing zip lining in empty apartments. She's never touched the ground, the sun is below her and she has to be careful around open windows, because if she would fall out, she would disappear for good.
Wow, I had no idea what this book was about going in and was amazed at the depth of this imagined world that has tipped upside down and how daily life would be. I read memory of water for the first time last year and found this also to be a well imagined and written spec fic novel. The illustrator (and "translator ") is the same as from the adult Yösyöttö novels. While they are two completely different books I experienced the same cozy reading moments while reading. I have not read the original novel but felt this version had depth, emotion, thrills (though nothing scary), and enjoyed seeing both the maturity and childish innocence of Lenna. I know the original novel is the start of a series, I hope the rest gets translated someday.
Also, I have never felt so strongly about a chicken character before. Cheers for Newton.
Highly recommend.
Blog post forthcoming www.selkokirjatinreview.com
Story: 10 year old Lenna lives in the city of Kardum with her mother, father, little sister and chicken. Everyone gets around by using cables and zip lines because the world is quite literally upside down.
Language: This is a longer middle grade book at just over 100 pages, but there are short chapters, big font, wide margins, lots of white space and black and white illustrations throughout. Essential illustrations are a map of the city, a map of the block building where Lenna lives and character profiles. The vocabulary is not difficult and new words for readers are likely ones they'd come across in daily life. Because of the dystopian plot that requires some world building and book length, I would recommend this to B level readers - those beyond Emma ja Eetu but standard middle grade books are just beyond reach.
Characters: Lenna, a girl, likes fly pancakes with eggs, fresh water and practicing zip lining in empty apartments. She's never touched the ground, the sun is below her and she has to be careful around open windows, because if she would fall out, she would disappear for good.
Wow, I had no idea what this book was about going in and was amazed at the depth of this imagined world that has tipped upside down and how daily life would be. I read memory of water for the first time last year and found this also to be a well imagined and written spec fic novel. The illustrator (and "translator ") is the same as from the adult Yösyöttö novels. While they are two completely different books I experienced the same cozy reading moments while reading. I have not read the original novel but felt this version had depth, emotion, thrills (though nothing scary), and enjoyed seeing both the maturity and childish innocence of Lenna. I know the original novel is the start of a series, I hope the rest gets translated someday.
Also, I have never felt so strongly about a chicken character before. Cheers for Newton.
Highly recommend.
Blog post forthcoming www.selkokirjatinreview.com
May 10, 2022
Hayalgücünü tetikleyen, farklı bakabilmeyi, zor durumlarla ve köklü değişikliklerle başa çıkabilmeyi öğreten çok tatlı bir kitap. Bir çocuğa verilebilecek en güzel hediyelerden biri bence. Çocukken okumuş olsam herhalde en sevdiğim kitaplardan biri olurdu.
Ha ben bu yaşımda okudum, neden? Çevirmeni arkadaşım :) Kitapçıda görünce bi baktım, hoşuma gitti, okudum ve baya sevdim. Yetişkinlikte de ara ara çocuk kitabı okumak lazım. Zihni yeniliyor. Okurken sık sık böyle bir dünyada yaşamanın nasıl bir şey olacağıyla ilgili hayaller kurdum shdkj. Ayrıca çok temel şeyleri basitçe öğreten kitaplar olduklarından, belki çocukken kaçırdığınız veya yanlış öğrendiğiniz bazı şeyleri geç de olsa yerine oturtabilir. Terapi gibi.
Çevirisi de harika bu arada. Cılızcan, Öküzcan... Yerçekimiyle alakalı bir kitapta tavuğun adının Newton olması da hoş bir detaydı ashjdk.
Ha ben bu yaşımda okudum, neden? Çevirmeni arkadaşım :) Kitapçıda görünce bi baktım, hoşuma gitti, okudum ve baya sevdim. Yetişkinlikte de ara ara çocuk kitabı okumak lazım. Zihni yeniliyor. Okurken sık sık böyle bir dünyada yaşamanın nasıl bir şey olacağıyla ilgili hayaller kurdum shdkj. Ayrıca çok temel şeyleri basitçe öğreten kitaplar olduklarından, belki çocukken kaçırdığınız veya yanlış öğrendiğiniz bazı şeyleri geç de olsa yerine oturtabilir. Terapi gibi.
Çevirisi de harika bu arada. Cılızcan, Öküzcan... Yerçekimiyle alakalı bir kitapta tavuğun adının Newton olması da hoş bir detaydı ashjdk.
November 22, 2017
Jos hahmotuskyky on yhtä huono kuin mulla, niin kirjan tapahtumien saaminen silmien eteen voi käydä työstä. Mutta aivan loistava kirja. Ja vähän kamala joten siksikin kai loistava.
Kiitos kaikille, jotka pakotitte minut lukemaan tämän. Vaikka ei ihan mun kohderyhmän kirja olekaan, niin varmasti tulen hyödyntämään. Ja ainakin lisäsimme jo hankintaan tätä reippaasti.
P.s. Lukiessa tuli paljon ideoita, miten tätä voi käyttää koulussa. Esim. kuviksen tunnit ja joku retki jonnekin seikkailupuistoon.
Kiitos kaikille, jotka pakotitte minut lukemaan tämän. Vaikka ei ihan mun kohderyhmän kirja olekaan, niin varmasti tulen hyödyntämään. Ja ainakin lisäsimme jo hankintaan tätä reippaasti.
P.s. Lukiessa tuli paljon ideoita, miten tätä voi käyttää koulussa. Esim. kuviksen tunnit ja joku retki jonnekin seikkailupuistoon.
March 3, 2021
Ihanan erilainen lastenkirja! Dystopinen tarina Lennasta, hänen perheestään ja ystävistään jotka elävät Kardumissa, maailmassa joka on kääntynyt ylösalaisin. Kardumissa kaikki on toisin kuin ”vanhassa maailmassa” (=meidän maailmamme) joka yhtäkkiä, vuosia sitten vain kiepsahti ylösalaisin. Hurme on luonut virkistävän erilaisen maailman, joka jaksoi kiinnostaa poikaani (9v.) Ja josta oli oikein mukava lukea. Tässä tarinassa on paitsi iloa, myös surua, jännitystä, vähän pelkoakin... Pojan mukaan "melkein täydet pisteet.4,5!”
December 2, 2017
Valitsin kirjan 11-vuotiaan pojan koulutehtävää varten, mutta olimme molemmat pettyneitä siihen. Ensinnäkin selektiivinen painovoima häiritsi meitä molempia aika paljon ja loppupuolella kirjailija oli aika huolettomasti käyttänyt katto- ja lattia-määreitä, mikä sekoitti kerrontaa jonkin verran.
Loppuratkaisu oli parempi kuin odotin, joten sen ansiosta tuli toinen tähti. Samalla kuitenkin edelleen jatkuva selektiivinen painovoima aiheutti jonkinasteista loogista hankaluutta.
Loppuratkaisu oli parempi kuin odotin, joten sen ansiosta tuli toinen tähti. Samalla kuitenkin edelleen jatkuva selektiivinen painovoima aiheutti jonkinasteista loogista hankaluutta.
January 22, 2019
Kerrassaan huima kertomus maailmasta, joka on ylösalaisin! 8-vuotias Lenna on elänyt koko ikänsä tällaisessa maailmassa. Maailma kiepsahti ylösalaisin, kun hänen oma äitinsä oli 8-vuotias, ja samalla maan pinnalta tipahti taivaan tuuliin kaikki irtonainen, elävä ja eloton. Henkiin jääneiden on keksittävä keino selvitytyä elossa ylösalaisin olevassa maailmassa, jossa mikään ei ole itsestäänselvää, ei edes maahan tukevasti muurattujen talojen pysyvyys.
November 8, 2019
No nyt! Tämä kirjahan löytyy lasten/nuorten osastolta, enkä olis varmasti ikipäivänä tätä lainannut, ellei tätä nimenomaan ois mulle suositeltu. Ihan mielettömän hyvin kirjoitettu tarina! Missään kohtaa ei oiottu mutkia, mikä yleensä on tyypillistä lasten ja nuorten kirjoille, vaan koko tarina kerrottiin kunnolla loppuun asti. Tää oli myös hyvää aivojumppaa, kun yritti itse kuvitella että mitä jos. Suosittelen lämpimästi, sopii monenkaltaiseen makuun.
July 1, 2022
Minun oli välillä tosi vaikea hahmottaa, miten ylösalaisin oleva maailma toimii, varsinkin portaiden pohjat aiheuttivat paljon mietintää. Mietin ehkä liiankin tarkasti tosielämän juttuja ylösalaisessa maailmassa, mutta ainakin tämä kirja pisti miettimään! Aihe oli yllättävän synkkä ja puolivälissä alkoi ehkä hiukan kyllästyttääkin, mutta sitten alkoi tapahtua ja olen tyytyväinen, että luin loppuun asti. Voin ehkä lukea vielä sarjan toisen osan.
December 10, 2017
Kansikuva ei jotenkin houkutellut lukemaan ja sen takia kirja oli jäänyt lukupinon hännille pidemmäksikin aikaan. Ajatus ylösalaisin kiepahtaneesta maailmasta ja kuvaus brutaalistakin selviytymisestä siellä ovat kuitenkin mahtavan kiehtovia. Plussaa myös kytkennästä Ronja Ryövärintyttäreen.
March 7, 2018
Oikein hyvä fantasiamaailma, vähän haastava hahmottaa, ei päästä lukijaa ihan helpolla. Kerronnaltaan vähän hidas ja viipyilevä, vasta loppupuolella lähtee vauhtiin. Vinkkaan varmasti 3-4 lk, miksei vanhemmillekin.
May 30, 2018
Kiepaus on kiehtovaa scifiä noin 8-15-vuotiaille lapsille ja nuorille. Siinä maailma on kiepsahtanut nurin ja eletään vesi- ja ruokapulassa. Teos on sopivasti pelottava, mielikuvituksellinen ja kiinnostava. Luulenpa, että luen tulevat jatko-osatkin.
Displaying 1 - 30 of 38 reviews