Musta perhonen on rankka ja tunteita herättävä tarina nuoren tytön kasvusta mustalaisyhteisössä. Tarinassa törmäävät keskenään perheet, suvut ja sukupuolet sekä valtaväestö ja mustalaiset. Suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ei ole mustalaisyhteisöä kuvattu vastaavalla tavalla naisen näkökulmasta koskaan aiemmin.
Musta perhonen se obzvlášť v českém vydání tváří jako taková útlá, třpytivá, neškodná knížka. Kiba Lumberg svého čtenáře ale rozhodně nešetří. Nejdřív jsem knihu četla s mírným despektem, říkala jsem si, že je to taková nic moc kniha, se kterou budu rychle hotová. Ale pak jsem si najednou všimla, že je mi po jejím odložení úzko, že nemůžu spát. Pomalu se ke mně dostávalo to všechno násilí a zvrácená láska - jak funguji rodinné vztahy v komunitě Kale jsem absolutně nepochopila, ale rozhodně mi z toho nebylo hezky. Dokážu rozumět svárům mezi rodinami, ale tolik násilí, to nějak skousnout nedokážu. Sice od knihy odcházím s ambivalentními pocity, ale s tak hlubokými, že ji musím doporučit.
Lukuhaasteeseen rodullistetun kirjailijan teokseksi meni tämä kirja. Kirjassa kerrotaan mustalaisten elämästä Suomessa. Aihe josta en ole paljoa lukenut, hyvin mielenkiintoista ja silmiä avaavaa. Ei ole ollut helppoa kasvaa tuossa ympäristössä jossa on paljon sääntöjä ja traditioita mutta myös väkivaltaa ja pelkoa ja syrjintää. Hieno kuvaus rankasta aiheesta.
Mielenkiintoinen ja omakohtainen kuvaus aika rankasta elämästä mustalaisperheessä. Nopea lukea. Pakko myös mainita, että pidin kirjan ulkomuodosta paljon, söpön pieni ja hienot kannet. Luen pian kyllä seuraavatkin osat.
Kannessa oleva kaunis taideteos, joka on kirjailijan tekemä, kiinnitti huomioni jo kirjan julkaisun aikoihin, mutta nyt vasta tuli luettua tämä. Haluan ehdottomasti lukea myös seuraavat osat.
Inspirace z Noci literatury. Hodně zajímavý vhled do dětství v ultrakonzervativní romské komunitě ve Finsku. A pro mě první kniha s romskou tematikou vůbec.
Mustalaiskulttuurista ei ole paljon kirkoitettu, joten siltä osin tämä oli älyttömän mielenkiintoinen katsaus kulttuuriin, josta ei tiedä muuta kuin omat ennakkoluulonsa. Tarinaa ei varsinaisesti ollut vaan enemmän oli vain Memesan muistikuvia lapsuudesta. Ehkä tarinan puute olikin se, miksen niin paljon pitänyt tästä, vaikka aihe olikin vetoava.