Menestysteos vuosien takaa, psykologisesti osuva, runollisen kaunis ja kiihkeä kuvaus poikkeuksellisesta lapsuudesta ja nuoruudesta. Äidittömäksi jäänyt hermoherkkä Marjatta kokee yhä kasvavaa vierautta kotinsa, vanhan pohjalaistalon uskonnollisessa, ankaran suvaitsemattomassa ilmapiirissä. Se johtaa murhenäytelmään, josta vain rakkaus hänet pelastaa.
Irja Salla (1912-1966) oli 40-luvun huomattavia kirjailijalahjakkuuksia, synnynnäinen kertoja, jonka välittömässä tyylissä on suurta sisäistä voimaa. Unissakävijä on hänen pääteoksensa. Se ilmestyi vuonna 1943 ja sai samana vuonna myös valtionpalkinnon.
Kieli oli aika vanhahtavaa ja liiankin maalailevaa. Alun synkästä lapsuuden- ja nuoruudenkuvasta Salla siirtyy loppua kohti jopa maanisen iloiseen ja hurmokselliseen, katharksiksen omaiseen, romanttiseen ilmaisuun. Psykologinen romaani, jos mikä. Kirjoittajana Tyko Sallisen Taju-tytär, jonka alter egoksi sanotaan Unissakävijän Marjattaa. Marjatta hakeutuu tieten tahtoen sietämättömiin elämän tilanteisiin, voi huonosti, on kaltoin kohdeltu, samoin kuin äitinsä, ja lopulta saavuttaa hurmoksellisen onnen.