What do you think?
Rate this book
Місячний краєвид
Міка Валтарі (1908—1979) — видатний фінський письменник, академік АН Фінляндії. Він зажив всесвітньої слави завдяки історичному роману «Синуге-єгиптянин» (1945), перекладеному 40 мовами. Повість «Місячний краєвид» була написана у 1939-му, але вийшла друком лише 1953 року.
Іще 12-річним хлопцем, відпочиваючи на канікулах у свого дядька — старого годинникаря, Йоель закохався у Міріам — жваву безпосередню дівчину, яка мріяла стати акторкою і ніяк не вписувалася у гнітючу атмосферу дядькового будинку, де панував режим жорсткої економії та суворі моральні принципи. Минули роки. Міріам відмовилася від кар’єри акторки, вийшовши заміж за багатія. Йоель побував на фронті і втратив руку. Коли вони знову зустрілися у будинку дядька, вже ніщо не стояло на заваді їхнім почуттям, проте Йоель і Міріам стали зовсім чужими, і довгоочікувана близькість залишила в їхніх душах тільки порожнечу і самотність...
Іще 12-річним хлопцем, відпочиваючи на канікулах у свого дядька — старого годинникаря, Йоель закохався у Міріам — жваву безпосередню дівчину, яка мріяла стати акторкою і ніяк не вписувалася у гнітючу атмосферу дядькового будинку, де панував режим жорсткої економії та суворі моральні принципи. Минули роки. Міріам відмовилася від кар’єри акторки, вийшовши заміж за багатія. Йоель побував на фронті і втратив руку. Коли вони знову зустрілися у будинку дядька, вже ніщо не стояло на заваді їхнім почуттям, проте Йоель і Міріам стали зовсім чужими, і довгоочікувана близькість залишила в їхніх душах тільки порожнечу і самотність...
128 pages, Hardcover
First published January 1, 1953
2 people are currently reading
64 people want to read
About the author
Mika Waltari
236 books712 followersMika Toimi Waltari was a Finnish historical novelist, best known for his magnum opus The Egyptian.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
January 4, 2025
4,5 ⭐️
Цікава історія дорослішання. Разом з Йоелем ми зачаровуємося і розчаровуємося, любимо та зневажаємо, захищаємо або зрікаємося принципів або ідеалів, сміємося або журимося, із упевненістю ідемо в бій або ж не знаємо, куди іти далі.
Декілька моїх улюблених цитат:
Хлопʼячий вік — це лише низка невмирущих епізодів, поміж якими губиться і розвіюється з часом усе сіре, безпросвітне й нудне.
***
Вона була ще дуже молода. Тому кричала й
показувала норов. Досвідченіша людина не кричить, а тримає в собі те, що знає. Досвідченіша людина є боягузом і намагається не дратувати своє оточення.
***
Друга війна, триваліша й запекліша, з кожним роком дедалі сіріша, аж поки для мене й мого покоління війна зробилася більш нормальною формою життя, аніж повсякдення.
Цікава історія дорослішання. Разом з Йоелем ми зачаровуємося і розчаровуємося, любимо та зневажаємо, захищаємо або зрікаємося принципів або ідеалів, сміємося або журимося, із упевненістю ідемо в бій або ж не знаємо, куди іти далі.
Декілька моїх улюблених цитат:
Хлопʼячий вік — це лише низка невмирущих епізодів, поміж якими губиться і розвіюється з часом усе сіре, безпросвітне й нудне.
***
Вона була ще дуже молода. Тому кричала й
показувала норов. Досвідченіша людина не кричить, а тримає в собі те, що знає. Досвідченіша людина є боягузом і намагається не дратувати своє оточення.
***
Друга війна, триваліша й запекліша, з кожним роком дедалі сіріша, аж поки для мене й мого покоління війна зробилася більш нормальною формою життя, аніж повсякдення.
July 8, 2018
אני אתחיל בהבעת תודה לרמי סערי המתרגם המופלא שדואג להביא לחובבי הקריאה בארץ הקודש את מיטב הספרות הפינית, אותה הוא מתרגם משפת המקור וכמובן לא אשכח להזכיר את שלל השפות השונות אותן הוא מתרגם.
הנובלה המצוינת פיין ואן ברוקלין מהווה מבחינתי הקדמה ראויה לדבר האמיתי והוא הנובלה נוף הירח שהיא יצירת מופת, לא פחות, שממחישה את גדולתו של מיקה וולטארי כסופר
הנובלה המצוינת פיין ואן ברוקלין מהווה מבחינתי הקדמה ראויה לדבר האמיתי והוא הנובלה נוף הירח שהיא יצירת מופת, לא פחות, שממחישה את גדולתו של מיקה וולטארי כסופר
March 19, 2024
Досконалість. Легенда. Ідеал. Кращого не існує
June 12, 2024
Luin itsenäisenä pienoisromaanina kokoelman nimikkotarinan, joka oli tarkkanäköinen ja teräväsanainen.
Pidin Waltarin sanavalinnoista ja pohdinnoista. Hänen luomansa mielikuvat olivat vahvoja ja otteensa varma. Taide ei kuitenkaan koskaan voi irtautua yhteiskunnasta ja sen ajankohtaisista normeista. Waltarin muitakin pienoisromaaneita lukeneena hänen näkökantansa naiseuteen ja naisiin oli yksitoikkoinen ajanhenkeen sopien. Romanttiset suhteet hän pelkisti paikoin kovin maallisiksi; ne olivat lihanhimoa ja estivät suuremman päämäärän tavoittelua.
Kuun maisema oli lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä. Asioista pitää oppia päästämään irti. Muutos voi vertautua kuolemaan. Olemme kasvuolosuhteidemme tuotos tavalla tai toisella.
3,5⭐️
Pidin Waltarin sanavalinnoista ja pohdinnoista. Hänen luomansa mielikuvat olivat vahvoja ja otteensa varma. Taide ei kuitenkaan koskaan voi irtautua yhteiskunnasta ja sen ajankohtaisista normeista. Waltarin muitakin pienoisromaaneita lukeneena hänen näkökantansa naiseuteen ja naisiin oli yksitoikkoinen ajanhenkeen sopien. Romanttiset suhteet hän pelkisti paikoin kovin maallisiksi; ne olivat lihanhimoa ja estivät suuremman päämäärän tavoittelua.
Kuun maisema oli lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä. Asioista pitää oppia päästämään irti. Muutos voi vertautua kuolemaan. Olemme kasvuolosuhteidemme tuotos tavalla tai toisella.
3,5⭐️
November 13, 2022
נוף הירח מאגד תחתיו שתי נובלות קצרות. האחת: "פיין ון ברוקלין" מספרת את סיפורו של סטודנט פיני (ככל הנראה הסופר עצמו) השוהה לצורך מחקר בצרפת. זהו סיפור התאהבות שהמספר חושב בטעות לסיפור אהבה (אם כי בפרספקטיבה לאחור הוא מבחין שזהו אינו המצב). האחרת: "נוף הירח" מספרת את סיפורם של נער ונערה פינים מהיותם בני נעורים למשך 18 שנים שכוללים את מלחמת העולם השניה. הנערים מייצגים בעיני החברה שתי תפיסות עולם מנוגדות, האחת את החילוניות, שנתפסת בעיני החברה כפריצות, והאחר את השמרנות והדת. אחרי שקראתי את תקציר הביוגרפיה של הסופר באחרית הדבר, הגעתי למסקנה שגם הנער וגם הנערה הם הסופר בעצמו. בשני הסיפורים נמצאים המספרים בנקודת התבגרות והשתנות. ההתרחשויות בסיפורים מעטות, אך סגנון הכתיבה הוא שמושך. בשני המקרים משובצים פרטים ביוגרפים מחיי הסופר. שני הסיפורים מטיפניים בצורה מוגזמת כנגד שתיית אלכוהול. תחילה חשבתי שהדמות מטילה על האלכוהול את האשמה לחולשותיה, בהמשך השתכנעתי שזו ככל הנראה השקפת העולם של המחבר, שבאחרית דבר קראתי שסבל בעצמו מאלכוהוליזם. בפיין ון ברוקלין מוצגת נקודת מבט גברית בעייתית, בלשון המעטה, על הסכמה נשית בכל הנוגע למגע אינטימי. הספר נכתב ב-1938, ואני מניחה שזו התפיסה שרווחה אז -- זה עדיין מקומם מאוד.
March 19, 2018
a beautiful book that touched my soul, with the depth of the characters and with very deep and interesting writing. it reminds me a little bit of Herman Hesse.
all in all, i recommend it fo' sho! ;D
all in all, i recommend it fo' sho! ;D
February 10, 2019
Erinomaisia novelleja viisi kappaletta. Hyvää kuvausta ihmiskohtaloista ja kaikki kytkeytyivät toisiinsa rakkauden kautta. Renttuja, taiteilijoita, uskonnollisuutta, menoa maailmalta, pankinjohtajia ja unia.
July 31, 2013
Ihan jees, mutta vähän hengetön.
August 6, 2015
Jokin ihmisessä 8/10
Jäinen saari 9/10
Kuun maisema 10+/10
Ennen maailmanloppua 6/10
Pariisilaissolmio 9/10
Ihmisen vapaus 7/10
Jäinen saari 9/10
Kuun maisema 10+/10
Ennen maailmanloppua 6/10
Pariisilaissolmio 9/10
Ihmisen vapaus 7/10
June 19, 2024
досі тримається післясмак від цієї книжки. покладу в улюблені прочитані)
April 18, 2017
Kaikin puolin miellyttävä lukukokemus. Pienoisromaanit olivat pituudeltaan juuri sopivia luettavaksi kerralla alusta loppuun. Kokoelmasta jäi mieleen erityisesti "Kuun maisema" -pienoisromaaniin sisältyvä, varsin ajankohtaiselta tuntuva tekstikappale:
"Maailman täytyi muuttua, ajattelin, mutta jotta maailma muuttuisi, täytyi ihmisen muuttua. Vain usko saattoi muuttaa ihmisen, mutta usko toi aina mukanaan suvaitsemattomuuden, toisin ajattelevien vainon ja vääryyden, olipa kysymysessä usko tuonpuoleiseen tai tulevaisuuden maailmaan. Uskossa iti ikuisesti suvaitsemattomuuden ja tuhon siemen. Mutta ihminen, joka kuori kuvitelmat mielestään, kunnes ei mitään jäänyt jäljelle, kävi hedelmättömäksi ja kylmäksi. Ihminen oli parantumaton, toisti ikuisesti samat erehdyksensä ja sälytti kuvitelmansa lastensa kannettavaksi tuhoisaksi taakaksi. Mikä lisäsi tietoa, se lisäsi murhetta, mutta usko pohjautui tunteeseen ja kylvi murhaa ympärilleen. Ihmisen perusolemusta ei voinut muuttaa, vain ihmisten välisiä suhteita saattoi muuttaa. Ei siis jäänyt jäljelle muuta kuin sama vanha keino, jota oli jo tuhannesti koeteltu: rakentaa kaavoja ja määritellä rajoja, sulloa ihmisiä niihin tilaston eikä yksilöllisyyden mukaan, murtaa vanhoja ja valaa uusia muotteja, rakentaaa valtioita, järjestelmiä ja yhteiskuntamuotoja, jotka takasivat ainakin suvun säilymisen, kunnes törmätessään vastakkain uskonsodissa hajoittivat maailman jälleen vereen ja raunioihin." (Mika Waltari, Kuun maisema, WSOY 1953, s. 158)
"Maailman täytyi muuttua, ajattelin, mutta jotta maailma muuttuisi, täytyi ihmisen muuttua. Vain usko saattoi muuttaa ihmisen, mutta usko toi aina mukanaan suvaitsemattomuuden, toisin ajattelevien vainon ja vääryyden, olipa kysymysessä usko tuonpuoleiseen tai tulevaisuuden maailmaan. Uskossa iti ikuisesti suvaitsemattomuuden ja tuhon siemen. Mutta ihminen, joka kuori kuvitelmat mielestään, kunnes ei mitään jäänyt jäljelle, kävi hedelmättömäksi ja kylmäksi. Ihminen oli parantumaton, toisti ikuisesti samat erehdyksensä ja sälytti kuvitelmansa lastensa kannettavaksi tuhoisaksi taakaksi. Mikä lisäsi tietoa, se lisäsi murhetta, mutta usko pohjautui tunteeseen ja kylvi murhaa ympärilleen. Ihmisen perusolemusta ei voinut muuttaa, vain ihmisten välisiä suhteita saattoi muuttaa. Ei siis jäänyt jäljelle muuta kuin sama vanha keino, jota oli jo tuhannesti koeteltu: rakentaa kaavoja ja määritellä rajoja, sulloa ihmisiä niihin tilaston eikä yksilöllisyyden mukaan, murtaa vanhoja ja valaa uusia muotteja, rakentaaa valtioita, järjestelmiä ja yhteiskuntamuotoja, jotka takasivat ainakin suvun säilymisen, kunnes törmätessään vastakkain uskonsodissa hajoittivat maailman jälleen vereen ja raunioihin." (Mika Waltari, Kuun maisema, WSOY 1953, s. 158)
Displaying 1 - 11 of 11 reviews