Анна-Леена Херконен (нар. 1965 р.) — епатажна фінська письменниця, актриса, режисер, редактор популярного глянсового журналу. Її скандальний роман «Акваріумне кохання» (1990) перекладений багатьма мовами, за його сценарієм знято однойменний фільм.
Що нового можна сказати про секс сьогодні, коли вже не залишилося ніяких табу? Для головної героїні роману «Акваріумне кохання» Саари секс стає нав’язливою ідеєю, щоденним жахом, її тримають у полоні шалені еротичні сни, і хоча коханий чоловік виконує майже всі її бажання, проте вона ніяк не може отримати найвищої насолоди в ліжку.
«Розбий свій акваріум і вийди на волю!» — радить читачеві відома фінська письменниця.
ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
useat lukijat olivat arvostelleet tämän ärsyttäväksi ja tylsäksi kirjaksi??? itseeni kirja kolahti todella eikä vain sen seksuaalisesti vapautuneen kirjoitustyylin takia.
härkönen kirjoittaa nuorekkaasti ja avarakatseisesti. kirja on kuvaus oman seksuaalisuuden löytämisen ahdistuksesta, tarpeesta tyytyä johonkin, vihasuhteesta seksiin, rajojen asettamisesta, tarpeesta tuntea jotain, halusta löytää oma halu, kamppailusta suhteen kanssa, jossa seksi ei toimi minkään jälkeen, alkoholin lohdusta, halusta palata menneeseen elämään ja nuoruuteen, mutta samalla halusta kokea enemmän, halusta antautua ja olla ottamatta vastuuta omasta mutkikkaasta seksuaalisuudestaan.
härkönen kuvaa upeasti sellaista hukassa olemisen tunnetta, jossa etsimme jatkuvasti parisuhteeseen varmuuden tunnetta; onko tämä lopullista, tällaistako tämä nyt on, onko tämä se oikea tapa.
kirja tai sen hahmot eivät poikkeuksellisesti ärsyttäneet itseäni. tylsäksikään kirjaa ei voi sanoa, sillä ahmin sen muutamassa tunnissa. en vain olisi voinut laskea kirjaa alas ja jatkaa sen lukemista myöhemmin. teemat olivat henkisesti raskaita, mutta lukemisesta teki vaivatonta mutkaton teksti. kirja tuntui hyvin omakohtaiselta, mikä teki paikoittain tekstistä hyvin iljettävää ja yököttävää lukea.
kirja on lohdullinen ja yhtä järjetön ja ymmärrettävä kuin koko päähenkilö. loppu tuntui hieman venytetyltä.
Oon lukenut tän aiemmin joskus teini-iän ja aikuisuuden välimaastossa, mutten muista yhtään, mitä tästä silloin ajattelin. Nyt vaan pohdin, että jos lukisin muitakin Härkösen alkutuotannon kirjoja, niin oisko niistäkin tullut yhtä huonoja kuin tästä? Tässäkin on toki joitain nerokkaan naurattavia ja paskamaisia kohtia, joista nauttii. Kokonaisuus ei vaan iske.
Tässä ei oikeastaan muuta tehdä kun jankutetaan seksistä, tai oikeastaan velotaan vaan ahdistuksissa siitä, kun ”normaali” seksi ei haluta. En tiedä, oisko tää parempi lukukokemus, jos samaistuisi päähenkilöön. Nyt niin päähenkilö kuin muutkin vaan rasitti. On muuten kumma, että kirjassa voidaan läpikäydä lähes 200 sivua päähenkilön tuntoja ja tuskia pääsemättä silti yhtään pintaa syvemmälle.
Olisin mielelläni pitänyt tästä kirjasta, mutta niin ei ollut lähelläkään tapahtua. Ilahduin kirjan sijoittumisesta Tampereelle ja pohdin, onko kirjan seksipainotteisuus ollut ilmestymisajankohtanaan (1990) uraauurtavaa, mutta ainakaan tälle nykylukijalle tämä ei tarjonnut juuri mitään. Kirja oli mielestäni kovin mitäänsanomaton, eikä asiaa auttanut sekään, että koin kaikki kirjan hahmot vain ärsyttäviksi.
First things first. Akvaariorakkautta is the first book I read in Finnish, from cover to cover. It was suggested to me that I should start my Finnish language reading with Häräntappoase by the same author but all I found in the second-hand bookstore was Härkönen's second book. So that's how I ended up reading this.
Boy, was I in for a surprise. Not quite what I expected, a book mostly about sex, repressed fantasies, bad relationships, and teenage stereotypes about all of the above. Written in spoken language (which, in Finnish, differs significantly from written language), and infused with "old-fashioned" idioms and expressions that, according to the native speakers I asked, are quite dated and probably useless nowadays. So this was definitely not the easiest book to start with, but after I adjusted to the difficulty of the challenge, it was just a matter of patience and determination. And when it comes to languages, I can have a bit of both.
On the surface, a book about love and sex. Underneath, a book that could be, in some level, understood as a critique of gender roles and heteronormative and patriarchal sexuality. Unfortunately, the book falls short in this and ends up being merely descriptive. Understandable for a young writer, I guess, but still. I expected some form of resolution for most of it and in the end, nothing.
I might some day read Häräntappoase but for now I'll put Härkönen away. A movie was made of this book but I'm afraid that it will be probably worse. Enough for now.
Hyvin vanhaa kieltä, ei sovi nykyaikaan. Kertoja on hyvin epämiellyttävä ja muutenkin inhottava tunnelma läpi kirjan, ja tarina loppuu aikamoiseen seinään. Kuitenkin helposti luettava ja käsittelee vaikeita asioita, joista pitäisi enemmän puhua.
20 vuotta sitten tässä kirjassa oli jotain, joka teki nuoreen minuun vaikutuksen. Nyt kun tätä luin, mietin vain, mitä kaikkea haluaisin sanoa nuorelle itselleni – ja tämän kirjan päähenkilölle. Ainakin voisin puhua rajojen asettamisesta turvallisella tavalla.
Kirja ei ole kestänyt aikaa muillakaan tavoin. N-sana vilahtelee, ja päähenkilön vieraillessa ulkomailla myös muut rasistiset ja kyseenalaiset ilmaukset.
3,5 tähteä. Odotin paljon tökerömpää käsittelyä, kuin Akvaariorakkautta lopulta tarjosi. Teksti oli paikoitellen hauskaa, rentoa ja rehellistä, minkä lisäksi Saaran ongelmat ja tuntemukset vaikuttivat aidoilta. Aihetta olisi voinut käsitellä laajemminkin ja Jounin osa jäi hiukan raa'aksi, mutta tykkäsin kuitenkin.
Tämä jäi nyt kesken. Ei suorastaan huono, mutta jotenkin en jaksa. Ja keskittyy liikaa seksiin jotenkin. Ehkä jos olisi aikanaan lukenut, mutta nyt en tiedä onko edes skandaaliarvoa. Muistelen, että pidin kovasti Häräntappoaseesta, ehkä sen voisi lukea uudelleen tämän sijasta...
Mukava kirja. Päähenkilöitä sopivasti ja ihan mielekiintoisiakin. Loppua vähän venyi. Pidennys oli toteutettu merkityksettömällä juonen käänteellä. Mutta ihan kiva.