Abiturientti, jolla on taakka kannettavanaan. Poika, joka on niin viisas, että vaikuttaa melkein tyhmältä. Kun kaksi kohtaa, on oltava valmis, ja tulevaisuuden vuoksi on tiedettävä menneisyys.
Mä olin hukassa oman tulevaisuuteni suhteen, kun abivuosi kului enkä yhtään tiennyt, mihin suuntaan jatkaisin. Oppiminen oli aina ollut mulle helppoa, mutta lukeminen ei ollut kiinnostanut enää pitkään aikaan.
Psykologia oli ainoa, mikä ehkä kiinnosti, ja just psykologin odotushuoneessa mun viereeni singahti Ufo, outo äijä, jolle oli soviteltu diagnooseja niin paljon, että se itsekin kutsui itseään aakkospojaksi.
Myllerryksen keskellä mun eteeni asteli vielä Blondiini, joka tärisytti mun valmiiksi vapisevia jalkojani. Mutta Blondiinilla oli jo Ralf, eikä kahden kanssa seurustelu ollut ratkaisu.
Todellisuus tuntui epävarmalta, ja eteenpäin päästäkseni mun oli pakko kohdata mielessä mylvivä, unohduksiin painettu menneisyys.
Heidi Silvan on oululainen suomen kielen opettaja, jolta on aikaisemmin julkaistu nuorten- ja varhaisnuorten kirjojen lisäksi nuorille aikuisille suunnattu teos Tyhmästi tehty (2021).
Kolme neljäsosaa kirjasta junnaa paikoillaan. Meinasin lopettaa lukemisen monta kertaa kesken, mutta jatkoin, koska halusin tietää, mihin ihmeeseen tarina oikein on matkalla. Onneksi jatkoin! Viimeinen neljännes rytisee ja kolisee ja palkitseekin. Nollasummapeli kertoo traagisen koulukiusaamisen aiheuttamasta elämän mittaisesta varjosta. Varjon alta valoa kohti hapuilussa auttaa erikoislaatuinen ystävyys, jossa liian painavaa taakkaa kantaa ja auttaa käsittelemään toinen, jotta toinen voisi elää. Viimeinen neljännes jätti vahvan jäljen. Harmi, että vain viimeinen.
3,5/5. Silvan kyllä kirjoittaa hyvin näistä rankemmista aiheista. Ei mikään hyvän mielen kirja tämäkään, mutta kuitenkin hieman vähemmän kauhea kuin Tyhmästi tehty. Arvasin twistin aika alkumetreillä, mutta ei se mitään haitannut. Kirjoitus oli sujuvaa ja hahmot mielenkiintoisia, voin suositella, vaikkakaan en varauksetta ihan herkimmille.
Kirjan alun (joka oli omasta mielestä tylsä, eikä siinä tapahtunut kauheasti mitään) jälkeen tykkäsin lukea ja siitä tuli mielenkiintoinen. Parani siis loppua kohden, jossa hyvä ja yllättävä juonen käänne.
Nörtti -kirja vibat.
Kirjassa eletään korona aikaa eli nykyaikaa, josta en yleensä pidä mutta tässä se oli toteutunut omasta mielestä hyvin. Kirjassa käytettiin myös nuorten slangia, joka yleensä saa cringehien pintaan mutta tässä kirjassa sitä oli sopivasti ja sekin oli hyvin tehty.
Hieman sekava kirja ainakin aluksi, mutta sitten asiat alkavat selvetä.
Lopussa kuitenkin tulee pienoinen yllätys vaikka siitä oli hieman vihiä annettukin eri kohdissa kirjassa. tajusin kuitenkin lopulta vasta loppuvaiheessa.
En kuitenkaan spoilaa sitä, mutta jotenkin tuo loppuvaihe meni hieman "tunteisiin" vaikken yleensä kirjoista liikutu.
Ikäsuositus on kyllä ihan syystäkin 14+, koska tässä käsitellään aiheita, jotka ei sovellu herkimmille ja muutenkin asiat ymmärtää vanhempana hieman paremmin. Psykologisia termejäkin tässä käytettiin jotka oli itselle hieman uusia..
Eiköhän mun ja Heidi Silvanin juttu ollut nyt tässä. Muistaakseni kolmas häneltä lukemani kirja, ja on vahvasti sellainen olo että olen liian vanha saamaan näistä mitään irti :D Se ainoa syy miksi tätä ylipäätään voisi suositella on samalla iso spoileri, joten se on vähän kurjaa. Ehkä astetta parempi kuin sellaiset stereotyyppiset “poikakirjat”?? Joskaan sellaisia en ole lukenut, joten tällä ei ole totuuspohjaa.