Kirotussa koodissa 14-vuotias Aaro Korpi lähtee luokkansa kanssa luokkaretkelle Roomaan. He menevät museoon, jossa rupeaa tapahtumaan kummia. Aaro seuraa outoa miestä, joka selvästi suunnittelee jotain. Vähän ajan päästä museossa tapahtuu tihutyö, jonka jälkeen sieltä varastetaan arvokas taulu. Aaro otetaan kiinni, ja hän joutuu poliisin juttusille. Hän haluaa kuitenkin todistaa poliisille, että hän ei ole syyllinen rikokseen. Aaro yrittää todistaa asian ja pyytää muutamaa kaveriaankin auttamaan. Aaro joutuu käyttämään kaikenlaisia keinoja, hän jopa varastaa luokkakaverinsa videokameran, saadakseen tietoa rikoksen syyllisestä. Kuinkahan tässä seikkailussa mahtaa käydä?
Kirottu koodi lähtee liikkeelle vauhdilla, minkä Remes kieltämättä osaa. Suomalainen luokkaretki Roomaan saa uuden käänteen, kun 14-vuotias Aaro Korpi huomaa vandaalien iskevän Sikstuksen kappelissa Michelangelon freskojen kimppuun. Ja huomaa Aaro muutakin... jotain mitä tihulaiset eivät olisi halunneet.
Jos kahdenkymmenen ensimmäisen sivun jälkeen olinkin että "vau", tässäpä hienosti nyky-Rooman puitteisiin sovitettua jännitystä nuorille, niin mitä pidemmälle kirja eteni, sitä laimeammaksi innostus kävi. Hyvistä aineksista huolimatta tarina jäi melko keskinkertaiseksi. Henkilöhahmoihin ei oikein löytynyt tarttumapintaa ja juonenkäänteissäkin oli oiottu reippaasti kunnianhimoisen lopppunviennin polulta. Tämän voisi hyvin kuvitella tv-elokuvaksi, mutta kirjana kaiken mäiskeen ja räjähdysten taustalle olisi kaivannut lisää syvyyttä.
I had a look at this, having got hold of a cheapo ex-library copy, because it was written by someone a couple of my friends know. Not really in my wheelhouse, being written for kids, but I quite like a bit of crime fiction now and then. Seemed ok, but it wasn't riveting enough to transcend the target age group. I read maybe a quarter of it before concluding I could live without finding out who done it etc. But if you have any young teen kids it might appeal to them. When I was a kid we didn't need special junior versions of genre fiction - you'd just go straight to Ian Fleming or Alistair Maclean or whoever it might be if that kind of thing appealed. I still don't understand the emergence of narrowly age-bracketed books, for anyone over about the age of 9 - least of all 'young adult' fiction, to go off topic a bit. If you're an adult, by all means enjoy your youngness but you shouldn't need trainer fiction before you get to the proper stuff. Anyway, good luck to Luke Baron and the mysterious Mr Remes.
Kirottu koodi vie jännittävälle lukumatkalle läpi Rooman ja Alppien (koulutyö 11/2021)
Oletko koskaan miettinyt, kuinka Rooman, taiteen, Alpit, koodin murtamisen, varkauden, vakoilun ja aarteen pystyisi yhdistämään oivaksi kirjaksi? No, minä en sitä tiedä, ja tuskin oletkaan koskaan miettinyt sitä, mutta Ilkka Remeksen teos Kirottu koodi onnistuu siinä herkullisesti. Kirja saa lähtölaukauksensa, kun 14-vuotias Aaro Korpi on luokkaretkellä taidemuseossa Vatikaanissa, jossa Aaro on silminnäkijänä taidevarkaudelle. Italian poliisi kuulustelee tapahtuneesta Aaroa, mutta tutkimukset tuntuvat junnaavan paikallaan, ja rosvojen näyttäisi kadonneen kuin savuna ilmaan. Aaro kuitenkin uskoo päässeensä rikollisten jäljille, ja hän lähtee Suomesta tulleen ystävänsä Nikon kanssa Alppien pikkukylään toivoen löytävän lisää johtolankoja tekijöistä. Kirjan henkilöistä tuntuu saavan lukiessa kuitenkin irti vain pintaraapaisun, eikä kenenkään kohdalla mennä paljon ulkokuorta syvemmälle. Henkilöt ovat melko pinnallisia, eikä montaa luonteenpiirrettä pysty kenestäkään luettelemaan. Toki, tässä kohtaa voi pohdiskella, onko kahden ja puolensadan sivun pituisessa nuorten jännitysromaanissa paljon tarvetta, saati tilaa henkilöhahmojen syvällisempään tutustumiseen. Mikäli kirja jää hieman alisuorittajaksi henkilöihin uppoutumisen kanssa, niin se totisesti paikkaa kyseisen aukon loisteliaalla ja uppoavalla huumorilla, jota on ripoteltu kirjan joka kolkkaan. Myös tapahtumapaikat ovat omien makuhermojeni mukaisia, on historiallista Roomaa, italialaisia pikkukaupunkeja, lumikuorrutteisia Alppeja sekä kodikkaita vuoristokyliä. Kirja pystyy mielestäni pitämään jännityksen yllä läpi tarinan erilaisilla keinoilla. Arvoituksiin ja kysymyksiin joita esiintyy tarinan alkupuoliskolla, saadaan vastauksia hyvin väliajoin sekä sopivan aikaisin, eikä kirjan lopussa onneksi ole kliseistä paljastuvien mysteerien räiskyvää ilotulitusta. Myös tapahtumia sekä käännekohtia riittää, eikä lukija pääse missään kohtaa pitkäksi aikaan hengähtämään lukemalla rauhallisesta italialaisesta lomailusta, vaan vauhti on milteinpä koko ajan kovempaa kuin itse Paolon Alfa Romeolla. Jos jotain nipotettavaa on löydettävä, niin kirjassa olevat kappaleet ovat paljon lyhyempiä ja toiminnantäyteläisempiä kuin muissa lukemissani kirjoissa, jonka vuoksi olin välillä uuden kappaleen alussa hieman sekaisin että missä mennään. No, tällaiset tarinan hyppelyt usein ovat lukijan oman pään sisällä, joka itse on tottunut hieman verkkaisempaan tarinan etenemiseen ja kerrontaan. Loppukaneettina voisin sanoa, että jos lukeminen ei ole ollut sinulle mieluisaa, Kirottu koodi on oiva alkusalaatti sinulle joka haluat kirjalta mahdollisimman monta ainesosaa. Tapahtumapaikkoja on runsaasti, kuin myös henkilöitä sekä mysteerejä. Taidatpa myös saada selville itse Kirotun koodin!
Ilkka Remes hyödyntää seikkailussaan taitavasti oikeita historiallisia tapahtumia ja todellisia paikkoja, kuten Vatikaania ja natsien tekoja 1940-luvulla. Yllättävät juonenkäänteet ovat joskus hieman yliampuvia. Kirja on kuitenkin viihdyttävä paketti: 3½ tähteä.
Menevää Da Vinci -koodia nuorille natseilla höystettynä. Osa viittauksista lentokenttien arkkitehtuuriin ja muuhun tuntuivat vähän oudoilta kohderyhmään nähden.