Painostava aavikkotuuli kantaa savunhajua kaukaa Death Valleyn suunnalta. Vuoristohotellin parvekkeella seisoo matkamies maapallon toiselta reunalta. Aikaero painaa, mutta kämmentä viilentävä jääkylmä Budweiser tarjoaa Jussi Varekselle helpotusta. Etäistä horisonttia tahrii Enkelten kaupungin ikuinen savusumu. Hotellin alapuolella avautuu jyrkkäreunainen kanjonijärvi. Lake Piru. Tarina kertoo, että se on ollut hyvin monelle järvi ilman paluuta. Vesilakeus tuijottaa Varesta elottomana kuin peili.
Tällä ei Finlandia- tai edes dekkaripalkintoja tavoitella. Eikä ole tarkoituskaan. Jos kirjan haluaa lukea käyttämättä siihen lainkaan aivokapasiteettia, suosittelen Hotel Californiaa. Löysä juoni ja turhanpäiväinen dialogi taistelevat tässä voitosta.
Toisaalta leppoisana kesäromaanina Mäen kirja on aivan omiaan. Mäki on kuitenkin mittavassa Vares-sarjassaan ollut niin paljon paremmassakin iskussa, että tämä menee kyllä hudin puolelle. Suosittelen kovimmille Vares-faneille. Toinen tähti tuli viihdeaspektista.
Tämä oli kerrassaan surkea - vasemmalla kädellä tehty - pakkopulla Vares. Ensimmäinen kolmannes kirjasta on täysin täytehöttöä. Sitten kirja jatkuu olemattoman juonen ja siihen täysin liittymättömän sivujuonehkon varassa. Edelleen pääjuoni roikkuu ilmassa, eikä siihen liittyviä taustoja avata.
Mäen olisi syytä kunnioittaa lukijoitaan ja luopua ideasta kirjoittaa dekkari kerran vuodessa, jos ja kun se ei laadukkaasti synny. Jos en olisi tätä lahjaksi toivonut ja saanut, olisin jättänyt kesken.
Kaksi tähteä ihan siksi, että olen Vares-dekkareista pitänyt. Viiden tähden kirjojakin on Varesten joukossa.