I tonåren bestämde sig Karin Erlandsson för att förverkliga en dröm och sticka en tröja. Hemma fanns en massa restgarn och av det stickade hon en vacker randig tröja utan hjälp av vare sig mönster eller modell. Tröjan beundrades och den användes länge, känslan av tillfredsställelse och glädje var stor. Ett djupt och livslångt kärleksförhållande hade inletts. Under årens lopp har Karin stickat oräkneliga tröjor, mössor, sockor och vantar till sina kära och till sig själv.
De flesta som stickar ingår i en lång, ofta osynlig, tradition av stickande kvinnor. Medan vi sitter med vårt handarbete kan tankarna löpa fritt och för Karin Erlandsson är stickandet också ett komplement och en motpol till skrivandet.
I sin insiktsfulla och infallsrika bok lyfter Karin Erlandsson fram stickandets historia och begrundar vad stickande och handarbete betyder för oss.
Parasta tässä oli sukellus neulomisen kulttuurihistoriaan, eri maiden neuleperinteiden kartoittaminen ja neulomisen tarkastelu feministisenä/kantaaottavana toimintana.
Sen sijaan olisin kaivannut nykyneulomisen konsumeristisuuden ja eettisyyden/kestävyyden kriittistä pohtimista. Sen sijaan sorruttiin nykyneulojien keskuudessa niin yleiseen "lankaa ei koskaan ole liikaa" ja "hups, ostin taas vahingossa 5 kiloa lankaa" -diskurssiin, jota oon alkanut neuleskenessä inhota.
Lisäksi mua ärsytti kirjoittajan jatkuva tohelointi neuleidensa kanssa. Jos se kerran on niin vaikeaa, niin tee nyt pliis vain se mallitilkku!
Olen vasta hiljattain löytänyt neulomisen ilon ja onnen, ja olipa suorastaan meditatiivista neuloa sukkaa ja kuunnella samanaikaisesti tätä kirjaa. Tunsin sydämessäni vuosisataisen neulovien naisten ketjun ja aloin kaivata kuulumista ompeluseuraan! Tästä jäi hyvä fiilis.
Tycker man om hantverk och framförallt att sticka så kommer man ÄLSKA den här boken. Karin Erlandsson tar oss med på en kulturhistorisk resa i stickandets värld. Tanter, sagokaraktärer och stickande spioner skildras i den här boken samtidigt som Erlandsson skriver om sin egna kärlek till stickandet och sina framväxande plagg. Vad kan stickning säga oss om hantverkarna och människor från förr och vad kan stickning hjälpa oss med idag är bara några av de ämnen som berörs. Framförallt blir man förälskad i detta hantverk på nytt och känner ännu mer gemenskap och stolthet i hantverket man själv tycker om.
Jag älskade den här boken och författarens uppläsning av den. En blandning av stor igenkänning och intressant fakta. Författaren sätter ord på allt som jag älskar med stickning. Jag har lyssnat på den här när jag varit ute och promenerat och det har varit så mysigt. Rekommenderas till alla som gillar stickning och annat hantverk.
Jäin miettimään, että kenelle tämä kirja on kirjoitettu (hän vielä itse toteaa kirjassaan, että ei voi kirjailijana miettiä lukijoita, pitää vaan tehdä omaa juttuaan... ehkä vähän kuitenkin kannattaisi sitä kohderyhmää pohtia). Itselle neulojana tässä listattiin todella paljon itsestäänselviä perusjuttuja, joiden lukeminen oli tylsää ja turhaa. Toisaalta, jos ei tiedä neulomisesta mitään, jää asioiden käsittely todella pintapuoliseksi. Esim joku ristikkäin luominen ei aukea ummikolle näillä selityksillä. Myös viittaukset lähteisiin jää jatkuvasti lähinnä yhden virkkeen tasolle, syvällisempi käsittely puoltaisi lähdeviittausten käyttöä ylipäätään. Nyt tuntuvat sekamelskalta yksittäisiä heittoja. Suurimmaksi anniksi jää kirjailijan oman käsityösuhteen kuvailu, joka sekin on aika köykäistä.
Käsityöt ja neulominen best. Erlandssonin ote on omakohtainen, historiaan pohjautuva ja lämpimän fiilistelevä. Sininen lanka tavoittaa jotain tosi olennaista ja syvää käsillä tekemisestä: vapauden, säännöt, tekemisen ja antamisen ilon.
Pidin tässä kirjassa erityisesti neulomisen kulttuuriin ja historiaan sukeltavista pätkistä, mutta ne olivat harmikseni hieman lyhyehköjä. Osa kuulosti jopa hieman siltä, että tiedonhaku oli tyssännyt kesken kaiken, ja aihepiiri jäi tavallaan leijumaan ilmassa. Kirjassa oli minusta myös tarpeettoman paljon reflektiota aivan toisten teosten kirjoittamisesta. Ainakaan minä en oikeastaan hahmota, mitä lisäarvoa se toi neulomiseen painottuvassa kirjassa. Samoin hämmästystä aiheutti tässä kohtuullisen kokeneessa neulojassa se, että kirjassa esitetään epätosia asioita sekä tulkinnanvaraisia asioita kuin ne olisivat täyttä faktaa. Toivon, että neulomista aloitteleva ihminen ei siis lue tätä teosta tietokirjana. Jäin kaipaamaan myös reflektiota neulomisen ekologisuudesta ja lankojen varastoinnin eettisyydestä - sen sijaan kirjailija tuntuu olevan lähinnä sitä mieltä, että lankaa ei voi olla liikaa ja aina voi ostaa lisää. Moisen kulutusjuhlan soisi jo hiljalleen olevan ohi.
Hyviäkin puolia kirjassa toki on: se on helppoa ja vaivatonta kuunneltavaa, jos samalla haluaa keskittyä vaikkapa neulomiseen. Lisäksi on ylipäätään positiivista, että minullekin rakkaasta harrastuksesta kirjoitetaan, ja ilmeisesti aihepiiri kiinnostaa muitakin. Kirjassa on myös joitain ihan nokkelia huomioita neulomisen merkityksestä ihmisille halki historian, ja niistä sai ajatuksen aihetta myös omaan tekemiseen. Näistä johtuen päädyin kahteen tähteen, vaikka muutoin kirjasta jäikin pääosin melko laimea fiilis.
Villanlämpöinen kirja neulomisesta, tärkeä dokumentaatio neulomisesta meidän aikakautenamme - ihanaa että tämä kaikki on nyt dokumentoitu tuleville sukupolville. Ihanaa kuunneltavaa esimerkiksi neulomisen aikana, vaihtoehdoksi podcasteille. Kirjassa on paitsi omaelämäkerrallinen kertomus omasta neulomistaustasta, myös paljon kulttuurihistoriallista tietoa neulomisesta ja sen taustoista. Tekstin lomassa viitataan sujuvasti tutkimuksiin, joissa kerrataan neulomisharrastuksen hyödyt terveydelle ja hyvinvoinnille. Erityisesti mieleen jäi kohta, jossa sanottiin, että neulomisen ansiosta naiset saavat niin paljon aikaiseksi, ei siitä huolimatta. Toisaalta kirjassa on hauskakin puolensa, kun kerrotaan haasteista ja tilanteista, jotka jokainen neuloja on varmasti kohdannut joskus. Kirjan punaisena lankana on sininen lanka, jonka kirjailija on aikanaan ostanut, ja jolle hän yrittää löytää täydellisen projektin.
Mukava pieni kirja neulomisesta. Ja koska oli pieni kirja ja paljon asiaa, monessa luvussa jouduttiin pikkuisen vain pintaa silittelemään, jäi tunne, että tiedossa oleva oli tietenkin selvää, mutta itselle oudompi ei ihan aina avautunutkaan. Paljon oli tuttuja nimiä mukana ja paljon itselle outoja, ja jossakin välissä mietin jo, että muutama kuvakin olisi voinut olla mukana, mutta sittenhän se ei enää olisikaan ollut niin kiva pieni kirja. Itse yritän käyttää lankoja aina loppuun, keksiä tekemistä siitä, mitä jo on, ei se lankojen shoppailu ole sen parempaa kuin muukaanostelu. Sitä langanloppuvarastoa kun aina meinaa kertyä, jää puoli kerää ja varsinkin kirjoneuleista joka väriä.
Stickfakta genom historien ihopvävt med författarens egna erfarenheter och hennes livslånga kärlek till handarbetet! En fin liten bok, lärde mig en massa kul. T.ex. att det vävdes in kod i mössor under första världskriget (vilket fungerar utmärkt eftersom stickning utgörs av räta och aviga maskor - dvs det är binärt!) och att Gunnar Ekelöf liknat livet vid "Ett oregerligt garnnystan". Men främst tar jag med mig detta: "Det upptar mycket hjärnkapacitet att sticka, och det innebär att det finns mindre kapacitet kvar att oroa sig". För visst är det precis så det är.
Känner verkligen igen mig. Mycket livsvisdom som gäller all sorts hantverk inte bara stickning Citat att spara Tankar som tröstar ska man hålla fast vid, och sysslor som bär genom sorg ska man utföra. s.100 Det är mänskligt att sticka fel och gudomligt att repa upp. s . 153 Om vi stickerskor har något gemensamt är det, vid sidan av tålamodet, just förmågan att lösa problem vartefter de uppkommer. Och vad viktigare är; modet att ständigt börja med nya projekt trots att man inte vet vad som kommer att hända längs vägen. s.154
Den hyggeligste rareste lille uprætentiøse bog om strik. Små kapitler med forskellige temaer, der glad og nørdet uden at blive (tørt) akademisk, minder mig om hvad det er der gør at jeg har strikket siden jeg var 12, stadig strikker og elsker det. Fra fåret og bomulden, til litteratur, historie og politik; mønstre og farver, strikkeprøver og garnindkøb. At strikke til andre og til sig selv, af nød, af lyst, af kærlighed. 🧡
Kiva pieni kirja neulomisesta, sen historiasta ja nykyajan neulearjesta. Monista huomioista tunnistin itseni (ikinä en ole mallitilkkua tehnyt), joissakin asioissa taas olen ihan eri maata oleva neulomistyyppi. Toistoa jonkun verran liikaa. Tykkäsin eniten neulomisen historiaan liittyvistä knoppitiedoista.
Kolme ja puoli. Olisin mielelläni syventynyt jokaiseen aiheeseen kunnolla, mutta kirjailija on ilmeisen kärsimätön neuloja, ja heti vauhtiin päästyä siirryttiin jo seuraavaan asiaan. Kirjoitustavasta huolimatta kirjasta tuli lämmin olo, ja jos voisin lukea samalla kun neulon, tämä kirja olisi ollut hyvää neulontaseuraa.
En fin essäbok om Karin Erlandssons eget förhållande till garn och stickor men lika mycket om stickningens historia och kulturhistoria. Mysig och fascinerande läsning. Vissa har önskat bilder, jag drömde om ett instagramkonto med bilder på det som beskrivs i boken.
Kiinnostava aihe ja välillä ihan kiinnostavaa tekstiä, mutta musta tuntuu ja tuntuu ja todellakin tuntuu. Puran puran puran ja ahdistaa ja ei kukaan saa sanoa ja feminismi ja sota ja maailmantuskaa... Ei parantunut loppua kohti. Tuhlasin aikaa...
This entire review has been hidden because of spoilers.
En trevlig bok om stickning och stickare i ett annorlunda perspektiv. Ingen bok med beskrivningar eller garn som sådant, utan mer om betraktelse över hur stickning och garn kan vara ett nöje, en tröst och/eller en inspiration till skapande och gemenskap med andra stickare.