Christian Rönnbackan uuden dekkarisarjan avausosa Henna Björk: Isku lyö kansainvälisen rikollisjärjestön rumiin rattaisiin kovan kapulan, Henna Björkin.
Abdul, Emmanuel ja Ismael olivat tuskin kymmenvuotiaita, kun heidät pakotettiin tappajiksi pahamaineisen, Toojayksi kutsutun komentajan alaisuudessa Sierra Leonessa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Abdulin runneltu ruumis löytyy Suomesta. Poliisi poimii tutkimuksissaan johtolangaksi Abdulin varoitusviestin Ruotsissa asuville Emmanuelille ja Ismaelille. Toojay ei kaihtaisi mitään keinoja vaientaakseen heidät lopullisesti.
Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen seuraa johtolankaa Göteborgiin ja rekrytoi avukseen paikallisen virkavallan riveistä nuoren irakilaissuomalaisen poliisin Henna Björkin. Hän on ongelmalähiöiden kasvatti, jengiväkivallan asiantuntija, otteissaan nopea ja Suomen poliisille entuudestaan tuttu.
Toiminnantäyteisen Henna Björk -sarjan ensimmäisessä osassa helpolta kuulostava tehtävä tuoda entinen lapsisotilas Suomeen kansanmurhan todistajaksi kiihtyy silmänräpäyksessä hengästyttäväksi pakomatkaksi.
Ei yhtään sitä mitä odotin. Täysin epäuskottava, paikoin raaka trilleri, jossa on kaikki Hautalehto-kirjojen huonot puolet eikä mitään niiden hyviä puolia. Olisi pitänyt jättää alun kidutuskohtauksen kohdalla kesken. Ei parantunut kolmannella eikä neljännellä yrittämällä. Ensin jäi kesken äänikirja ja sitten e-kirja. Neljä kuukautta aloittamisen jälkeen pakotin itseni lukemaan loppuun, mutta siitä ei tullut kuin paha mieli. Parasta kirjassa oli Onerah.
Christian Rönnbacka on noussut yhdeksi suosikkirikoskirjailijoistani ja Antti Hautalehtoon oon jo kiintynyt enemmän kö joihinkin exiini. Nyt alkaa uusi sarja, joka marssittaa areenalle jo aiemmasta inan verran tutun Henna Björkin.
Saatan olla tyly, mutta tästä kirjasta tykkäsin Rönnbackan tiukan rutiinin ansiosta. Tunne oli vähän samanlainen kuin silloin, kun käy suosikkivuoristoradassaan kymmenettä kertaa putkeen: tietää mitä on luvassa ja saa satavarmat kicksit. Sitten seuraavana kesänä uusi reissu huvipuistoon ja taas mennään. Miun ei tässä tarvinnut muuta kuin napsauttaa kuvitteellinen turvavyö kiinni ja reippaasti ahmia nämä runsaat kurvit ja käänteet.
Mie pidän ammattitaitona sitä, että kirjoittaja pystyy luomaan ehjän kokonaisuuden, jossa rytmi ja sisältö vyöryy tehokkaasti eteenpäin ja lauseet on helppo nielaista. En välttämättä muista tätä(kään) kirjaa parin vuoden päästä, mutta lukemisen ajan olin tehokkaasti arjestani irrallaan.
Henna on pakomatkalla Suomeen. Kirja tuntui aluksi hyvin tutulta ja mietin, olenko mahtanut lukea sen jo aikaisemmin? Kyseessä oli kuitenkin Rönnbackan uusi sankari, joka on vilahtanut Hautalehto sarjassa. Tykkään kovasti Rönnbackan tekstistä ja lukija Ville Tiihosen ääni sopii hyvin tekstiin. Henna Björk ja Hautalehto-sarjasta tuttu Jarmo Rautiainen, ovat yhtä hauskoja hahmoja, kuin Antti.
🎧 Rönnbacka Christian, Henna Björk: Isku 👍 190123 Helmet 20/2023 Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla Äänikirja 190123
Odotin Goodreadsin arvioiden perusteella, että tämä olisi ollut vain toimintaa, mäiskintää ja väkivallalla mässäilyä alusta loppuun. Ei ollut! Toki tässä riitti toimintaa ihan alusta loppuun, mutta mikään mässäilevä kirja ei imo ollut. Viihdyin tän parissa hyvin, tuli kuunneltua ihan muutamalla kerralla. Lukijana Ville Tiihonen toimii lähes aina! Henna vaikuttaa kiinnostavalta hahmolta ja ihan hänen takiaan voisin harkita myös seuraavan osan lukemista tai kuuntelemista. Tarina ei ollut millään tapaa uskottava, mutta en sitä odottanutkaan.
Vauhdikas trilleri, jossa sierraleonalainen (nykyään Suomessa asuva) rikollispomo kumppaneineen jahtaa entistä lapsisotilastaan pitkin Ruotsia. Henna Björk on SuPon värväämä puoliksi suomalaissukuinen ruotsalaispoliisi, joka auttaa jahdattavaa.
Kerrankin kirja jota ei oikein voisi tiivistää. Sen verran tiheätunnelmainen ja hengästyttävä tapaus. Toki myös kliseinen ja hiukan kiireesti kirjoitetun oloinen. Lopun myötä kävi selväksi, että tämä on tarkoitettu kirjasarjan prologiksi.
Lyhyitä lukuja, paljon toimintaa ja jonkin verran toiminnan kuvausta, muistutti hieman Lee Childin Reacher kirjoja Pohjoismaiseen kontekstiin upotettuna. Tykkäsin kovasti ja aion jatkaa kirjailijan tuotantoon tutustumista.
Kliseinen ja kiirehditysti kirjoitetun oloinen. Nopeat luvut sentään helpottivat lukemista, mutta ei mikään kiillotettu tähtiteos. Olen silti kiinnostunut sarjasta ja katson mitä toinen osa tuo tullessaan.
Tiesin melko nopeasti, että tämä ei ollut minua varten. Mutta kuuntelin lopultaan, vain ollakseni mahdollisesti hämmästynyt. Mutta ei, tätä sarjaa en aio jatkaa.
Vähän liikaa vauhtia ja onnekkaita juonenkäänteitä, joten uskottavuuskerroin jäi matalaksi. Rönnbackalle tunnusomainen sanan säilän heiluttelu jäi myös turhan vähälle.