Millaisia olentoja ovat karu ja kiira? Onko Suomessa ollut jättiläisiä ja lohikäärmeitä? Kuinka horkasta pääsee eroon? Kansanuskon yöpuoli marssittaa esiin ne suomalaisen perinteen ja kansanuskon pimentoon jääneet olennot, jotka koettiin muinoin pahoiksi, inhottaviksi tai kammottaviksi. Synkkään joukkoon lukeutuu niin demoneita ja hirviöitä kuin eläimiä ja vainajia. Tavallisesti niitä tuli karttaa kuin ruttoa, mutta joskus niiden apuun oli hyvä turvautua.
Perinteentutkija Pasi Klemettinen on selvittänyt, miten ja mistä hiidet, manalaiset ja muut myyttiset olennot ovat syntyneet ja tulleet pohjoisen havumetsän kansan riesaksi. Kirja sisältää runsaasti vanhoja tarinoita, taikoja, loitsuja ja myyttejä Suomenlahden ulkosaaristosta aina Pohjoiselle jäämerelle saakka.
Kiinnostava ja melko kattava teos, joka toimii paremmin hakemistona kuin varsinaisena "lukukirjana". Tykkäsin siitä, että esille on nostettu paljon myös vähän harvinaisempia yöpuolelaisia, joista osa on esiintynyt hyvinkin pienillä alueilla. Toisaalta tämä toi myös paljon päällekkäisyyttä, ja tämä välillä meinasi turhauttaa. Tuli tunne, että johan olen tämän aiemmin lukenut, eikä kertaus ole aina opintojen äiti.
Sanoisin kuitenkin, että jos tämä aihe kiinnostaa, ei lukemiseen kuluneet tunnit täysin hukkaan mene.
Teoriassa kirja oli mielenkiintoinen, mutta tekstissä oli paikoin keskeneräisyyden tuntu. Siinä saatettiin esimerkiksi viitata tulevana lukuna sellaiseen, joka oli kirjassa ollut jo aiemmin tai viitata jo tuttuna asiana lukuun, joka oli vasta tulossa. Osaltaan mietin myös, että hyvällä hakemistolla kirjassa olisi voinut huoletta yhdistellä lukuja, sillä osa kertomuksista oli selkeästi päällekkäinen toisen kanssa.
Ihan asiallinen teos. Paljon mielenkiintoista faktaa ja loitsuja ja aikalaiskertomuksia kaiken maailman hiisistä ja painajaisista. Parhaiten tämä varmaan toimii hakuteoksena, mutta luin kerralla putkeen. Jonkun verran kirjassa oli toistoa. Jotkut olennot olivat keskenään niin samanlaisia, että ne olisi huoletta voinut yhdistää samaan lukuun, mutta ilmeisesti juuri tuota hakuteosmaisuutta ajatellen on haluttu pitää kaikki omanaan aakkosjärjestyksessä.
Joistain olennoista oli tehty kokonainen luku vain yhden ainoan merkinnän (SKS:n arkistossa) perusteella. Niiden tarpeellisuus hieman pohditutti 320-sivuisessa kirjassa, kun kyseessä ei kuitenkaan siis ollut kovin tunnettu olento, eikä tietoa löydy nimeksikään.
Suorat lainaukset olivat silti kiinnostavia ja ihan viihdyttävä lukukokemus.
Tulihan tämäkin saatettua loppuun! Kelpo hakuteos sikäli, kun joku intoutuu tutkimaan kansanuskon pimeämpää puolta, mutta ei tätä ensyklopediaa ole tarkoitettu kerralla luettavaksi.