Lilli eli nälässä ja kärsi äidin piittaamattomuudesta, Meri väkivaltaisista vanhemmista, joita rikkaudet eivät pelastaneet. Eeva hoiti 12 sisarustaan, kun äiti uupui. Niinan äiti hukuttautui. Kirja pureutuu vaiettuun aiheeseen, äitiyden pimeään puoleen. Miksi lapsi rakastaa äitiään, vaikka tämä kohtelee kaltoin? Millainen aikuinen lapsesta kasvaa? Seitsemän naista kertoo elämäntarinansa ja pohtii, mikä auttoi heitä selviytymään. Myös lastensuojelun ammattilaiset avaavat omia kokemuksiaan. Vaikka tarinat ovat raastavia, niissä elää toivo. Rakastavat isovanhemmat, huolehtivat sijaisperheet ja rajat asettavat laitokset avasivat monille tien uuteen elämään.
Vaikket suojellut minua kaikelta on rankka ja koskettava luettava. Tämä meni minulla äänikirjana. Fyysistä kirjaa lukiessa lukukokemus olisi voinut olla aika erilainen. Välillä tuli olo, että olen tirkistelijä, koska tarinat ovat niin henkilökohtaisia. Tykkäsin siitä, että mukana on myös tietokirjamaista kerrontaa esim. häpeästä ja kiintymyssuhteista. Jonkin verran häiritsi, että tarinoissa on välillä kertojana kokija itse, ja välillä kerronta on 3. persoonassa. Tarinoista olisi saanut vielä syvempiä pysyttelemällä minä-muodossa. Yhtä kaikki: tunteisiin vetoava teos, joka panee miettimään ylisukupolvisia traumoja ja sitä, miten niiltä voitaisiin välttyä.
Kiinnostava kokoelma äitiyden nurjasta puolesta. Äidit eivät aina automaattisesti rakasta ja suojele, vaikka niin halutaankin ajatella. Kiinnostavaa keskustelua myös suomalaisen mielenterveystyön tilasta.
Hyvin koskettavaa kerrontaa äidin kaltoinkohtelemasta lapsuudesta. Usein ajatellaan, ettei äiti voi olla paha ja niistä nousee paljon isompi kohu, kuin vaikka isän tekemästä vääryydestä. Jotenkin ajatellaan, että pahuus on miesten juttu kun taas naisten juttu on pehmeys ja hoivaaminen. Mitkään ominaisuudet tai luonteenpiirteet eivät ole mitenkään sukupuolitettuja, kaikissa sukupuolissa on kaikenlaisia ihmisiä. Kirja oli sujuvaa kerrontaa ja kertoi hyvin totuudenmukaisesti jokaisen kaltoinkohdellun lapsen tarinan. Kirjaa ei olisi malttanut laskea kädestään.
Näitä tositarinoita on aina yhtä vaikea kommentoida ja arvioida. Vaikket suojellut minua kaikelta sisältää kamalia tarinoita lapsuuden vastoinkäymisistä, mutta samaan aikaan niistä kyllä tuli jonkinlaista toivoakin läpi, mikä oli ihan kiva vastapaino kaikelle kurjuudelle. Tärkeä kirja tärkeästä aiheesta, mutta olisin itse kaivannut lisää näkökulmia ja ehkä sitten niitäkin tarinoita, jotka eivät pääty niin hyvin.
Idea oli hyvä, mutta omaan makuuni joku mätti toteutuksessa. Vaikean äitisuhteen oli tarkoitus yhdistää kaikkia kertomuksia, mutta joissain se jäi niin taka-alalle, että kokonaisuus oli vähän sekava. Täytyy kutenkin kiittää tarinansa jakaneita rohkeudestaan.