Enemmänkin 2000-luvun lapsena ajattelin että tässä ei olisi yhtään tarttumapintaa, mutta olin väärässä. Konseptit tuntuvat vähän soveltaen tunnistettavilta, vähintään ne ovat tuttuja fiktiosta tai mediasta muuten. Henkilökohtaisen tietokirjallisuuden ystäville. Nerokkaan hyvä, sanoisin. Aiheet eivät ehkä alkuun tunnu ihan kaikista kiinnostavimmilta, mutta Liimatta myy lopulta lukijalle jokaisen niistä.