Historiaherkku suomalaisista jännistä naisista, joiden tarinan haluat kuulla.
Kukkotappeluja järjestänyt viinatehtailija, poliitikkoja ohjeistanut selvänäkijä, heimosotaretkeen osallistunut sirkustaiteilija - nyt tutustutaan Suomen historian jänniin naisiin! Huippusuositun Historian jännien naisten sisarteos esittelee kotimaan kiinnostavia naishahmoja, jotka ovat jääneet historiankirjoituksen marginaaliin.
Suomessakin jännät naiset olivat hyväsydämisiä, pahansisuisia, auttavaisia ja itsekkäitä. He kulkivat omaa polkuaan, rikkoivat rajoja ja raivasivat tietä. He tekivät asioita, jotka eivät olleet naisille sopivia - ja tietenkin elivät poikkeuksellisen kiinnostavan elämän.
On erittäin mielenkiintoista lukea näistä naisista, jotka usein jäävät ilman mainintaa. Pitää tuoda esille muitakin kuin vain ne tunnetuimmat. Ja onhan näissä todella mielenkiintoisia ja tapahtumarikkaita taustoja ja elämiä kerrottavana. Pidin Petterssonin ensimmäisestäkin kirjasta niin kuin tästäkin nyt. Ainoa mainitsemisen arvoinen huono juttu oli, että koin kirjan hieman liian pitkäksi. Ehkä olisi voinut muutaman tarinan jättää pois, vaikka ne lyhyimmät joista ei hirveästi oltu kirjoitettu. Tavallaan toki kivaa, että heitäkin muistettiin edes maininnalla. Ehkä olisin koonnut sellaisen osion loppuun, jossa olisi tuotu näitä naisia esiin, joista ei ollut kovin paljon tietoa. Oli jotenkin erikoista lukea vain muutama rivi. Vaikka ymmärrän kyllä, että näin yksittäin jokainen saa oman osansa olla parrasvaloissa.
Kirja sijoittuu Helmet- haasteessa 2023 kohtaan numero 37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole.
tää oli just sopiva tälleen tosi hitaasti luettavaksi, kun jokaisen naisen tarina oli omansa eikä haitannu vaikka olis jo unohtanu edellisen. kirja parani mun mielestä loppua kohden ja mun lemppariosio oli ehdottomasti viimenen eli ”hengen naiset”. vähän häiritsi kirjotusvirheet ja jopa pieniä asiavirheitä oli - nimien kirjotusasut saatto muuttua ja vuosiluvuissa oli välillä epäloogisuutta, mut toisaalta tää on niin asiapitoinen järkäle että olis ihme jos mitään tollasta ei olis lipsahtanut mukaan. en ollu kuullu juuri kenestäkään näistä naisista aiemmin ja ylipäätään opin tosi paljon suomen historiaa, suosittelen!
Niin mielenkiintoisia tarinoita ja aivan uusia näkökulmia omaan vajavaiseen historian tietämykseen. Hyvin kuunneltavissa pienissä osissa, joskus saatan hankkia hyllyyn ihan vain, että lukisi pienen osan kerrallaan.
Kiinnostava aihe taas, mutta nyt oli kyllä vähän liikaa listakirjan makua. Ei ollut edes minkäänlaista yritystä koota kirjaa, vaan täysin irrallisia yksittäisiä pätkiä sieltä täältä. Sinänsä kaikki kyllä kiinnostavia.
Tämä on kirja, joka tulee kestämään monen monituiset lukukerrat. Maria Pettersson on onnistunut jälleen kirjoittamaan kiehtovan kirjan historian vahvoista, mutta ehkäpä vähemmän tiedetyistä naisista. Itselle osui ja upposi kirja, sillä niin uskomatonta kuin olikin, niin löysin kirjan sivuilta yli 10 naishenkilöä mainittuna, jotka jollain tasolla löytyvät laajahkosta sukupuustanikin. Oli sinänsä aika kiehtovaa lukea naisista, joiden kaukainen sukulainen on tai joka olisi tiettynä aikakautena eläessä voinut olla lukijan kaukainen serkku. Nautin kirjasta ja opin samalla myös uusia asioita Suomen historiasta.
Sanotaanko näin, että kirja on todellakin aarre ja odotan melkein kiinnostuneena, että jatkuuko tämän kirjan jälkeen Petterssonin vastaavien kirjojen tulo 3. kirjaan. Se olisi kiehtovaa, sillä kuitenkin sarjan kahdessa kirjassa on varsin kiehtovia ja tuntemattomampiakin naisia esitetty. Oli kiehtovaa kirjan sivuilla mennä niin Venäjän tsaarin hallinnoimaan Pietarin hoviin kuin elää sisällissodan aikaa Suomen historiassa tai kuten yksi kaukainen sukulaiseni, valokuvaten sotahistoriallisestikin merkityksellisiä tapahtumia. Liekö siinä kaukainen yhteys siihen, että omiin harrastuksiin historian tutkimisen lisäksi kuuluu vahvasti valokuvaus. Ei sillä, että olisin koskaan varsinaisesti valmis menettämään henkeäni sen valokuvauksen vuoksi. Mutta kirja oli upea kokonaisuus ja tulen varmasti lukemaan sen uudestaan ja uudestaan. Taidanpa omaan kirjaani vielä hakea kotikaupungin kirjamessuilta signeerauksen, mikäli se vaan aikataulujen osalta tulee mahdolliseksi. On hintansa väärti ja sivuja olisi voinut olla tuplasti tai triplasti enemmän ja siltikin olisin nauttinut taidokkaasta kielestä ja oppinut uusia asioita vahvoista naisista. Mitä muuta ne ovat kuin vahvoja naisia. On ilo olla osalle heistä sukua, vaikkakin sen tajuaa käytännössä vasta kirjaa lukiessa.
Maria Petterssonin tietoteos Suomen historian jännät naiset alkaa kirjailijan esipuheella, jossa hän kirjoittaa auki, miksi tälle kirjalle on tarve tulla julki. Kiitos Maria Pettersson. Olen samaa mieltä kannasi siitä, että "naisten asiat" ovat tärkeitä ja ne kannattaa ja pitää tuoda julki.
Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset toi koko joukon Suomen historiaan vaikuttaneista naisista esille. Kiitokset kirjailijalle tästä mahtavasta naisten esiinmarssista. Toivottavasti tämän päivän historian opettajat ymmärtävät opetuksissaan etsiä myös historian naiset esille historian tunneille.
Aiemmin ilmestynyt Historian jännät naiset ja tämä Suomen historian jännät naiset ovat huippumahtavia tietokirjoja ja esittelevät todella mielenkiintoisia naisia. Molemmat kirjat ovat timantteja taivaaseen ja takaisin matkallamme historian siivillä.
Pidin aiemmasta kirjasta enemmän: tässä oli paljon samantyyppisiä tarinoita, ja ne olivat paikoitellen todella pitkiä. Toisaalta iso työ tehty kirjan kokoamisessa, ja pakko myöntää, että minulle uusia olivat muistaakseni nämä kaikki!
Luin Suomen historian jännät naiset reippaasti myöhemmin kuin suurin osa kirjagramista. Kirjasta ei enää tässä kohtaa puhuta niin paljoa, mutta plagiointikeissi eli puutteelliset lainaukset ja viitteet varjostavat kirjaa edelleen. Silti koin kirjan lukemisen arvoiseksi. En tiennyt lähes yhdestäkään kirjan naisesta etukäteen. Luotettavana lähteenä tätä ei voi mitenkään pitää, mutta kiva aikuisten tosisatukirja (joskin kurjaa, jos tässä tosiaan on käytetty kokonaisia pätkiä jonkun toisen tekstiä omana). Ehkä hivenen puuduttava putkeen luettuna (siis eri päivinä sentään), mutta se on enemmän oma vikani kuin kirjan syy.
Harva kirja on herättänyt minussa yhtä paljon ristiriitaisia tunteita kuin Suomen historian jännät naiset. Suhtauduin alunperin hyvin epäillen kirjailija Maria Pettersoniin, koska en ole juurikaan pitänyt hänen TV-esiintymisistä enkä poliittisesti äkkivääristä mielipiteistä. Monet asiat yllättivät kuitenkin positiivisesti.
Kirjan ulkoasu on komea. Se on todella arvokkaan näköinen teos. Myös aihe on kiehtova eikä Pettersonin oma poliittinen vakaumus korostu häiritsevästi. Oli mukavaa saada tietoa monista itselleni aikaisemmin tuntemattomista historiamme merkittävistä naisista. Kirjan ihmisten tausta valaisee hyvin sitä tosiasiaa, että suomalaisten geenit ovat aikojen saatossa tulleet hyvin monesta eri suunnasta.
Jänniä naisia on paljon, yli 50 ja monet tarinat jäävät tällöin väkisinkin pinnallisiksi ja kerronta osin luettelonomaiseksi elämänvaiheiden tykitykseksi. Lisäksi kirjoitustyyli eri henkilöiden kohdalla vaihtelee jonkin verran, joka voi johtua siitä, että kirjailija on tukeutunut muiden teksteihin. Plagiointisyytteitä on esitetty ainakin Selma Kajanus&Ida Moberg tarinan kohdalla. Itse tarkastin Wikipediasta lisätietoa esim. Sirkka Sarista ja totesin tekstin olevan samankaltaista kuin Pettersonin kirjassa. Kiehtovia kertomuksia olivat esim. afrikkalaistaustaisen suomalaisen Rosa Clayn ja Lapuan liikkeen vaikuttajanaisen Hilja Riipisen tarinat sekä Saara Beckmanin uskomaton elämä.
On makuasia pitääkö kirjan rakenteesta. Tarinat on ryhmitelty aihepiireittäin, esim. seikkailijattaret, taiteilijat, uranaiset jne ovat omina ryhminään ilman mitään kronologiaa. Itse olisin pitänyt puhtaasta kronologisesta lähestymistavasta.
Jännät naiset olivat nimensä mukaisesti jänniä persoonia. Kirja sopii hyvin yöpöytäluettavaksi - tarina tai pari silloin tällöin - vaikka samanaikaisesti jonkun romaanin lomassa. Kirjalla on ansionsa, mutta plagioinnin vuoksi arvosanani jää kolmeen tähteen.
Ei niin vahva teos kuin Historian jännät naiset. Onko kirjailijalle tullut kenties kiire tätä "kakkososaa" tehdessä? Eikö suomalaisia tiedenaisia ollut lainkaan olemassa? Kirjaan ovat päässeet seikkailijattaret, rikolliset, taiteilijat, hovinaiset, sotilaat ja aktivistit, uranaiset ja hengen naiset. Mielenkiinnolla toki heihinkin tutustuin mutta etenkin viimeinen osa Hengen naiset on melkoista sosiaalipornoa noitasapatin viettoineen, ruumiin ryöstöineen ja sekopäisine lahkojohtajineen. Teksti on välillä kuin Hymy-lehdestä suoraan repäistyä. Tuntuu siltä kuin kirjailija olisi halunnut sensaatiomaisilla naiskohtaloillaan nimenomaan kohahduttaa lukijaa, henkilöllä itsellään ja hänen tarinallaan ja elämällään ei niin suurta merkitystä ollut. Kokoelmasta ei jäänyt ketään kovin vahvasti mieleen, toisin kuin edellisessä kirjassa. Jos henkilön meriitit ovat siinä, että hän oli "sarja-avioituja, joka asusteli ruumiiden kanssa", niin laihaksi jäävät. Mielestäni naisten saavutukset ovat merkittäviä ja niistä pitäisi kirjoittaa, varsinkin jos ne ovat tapahtuneet sellaisena aikana jolloin naisilla oli vain vähän mahdollisuuksia opiskella ja kehittää itseään. Mutta toki siitä ei synny niin raflaavaa tekstiä.
Mielenkiintoinen teos Suomen historian jännistä naisista. Sisällysluetteloa mukaellen mukana oli seikkailijattaria, rikollisia, taiteilijoita, hovin liepeillä olevia henkilöitä, sotilaita, aktivisteja, uranaisia ja hengen naisia.
Yksi inspiroivin kertomus minulle oli Vuokko Knuutilan (s.1906) tarina. Hän oli Suomen ensimmäinen lentäjätär, taitolentäjä, toimittaja ja urheiluselostaja sekä Ylen ensimmäinen ulkomaanreportterinainen, joka kertoi suomalaisille muun muassa Berliinin olympialaisista.
Puolestaan yksi hirvittävimmistä kertomuksista oli Saara Beckmanin (s.1926) tarina. Saara oli fanaattisen uskonlahkon väkivaltaisen hirmuvallan alla kasvanut lapsisaarnaaja, joka pakeni ja onnistui rakentamaan elämänsä uudelleen. Onneksi näin.
Kirja oli monipuolinen ja mielenkiintoa herättävä, suositeltava lukukokemus.
Aikamoinen sillisalaatti. Liikaa (samantapaisiakin) naisia valittu mukaan. Mielenkiintoisimmat henkilöt: Ida Moberg (säveltäjä), Meri Genetz (taidemaalari; etsinkin hänen taulunsa Ateneumissa käydessäni), Hilja Riipinen (mm. ajoi ulkonaliikkumiskieltoa klo 22 jälkeen; Lapuan kunnanvaltuusto hyväksyikin sen - mutta koski vain naisia!), Cely Mechelin (perusti Celian). Pahin tarina oli lapsisaarnaaja Saara Laitisesta. Helmet: 26, 41 tai 45
Tämä kirja ei oikein vakuuttanut. Osa henkilöistä oli mielenkiintoisia, mutta kirjan loppupuolella oli jokunen vähän väkisin lisätty henkilö, joiden kertomukset olivat todella lyhyitä, jäin miettimään miksi heidät oli otettu mukaan (jos kerrottavaa oli niin vähän). Pidin enemmän kirjailijan edellisestä teoksesta, mutta tässäkin oli hyviä osuuksia.
Hirveän vaikea arvioida kirjaa, joka on plagiointikohun keskiössä. Pidin kirjasta kovasti, kuten edellisestäkin. Lukulistani piteni kovasti. Totuus on niin paljon tarua ihmeellisempi. Kukaan ei voisi keksiä Minna Craucheria tai muita uskomattomia naisia.
Kiinnostavia tarinoita naisista Suomen historiasta. Jäin miettimään, edustavatko nämä naiset aikakautensa naisten tyypillistä olemusta, vai ovatko he poikkeustapauksia, jotka toimivat erilailla kuin muut. Edelleen olen erittäin tyytyväinen, että meininki Suomessa on muuttunut noista ajoista.
Tämä kirja lisäsi vain listaa kirjoista, mitä pitää lukea. Hyviä napakoita kertomuksia jännistä naisista. Osaan naisten tarinoista haluan palata vielä uudestaan laajemmin, joten kirjasto kutsuu asian suhteen.
Ansiokas aikomus mutta toteutus jäi raskaaksi. Naisista kerrotaan jotenkin luettelomaisesti, ja kun henkilöitä on valtavasti jää teoksesta kiirehtivä ja aiheesta toiseen pomppiva maku. Osan lyhyemmistä tarinoista olisi voinut karsia pois.
Muuten 5 tähteä, mutta aika paljon kirjotusvirheitä tai esim ylimääräisiä kirjaimia kesken sanojen (luulisi, että nämä tai edes osa vastaavista virheistä karsiutuisi oikolukemisen myötä)
Uskomaton kirja, niin monipuolinen ja kiehtova, että tässä riittää pureskelemista vuosikausiksi. Huomaa kyllä, miten paljon työtä kirjan koostaminen on vaatinut, ja miten huolella tietoa on etsitty. Mieletön teos.