Suo muistaa

by Jenni Räinä

Päivänpolttava romaani suosta ja ihmisestä luonnon osana

Pohjoisen pitäjän vanha koulu on ollut pitkään hylättynä. Aapasuo koulun takana on kuulunut maisemaan jo kauan ennen kuin ihminen piirsi kunnalle rajat. Suo ei ole ojituksesta huolimatta taipunut metsäksi, mutta se on muuttunut. Juho ostaa koulun ja perustaa tilalle ekoyhteisön, jonka päämääränä on ennallistaa suo.

Valokuvaajana maailmalla työskennellyt Hellä palaa tekemään kuolinsiivousta vaarinsa taloon. Kylä on tyhjentynyt asukkaista. Ihmisen kädenjälki sen sijaan on koventunut seudulla, ja lapsuusmuistojen maisema on kadonnut.

Juho ja Hellä etsivät paikkaansa muuttuneessa luonnossa. Se vetää heitä toisiaan kohti – ja pois.

Mihin riittää halu tehdä hyvää? Entä mitä on vielä mahdollista saada takaisin?

Jenni Räinä (s. 1980) on Oulussa asuva toimittaja ja palkittu tietokirjailija. Hän on asunut lapsuutensa soiden keskellä ja kulkenut myöhemmin dokumentoimassa sivukylien ihmisten elämää. Suo muistaa on hänen esikoisromaaninsa.

Genres: Fiction, Nature, Finnish Literature

261 pages, Hardcover

Published July 1, 2022

Reviews

[Julia Donner · Rating 3 out of 5]

Suo muistaa jätti mieleen erittäin ristiriitaiset tunnelmat. Aiheet - ekologinen kriisi ja tarve tehdä jotain, tyhjenevä pohjoinen maaseutu ja yhteisössä asuminen ja toimiminen ovat kiinnostavia. Henkilöhahmot jäivät kuitenkin ohuiksi ja kerronta oli poukkoilevaa. Hellän ja Juhon hahmot saivat eniten lihaa luidensa päälle, mutta esimerkiksi yhteisön jäsenistä osa meni minun päässäni iloisesti sekaisin. Suhteet vanhempiin kävivät kyllä selviksi, mutta jäivät nekin tietynlaisiksi kliseiksi. Australialainen Carl ja koko hevoset-ulottuvuus oli turha, ellei taloon hankittua hevosta pidä koko kertomuksen ja siinä käsiteltyjen aiheiden symbolina - asiat ovat monimutkaisia ja vaikeammin hallittavia kuin ihminen toivoisi tai haluaisi. Henkilöistä kiinnostavimpana pidin Hellää.

Teksti oli taitavasti kirjoitettua, mutta paikoin yksityiskohtien määrä uuvutti - ne eivät olleet kokonaisuuden kannalta tarpeellisia. Välillä asioiden tekemistä - henkilö avaa oven ja menee sisään - kuvattiin loputtoman pikkutarkasti (astui portaalle, laski kassin alas, otti avaimen taskusta, avasi oven, meni sisään). Tietokirjoja kirjoittaneella Räinällä on paljon faktatietoa pohjoisen luonnosta ja soista, joka asettuikin mukavasti osaksi kerrontaa. Jotkut henkilöt kyllä luennoivat sellaiseen tapaan, jota normaalissa kanssakäymisessä tuskin tapahtuu. Tapa käyttää henkilöistä sanoja ”nainen” ja ”mies” suomen kielen kätevän hän-pronominin sijaan oli ilmeisesti harkittu tyylikeino? Sukupuolen korostaminen tuntui oudolta tai - tarpeettomalta ratkaisulta. Mitä suo loppujen lopuksi muisti, ei käynyt itselleni selväksi.

Luin kirjaa puoleenväliin, kuuntelin pätkän ja palasin lukemaan. Asiat, jotka tekstissä tökkivät, eivät häirinneet niinkään kuunnellessa. Lukijat olivat vuoroin Juho ja Hellä, mikä korostaa äänikirjan ja kirjan eroa. Henkilöille ei lukiessa muodostunut voimakkaasti omaa ääntä, kuunnellessa heidän identiteettinsä korostuivat.

[Eeva · Rating 2 out of 5]

Odotin tämän olevan jonkinlainen eeppinen luonto vastaan ihminen -eepos Richard Powersin Ikipuiden tyyliin, mutta jotenkin laimeaksi jäi. Ekoyhteisön jäsenet aloittavat hommat idealistisesti, mutta pikkuhiljaa kaikki alkavat vain murjottaa toisilleen, mutta mistä syystä?

Ja sitten on tietenkin se perinteinen (tietysti tosi hyvännäköinen) ucceli, josta kaikki naiset alkavat tapella keskenään, samalla kun mies itse ei tajua asiasta hölkäsen pöläystä. Ja klassisesti kaikki ongelmat vältettäisiin, jos henkilöt vain puhuisivat toisilleen... Muutenkin ihmiskuvaus ja ihmissuhteet olivat todella epäkiinnostavaa luettavaa, ja henkilähahmojen motiivit jäivät epäselviksi.

Mua kiinnostaa todella paljon kaikenlaiset askeesi/ekoyhteisöhommeleiden kuvaukset, ja kiinnostavinta tässä olikin lukea perinteisistä maataloustöistä, säilömisestä sun muusta, mutta muuten tämä ei herättänyt tunteita.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Suo muistaa kertoo pohjoiseen päätyneestä idealistista, joka perustaa ekokollektiivin tarkoituksenaan elää yksinkertaista, luontoon kiinnittynyttä elämää ja kerätä varoja paikallisten soiden ennallistamiseen. Ihmisten maailmassa ideaalien toteuttaminen törmää aina johonkin, kuten esimerkiksi ihmisten välisiin suhteisiin ja ahneuteen. Toisessa tarinalinjassa ollaan samalla seudulla tyhjentämässä ja myymässä sukumökkiä, jonka viimeinen asukas on saateltu maan lepoon.

En oikein päässyt Räinän tarinan imuun, en kummassakaan tarinalinjassa. Ehkä tietokirjailijataustasta johtuen Räinän tyyli oli reportaasimainen, toteava, ja siksi henkilöiden motiivit ja tunteet jäivät toissijaisiksi. Tätä vielä korosti se, että sinne tänne tekstiin oli puikahtanut valistustyyppisiä lausumia luonnon merkityksestä. En myöskään saanut kiedottua kahta tarinaa yhdeksi kokonaisuudeksi niin kuin parhaimmillaan tämänmuotoisissa kirjoissa joskus tapahtuu.

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Keskiverto kirja. Pidin paikoitellen ja idea kahdesta kertojasta oli okei mutta jostain syystä ne tarinat eivät oikein kohdanneet ja kirja jäi muutenkin hieman etäiseksi itselle. Henkilöhahmot eivät vakuuttaneet ja varsinkin miesoletettu päähenkilö oli uskomaton nahjus, joka sitten jätti kaiken kesken. Joo niinkin saattaa joskus käydä mutta luovuttaminen tapahtui jotenkin liian helposti.

Kirja sijoittuu Helmet- haasteessa 2023 kohtaan numero 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin.

[Elisa · Rating 3 out of 5]

Tykkään valtavasti Räinän kirjoittamista tietokirjoista, ja siksi tämäkin valikoitui lukuun. Tässäkin oli fiktioon saatu upotettua paljon tietoa soiden ennallistamisesta ja siitä, miksi ne alunperin piti ojittaa.

Juho perustaa vanhaan kouluun ekoyhteisön, jonka tavoitteena ja haaveena on soiden ennallistaminen ja omavarainen elämä. Hellä taas on palannut kotiseudulleen tyhjentääkseen vaarivainaan taloa. Etukäteen jännitti, miten ekoyhteisöstä kerrotaan, onko se kuvattu hippien epätoivoiseksi yritykseksi. Ja olihan se varsinkin loppua kohden aika melankolista puuhaa. Haaveet kohtaavat todellisuuden ja yhteisöasuminenkin nostaa ihmisistä kaikenlaisia tunteita esiin.

Kansi on kaunis!

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Hieno ja tärkeä kirja. Onko ihmiskunnalla enää mitään toivoa kääntää kehityksen suuntaa, muuttaa luonnon tilaa ja korjata tekemänsä tuho? Siihen kirja ei anna suoraa vastausta, mutta toivottavasti herättelee.

[Tarja Pirhonen · Rating 4 out of 5]

Soljuvaa kieltä, upea kansi. Luonto suuri, ihminen pieni.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

2,5
Fanitan Räinää ja jokaista teosta, joka käsittelee soiden ennallistamista ja pyrkimystä kestävään elämäntapaan. Tuli mieleen Emma Puikkosen kaksi viimeisintä romaania sekä Laura Gustafssonin Korpisoturi. Kuitenkin tämä jäi vähän geneeriseksi, imuttomaksi, liian tutuksi teokseksi henkilöiden ja käänteiden puolesta.

[Miitta · Rating 3 out of 5]

Minulle jäi hieman ristiriitaiset ajatukset kirjasta. Pidin alusta, mutta kirja muuttui loppua kohden melankolisemmaksi. Tuntui siltä, että kukaan henkilöhahmo ei ollut tyytyväinen vaan haki koko ajan jotain saavuttamatta sitä. Pidin luontokuvauksista ja ajankulumisen näkemisestä.

[Aapo Ilari · Rating 2 out of 5]

Kömpelö kirja, vaikka aihe sinänsä oli mielenkiintoinen. Olen odottanut nykyhetkeen sijoittuvaa maalaisromaania, mutta tämä ei vaan osunut maaliin. Silti plussaa täytyy antaa Räinälle rohkeasta yrityksestä. Sanonta siitä, ”ettei hyvästä toimittajasta välttämättä ole hyväksi fiktion kirjoittajaksi”, pitää paikkansa ainakin tämän kirjan perusteella.

[Liisa Uimonen · Rating 4 out of 5]

Jenni Räinän esikoisromaanissa Suo muistaa yhdistyvät Räinän tietokirjojen teemat: Suomen metsät ja suot sekä rajaseutujen hiljenevät kyläyhteisöt.

Kertomus on samaan aikaan toiveikas ja kipeän turhauttava: nykypäivän erilaiset vanhan ja totutun kulttuurin ja elämäntavan murtumiset ja jääräpäiset puolustukset kehystävät uutta kestävämpää normaalia etsivää elämää. Yrityksiä todella tehdä jotain. Muutos on vääjäämätön, ja siitä huolimatta valtavirtainen käsitys ansaitusta ja hyvästä elämästä pyörii kuluttamisen ja kuluttajuuden ympärillä. Samaan aikaan myöskään luonto ei tee tehtävästä helppoa. Takakannen kysymys "Mihin riittää halu tehdä hyvää?" leijuu tarinan mukana ja jyskyttää lukijan takaraivossa alusta loppuun.

[Maria Saarela · Rating 5 out of 5]

Kaunista ja tarkkaa kerrontaa pohjoisen maisemista ja tunnelmista. Kirjassa käsitellään hienosti useita kiinnostavia teemoja tyhjentyneistä kylistä, sukupolvien välisistä eroista, tavoitteellisuudesta, kaipuusta kotiin ja luontoon, luopumiseen ja ilmastoahdistukseen. Tapahtumat ja henkilöt luovan erinomaisen ajankuvan, joka ei sorru ylilyönteihin. Kirjan tunnelma ja jännite piti otteessaan, luin sen yhdeltä istumalta!

[Maria Laru · Rating 4 out of 5]

Suomalaisen arkipäivän historiaa, sujuvaa kerrontaa

[Tuuli Tammenkoski · Rating 3 out of 5]

Kuolleen isoisänsä taloa jonnekin päin Pohjois-Suomea siivoamaan palannut luontokuvaaja. Kylä, joka on tyhjentynyt ja luonto, johon ihminen jättää koko ajan suurempia jälkiä ja tuhoa. Lapsuuden maisemat, joita ei enää ole. Toisella puolen kylää omavaraista yhteisöä vanhaan kouluun rakentava idealistinen porukka, jonka tarkoituksena on kerätä varoja soiden ennallistamiseen ja elää päästötöntä, omavaraista elämää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Elämä ekokylässä alkaa ihanan toiveikkaana kesäisenä utopiana, mutta sinänsä pienet vastoinkäymiset yhdistettynä huonoon kommunikaatioon ja salailuun lähtevät kuitenkin pian viemään yhteisöä ja sen elämää ihan väärille urille. Vaikka aikomus on hyvä, ei kaikkea voi hallita - etenkään luontoa.

Kärsivä messias -hahmot on mun super inhokkitrooppeja, ja harmillisesti tässä on todella isossa osassa just tällainen ylhäisessä yksinäisyydessään ja kärsimysmehuissaan vellova jeesustyyppinen ukko, johon kaikki naiset tietenkin rakastuu, mistä seuraa nihkeilyä ja turhaa kiukuttelua ja ristiriitoja. Plääh. Ihmissuhdesekoilut on muutenkin jotenkin päälleliimattuja ja turhia; tarina painajaiseksi hiljalleen muuttuvasta unelmasta olisi kantanut paremmin ihan sellaisenaan.

Pohjoisen suoluonnon ja ekoelämän kuvaus taas on tän vahvinta antia, ja oli tosi mielenkiintoista lukea soiden entisöinnistä ja omavaraisuuden tavoittelusta, josta kirjailijalla on selvästi paljon tietoa. Suo muistaa on hyvin ajankohtainen ja uskottava kuvaus maailmantuskasta ja ilmastoahdistuksesta, ihmisen asemasta osana luontoa sekä yksilön pyristelystä ja voimattomuudesta palavassa maailmassa.

Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee luontoa - ja samalla tuhoaa sitä.

[Eva-Stiina · Rating 2 out of 5]

Kirjan paras osuus on kauniit kannet.

Kansia lukuunottamatta teoksen anti jäi minulle harmillisen olemattomaksi, vaikka taistelin ja luin kirjan loppuun asti.
Luontoalueiden ennallistamisesta ja siihen liittyvistä asioista odotin etukäteen saavani jotakin informaatiota tästä kirjasta, sillä en tiedä ko. aiheesta mitään. Mutta aina kun kirjassa oli otollinen kohta, jossa mainitun kaltaista informaatiota olisi voinut antaa ja/tai laajentaa, tarina hyppäsikin yllättäen johonkin maalailevaan maisemakuvaan tai jonkun henkilön päänsärkyyn.

Henkilöitä oli useampi, kaikkia kuvailtiin hieman, mutta ei kuitenkaan niin syvällisesti että he olisivat tulleet minulle lukijana läheisiksi. Kirjan kertojaääni oli hämärä; välillä se tuntui ulkopuoliselta kertojalta, mutta satunnaisesti yhtäkkiä lausemuotoilu antoi ymmärtää että joku kirjan henkilöistä kertoikin tarinaa tai ajatuksiaan hetken.

Häröjä ja äksyiksikin muuntuvia päähenkilöitä, sekä merkityksettömiä sivuhenkilöitä... Töksähteleviä kappaleen aloituksia pariin otteeseen sekä hetkittäin sellaisia lausesanajärjestyksiä, että pysähdyin väkisin miettimään itse parempaa järjestystä. Satunnainen kaunokirjallinen tunnelmaviritelmä saattoi olla soljuvaa luettavaa, mutta pääasiassa tämä teos oli kaikkineen valitettavan ontuva tapaus.

[Sanna · Rating 3 out of 5]

Kirja omiaan lisäämään ympäristöahdistusta, mutta ehkä myös helpottamaan sitä vertaistuen mielessä. Ajoittain lukiessa myötähäpeän kokemusta uusavuttomien pärjäämisestä luonnonlakien keskellä ja ideaalimaailman tavoittelua epärealistisin keinoin. Silti haavetodellisuutena tai utopiana jotain mieltä virkistävääkin, vaikkakin myös ahdistavaa.

"Jos aika jyrsi vuoretkin pois tieltään, lienee luontevaa, että ihmiset jyrsisivät tieltään kaiken näkemänsä ja lopulta aika kirskuttaisi sitkeiden vanhojen hampaidensa välissä ihmiset. Oli aina jotain suurempaa. Tuhannet vuodet sekoittuivat miljooniin, satoihin miljooniin, miljardeihin, maapallon alkuaikoihin ja pian jo taivasta kirjoviin tähtiin ja valovuosiin. Jokainen suuruusluokka mitätöi edellisen. Näiden keskellä Hellän vajaat neljäkymmentä vuotta olivat naurettava pyrähdys."

[Pekka Huhtala · Rating 2 out of 5]

Tässä oli niin paljon potentiaalia.

Aiheena ennallistaminen, yhteisötalous ja maanläheinen elämä ovat kiinnostavia. Niistä puhutaan kirjassa kuitenkin todella vähän ja silloinkin pintapuolisesti.

Hahmot ovat tylsiä ja ohuita. Draama tuntuu liimatun tarinan päälle. Henkilöt ovat monella tavalla patriarkaatin representaatioita samalla kun modernilta kirjailijalta olisi odottanut edes niiden mallien kyseenalaistamista ja avaamista.

Muutamia hienoja lauseita ja kappaleita kirjasta löytyy, mutta ne ovat harvassa ja lyhyitä.

[Miika Tiainen · Rating 3 out of 5]

Annoin kirjalle kolme tähteä, koska symppaan sen aihetta, vaikka totuuden nimissä kaksikin olisi riittänyt. Kerronta on kaunista, ja ennallistamisen ja ekoyhteisön toiminnan käsittelyssä on paljon kiinnostavaa.

Henkilöhahmot jäävät harmittavasti ohuiksi ja karikatyyrimäisiksi huitaisuiksi. Luonnekuvaus on kiusallisen stereotyyppistä. Miehet ovat juroja jököttäjiä ja naiset pääpuolin tunteellisia hösöttäjiä. Kirjan hahmoista ainoastaan Hellä tuntuu kokonaiselta ihmiseltä. Minulle jää tunne, että kahden tarinalinjan sijaan olisin halunnut lukea kokonaisen Hellän tarinan.

[Didu · Rating 2 out of 5]

2,5 ⭐ plussaa kauniista luontokuvauksesta ja kauniista kannesta. Tykkäsin Hellästä, Juhosta en yhtään. Mulla oli aika maltilliset ennakko-odotukset, joihin kirja ei yltänyt. Kiinnostava aihe, mutta itse toteutus ei mua viehättänyt. Todella melankolinen ja välillä aika ärsyttäväkin ilmapiiri kirjan sivuilla, joka lisääntyi loppua kohden. Olisin voinut jättää lukemattakin, kirja jätti mulle tyhjän olon.

[Sami Eerola · Rating 3 out of 5]

Nopea luettava, jossa mielenkiintoinen tarina, mutta loppua kohden hukkasin kokonaan punaisen langan, enkä ollenkaan ymmärtänyt tarinaa kokonaisuutea. Eli mikä on koko tarinan pointti? Toki voi olla, että se on vain realistinen leikkaus jonkun elämästä, mutta minulle jäi tunne etten ihan tajunnut minne juoni oikein päättyi. Tässä oli myös selittämätön scifi-juonne, joka jäi epämääräyydessään askarruttamaan negatiivisella tavalla

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Minusta tässä oli hyvin kuvattu sitä miten oman ideologian toteuttaminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Aina ei ole edes tietoa ja osaamista, mutta sitäkin enemmän halua ja paloa. Ja kun asiat eivät etene eikä tuloksia tule niin nopeasti kuin haluaisi, alkaa se palo ja halukin laantua ja turhautuminen iskee. Tämän kuvaamiseen autioituva maaseutu ja suoalueen ennallistamispyrkimykset toimi hyvin. Loppujen lopuksi luonnonvoimien edessä ihminen voi olla todella voimaton.

[Koivula]

Suon ennallistamisyritykset hienoja mutta idealistisia. Realismi (?) iskee vähitellen, ikävä kyllä. Voimavarat eivät riitä. Ehtiikö tulla liian myöhä? Lopusta jäi ahdistunut olo.
Kansi hieno! (suunnittelija Jenni Noponen)
Helmet: 27 (Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin)
Pohjoinen: 22 (Kirjassa käydään saunassa)

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Ihan ok tuntuu tarkimmalta kuvaukselta näin yhtäkkiä. Alkuasetelma tuntui kiinnostavammalta kuin miten sitten lopulta kuljettiin. Hahmoista löytyy jotain särmää, mutta jäävät silti jokseenkin valjuiksi. Odotin, että kahden päähenkilön tarinat olisivat solmeutuneet paremmin yhteen. Luontokuvaukset ovat hienoja. Kirja kyllä kannattaa lukea.

[Joha · Rating 5 out of 5]

Tämä imaisi sisäänsä herkästi ihmismielen epämiellyttäviä puolia kuvaavalla kerronnallaan ja hahmoilla, joissa on monia puolia. Vahvasti myös ajoittain aisteihin yltävä kirja, tuntuu että pystyin aistimaan maisemia ja tilanteita tarinasta. Ihmistuntevaa kirjoittamista, ja iskee aikaan kuin sika limppuun.

[Anu Eerola · Rating 4 out of 5]

Juho perustaa maalle ekoyhteisön, jonka tarkoituksena on ennallistaa soita. Hellä tulee paikkakunnalle tyhjentämään kuolleen isoisänsä taloa myyntiä varten. Idealismi rapisee, kun asiat alkavat mennä pieleen. Hyvät yritykset päätyvät pettymyksiin ja loppuvire on jotenkin hyvin pessimistinen. Siitä huolimatta pidin kyllä kirjan lukemisesta. Teksti oli kaunista ja herätti ajatuksia.

[Katja Pellikka · Rating 3 out of 5]

Kirja oli jotenkin epätasainen. Välillä kauniita hetkiä ja ihastuttavaa kieltä, välillä taas tuli mieleen jokin naistenlehtinovelli. Ainakin ilmastomuutoksesta oppi lisää, vaikka sekin jäi tarinassa jotenkin etäälle.

[Kaisa · Rating 4 out of 5]

Mä pidin tästä. Rauhallinen ja seesteinen sekä sisälsi kaunista (ja tieteellistäkin) luontokuvausta!

[Päivi P. · Rating 3 out of 5]

Kirjassa toivo kääntyy toivottomuudeksi. Juho on idealisti, joka yrittää tehdä konkreettisesti jotain maapallon ilmastokriisin eteen. Yhteisössä eläminen ei ole helppoa, tavoitteet voivat osoittautua utopisisiksi ja henkilökemiat vain eivät aina toimi.

[Lumi Kaariaho · Rating 4 out of 5]

Suo muistaa on eloisa ja kaunis kuvaus sukupolvista ja halusta suojella luontoa. Kirjan kuvauksesta tulee hyvinkin paljon mieleen Anni Kytömäen teokset, joten kirja upposi ainakin minulle loistavasti.
Vaikka aiheet ovat painavia, niin kirja oli kevyt lukea. Lukukokemus helli ja auttoi sukeltamaan keskelle pohjoista suota! Pidin! Pidin tosi paljon! 🤎

[Finnwithbooks · Rating 2 out of 5]

Tästä jäi käteen vähän hämmentynyt olo. Ei helpottanut jo olemassa olevaa ilmastoahdistusta.
Hirmuisesti hahmoja joiden kaikkien syytä tarinaan ei oikein tullut esiin. Ja mik oli juoni? Sekin jäi epäselväksi.
Tässä oli kuitenkin hyvää informaatiota monesta Suomeen liittyvästä ilmasto asiasta ja luonnon monimuotoisuudesta jotka tekivät kirjasta kiinnostavan. Kauniita luontokuvauksia.