Vavahduttava romaani tyttönä olemisen vaikeudesta ja ilosta, jonka voi löytää uudelleen.
15-vuotias Frida on tehnyt niin kuin muutkin: ladannut someen kuvia, viekoittelevia ja ihania. Hän on saanut tykkäyksiä, seuraajia, viestejä. Ällöttäviltä ukoilta, mutta myös Nikolta, vain muutamaa vuotta vanhemmalta ja tosi suloiselta. Niko on pyytänyt vartalokuvaa, halunnut tavata.
Kaikki mitä sitten tapahtui on niin inhottavaa, että Frida on sulkenut sen mielestään. Mutta ruumis muistaa, se on turvaton, ei tunnu enää kuuluvan hänelle eikä ainakaan tuota iloa.
Ahdistavat muistot valvottavat. Itselleen kirjoittamissaan yökirjeissä Frida uskaltaa lähestyä totuutta ja alkaa taas hyväksyä itsensä.
Tutustuin Mila Teräkseen tänä vuonna Amiraali-kirjan myötä. Se kertoi niin hurmaavan tarinan nuoren miehen kasvusta ja identiteetin etsinnästä, että Teräksen uusi Yökirjeitä-kirja pääsi varauslistalleni. Nyt on sekin luettu, eikä tämäkään kirja ollut pettymys. Päinvastoin: Yökirjeitä oli ihana.
Yökirjeitä kertoo yhdeksäsluokkalaisesta Fridasta, joka huomaa kesän jälkeen vieraantuneensa ystävistään. Muilla on uudet kuviot, uudet ystäväpiirit, eikä entinen paras ystävä Armi ole huomaavinaankaan Fridaa. Kahdeksannen luokan keväällä alkanut vieraantuminen on nyt johtanut siihen, että Frida on yksin.
”Onko teillä sellaista salaisuutta, josta ette ole kertoneet kenellekään?” Armi kysyy kavereiltaan koulun pihalla. Fridalla todellakin on. Hän ei voi kertoa tunnoistaan kenellekään, ainoastaan yöllä valvoessaan terveydenhoitajan suosittelema huolipäiväkirja saa kuulla Fridan murheet. Fridan vanhemmat ovat eronneet ja isosisko on muuttanut pois kotoa, joten Frida on kahdestaan äitinsä kanssa. Yhteys äitiinkin on koetuksella, koska äitiä vaivaavat työkiireet ja omat murheet, eikä hänkään tunnu huomaavaan, miten huonosti Fridan asiat ovat.
Osin Fridan murheet ovat niitä tavallisia, joita tytöksi kasvamiseen liittyy. Ulkonäköpaineet, poikien törkypuheet, aikuisilta miehiltä tuleva seksualisointi, suhteet ystäviin, välit vanhempiin ja niin edelleen. Fridan unettomuuden ja elämän loputtoman raskauden takana on kuitenkin syvempi trauma. Frida haluaisi sulkea totuuden pois mielestään, mutta se ei ole niin helppoa. Vaikka mieli yrittää unohtaa, ruumis muistaa, mitä sille on tehty. Pikkuhiljaa tapahtumat alkavat hiipiä yökirjeisiin.
Kaikkea tätä Teräs kuvaa hienovaraisesti ja kauniisti. Teksti on hengittävää ja taitavasti kirjoitettua, siinä on runollista otetta ja arkisten koulutapahtumien kuvauksen lomassa pieniä kauneuden helmiä. Minua ilahdutti suuresti se, miten tämä traumakirja on itse asiassa onnellinen. Vaikka Fridalla on takanaan iso trauma, itse kirjan aikana ei tapahdu juurikaan lisää kärsimystä. Jotain poikien huutelua, kyllä, mutta vähän pelkäsin ikävämpiäkin käänteitä. Fridan elämä suuntaa kuitenkin parempaan päin.
Frida onnistuu löytämään koulusta uusia ystäviä. Kaikki pojatkaan eivät ole kammottavia, vaikka siltä ihan perustellusti joskus tuntuu. Tähtitieteestä kiinnostunut Atso, esimerkiksi, paljastuu ryhmätyöprojektin yhteydessä aivan mukavaksi tyypiksi. Uusi ystävä Neo on erityinen helmi, jonka ystävyys elvyttää Fridaa monin eri tavoin. Neon ansiosta Frida löytää elämäänsä iloa ja uskaltaa lopulta avautua traumastaankin.
Amiraalissa Teräs kuvasi seksuaalisuutta ja seksiä kauniisti ja iloisesti. Niin tässäkin. Vaikka kirjassa kuvataan myös seksuaalista väkivaltaa, se ei silti demonisoi seksiä ja seksuaalisuutta, vaan kuvaa sen myös voimavarana ja iloisena asiana. On hieman masentavaa, että edelleen vuonna 2022 on tarpeen kirjoittaa tyttöjen ja poikien seksuaalisuuteen liittyvistä kaksoisnormeista, mutta niin se kai vain on, ja Teräs tekee osansa ansiokkaasti.
Kirjassa on myös mainiota liian ahtaiden sukupuoliroolien kyseenalaistamista, seksiin avoimesti ja iloisesti suhtautuva mummo ja muutenkin ihanan noloja aikuisia. Alle 200-sivuinen kirja etenee ripeää, mutta luontevaa tahtia. Kirja ei ole liian vaikea vähän heikommille lukijoille ja helposti ahmittavaa nopeammille. Uskoisin Yökirjeiden puhuttelevan monia yläkouluikäisiä. Erityisesti tyttönä olemisen vaikeuden käsittely kiinnostanee tyttöjä, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että poikienkin olisi hyvä näistä aiheista lukea.
Tarina tytöstä ison muutoksen keskellä. oikeastaan mikään ei enää ole Fridan elämässä kuten ennen, mutta pian hän löytää uusia polkuja, joiden kautta uskaltaa toteuttaa itseään.
Fridan elämää varjostaa trauma, jota on vaikea kertoa kellekään. Lopulta hän ymmärtää, että asiasta kannattaa puhua ja taakka ei ole yksin hänen.
Kaunis kirja, jonka toivoisin löytävän monien teinien lukulistalle. Vaikka tässä on paikoittain ehkä aavistuksen turhan selkeästi aikuisen ääni kuuluvissa, niin ajattelen, että se voi olla myös helpottava, tärkeä ja toivoa luova sävy teini-iän myllerryksiin.
Kerrassaan upea teos. Teoksessa esillä on tärkeät, mutta rankat aiheet, ja niistä on onnistuttu kertomaan erittäin vaikuttavalla tavalla. Lukiessaan uppoutuu tarinaan ja päähenkilön elämään. Olin positiivisesti yllättynyt huomatessani, että kirjassa keskeisessä osassa ovat hevoset ja kepparit!😍 Itse olen ikuinen heppatyttö ja etenkin keppihevosaihe oli mielestäni aivan ihana, sillä minua kiusattiin peruskoulussa keppareista aika paljon.😕❤️ En ole lukenut kirjailijan muita teoksia, mutta tämän perusteella hänellä on ihastuttava, uskottava ja koskettava kerrontatyyli. Minut yllätti se, miten uskottavasti hän on onnistunut kuvailemaan nuorten elämää nykyaikana. Kirjassa esille tuodaan aiheita, joista ei niinkään puhuta, ja on mahtavaa, kun kirjailijat ottavat näitä aiheita teoksissaan esille. Tälläinen kirjallisuus on tärkeää!🥰
Teräksen kirkas, runollinen kerronta tempaa mukaansa nuoruuden kipuihin ja lopulta toiveikkuuteen. Yökirjeitä kertoo ysiluokkalaisen Fridan kasvukivuista, traumaattisesta kehon rajojen ylityksestä, ulkopuolisuudesta vanhassa kaveriporukassa, liian suurten taakkojen kantamisesta yksin, syyllisyydestä, häpeästä ja ystävyyden parantavasta voimasta. Kun joku välittää ja hyväksyy täysin, voi vapautua kasvamaan omaksi itsekseen. Tärkeä silta kivun yli on myös lohduttava hevonen. Kerronta on paikoin säeromaanin tapaan kirjoitettua. Romaani on kaunis ja tärkeä. Plussaa myös herkän akvarellimaisesta kannesta.
”Tahdoin oppia toisen sormenpää kerrallaan, piirtää, tunnustella kaiken hitaasti. En tahtonut hypätä toiseen ihmiseen kuin kaupunkiin, turistina, jolla kolme päivää aikaa ottaa haltuunsa nähtävyydet.”
”Jos oli kipuja, kauhuja ja suruja, oli myös siltoja niiden yli.”
”Itku tuli jostain syvältä. Kyyneleet pyysivät: näe kipuni, pysy vierelläni, auta minua jaksamaan tämä.”
”hän oli löytänyt kourallisen tähtiä keskeltä pimeyttä kokonaisen galaksin”
Ajankohtainen, raikas ja ennen kaikkea tärkeä. Useamman kerran mietin kirjaa lukiessani, että onneksi tuli vietettyä teini-ikä aikana, jolloin ainakin meidän huushollissa harrastettiin vielä lankapuhelimia. Raadolliselta vaikuttaa koulumaailma, kun älypuhelimet ovat mahdollistaneet uusia kiusaamisen ym. muotoja. Vähän häiritsi vain se, että roolit tuntuivat olevan inasen nähtyjä ja joidenkin teemojen esiintuomisessa oli vähän soo-soo-opettamisen/liian yrittämisen makua - esim. estoton mummo, jonka vastakohtana toimiikin sitten takakireä äiti, (ex-)kaveri viittaa Fridaa kintaalla, mutta lopussa onkin eri ääni kellossa. Nätti kansi.
Herkkä kertomus vaikeista aiheista. Alussa kirjoitustyyli vähän häiritsi. Hahmot ja kertojaääni saattavat "julistaa" feministisiä ongelmia sävyyn, joka tuntui kuin suoraan valistuslehtisestä napatulta. Ongelmat toki ovat aitoja ja tärkeitä, mutta kirjoitustapa ei tuntunut omaan korvaan aidolta ja heitti ajatukset ulos tarinasta. Kirja kannattaa kuitenkin ehdottamasti lukea kokonaan sillä pääteemojaan - esim. traumaa ja ystävyyttä - kirja kuvaa ihan poikkeuksellisen aidon tuntuisesti ja onnistui herättämämään paljon ajatuksia.
Tykkäsin, kuinka Fridan trauma aukeni pikkuhiljaa, ja miten se tuotiin esille. Harmillisesti kirja oli lyhytpuoleinen, ja tuntui, ettei Fridaan ehtinyt oikein tutustua. Lisäksi kirja oli joskus kirjoitettu tosi upealla kirjakielellä ja joskus taas rennommalla puhekielellä, joka hiukan häiritsi itseäni. Yökirjeitä oli kuitenkin todella tärkeästä aiheesta, ja kirjailija osasi hyvin tuoda ahdistusta esille.
Kirja oli herkkä. Siinä käsiteltiin ensi rakkautta. Oman kehon omistaminen oli myös tärkeä aihe kirjassa. Kirjan henkilö kasvoi kirjan aikana. Kehitys oli suurta. Hän oppi hyväksymään itsensä ja kohtaamaan totuuden. Tapahtumat etenivät nopeasti. Kirjan henkilöitä oli paljon erilaisia. Kaikki pystyisivät samaistumaan johonkin kirjan henkilöön. Kirja oli silmiäavaava teos, joka muutti näkökulmaani nykyhetkeen.
otin kirjastost vaa ku nätti nimi, mut en lukenu sen kummemmin mistä tää kertoo, nii ei ollu mitää osotuksii
semi huono tbh
kerto siitä, kuinka tyttönä oleminen on vaikeeta. taas kerran olis voinu olla hyvä, mut mun mielest tää oli kirjotettu aik huonosti. jotenki kiusallinen ja vaivaannuttava, vähä random ajoittai?! en kyl suosittele
En yleensä lue tällaisia kirjoja, koska ne on liian todellisia, kun mun tarkoitus on paeta todellisuutta kirjojen avulla. Kirja oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja päähahmo oli samaistuttava ajatuksiltaan ja arjeltaan. Ymmärrän hyvin minkä vuoksi muut tästä voivat pitää.
RAKASTAN ei ehkä lemppareihi, mut vahvasti pidän!! Niin todenmukainen ja realistinen kuvaus naiseudesta. Monta lappusta sivujen väliin ja muutenkin sikana hyvää kuvailua!