What do you think?
Rate this book
Kalmanperhon kutsu
Huikean fantasiatrilogian avaus
Neljätoistavuotias Lilja on tottunut luottamaan kaikessa veljeensä Joonataniin. Kun sisarukset joutuvat muuttamaan maalle, Joonatan löytää oman paikkansa ja kavereita heti, kun taas Lilja on - kuten aina - ujo ja nolo. Aivan kaikki ei kuitenkaan ole ennallaan: sisarusten välille puhkeaa paha riita, ja Joonatan alkaa käyttäytyä oudosti, piirrellä pelottavia kuvia ja väittää, että ullakolla vaanii jokin.
Kerran koulumatkalla Lilja huomaa veljen piirroksista tutun, kummallisen perhosen ja lähtee seuraamaan sitä. Yökkönen johdattaa Liljan mysteerin jäljille. Lilja päätyy toiseen maailmaan, keskelle Kalmansyrjän kyläläisten elämää ja pulmia. Täällä Liljan on opittava uusia asioita, tultava rohkeammaksi ja kuunneltava omaa ääntään. Löytääkseen tien takaisin kotiin ja auttaakseen veljeään Liljan täytyy selvittää salaperäisen rannikkotaudin arvoitus.
Mukaansatempaavassa tarinassa käsitellään viihdyttävästi ihmissuhteita, ystävyyttä ja orastavaa rakkautta, mutta myös pelkoa, vallankäyttöä ja erilaisuutta. Klassisista fantasiasarjoista, kuten C. S. Lewisin Narniasta, muistuttavan trilogian seuraava osa Pimeyden paimen ilmestyy 2023 ja päätösosa Hyönteisten hovi 2024.
Neljätoistavuotias Lilja on tottunut luottamaan kaikessa veljeensä Joonataniin. Kun sisarukset joutuvat muuttamaan maalle, Joonatan löytää oman paikkansa ja kavereita heti, kun taas Lilja on - kuten aina - ujo ja nolo. Aivan kaikki ei kuitenkaan ole ennallaan: sisarusten välille puhkeaa paha riita, ja Joonatan alkaa käyttäytyä oudosti, piirrellä pelottavia kuvia ja väittää, että ullakolla vaanii jokin.
Kerran koulumatkalla Lilja huomaa veljen piirroksista tutun, kummallisen perhosen ja lähtee seuraamaan sitä. Yökkönen johdattaa Liljan mysteerin jäljille. Lilja päätyy toiseen maailmaan, keskelle Kalmansyrjän kyläläisten elämää ja pulmia. Täällä Liljan on opittava uusia asioita, tultava rohkeammaksi ja kuunneltava omaa ääntään. Löytääkseen tien takaisin kotiin ja auttaakseen veljeään Liljan täytyy selvittää salaperäisen rannikkotaudin arvoitus.
Mukaansatempaavassa tarinassa käsitellään viihdyttävästi ihmissuhteita, ystävyyttä ja orastavaa rakkautta, mutta myös pelkoa, vallankäyttöä ja erilaisuutta. Klassisista fantasiasarjoista, kuten C. S. Lewisin Narniasta, muistuttavan trilogian seuraava osa Pimeyden paimen ilmestyy 2023 ja päätösosa Hyönteisten hovi 2024.
511 pages, Hardcover
First published August 1, 2022
15 people are currently reading
219 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 37 reviews
August 25, 2022
Tänä vuonna on tullut kiitettävästi hienoja uusia nuortenfantasia-avauksia ja niistä ehkä suurin yllättäjä on Ulpu-Maria Lehtisen heti ihastuneen vastaanoton saanut Kalmanperho-trilogian avaus Kalmanperhon kutsu. Varmaotteinen ja koukuttava fantasiaseikkailu sopii varhaisnuorista ylöspäin nuorille ja YA:sta kiinnostuneille aikuislukijoille, eikä kerronta tunnu lainkaan raskaalta, vaikka esikoisteos on melkoinen järkäle ja osia vielä lisää tulossa. Tarinassa oli klassisista fantasiaseikkailuista tuttuja käänteitä, mutta sympaattiset hahmot ja sujuva kerronta saivat silti tällaisen paatuneen ja liikaa lajityyppiä lukeneen konkarinkin ahmimaan. Meidän maailmaamme sijoittuva aloitus on hieman hidas ja kirjakielinen dialogi meidän nykymaailmassamme tuntuu aina minusta luonnottomalta, mutta heti kun siirrytään fantasiamaailmaan, kirja heittää aivan toiselle kierteelle kuin vanhassa Ihmemaan Oz-leffassa, kun mustavalkoisesta siirrytään väreihin.
14-vuotias Lilja on äärimmäisen ujo ja tottunut elämään suositun veljensä Joonatanin (selvä silmänisku Lindgrenille) varjossa. Sisarukset muuttavat mummon luo ja aloittavat uuden koulun, jossa Liljalla olisi mahdollisuus aloittaa uutena ja rohkeampana Liljana, mutta siitä ei tule mitään ja Lilja purkaa turhautumisensa veljeen. Riidan jälkeen veli sairastuu, näkee outoja painajaisia ja hölisee perhosista, vaikka on marraskuu. Lopulta Lilja itse näkee perhosen metsässä ja seuraa sitä toiseen historialliseen maailmaan, jossa on kuninkaallisten kahnauksia, salaperäisiä hirviöitä ja tuntemattomia vaaroja. Vaikka käänne on narniamainen, Lehtisen maailma on yksityiskohtainen ja kerronnassa pohtivaa realismia. Lilja joutuu löytämään rohkeutensa, saa uusia ystäviä ja ihastuksia hiljalleen myös hahmojen ja maailman salaisuudet alkavat paljastua.
Kalmanperho on rakastettavaa satufantasiaa isommille, ja vaikka kaikkein rankimmille kierteille ei lähdetä, jännitys pysyy yllä ja sivuja on suorastaan pakko käännellä nopeaan tahtiin. Pysähtelyä hetkiin ja kuvauksiin on juuri sopivasti tuomassa sydäntä ja lisäämässä lukijan kiintymystä hahmoihin ja maailmaan, mutta silti laahamatta tarinaa. Lilja on alussa turhankin perinteinen päähahmo, ujo syrjästakatsoja ja saamaton ilmaisemaan itseään ärsyttävyyteen asti, mutta hänen kasvuaan ja uusien siteiden syntymistä fantasiakylän nuoriin on ilo seurata. Hahmokaarti on mukavan värikäs. Vaikka voisi sanoa, että kolmiodraama, jonka yksi osapuoli on pahamaineisen kansan prinssi, ei kuulosta kovin tuoreelta idealta, niin aivan sama mitä sanotaan, minä olen rakastunut. Kaikki toiseen historialliseen fantasiamaailmaan hyppäämisestä haaveilevat, jonoon vain ja suunta kohti Kalmanperhoa.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
14-vuotias Lilja on äärimmäisen ujo ja tottunut elämään suositun veljensä Joonatanin (selvä silmänisku Lindgrenille) varjossa. Sisarukset muuttavat mummon luo ja aloittavat uuden koulun, jossa Liljalla olisi mahdollisuus aloittaa uutena ja rohkeampana Liljana, mutta siitä ei tule mitään ja Lilja purkaa turhautumisensa veljeen. Riidan jälkeen veli sairastuu, näkee outoja painajaisia ja hölisee perhosista, vaikka on marraskuu. Lopulta Lilja itse näkee perhosen metsässä ja seuraa sitä toiseen historialliseen maailmaan, jossa on kuninkaallisten kahnauksia, salaperäisiä hirviöitä ja tuntemattomia vaaroja. Vaikka käänne on narniamainen, Lehtisen maailma on yksityiskohtainen ja kerronnassa pohtivaa realismia. Lilja joutuu löytämään rohkeutensa, saa uusia ystäviä ja ihastuksia hiljalleen myös hahmojen ja maailman salaisuudet alkavat paljastua.
Kalmanperho on rakastettavaa satufantasiaa isommille, ja vaikka kaikkein rankimmille kierteille ei lähdetä, jännitys pysyy yllä ja sivuja on suorastaan pakko käännellä nopeaan tahtiin. Pysähtelyä hetkiin ja kuvauksiin on juuri sopivasti tuomassa sydäntä ja lisäämässä lukijan kiintymystä hahmoihin ja maailmaan, mutta silti laahamatta tarinaa. Lilja on alussa turhankin perinteinen päähahmo, ujo syrjästakatsoja ja saamaton ilmaisemaan itseään ärsyttävyyteen asti, mutta hänen kasvuaan ja uusien siteiden syntymistä fantasiakylän nuoriin on ilo seurata. Hahmokaarti on mukavan värikäs. Vaikka voisi sanoa, että kolmiodraama, jonka yksi osapuoli on pahamaineisen kansan prinssi, ei kuulosta kovin tuoreelta idealta, niin aivan sama mitä sanotaan, minä olen rakastunut. Kaikki toiseen historialliseen fantasiamaailmaan hyppäämisestä haaveilevat, jonoon vain ja suunta kohti Kalmanperhoa.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
November 5, 2024
Aivan ihana nuortenfantasia! Kiinnostava tarina, jännittävä rinnakkaismaailma ja ihanat hahmot, erityisen samaistuttava päähenkilö. Teksti on laadukasta ja soljuvaa, kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään. Karttaa jäin kyllä kaipaamaan, ja kauniit kuvitukset olisivat voineet jatkua koko kirjan läpi.
August 27, 2022
Aloitan kyllä siitä osasta kirjaa, jonka perusteella sanonnan mukaan kirjaa ei saisi arvostella, mutta nyt vain on pakko! Nimittäin kirjankannesta.
Siis mistä aloittaisi...?
No! Vaikka siitä, että kiinnostuin kirjasta jo ennen kuin tiesin mitään itse tarinasta ja se kaikki johtui vain tuosta upeasta kansikuvasta. Se on aivan upea! 👏🏻Synkkä, kiehtova ja voisi melkein luulla, että nuo pilvet liikkuvat 😳 Ainut pieni harmitus oli se, että kirjan sivuilla ei enää nähty etusivujen piirustuksia pidemmälle kuvitusta, mutta se annettakoon anteeksi 😄
Mutta nyt itse tarinaan 😁
Tarina vei mennessään jo prologista ja sai kiinnostuksen heräämään. Alusta lähtien tiesi, että nyt mennään syvälle kaninkoloon. Tarinassa oli mielenkiintoisia hahmoja, jotka oli myös todella inhimillisiä ja siksi toden tuntuisia. He eivät olleet vain kiiltokuvia vaan heillä oli omat heikkoudet ja vahvuudet ja siksi he olivat uskottavia ja kiinnostavia.
Kirjan loppua kohden vauhti kiihtyi niin, että heikompaa hirvitti. Oli vaikeuksia laskea kirja alas ja siksi alkoi myös hieman ahdistamaan. Ahdistamaan, koska tarina saa jatkoa vasta ensi vuonna 😬 Pahus!!!
Mutta ei auta kuin kauniisti odottaa ja antaa kirjailijan saada jatko-osan kuosiin ja kansiin.
Toivottavasti pian.... 😅
Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita fantasia, seikkailu, rinnakaismaailmat ja jännitys kiinnostavat 😊
Siis mistä aloittaisi...?
No! Vaikka siitä, että kiinnostuin kirjasta jo ennen kuin tiesin mitään itse tarinasta ja se kaikki johtui vain tuosta upeasta kansikuvasta. Se on aivan upea! 👏🏻Synkkä, kiehtova ja voisi melkein luulla, että nuo pilvet liikkuvat 😳 Ainut pieni harmitus oli se, että kirjan sivuilla ei enää nähty etusivujen piirustuksia pidemmälle kuvitusta, mutta se annettakoon anteeksi 😄
Mutta nyt itse tarinaan 😁
Tarina vei mennessään jo prologista ja sai kiinnostuksen heräämään. Alusta lähtien tiesi, että nyt mennään syvälle kaninkoloon. Tarinassa oli mielenkiintoisia hahmoja, jotka oli myös todella inhimillisiä ja siksi toden tuntuisia. He eivät olleet vain kiiltokuvia vaan heillä oli omat heikkoudet ja vahvuudet ja siksi he olivat uskottavia ja kiinnostavia.
Kirjan loppua kohden vauhti kiihtyi niin, että heikompaa hirvitti. Oli vaikeuksia laskea kirja alas ja siksi alkoi myös hieman ahdistamaan. Ahdistamaan, koska tarina saa jatkoa vasta ensi vuonna 😬 Pahus!!!
Mutta ei auta kuin kauniisti odottaa ja antaa kirjailijan saada jatko-osan kuosiin ja kansiin.
Toivottavasti pian.... 😅
Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita fantasia, seikkailu, rinnakaismaailmat ja jännitys kiinnostavat 😊
December 6, 2023
JUONI
Ekat n. 100 sivuu on kiinnostavaa, mut seuraavat 200-300 sivuu on vaa pelkkiä turhia keskusteluita eikä juoni juuri etene mihinkään suuntaan. Niinku miks Liljan piti käydä keskustelua teknologiasta ja demokratiasta joku kolme kertaa? Tiiän et kukaan muu ei tiedä niistä mitään, mutta ne keskustelut ei lisänny mitään muuta ku sivujen määrää. Muutenkin musta tuntu et suurin osa tän kirjan sisällöstä oli vaan keskusteluita ja tapahtumat jäi aika vähiksi. Tässä kirjassa suurin ongelma mun mielestä onkin se et tän ois pitäny olla ainakin 100 (ideaalisti 200) sivuu lyhyempi. Viimeset 100 sivuu oli kuitenkin tapahtumatäyteiset ja kiinnostavat.
Paperilla Kalmenperhon kutsun juoni on hyvä ja sen takia olinkin niin innoissani, kun alotin sen lukemisen. Kaikki tommonen synkkyys, painajaiset, epäilyttävät hahmot pimeydessä yms. on todellakin mun juttu, mutta se tuntu jäävän vähän taka-alalle ja puolivälissä tuntu et juonen sijasta keskityttiin vaan tähän (turhaan) "kolmiodraamaan". Mulla ei sinänsä oo mitään kolmiodraamoja vastaan, mutta en tykänny Rolandin ja Jiron välisestä "kilpailusta". Kaikki tommonen "Mä jään sen viereen" "Eiku mä" sai mut vaa pyörittään silmiä.
HAHMOT
Heti alussa päähenkilö Lilja kiinnitti huomion, koska se on tismalleen samanlainen kuin mä 14 vuotiaana. Sen jälkeen mikään siinä ei kiinnittäny mun huomiota. Lilja on vaan todella tylsä, joka saattaa kyllä osittain olla tarkoituksenmukaista. Minä-muoto jotenkin onnistuu peittelemään paremmin Liljan tylsyyttä kuin kolmas persoona olisi. Musta tuntuu et Lilja on semmonen hyvä self insert hahmo just jollekin 14 vuotiaalle, joka lukee tätä kirjaa.
Rolandista tykkäsin tosi paljon ensitapaamisen jälkeen, mutta sen jälkeen siitä tuli nopeesti mun inhokkihahmo. En vaa nähny mitään syytä miks ois pitäny olla sen puolella tai tykätä siitä. Vaikutti vaan isolta kusipäältä.
Jiro ja Aurelia on helposti mun lempparit ja ehkä ainoot hahmot, joita kannustin. Niillä tuntu olevan kunnon motiivit ja taustat, jonka takia niistä oli helppo tykätä. Aurelia tuntu jäävän vähän taka-alalle kirjan puolivälissä, josta en tykänny, mutta lopussa sai taas loistaa muutaman sivun ajan.
MAAILMA
Fantasiamaailma oli mielestäni kiinnostava, mutta se jäi aika paljon auki. Samoin fantasiamaailman ja meidän maailmamme yhteys jäi epäselväksi, mutta oletan, että tähän tulee enemmän vastauksia seuraavassa kirjassa.
Mua jäi myös häiritsemään se, että kaikki puhuu samaa kieltä. Jos ymmärsin oikein nii tää fantasiamaailma ei kuitenkaan oo mikään menneisyyden Suomi tai mitää sellasta. Miten siis Lilja pystyy ymmärtämään kaikkia siellä fantasiamaailmassa ja lukemaan niiden kieltä? Ehkä se maailma on joku fantasia versio Suomesta tai jotain.
SPOILERIT
Kyllästyn tosi nopeesti, jos ollaan vaan samassa paikassa ja samojen hahmojen kanssa ja Kalmanperhon kutsussa suurin osa tapahtumista sijoittuu Kalmansyrjään. Kaikki tärkeimmät hahmotkin esitellään jo heti alussa eikä ketään uutta oikeen esiinny, jos kirjuria ei lasketa. Olin siis aika pettynyt, kun majakalle (joka on kirjan kannesakin) lähetään vasta tyyliin sivulla 430.
LOPUKSI
En ikinä haluu olla liian ankara kirjasarjojen ensimmäisille kirjoille, koska ne yleensä sisältää enemmän maailman ja hahmojen kehittämistä, mutta musta tuntuu et tää kirja ei oikeen tehny sitäkään. En myöskään tykkää olla liian ankara kotimaiselle fantasialle, koska sitä tuntuu olevan niin vähän😭 Oon kuitenkin sitä mieltä, että monet yläasteikäset vois tykätä Kalmanperhon kutsusta paljonkin. Ainakin ite olisin, mutta nyt vanhempana tää ei tee suurta vaikutusta muhun.
Hups tulipas tästä pitkä. Pitäis varmaan oppia tiivistämään.
Ekat n. 100 sivuu on kiinnostavaa, mut seuraavat 200-300 sivuu on vaa pelkkiä turhia keskusteluita eikä juoni juuri etene mihinkään suuntaan. Niinku miks Liljan piti käydä keskustelua teknologiasta ja demokratiasta joku kolme kertaa? Tiiän et kukaan muu ei tiedä niistä mitään, mutta ne keskustelut ei lisänny mitään muuta ku sivujen määrää. Muutenkin musta tuntu et suurin osa tän kirjan sisällöstä oli vaan keskusteluita ja tapahtumat jäi aika vähiksi. Tässä kirjassa suurin ongelma mun mielestä onkin se et tän ois pitäny olla ainakin 100 (ideaalisti 200) sivuu lyhyempi. Viimeset 100 sivuu oli kuitenkin tapahtumatäyteiset ja kiinnostavat.
Paperilla Kalmenperhon kutsun juoni on hyvä ja sen takia olinkin niin innoissani, kun alotin sen lukemisen. Kaikki tommonen synkkyys, painajaiset, epäilyttävät hahmot pimeydessä yms. on todellakin mun juttu, mutta se tuntu jäävän vähän taka-alalle ja puolivälissä tuntu et juonen sijasta keskityttiin vaan tähän (turhaan) "kolmiodraamaan". Mulla ei sinänsä oo mitään kolmiodraamoja vastaan, mutta en tykänny Rolandin ja Jiron välisestä "kilpailusta". Kaikki tommonen "Mä jään sen viereen" "Eiku mä" sai mut vaa pyörittään silmiä.
HAHMOT
Heti alussa päähenkilö Lilja kiinnitti huomion, koska se on tismalleen samanlainen kuin mä 14 vuotiaana. Sen jälkeen mikään siinä ei kiinnittäny mun huomiota. Lilja on vaan todella tylsä, joka saattaa kyllä osittain olla tarkoituksenmukaista. Minä-muoto jotenkin onnistuu peittelemään paremmin Liljan tylsyyttä kuin kolmas persoona olisi. Musta tuntuu et Lilja on semmonen hyvä self insert hahmo just jollekin 14 vuotiaalle, joka lukee tätä kirjaa.
Rolandista tykkäsin tosi paljon ensitapaamisen jälkeen, mutta sen jälkeen siitä tuli nopeesti mun inhokkihahmo. En vaa nähny mitään syytä miks ois pitäny olla sen puolella tai tykätä siitä. Vaikutti vaan isolta kusipäältä.
Jiro ja Aurelia on helposti mun lempparit ja ehkä ainoot hahmot, joita kannustin. Niillä tuntu olevan kunnon motiivit ja taustat, jonka takia niistä oli helppo tykätä. Aurelia tuntu jäävän vähän taka-alalle kirjan puolivälissä, josta en tykänny, mutta lopussa sai taas loistaa muutaman sivun ajan.
MAAILMA
Fantasiamaailma oli mielestäni kiinnostava, mutta se jäi aika paljon auki. Samoin fantasiamaailman ja meidän maailmamme yhteys jäi epäselväksi, mutta oletan, että tähän tulee enemmän vastauksia seuraavassa kirjassa.
Mua jäi myös häiritsemään se, että kaikki puhuu samaa kieltä. Jos ymmärsin oikein nii tää fantasiamaailma ei kuitenkaan oo mikään menneisyyden Suomi tai mitää sellasta. Miten siis Lilja pystyy ymmärtämään kaikkia siellä fantasiamaailmassa ja lukemaan niiden kieltä? Ehkä se maailma on joku fantasia versio Suomesta tai jotain.
SPOILERIT
Kyllästyn tosi nopeesti, jos ollaan vaan samassa paikassa ja samojen hahmojen kanssa ja Kalmanperhon kutsussa suurin osa tapahtumista sijoittuu Kalmansyrjään. Kaikki tärkeimmät hahmotkin esitellään jo heti alussa eikä ketään uutta oikeen esiinny, jos kirjuria ei lasketa. Olin siis aika pettynyt, kun majakalle (joka on kirjan kannesakin) lähetään vasta tyyliin sivulla 430.
LOPUKSI
En ikinä haluu olla liian ankara kirjasarjojen ensimmäisille kirjoille, koska ne yleensä sisältää enemmän maailman ja hahmojen kehittämistä, mutta musta tuntuu et tää kirja ei oikeen tehny sitäkään. En myöskään tykkää olla liian ankara kotimaiselle fantasialle, koska sitä tuntuu olevan niin vähän😭 Oon kuitenkin sitä mieltä, että monet yläasteikäset vois tykätä Kalmanperhon kutsusta paljonkin. Ainakin ite olisin, mutta nyt vanhempana tää ei tee suurta vaikutusta muhun.
Hups tulipas tästä pitkä. Pitäis varmaan oppia tiivistämään.
July 24, 2023
Ai että tää oli hyvä! Oli ihanaa imeytyä pitkästä aikaa kunnolla kirjan tarinaan mukaan ja elää sitä hahmojen kanssa. Tykkäsin tarinan ideasta, sen maailmasta ja eritoteen sen hahmoista. Lilja on melko tyypillinen päähahmo, mutta hän kasvaa melko nopeasti ulos hiustensa taakse piiloutuvasta rassukan roolista. Tarinan tunnelma oli kivan synkkä ja ahdistavakin. Olihan tarinalla puutteitakin, kuten vähän epätasainen juonenkuljetus ja irralliset tarinapätkät, mutta ne eivät itseäni haitanneet, sillä tarina veti niin vahvasti mukanaan. Se mitä olisin tarinalta toivonut niin rohkeampia juonenkäänteitä ja karttaa tukemaan tarinaa. Mutta anycase vaikka Kalmanperho ei ollut yllätyksellinen niin se oli silti koukuttava ja rikkoi tosi hyvin lukujumin jämiä
October 13, 2022
Tapahtumia ja teemoja riittää, mutta tarina pysyy hyvin kasassa, ja maailma on uskottavasti (heh, voiko fantasia olla uskottavaa?!) rakennettu. Kalmanperhon kutsu sopii oikein hyvin yläkoululaiselle, kokeneemmalle lukijalle, joka kaipaa kirjaltaan seikkailua ja toimintaa - ja samaistuttavan päähenkilön. Kirjassa piilee taustalla koko ajan kauhumaisen synkkä sävy - onhan se pimeys kantavana teemanakin - ja konflikteja ja taisteluakin on hiukan. Mitään kauhean raakaa tai pelottavaa siinä ei kuitenkaan ole, ja ihmissuhteetkin ovat sellaista varovaista hapuilua.
Mainio esikoisromaani kerrassaan!
https://kirjailujakirjablogi.blogspot...
Mainio esikoisromaani kerrassaan!
https://kirjailujakirjablogi.blogspot...
August 24, 2022
Ulpu-Maria Lehtinen on luonut kiinnostavan maailman esikoisteoksessaan, joka muistuttaa mm. kotimaisia teoksia Elokuussa minä kuolen, Domowik, Kaarnan kätkössä, Myrrys, Suomu, Tyttö tulevaisuudesta sekä käännöksistä Coraline varjojen talossa. Kalmanperhon kutsu on kiehtova sekoitus kauhua, fantasiaa, aikamatkailua ja rinnakkaistodellisuudessa harhailua. Kahdesta maailmasta fantastisessa on enemmän värejä ja lämpöä, kun Lilja löytää itsensä ilman veljensä Joonatanin varjoa.
Harmillisesti tässä olisi ollut vielä vähän hiomista, etenkin tapahtumien rytmittämisessä. Alku menee pikakelauksella; olisin halunnut oppia päähenkilöstä lisää ennen kuin päädyttiin parin sadan vuoden takaista Suomea muistuttavaan rinnakkaismaailmaan. 500 sivua on monelle lukijalle haastava sivumäärä ja tästä olisi voinut helposti nipistää ainakin sata sivua pois tarpeetonta kuvailua juonen ja tempon napakoittamiseksi.
Harmillisesti tässä olisi ollut vielä vähän hiomista, etenkin tapahtumien rytmittämisessä. Alku menee pikakelauksella; olisin halunnut oppia päähenkilöstä lisää ennen kuin päädyttiin parin sadan vuoden takaista Suomea muistuttavaan rinnakkaismaailmaan. 500 sivua on monelle lukijalle haastava sivumäärä ja tästä olisi voinut helposti nipistää ainakin sata sivua pois tarpeetonta kuvailua juonen ja tempon napakoittamiseksi.
November 2, 2025
Okei, hype oli oikeassa! Tykkäsin tästä todella paljon. Sopivissa määrin tuttuja elementtejä ja uutta. Kirjan maailma (tai useampikin) tuntuu aidolta. Hahmokaarti on miellyttävä. Ekassa osassa tarina jää ihan hyvään kohtaan, mutta heti kyllä alkaa miettiä, että mitäs tästä eteenpäin. Tosi laadukasta kotimaista nuorten fantasiaa. Sopivasti synkkä. Ei kuitenkaan jostain syystä ihan viiden tähden kokemus. Kasvunvaraa seuraaviin? Lue, jos haluat todella uppoutua.
September 5, 2022
Vautsi vau, mikä fantasiasarjan aloitus. Ihan mahtavaa, että meillä täällä Suomessa ilmestyy näin vahvaa ja upeaa kotimaista fantasiaa. Ulpu-Maria Lehtisen Kalmanperhon kutsu on nuorille ja nuorille aikuisille (sekä ihan aikuisille) suunnattua fantasiaa, joka ammentaa perinteisestä satufantasiasta (hei vaan Narnia ja Veljeni Leijonamieli), mutta yhdistää siihen jopa kauhua ja jännitystä sopivalla otteella. Pidin Lehtisen maailman luonnista, jolle oli annettu aikaa ja rinnakaistodellisuutta/-maailmaa kuvattiin huolella. Kalmansyrjän kylään pääsi todella kiinni ja vaikka tässä maailmassa uhkaa pimeys ja pelottavat olennot sen maailma on paljon lämpimämpi kuin meidän maailma, josta Lilja Kalmansyrjään tupsahtaa. Seikkailun tiimellyksessä on siis myös vakavasävyistä pohdintaa siitä, millainen meidän maailmamme on ja miten me olemme sitä kohdelleet.
Lehtinen on onnistunut luomaan myös henkilöhahmonsa hyvin, eikä myöskään tunnelautausta juonen lomaan ole unohdettu. Oi Rolanda, toivottavasti tapaan sinut taas seuraavassa osassa! Vaikka kirjassa on sivuja verrattain paljon, reilu 500, ne humahtavat aivan huomaamatta, sillä kirja on todella helppolukuinen ja äärimmäisen koukuttava. Joten tälle kannattaa varata aikaa siihen, että kirjaan uppoutuu niin että ajantaju katoaa.
Lehtinen on onnistunut luomaan myös henkilöhahmonsa hyvin, eikä myöskään tunnelautausta juonen lomaan ole unohdettu. Oi Rolanda, toivottavasti tapaan sinut taas seuraavassa osassa! Vaikka kirjassa on sivuja verrattain paljon, reilu 500, ne humahtavat aivan huomaamatta, sillä kirja on todella helppolukuinen ja äärimmäisen koukuttava. Joten tälle kannattaa varata aikaa siihen, että kirjaan uppoutuu niin että ajantaju katoaa.
October 3, 2022
3.5 ⭐ Vetävä ja nopealukuinen. Omaperäinen idea ja mielenkiintoiset hahmot. Maailmasta ei ehkä vielä ollut otettu kaikkea irti. Jotkin juonelliset asiat tuntuivat irrallisilta. Uskon, että jatko-osissa asiat selittyvät enemmän.
September 12, 2022
Ihanaa, vauhdikasta, mielikuvitusta kutkuttavaa mystistä jännitystä. Haluan lukea jatkoa! (Ikävä kyllä sitä joutuu nyt sitten vuoden odottelemaan...)
January 7, 2024
Kalmanperhon kutsu näyttää, että nuorten fantasiakirjallisuus voi olla aivan yhtä laadukasta kuin aikuistenkin. Kirjailija ei kompuroi tekstissään, ja häneen voi luottaa koko tarinan ajan. Seikkailu vei mennessään ja Liljan kasvutarina eteni mukavan loogisesti. Pimeyden kiemuroiden pitkälliseen kuvailuun meni omasta mielestäni hieman liikaa sivuja, mutta makunsa kullakin. Odotan mielenkiinnolla jatko-osia!
January 14, 2023
Ulpu-Maria Lehtisen Kalmanperhon kutsu aloittaa lupaavan nuorille aikuisille suunnatun fantasiasarjan. Se on täynnä mahtavia hahmoja, maailmanrakennusta ja jännittäviä juonenkäänteitä. Lilja matkustaa vahingossa uuteen maailmaan seuratessaan mustaa perhosta. Uudessa maailmassa vallitsee pimeys ja mystinen sairaus, johon Lilja näyttää jotenkin liittyvän. Juonenkäänteiden rinnalla kulkee myös Liljan upea kasvutarina. Entisessä maailmassa Lilja oli tottunut elämään isoveljensä varjossa, mutta nyt Lilja huomaa ystävystyvänsä ja ihastuvansa paljon helpommin.
Kalmanperhon kutsu on ihanan ainutlaatuinen sekoitus seikkailua ja vahvoja, moniulotteisia hahmoja. Koko hahmokaarti on piristävän monipuolinen, joista suosikkini olivat ehkä piikikäs Aurelia ja moniulotteinen ja mystinen Roland. Pituudestaan huolimatta teos ei ole ollenkaan hidas tai pitkäveteinen -- itseasiassa pituus mielestäni mahdollistaa hahmoihin ja maailmaan syventymisen. Tapahtumien tahti on tasainen ja erityisesti alussa on mukavasti tilaa kehittää hahmoja ja kuvata maailmaa. Lehtinen on tehnyt taustatyönsä hyvin enkä malta odottaa lukea sarjan kahta muuta teosta, jossa maailma lähtee elämään varmasti vielä rikkaampana.
Lehtisen teos on erinomainen alku fantasiasarjalle ja myös laajemmilti koko kirjoitusuralle. Kalmanperhon kutsu kärsii pienistä esikoisteoksen kömmähdyksistö ja kirjoitustyyli oli välillä hieman ylitsepursuavan kuvailevaa. Myös tietyt tavat kuvailla hahmoja toistuivat liikaa. Siitäkin huolimatta Kalmanperhon kutsu on lupaava teo, joka sisältää lähes kaiken, mitä odotan hyvältä fantasiasarjan alulta. Seuraavan teoksen on luvattu ilmestyvän tänä vuonna ja aion ehdottomasti jatkaa sarjaa, sillä jäin kirjan loputtua kaipaamaan Liljaa ja koko hahmokaartia.
Kalmanperhon kutsu on ihanan ainutlaatuinen sekoitus seikkailua ja vahvoja, moniulotteisia hahmoja. Koko hahmokaarti on piristävän monipuolinen, joista suosikkini olivat ehkä piikikäs Aurelia ja moniulotteinen ja mystinen Roland. Pituudestaan huolimatta teos ei ole ollenkaan hidas tai pitkäveteinen -- itseasiassa pituus mielestäni mahdollistaa hahmoihin ja maailmaan syventymisen. Tapahtumien tahti on tasainen ja erityisesti alussa on mukavasti tilaa kehittää hahmoja ja kuvata maailmaa. Lehtinen on tehnyt taustatyönsä hyvin enkä malta odottaa lukea sarjan kahta muuta teosta, jossa maailma lähtee elämään varmasti vielä rikkaampana.
Lehtisen teos on erinomainen alku fantasiasarjalle ja myös laajemmilti koko kirjoitusuralle. Kalmanperhon kutsu kärsii pienistä esikoisteoksen kömmähdyksistö ja kirjoitustyyli oli välillä hieman ylitsepursuavan kuvailevaa. Myös tietyt tavat kuvailla hahmoja toistuivat liikaa. Siitäkin huolimatta Kalmanperhon kutsu on lupaava teo, joka sisältää lähes kaiken, mitä odotan hyvältä fantasiasarjan alulta. Seuraavan teoksen on luvattu ilmestyvän tänä vuonna ja aion ehdottomasti jatkaa sarjaa, sillä jäin kirjan loputtua kaipaamaan Liljaa ja koko hahmokaartia.
September 21, 2022
Kiehtova ja jännittävä tarina vie lukijan toiseen maailmaan, jossa ujon ja syrjäänvetäytyvän tytön, Liljan täytyy kasvaa sivuhenkilöstä päähenkilöksi ja löytää omat voimavaransa mahdottomilta tuntuvien haasteiden edessä. Pidin erityisesti siitä, miten huolella kirjailija on rakentanut alkuasetelmaa ja kuvaillut hyvin aidon tuntuisesti päähenkilön suhdetta perheeseensä. Usein tulee luettua kirjoja, jossa tämä vaihe on ohitettu liian nopeasti ja yliolkaisesti. Tässä kirjassa perustat ovat kunnossa ja siksi tarina kantaa kauas. Tunnelma on kirjoitettu hyvin intensiiviseksi ja kauhuelementit toimivat hyvin. Liljan päädyttyä Kalmansyrjään latautunut tunnelma hieman herpaantuu, mutta jatkuu myöhemmin taas vahvana. Tarina kulkee tuttuja polkuja, mutta osaa silti yllättää. Erityiset kiitokset kauniille ja helposti mukaansa tempaavalle kirjoitustyylille sekä elämänviisaudelle, jota kirja sisältää paljon olematta silti paasaava ja liian opettavainen. Pieni viilaus ja tiivistys tekstissä olisi tuonut tarinaan vielä lisää jäntevyyttä, mutta kokonaisuudessa huokuu silti hyvin viimeistelty ja harkittu lopputulos! Odotan innolla seuraavaa osaa!
May 18, 2023
Olin jo päätynyt epäilemään, että olisin liian vaativainen ja kyynistynyt kirjojen suhteen.. onneksi Ulpu-Maria Lehtinen todisti epäilykseni vääräksi. Kalmanperhon kutsu palautti uskoni hyviin kirjoihin. Esikoisteokseksi ja trilogian aloitukseksi loistokas suoritus. Juoni pitää mielenkiinnon yllä. Henkilöt ovat toimivia sekä erilaisia ja tekevät juonesta kiinnostavan. Kerronta on sujuvaa ja omaan makuuni: sopivan kuvailevaa, mutta ei sorru jaaritteluun. Itse ihastuin kalmanperhoon ja kalmaviin - ja mikä juonenkäänne kalmanperholla onkaan peitinsiipiensä suojassa. Kerrankin pääsin yllättymään. *hatun nosto* Toivon, että kalmanperhoon törmätään jatkossakin vielä enemmänkin.
Sopii ehdottomasti nuorille fantasiafaneille. Ja miksei meille vanhemmillekin, itse en ainakaan pitkästynyt, vaikka päähenkilökaarti onkin melko nuorta.
Sopii ehdottomasti nuorille fantasiafaneille. Ja miksei meille vanhemmillekin, itse en ainakaan pitkästynyt, vaikka päähenkilökaarti onkin melko nuorta.
May 7, 2025
kirjan alku oli mukaansavievä: pako metsässä toiseen rinnakkaistodellisuuteen päästyä on helpoti kirjan paras ja jännittävin kohtaus. kirjassa oli kuitenkin paljon turhaa dialogia ja täyttösivuja, kolmiodraama oli ihan perseestä ja romantiikka ei tuo tähän kirjaan yhtään mitään. hahmot olivat tylsiä ja kiinnostaviin hahmoihin (aurelia) ei kuitenkaan paneuduttu lainkaan sitä määrää mitä hän olisi ansainnut. maailma kuitenki kiinnostaa, ja lopussa jäi sellanen fiilis, että kyllä se toinenki osa pitää lukea. on myös armollisempi olo tätä kirjaa kohtaan, koska tää on kai lehtisen ensiteos. toivottavasti toisessa osassa vauhti on hieman parempi ja keskitytään vaan oleelliseen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 12, 2025
4+/5 Päähenkilöiden iät huomioiden kyseessä on nuortenkirja, mutta se ei haitannut lukukokemusta ollenkaan. Heti alust asti Joonatanin piirtämät kalmanperhot kiinnostavat ja perhosen kautta Liljalle avautuu täysin uusi todellisuus, joka haastaa kaiken, mitä Lilja on tiennyt itsestään ja maailmasta. Mielestäni Lehtinen yhdistelee sopivissa määrin klassisia fantasian keinoja itseluomaansa maailmaansa, joka on tarpeeksi lähellä omaamme (ja sen tunnettua historiaa), että sitä luulee tietävänsä, miten asiat toimivat, kunnes teoksen maailman omat lainalaisuudet ottavat vallan. Tästä saa oma pikkuveli seuraavan synttärikirjan!
July 24, 2022
Viehättävä ja viihdyttävä fantasiatarina, jossa henkilöhahmot ja heidän maailmansa tuntuvat aidoilta. Varsinkin itse päähenkilö on välillä jopa humoristisen sympaattinen. Sopivasti toimintaa, huumoria, jännitystä ja käänteitä pitämään yllä minunkin mielenkiintoni, vaikka nuortenkirjallisuus genrenä meneekin minusta vähän ohi. Kirja siis soveltuu nuorille (12+), mutta maistuu hyvin myös aikuisille.
December 11, 2022
Kalmanperhon kutsussa oli paljon mielenkiintoisia elementtejä, ja on aina hienoa, että nuorille julkaistaan tämäntyylistä kotimaista spefiä - olisin lähempänä kohderyhmän ikää pitänyt tästä varmasti todella paljon. Nyt tarina ei vetänyt mukanaan aivan niin hyvin kuin olisin toivonut, osaltaan epävakaan rytmityksen takia. Nuorison kolmiodramaa sai myös vähän pyörittelemään silmiä. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, mihin suuntaan trilogia seuraavissa osissa etenee.
March 9, 2023
Fantasia/kasvutarina, jossa siirrytään todellisuudesta toiseen hakemaan itsetunnolle vahvistusta. Ujo tyttö luimistelee omassa surkeudessaan, piilottelee suositun isoveljensä takana ja jottei joutuisi katsomaan peiliin syyttää tätä yksinäisyydestään. Mummolaan muutto katkaisee kamelin selän ja tunteenpurkauksella on arvaamattomat seuraukset.
Lapsekkaampi kuin odotin, sopii hyvin vinkattavaksi myös varhaisteineille.
Lapsekkaampi kuin odotin, sopii hyvin vinkattavaksi myös varhaisteineille.
April 19, 2025
3,9/5⭐️ Pidin kirjasta se oli mukaansa tempaava ja pidin kirjan maailmasta. Petyin itse kirjan lopusta, sillä jäin kaipaamaan jotain. Loppu oli ikävän tylsä ja sitä luki vähän sillai että " joo joo voidaan jo siirtyä eteenpäin" eikä tullut sellaista "omg miten tää voi loppua näin". Joten siksi Petyin. Mutta koko kokonaisuus oli loistava! Suosittelen.
March 22, 2023
Kylläpäs se oli huh! Rikas, monitasoinen kauhufantasia, jossa seikkailtiin mielen ja meren laitamilla. Kalmanperho imaisi mukaansa ihan ensimetreiltä ja jään innolla odottamaan seuraavaa. Ei ihme, että trilogia ostettiin kokonaisuutena jo ennen valmistumista!
August 31, 2022
Varsin toimiva fantasia, jossa välillä liikuttiin ya-romanttisissa tunnelmissa, välillä taas suuri paha vaani nurkan takana. Hyvin Narnia-henkistä kerrontaa.
December 28, 2022
Todella huikea avaus sarjalle, malttamattomana jään odottamaan jatkoa
June 25, 2023
Mukaansatempaavaa kauhuelementein höystettyä fantasiaa. Jatko-osaa odotellessa!
September 17, 2023
AIVAN PARAS KIRJA. AHMIN KOKO KIRJAN PARISSA PÄIVÄSSÄ JA AI ETTÄ MITEN HYVÄ. SUOSITTELEN VAHAVASTI
September 30, 2023
Luvattoman koukuttavaa nuorten fantasiaa. Hyvin kirjoitettu, mukaansatempaava tarina, joka ylläpitää jännitystä hyvin.
November 19, 2023
Sujuvaa ja menevää fantasiaseikkailua nuorille. Jaksaa viihdyttää vähän vanhempaakin lukijaa.
Displaying 1 - 30 of 37 reviews