Harmaja luode seitsemän

Itämeri #1

by Leena Paasio

Itämeri kätkee salaisuutensa

Harmaja luode seitsemän on trillerimäiseksi kasvava nuortenromaani, joka on samalla koskettava sukellus nuoruuden ja Itämeren myrskyihin.

Eetu on seuransa kovin kilpapurjehtija, jonka elämä muuttuu painajaismaiseksi, kun äiti katoaa joka-aamuisella uintiretkellään. Surun ja epätietoisuuden keskellä Eetun pitäisi selvitä juuri alkaneesta lukiosta ja hämmentäviksi muuttuneista ihmissuhdekuvioista. Jokin äidin katoamisessa ei tunnu Eetusta aidolta ja hän alkaa tutkia asiaa. Oliko kyseessä todella onnettomuus, ja miksi meribiologiäidin tutkimukset tuntuvat kiinnostavan outoja tahoja?

Teosparin jälkimmäinen osa Bengtskär itä kahdeksan ilmestyy keväällä -23.

Genres: Young Adult, Finnish Literature, Audiobook, Contemporary, Mystery, Crime, LGBT

213 pages, Hardcover

First published August 1, 2022

Reviews

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Olen keski-ikäinen kirjastonhoitaja ja nielen pari kertaa kyyneleitä ennen kuin pääsen sivulle 30. Myöhemmin sitten vollotan kunnolla. Tämän (liikuttavien kohtausten) lisäksi kirjassa ympäristöasioita ja mukavasti jännitystä. Kaiken päälle onnistunut nimi ja kansi. Kyllä tätä mielellään vinkkaa.

[lottareadsbooks · Rating 4 out of 5]

Tää oli kyl kiva! Tarviin seuraavan osan heti kiitos!

[Matti Karjalainen · Rating 4 out of 5]

Lukion ensimmäisen luokan aloittaneen Eetu Virran perhettä on kohdannut tragedia. Meribiologina työskentelevä äiti on kadonnut uimaretkellä. Vaikka kaikki merkit osoittavat hänen todennäköisesti hukkuneen, ei ruumista ole löytynyt. Surun murtama isä on masentunut, eikä pysty oikein pitämään huolta Eetusta tai hänen ykkösluokkalaisesta pikkusiskostaan Islasta. Lisäksi Eetu on joutunut lopettamaan kilpapurjehduksen, eikä Isla saa mennä veteen, vaikka tytön mieli halajaisi taitouintiryhmään.

Ei elämä ole muutenkaan helppoa. Suhde parhaaseen kaveriin Sallaan tuntuu vähän kiemuraiselta - onko kyse ystävyydestä vai jostakin vielä syvemmästä tunteesta, ja onko juttu kuitenkaan molemminpuolista? Lukion rikas ja suosittu poika Rasmus Weckströmillä puolestaan kiristää Eetun hermoja aina ja kaikkialla, niin koulun käytävillä kuin merellä purjehtiessa. Mutta onko Rasmuskaan sitä mitä päälle päin voisi ajatella? Ainakin vaikuttaisi siltä, että hänen isänsä omistamalla yrityksellä ei ole ihan puhtaita jauhoja pussissaan. Eetu saa huomata, että Weckströmien firmalla saattaa olla tekemistä jotakin hänen äitinsä viimeksi tekemien tutkimusten kanssa...

En useinkaan lue työperäisistä lukemistoista eli lasten- ja nuortenkirjoista kuin sen ensimmäisen osan, mutta Leena Paasion "Harmaja luode seitsemän" (WSOY, 2022) oli niin hyvä, että täytyy tarttua myös sen jatko-osaan Bengtskär itä kahdeksan (2023)! Romaanissa yhdistyivät kiinnostavalla tavalla äidin katoamismysteeri, nuorten mutkikkaat ihmissuhdekuviot ja perheen sisäinen surutyö. Kiitosta täytyy antaa myös moniulotteisista henkilöhahmoista.

Jos Itämeren suojelu aiheena kiinnostaa, niin tarttukaa myös Camilla ja Viveca Stenin nuortenromaaniin Syvyyksissä (Otava, 2017). Lisäksi suosittelen lahjoittamaan rahaa John Nurmisen säätiölle, joka kustantaa oivallisia myös meriaiheisia kirjoja.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Leena Paasion Harmaja luode seitsemän aloittaa uuden Itämeri-teemaisen nuorten trilleriparin (jännästi tänä vuonna teosparit ovatkin olleet erityisen suosittuja). Kaikki teoksessa pyörii meren ja veden äärellä: hahmot harrastavat purjehdusta ja koreografioitua uintia ja koulutehtävätkin liittyvät Itämereen ja sen suojelukysymyksiin. Paasio saa teeman kuitenkin luontevasti solmittua mukaan tarinaan ja trillerijuonesta huolimatta keskiö on paljon ihmissuhteissa ja perheessä. Hahmojen väliset ristiriitaiset ja samalla lämpimät suhteet ovat ehdottomasti kirjan parasta antia. Dekkarijuonesta on vaikea sanoa vielä viimeistä sanaa, koska se jää tässä kirjassa vielä pahasti kesken ja arvoitusten ratkaisu jatkunee sitten seuraavassa osassa.

Kilpapurjehtija Eetun tutkijaäiti on kateissa ja oletettu hukkuneeksi. Eetu joutuu huolehtimaan myllertyneestä jäljellä jääneestä perheestään, etenkin murtuneen opettajaisän laiminlyömästä pikkusiskosta, samalla kuin aloittaa huippulukiossa. Luonnollisesti Eetu alkaa epäillä, että äidin katoamisessa on jotakin mätää, ja että asia liittyisi äidin tutkimustyöhön. Selvitystyön lomassa draamaa aiheuttavat sekä ystävät että vihamiehet. Eetulla on varaa osallistua enää yhtiin purjehduskisoihin, joissa kisaavat myös hänen paras ystävänsä ja pitkäaikainen vihattu kilpakumppani. Omien murheidensa keskellä Eetun on vaikea tehdä tunnesotkuissa järkeviä ratkaisuja.

Nautin kirjasta paljon, vaikka meritutkimukseen liittyvät kohdat eivät aivan ominta alaani olletkaan. Erityisesti pidin Eetun lämpimästä suhteesta pikkusiskoonsa ja, vaikea sanoa spoilaamatta tarkemmin, oletettavasti seuraavassa osassa etenevästä romanttisesta juonesta, joka sai minut shippaamaan hahmoja yhteen oikein kunnolla, sitten kun ehkä turhankin hitaasti heräsin tajuamaan, mitä oli tekeillä (tulen olemaan vihainen, jos seuraavassa osassa homma ei etenekään toivomallani tavalla…) Harmaja luode seitsemän seisoo todella huterasti omilla jaloillaan, joten vaikka ehdottomasti aion ahmia seuraavan osan, tämän osan arvioiminen yksinään on hieman vaikea tehtävä.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Itämeri-aiheinen nuortenkirja Harmaja luode seitsemän on monin tavoin ajankohtainen teos. Leena Paasio on luonut toimivan kokonaisuuden, jossa luonnonsuojelu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset otetaan vakavasti, nuorten arkea ja ihmissuhteita kuvataan lämpimästi ja aidon tuntuisesti ja asioista opetellaan puhumaan, vaikka se ei aina ole helppoa. Ahdistumisen sijaan teoksessa toimitaan ja tutkitaan sekä tehdään konkreettisia tekoja.

Kirjan päähenkilö on lukion ekaluokkalainen Eetu, jonka Itämerta tutkiva äiti on kadonnut. Eetu on harrastanut kilpapurjehdusta, jota leski-isä ei enää pysty opettajanpalkallaan rahoittamaan. Pikkusisko Islakin jää pitkälti Eetun vastuulle, koska isä käpertyy huoliinsa.

Eniten nautin kirjan Itämeri-osuuksista ja purjehtimisen kuvauksista, joista muodostui kirjan omintakeinen miljöö. Teoksen nuoret eivät myöskään jää ongelmiensa tai tunteidensa vangeiksi, vaan pyrkivät ymmärtämään asioita ja ottavat asioista selvää. Kirja onnistuu oikeastaan joka kohdussaan, ja lisäksi itkettää ja naurattaakin lukijaansa.

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 4 out of 5]

3.5✨ Olipas virkistävä nuortenkirja. Itämeri-aiheisia nuortenkirjoja ei ole ennemmin tullutkaan vastaan ja tykkäsinkin siitä miten Itämeri ja luonnonsuojeli on otettu mukaan tarinaan tosi luonnollisesti. Olisin myös halunnut samanlaiseen lukioon kuin päähahmot ovat. Tarina kiihdyttää loppua ehkä vähän liian nopeasti, jotta sitä olisi ehtinyt paremmin sisäistää, mutta draama oli kuitenkin kohdillaan. Pidin Eetun ja kavereiden välisistä suhteista ja kuinka todenmukaisilta nämä tuntuivat. Eetun ja tämän siskon suhde on hellyttävä mutta erityisesti rakastin Hermannia ja tämän huumoria. Hermannille oma tarinakaari kiitos!

[Linnea · Rating 3 out of 5]

kello on yks yöllä, mut oli pakko lukea loppuun! tää onnistu vetäsemään mut tarinaan mukaan ja janoamaan lisätietoa eetun äidin katoamisesta. ehkä odotin että siitä tosin olisi jo ensimmäisessä osassa selvinnyt enemmän, mutta ainakin on motivaatiota tarttua heti toiseen osaan. purjehdus ja itämeri teemat oli kivat ja tuntu raikkailta ja ei loppuunkulutetuilta.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Tämä nuortenkirja sai virua hyllyssä jonkun tovin ennen luettavaksi pääsyä. Sitten sattui sopiva hetki kohdalle lukea jotain lyhyempää, joten nappasin Harmaja luode seitsemän luettavaksi. Vain parinsadan sivun mittainen kirjahan on nopeaa ja kepeää luettavaa, eikö?

Kyllä ja ei. Onhan tämä tosiaan nopeasti etenevä ja tyyliltään kepeä kirja, mutta sisältö on aika riipivää. Kirja kertoo 16-vuotiaasta Eetusta, joka on juuri aloittanut lukio-opinnot. Eetu on todella taitava kilpapurjehtija, joka voisi kisata aivan huipputasolla, mutta elämä on mullistunut edellisenä keväänä täysin. Eetun äiti lähti tavalliseen tapaansa merelle uimaan, eikä koskaan palannut.

Tragedia on repinyt perheen hajalle. Eetun isä Mikko on muuttunut aivan kyvyttömäksi hoitamaan asioita ja kärsiä saa Eetun lisäksi ekaluokkalainen pikkusisko Isla, joka kaipaa äitiään pahasti. Eetua vaivaa, ettei äidin katoamiselle ole saatu selitystä. Poliisit pitävät katoamista vain hukkumisena ja isä nielee nämä selitykset sellaisenaan; Eetu kaipaisi varmuutta ja näkee äidin katoamisessa epäilyttäviäkin piirteitä.

Elämässä on muutenkin kaikenlaista pyöritystä. Purjehduspuolella pahin kilpakumppani Rasmus on aivan sietämätön pappa betalar -menestyjä, joka tuntuu kadehtivan Eetun purjehdustaitojen lisäksi tämän lämmintä suhdetta purjehduskaveri Sallaan. Suhde Sallaan onkin toinen mietityttävä juttu: onko kyse ystävyydestä vai jostain muusta? Lukion alun uudet ihmissuhteet aiheuttavat muutenkin päänvaivaa, samoin yllättävä tilaisuus päästä purjehduskilpailuihin Tukholmassa. Samalla pitäisi huolehtia Islasta ja tehdä tämän elämästä mahdollisimman siedettävää, kun isä ei siihen pysty.

Harmaja luode seitsemän onkin moneen suuntaan tempova kirja. Kokonaisuus pysyy kuitenkin varsin näppärästi kasassa. Tunnelma on kovin merellinen, tapahtumat sijoittuvat Espoon rannikolle ja kilpapurjehduksen minulle täysin vieras maailma on vahva osa kirjan tarinaa. Se on raikasta. Ihmissuhdepyörityksen ja surun käsittelyn lisäksi kirjaan rakentuu pikkuhiljaa trillerijuoni, kun Eetulle paljastuu epäilyttäviä yksityiskohtia hänen äitinsä katoamiseen ja työkuvioihin liittyen.

Nämä trillerikuviot jäävät tässä kirjassa täysin kesken. Jatko-osa Bengtskär itä kahdeksan ilmestyy keväällä 2023 ja napsahti kyllä saman tien kirjastosta varaukseen. Pakkohan tämä tarina on loppuun lukea! Näin näppärää nuortenkirjaa suosittelisin kyllä laajalla otteella nuorille lukijoille. Lyhyehkö mitta ja jännittävät trillerikäänteet pitänevät vähän heikommatkin lukijat kääntämässä sivuja.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Tämä oli niin hyvä! Ainoa harmi tuli siitä, että tarina jää kesken, koska teospariin tulee toinen osa tänä keväänä.

Seiskoilla on maantiedossa Itämeri-teema, joten taidamme ottaa tämä seiskojen lukemistoon äikässä. Aika paljon tässä riittää pureksittavaa.

[Sanni · Rating 4 out of 5]

3,5

[mooma · Rating 5 out of 5]

Pääsin lukemaan tän niin vaikuttavissa maisemissa ja niin irrallaan arjesta, et tää oli mulle ihan täydellinen lukukokemus. Nautin täysillä! Ihanat hahmot ja uskottava, kiinnostava tarina joka opetti myös lisää Itämerestä. En malta odottaa et pääsen seuraavan osan pariin!

[Niina · Rating 4 out of 5]

Luin Leena Paasion Itämeri-duologian yhdessä kirjasome-ystäväni Lauran kanssa.

Sarjan ensimmäisessä osassa Harmaja luode seitsemän (WSOY 2022) päähenkilönä on 16-vuotias Eetu, joka harrastaa purjehdusta. Hänen äitinsä on kadonnut vähän aiemmin ja hänet haluttaisiin julistaa kuolleeksi. Eetu kuitenkin on sitä mieltä, että homma haisee kalalle ja että äidille on tapahtunut jotain, eikä tämän eloton ruumis ole vain kadonnut jonnekin merivirtojen mukana.

Eetun isä voittaa vuoden räpeltävin isä -palkinnon, sillä miekkosta ei juurikaan lasten elämissä näy (hengailee mieluummin vertaistukiryhmässä tapaamansa ihmisen kanssa, tuskin pelkästään viattomimmassa merkityksessä) ja pikkusisko-Islan hoitovastuu on melkein kokonaan Eetulla. Sisaruksilla on ihanan läheinen suhde kymmenen vuoden ikäerostaan huolimatta. Isla on uskomattoman pikkuvanha not like other girls -hahmo, mutta jotenkin minä tykkäsin tuosta nokkelasta ekaluokkalaisesta pikkutyypistä.

Toisaalta Eetukin tietää asioita, joita tuskin moni ikäisensä voisi heittää tuosta vain keskusteluun, kuten mikä on kotelomekko (minäkään en tiennyt, lisäksi hän mainitsee Pariisin muotiviikot). Samoin hänen havaintonsa, että saunan seinäpaneelit oli käsitelty juurikin hunajanruskealla saunavahalla, eikä millään muulla. Ei tunnu aivan uskottavalta. Ja sitten samaan aikaan poikareppana ei osaa englantia sen vertaa, että olisi ilman googlaamista osannut kääntää termin heavily polluted...

Purjehdusseuraan kuuluu myös ärsyttävä Rasmus sekä Eetun paras ystävä Salla. Rasmus on syntynyt kultalusikka suussa, eikä tämän tarvitse tinkiä mistään, toisin kuin Eetun. Jostain syystä Rasmus tuntuu vihaavan Eetua sydämensä pohjasta, eikä poika tajua miksi. Sattuneesta syystä pojat tosin joutuvat viettämään paljon aikaa varsin läheisissä tunnelmissa.

"Ehkä Isla oli oikeassa: en tajunnut ihmissuhteista mitään. -- Pitäisikö minun kertoa, kuka mielessäni pyöri iltaisin, kun en saanut nukuttua. Mutta miten voisin kertoa tunteistani, kun en osannut olla rehellinen edes itselleni?" (s. 123)

Tarina on melkoisen ennalta-arvattava (samaa vikaa molemmissa kirjoissa) ja kun Lauran kanssa luimme kirjaa aina osion kerrallaan kerroimme teorioita, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi varsin korkealla onnistumisprosentilla. Paasiolla on onneksi todella koukuttava tyyli kirjoittaa, niinpä sivut kääntyilivät aivan kuin itsestään eteenpäin.

Tässä on aivan liikaa purjehdussanastoa ja jännittävästi toisen osassa onkin sanasto, jossa termejä selitetään. Ei kuitenkaan haittaa juurikaan lukukokemusta, vaikka terminologia ja harrastus eivät ole tuttuja. Itse olisin vaan halunnut näitä kohtauksia sekä Itämeren tutkimukseen liittyvää infodumppausta vähentää (vaikka jälkimmäinen selvästi onkin Paasiolla todella tärkeä aihe), sillä vaikka ne syventävätkin Eetun rakkautta lajiin ja äidin tutkimusaiheisiin, jää tarinaan vähemmän sivuja syventää hahmoja. Esimerkiksi Salla jää todella etäiseksi. Henekin oli kiinnostava hahmo, jossa on vähän samaa kuin Annukka Salaman AJETPin Beessä (myös kaksi ihanaa äitiä), mutta on selkeästi enemmän taustalle häivytetty.

Minua myös häiritsivät muutamat oudosti taivutetut sanat, kuten "seilien paukkina", purjeiden pauke olisi tuntunut paremmalta. Toisaalta tässä oli myös yllätyksekseni ihanan runollista kieltä, kuten "syksyn synkkyys työntyi likaisesta ikkunasta sisään" ja "Majakan pulssi sykki syvällä ikiaikaisessa kalliossa, ja sen voima siirtyi lampun spektriin, joka antoi idän puolelle punaisena vilkkuvaa valoa."

"Syksy oli kaunis. Pihlajanmarjat loistivat kirkkaanpunaisina ja taivaalta tippui suuria pisaroita, jotka ropsahtelivat kodikkaasti bussin ikkunaan." (s. 118)

Tosi mielenkiintoista oli, että Paasio mainitsee molemmissa kirjoissa kirjailijan-joka-jääköön-nimeämättä tuotannon (Bengtskär itä kahdeksassa jopa aivan kirjan nimellä), eikä hän saanut aikaan huutomyrskyä, mutta kun Salama mainitsee uutukaisessaan tuon fiktiivisen maailman varsin kierrellen, niin moni on miinustellut arvosanastaan tähtiä tällaisesta törkeästä toiminnasta.

Samankaltaista luettavaa:
- Taina Niemi: Ämpärikesä
- Marja Aho: Loukuttaja, Puunhalaaja
- Annukka Salama: Ripley - Nopea yhteys, Asioita joista en tiennyt pitäväni
- Siri Kolu: Hohtavat
- Satu Leisko: Ihmisenhaltija

[Sara · Rating 4 out of 5]

Viihdyin Itämeren syleilyssä varsin hyvin (enkä rehellisesti sanottuna malta odottaa jatkoa), makustellen rauhalliseen tahtiin Eetun monimutkaisia perhe- ja ystävyyssuhteita, hämäriä juonenkäänteitä sekä purjehdustaustaa. Eniten pidin ehdottomasti hahmoista ja miten he muodostivat todentuntuisen hahmokaartin täynnä tunteita laidasta laitaan, mutta myös lämpöä. Lukiessa tuli melkein sellainen olo, että olisi halunnut halata keskeisiä henkilöitä useampaan otteeseen. Paasion ansiot ovat ehdottomasti elävässä kerronnassa sekä opettavaisuudessa. Tällaisenaan kirja on mainio erityisesti nuorille lukijoille, niin tyyliltään kuin sisällöltäänkin - on tärkeää, että Itämeren tilasta puhutaan kirjallisuudessakin!

Juoni sai kiinnostumaan ja koukuttumaan, vaikka kysymyksiin olisikin kaivannut vastauksia mahdollisimman pian eikä vasta seuraavassa kirjassa. Samalla kuitenkin ilahduin siitä, ettei juonen mysteeri edennyt nopeasti vaan päästiin ensin rauhassa tutustumaan miljööseen ja hahmoihin ennen kuin päästiin "asiaan". Arvosanallisesti jotakin 3,5 ja 4 tähden väliltä.

[Jutta · Rating 4 out of 5]

Tämä oli hyvä. Nuoren miehen elämästä kertova tarina, jossa oli tunnetta, urheilua ja kilpailua sekä realistiselta tuntuvat henkilöt. Päähenkilö on ekan vuoden lukiolainen ja poika, joten tässä olisi jotain samaistumispintaa vaikka niille ysiluokkalaisille pojille, joita kiinnostaa enemmän opiskelu tai ihmissuhteet kuin mopot. Tässä on aika paljon vaikeaa purjehdussanastoa sekä biologiaan ja kemiaan liittyvää sanastoa ja termistöä, minkä takia vaatisi taitavan lukijan. Kirja on silti lyhyt, vain parisataa sivua. Ja kaunis kansi! Otan suosituslistalle ysiluokkalaisille, mutta sillä varauksella, että ei sovi kaikille. Hyvä lukija voi saada tästä paljonkin.

[kerttu · Rating 4 out of 5]

Siis tää oli aivan ihana kirja, jotenki just täydellisesti semmosta ya:ta mistä tykkään! Hahmot oli tosi todenmukaisia ja, koska ite oon aika samaa ikäluokka, ne oli myös samaistuttavia ja inhimmillisiä. Lisäks haluisin jotenki enemmän ylipäätään lukee suomalaista/Suomeen sijoittuvaa kirjallisuutta, joten oon tosi ilone että tykkäsin tästä.

[meri · Rating 4 out of 5]

TODELLA hyvä!! nuoret jotka on aitoja ja uskottavia ja herkkiä hahmoja, viihdyin niin hyvin! ihana. viidestä tähdestä ehkä jää siksi hieman, että mysteerille ja jännärille kaipasin lisää sivutilaa. romanssin poikanen tosi kiva!

[Jenna · Rating 4 out of 5]

lyhyt ni oli nopee kuunneltava😁

[Tuuli - Korpimaan lukija · Rating 4 out of 5]

Todella koukuttava kirja alkavalla teinipoikaromanssilla!

[Susanna Otakari · Rating 4 out of 5]

Mä olin kuullut tästä hyvää, niin lainasin ykkös- ja kakkososan samaan aikaan kirjastosta ja kannatti. Tykkäsin ihan hirveästi näistä kummastakin. Toivon, että näihin tarttuvat monen ikäiset!

[Iiris · Rating 4 out of 5]

4,5/5 ⭐️ Kiinnostavasti rakennettu juoni. Löysin paljon yhtymäkohtia Annukka Salaman Ripley -kirjaan. Jos siis tykkäsit siitä, lue tämäkin.

[Piia (kirjatarhuri) · Rating 5 out of 5]

4,5-5 tähteä

[anna ੈ✩‧₊˚ · Rating 4 out of 5]

tää oli ihana !!

[Inka Tirilä · Rating 5 out of 5]

Ihana kirja 😍

[Veera Aurora · Rating 3 out of 5]

Kirjassa oli tosi hyvä fiilis, mutta tosi hidastemponen. Kuitenkin paljon tietoa Itämerestä.

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

Nuorisolle suunnatun jännitysromaanin 1. osa, jossa selvitellään uimaan lähteneen meribiologin ja päähenkilön äidin kuolemaa. Tärkein anti on kuitenkin Itämeren suojeluun liittyvä tietopläjäys ja purjehduksen salat. Nuoriso varmasti tästä tykkää, kun mukana on myös ripaus ihmissuhteita, mutta minä en ole ihan oikea kohderyhmä. Hyvä kirja kuitenkin, vaikka en ole varma luenko osaa 2.

[Sivu kerrallaan · Rating 3 out of 5]

3.5 ⭐

[Marika Oksa · Rating 2 out of 5]

Juoni tuntui hajanaiselta, en oikein saanut kiinni tämän kirjan jujusta. Ehkä hieman liikaa juonilankoja näin lyhyeen kirjaan. Eeron äidin arvoitus kyllä jäi kiinnostamaan.

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 4 out of 5]

Täydellinen nuortenkirja syksyyn!

Hotkin Leena Paasion romaanin Harmaja luode seitsemän (2022, WSOY) e-kirjana parissa päivässä. Ei ihme, että tästä kirjasta ja teosparin kakkososasta kohistaan nyt kirjagramissa. Tässä kirjassa on jotakin melankolisella tavalla maagista!

Eetun tutkijaäiti on kadonnut aamu-uinnillaan, ja poliisi epäilee hänen hukkuneen mereen. Eetu ei ole asiasta yhtä varma, ja hän alkaa penkoa tapausta. Epäilykset kohdistuvat jopa omaan isään. Olisiko tämä voinut tehdä äidille jotakin?

Teksti imaisee mukaansa kuin merivirta, eikä päästä otteestaan. Mysteerin sävyt pitävät jännitettä yllä ja sen lomassa Eetun surua ja ikävää kuvataan viiltävän kauniisti.

Nuorten ääni tuntuu luontevalta, ja yksi parhaista asioista kirjassa on, miten ystävyyssuhteita ja nuorten välistä dialogia kuvataan. Ihmissuhteet eivät ole yksioikoisia. Paras ystävä Salla tuntuu luovan Eetuun vähän liiankin haaveilevia katseita. Mutta miten sanoa toiselle, että ei kaipaa häneltä muuta kuin ystävyyttä? Eetun ja samassa purjehdusseurassa urheilevan Rasmuksen suhteessa taas on kitkaa, joka herättää sopivalla tavalla uteliaisuuden. Mitä tässä on taustalla, mitä muhii pinnan alla?

Henestä tulee yksi lempihenkilöistäni, mutta nyt jo jatko-osankin hotkittuani en osaa enää sanoa, oliko hän sitä jo ekan osan jälkeen.

Kirja tuntuu lähes tyylipuhtaalta suoritukselta alusta loppuun. Ainoan pienen särön aiheuttaa Eetu pikkusisko Isla. Vaikka tavallisesti pidän nokkelista lapsihahmoista, Isla on jopa vähän creepyllä tavalla terävänäköinen ja fiksu seitsemänvuotiaaksi. Isla esimerkiksi puhuu mielestäni liian aikuismaisesti, mikä etäännyttää tekstistä.

Yhdeksi teoksen päähenkilöistä nousee Itämeri. Luonnontiedelukiossa opiskelevat nuoret solahtavat suoraan sydämeen varmaan siksikin, kun luontoarvot ovat heille niin tärkeitä. Kirjassa vellovat teemat linkittyvät myös meriensuojelun tärkeyteen.

[Tuuli Tammenkoski · Rating 4 out of 5]

Oon kuunnellut merisäätä lukemattomia ja taas lukemattomia kertoja lapsena kesämökillä, ja edelleen havaintoasemien loputtomassa virrassa on jotain tosi tuttua turvallista ja rauhoittavaa. Ja vähän myös jännittävää.

Eetun Itämeritutkijana tunnettu äiti on kadonnut uintireissulla ja isä on niin syvällä omassa surussaan, että kaksi ekaluokkalaista, lukioon menevä teini ja peruskoulun aloittava pikkusisko Isla saavat selviytyä keskenään miten parhaiten taitavat. Eetu yrittää pitää romahtamaisillaan olevaa korttitaloa kasassa ja olla siskolleen isoveljen lisäksi isä, äiti ja kaveri, usein oman jaksamisensa kustannuksella. Oma lupaavasti sujunut kilpapurjehdusharrastuskin on jouduttu rahanpuutteen takia laittamaan tauolle, mikä harmittaa erityisesti kun paras kaveri ja pahin vihamies jatkavat treenaamista yhdessä ilman Eetua.

Äidin katoaminen on todettu hukkumisonnettomuudeksi ja tutkinta lopetettu. Takaraivoa raapii kuitenkin aavistus siitä, että jotain on pielessä. Vai onko kyse sittenkin siitä ettei voi eikä halua hyväksyä äidin olevan lopullisesti poissa.

Toisiinsa tukeutuvien siskon ja veljen keskinäinen suhde kuvataan tosi kauniisti, samoin itse Itämeri, joka nousee melkein yhdeksi kirjan päähenkilöksi. Surun ja kaipuun ohella elämässä on myös teinien melodraamaa, oman paikan löytämistä, noloutta ja epävarmuutta. Näinkin lyhyeen kirjaan on saatu herätettyä henkiin useita moniulotteisia ja ihanan inhimillisiä ja epätäydellisiä hahmoja, jotka toimivat tyhmästi ja epäloogisesti, mokailevat ja sekoilevat.

Tykkäsin tästä kovasti ja oon tosi iloinen että on saatavilla näin kivaa ja laadukasta nuortenkirjallisuutta! Kadonneen äidin kohtalokin jäi vielä ihan kesken, joten jatko-osa pitänee laittaa pian varaukseen.

[Anu Eerola · Rating 4 out of 5]

Harmaja luode seitsemän oli näppärästi etenevä ja ainakin tällaisen keski-ikäisen lukutoukan koukuttava teosparin ensimmäinen osa, jossa lähes kaikki jää kesken. Kirjassa liikutaan kilpapurjehduksen ja Itämeren suojelun maailmoissa, ja mukana on tietysti kimurantteja ihastumisia.

Surullisen pohjavireen tarinaan tuo päähenkilön, Eetun, äidin katoaminen uintireissulla. Isän käpertyessä suruunsa Eetu joutuu ottamaan vastuuta ekaluokkalaisesta pikkusiskostaan Islasta, joka onkin varsin hauska tapaus. Samalla Eetu kieltäytyy uskomasta, että äiti todella olisi hukkunut. Eetu päätyykin tutkimaan äidin töitä Itämeren tutkijana tarkemmin.

Ongelmia perheen kanssa on myös Eetun pahimmalla kilpakumppanilla Rasmuksella. Lukijan kannalta on silti kiva, että alussa sietämättömältä öykkäriltä vaikuttaneesta Rasmuksesta tarinan edetessä löytyy pehmeä puoli.

Paljon jää juonenpäitä odottamaan selviämistä kakkososassa, joten se varaukseen! Helmet-haasteessa kirja menee kohtaan 10, kirjassa on ohjeita ja neuvoja. Eetu saa tietysti ohjeita ja neuvoja mm. valmentajalta ja opettajalta, mutta kirjan lopussa on vielä lista ohjeita lukijalle Itämeren suojelemiseksi.