Finlandia-voittajan mestarillinen, kerros kerrokselta aukeava romaani
Kolme nuorta etsii elämänsä suuntaa ja unelmiaan romaanissa, jossa kaikki ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Sattuma sitoo nuoret merkillisillä langoillaan yhteen.
Kadun nimi on Turnaround ja se näyttää aivan tavalliselta englantilaiselta pikkukadulta. Viimeisessä talossa tapahtunut onnettomuus on kuitenkin sysännyt liikkeelle asioita, joita ei voi pysäyttää. Teini-ikäinen Ian asuu yksin ja tekee konemusiikkia. Suomeen adoptoitu Elias perii kadulta talon biologiselta isältään ja unelmoi täydellisen roolipelin kehittämisestä. Kun samalle kadulle ilmaantuu salaperäinen hupparipäinen K, nuorten kohtalot kietoutuvat toisiinsa yllättävällä tavalla.
Marisha Rasi-Koskinen on jälleen punonut todellisuuden arvoitusta pohtivan nuortenromaanin, jonka tiheä tunnelma vie lukijan mukanaan.
Marisha Rasi-Koskinen on varsinaiselta koulutukseltaan psykologian maisteri, joka työskentelee koulupsykologina. Hän on tehnyt myös vapaaehtoistyötä mm. kriisikeskuksessa ja tsekkiläisessä saattokodissa.
Rasi-Koskisen esikoisromaani Katariina (2011) sai paljon tunnustusta väkevästä kielestä ja monia tulkintoja avaavasta kerronnasta. Hänen toinen teoksensa Valheet voitti vuoden 2013 Tiiliskivi-palkinnon ja sitä kiitettiin erityisesti hätkähdyttävästä rakenteestaan. Kolmas romaani Vaaleanpunainen meri oli yksi vuoden 2015 Runeberg-palkinnon ehdokkaista.
Rasi-Koskinen asuu Tampereella ja on kolmen lapsen äiti. Hän harrastaa valokuvausta, ja kuvia tarinoiden taustalla voi käydä katsomassa instagramissa @marisharasikoskinen.
Periaatteessa ihan kiinnostava idea, mutta jotenkin hämmentävän tylsästi ja melankolisesti käsitelty. Sirpaleinen, tarkoituksella. Lukijaa yritetään harhauttaa alussa, mutta viimeistään 50 sivun jälkeen arvasin, mihin suuntaan tarina menee. Siinä piti sitten körötellä sunnuntaiajelulla lopputarinan ajan, jotta päästään tylsähköhti perille. Plus kaikki sivuhahmot olivat äärimmilleen vietyjä karikatyyrejä.
Varmaan hyvin vaikuttava kokemus, jos ei ole koskaan lukenut mitään vastaavaa, itse olin lukenut jo muutama vuosi sitten lukenut yhden samankaltaisen teoksen, joka oli todella koukuttava. Rasi-Koskinen osaa kyllä kirjoittaa kaleidoskooppimaisia teoksia, kuten jo Auringon pimeä puoli näytti - muttei nyt ehkä toisen lanu-Finlandia ehdokkuuden verran.
Pudonneet oli teos joka vangitsi minut heti ensimmäisestä luvusta lähtien, sekä teos josta ei oikein voi kertoa kauheasti koska ei halua spoilata mitään. Kirjassa seurataan kolmea eri hahmoa, joiden tarinat kietoutuvat kiehtovalla tavalla pikkuhiljaa toisiinsa pikkukaupungin asuinkadulla Englannissa. Mukana tarinassa on myös spekulatiivinen juonne, joka on parhaimmillaan kun sen merkit huomaa itse, joten ei siitä sen enempää. Mutta aivan huikea kirja, luin tämän melkein yhdeltä istumalta alusta loppuun kun oli pitkän bussimatkan verran aikaa, ja onneksi näin oli, sillä kun tarinan maailmaan putoaa (pun intended), niin sieltä ei malttaisi nousta pinnalle ennenkuin mysteeri on ratkaistu. Ei voi muuta kuin antaa 5 tähteä tälle kunnianhimoiselle ja omaperäiselle kirjalle, johon kannattaisi ihan kaikkien ehdottomasti tarttua.
3,5 pyöristettynä ylöspäin. Kirja, joka olisi ehdottomasti pitänyt lukea eikä kuunnella, koska homman juju on rinnakkaistodellisuudet. Neljäsosan alusta ihmettelin, kun hahmot menevät minulla koko ajan tavallista enemmän sekaisin, ja onpa ärsyttävää, sitten tajusin mistä on kyse ja että Ian ja Elias ovat sama henkilö. Jatkon kannalta olisi ollut hyvä, jos olisi ollut fyysinen kirja käsillä, niin olisi voinut tarkistella eri todellisuuksien erottavia yksityiskohtia ja sitä, että koska seurataan mitäkin tarinalinjaa. Luulen, että fyysisenä kirjana kokonaisuus olisi huomattavasti helpompi pitää kasassa kuin äänikirjana, ja tarina myös jaksaisi kiinnostaa paremmin, kun kaikki ei tuntuisi niin vaikealta. Hyvä kirja, mutta mitään selkeää kärkeä en keksi, millä tätä lähtisin vinkkaamaan yläkoululaisille. Vaatinee sulattelua. Yseille kotimaisen kirjallisuuden settiin kuitenkin voisin ajatella ottavani.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Loistava idea ja onnistunut toteutus! Teksti on täynnä huomaamattomia koukkuja ja pieniä vihjeitä, jotka tekevät kirjasta todella koukuttavan. Hoksattuani idean olisin ehkä toivonut vähän ripeämpää etenemistahtia, mutta oli valtavan hauskaa yhdistellä pieniä yksityiskohtia toisiinsa😃
Monitasoinen, ajatuksia herättävä ja hulluutta huutava. Miten pienet sattumat voivatkaan vaikuttaa niin suuresti siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lukijaa hämätää, kehen ja mihin pitäisi uskoa.
Tuli hiukan huijattu olo lopussa, mutta samalla kirja pisti todella miettimään, miten omilla valinnoilla, arvoilla ja ennakkoluuloilla on väliä.
Samantapainen, kun Auringon Pimea Puoli (samalta kirjoittajalta)
Kannattaa kuitenkin tarttua, jos tykkää ahaa-elämyksellisistä loppuratkaisuista.
Nuortenkirjoja voi kirjoittaa erilaisin tavoin, mikä vaikuttaa siihen, minkä verran kirjat aikuislukijaa kiinnostavat. Osa nuortenkirjoista on selkeämmin suunnattu vaikkapa yläkouluikäisille lukijoille: ne ovat rakenteeltaan yksinkertaisia, helppolukuisia ja kuvaavat nuorten elämää. Tällaiset kirjat ovat arvokkaita ja hyviä, mutta eivät erityisemmin kiinnosta aikuislukijaa, ellei tämä nyt erityisesti halua tutustua nuortenkirjallisuuteen (mikä toki kannattaa!).
Sitten on niitä nuortenkirjoja, joista tekee nuortenkirjoja lähinnä se, että niiden päähenkilöt ovat nuoria ja sitä myötä kirjan käsittelemät aiheet liittyvät nuorten elämään. Nämä teokset ovat rakenteeltaan ja kieleltään vaativampia ja siksi palkitsevat vanhempia lukijoita paremmin. Vaativuus pudottaa kuitenkin osan nuorista lukijoista pois kyydistä. Pudonneet kuuluu selvästi tähän jälkimmäiseen ryhmään ja se onkin saanut kustantajalta perustellusti tuplaluokituksen myös aikuistenkirjoihin.
Marisha Rasi-Koskinen on kiehtova kirjoittaja, joka on kirjoittanut pääasiassa aikuisille. Auringon pimeä puoli (2019) oli Rasi-Koskisen ensimmäinen nuortenkirja, kiehtova mysteeriromaani, joka pistää lukijan pään pyörälle – samaa vaikutelmaa on toki Rasi-Koskisen aikuistenkirjoillakin. Pudonneet ei sekään päästä lukijaa helpolla.
Kovin yksityiskohtaisesti kirjan juonesta ei parane kertoa, sillä osa sen vetovoimasta on mysteerin avautumisessa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuitenkin Turnaround-kadulle, umpikujalle, jonka molemmin puolin on talorivit. Vierestä kulkee junarata ja taloissa asuu monenkirjavaa väkeä. Kirjan päähenkilöinä on kolmikko nuoria. Ian on yksikseen asuva liikuntarajoitteinen nuori mies, joka tekee elektronista musiikkia ja intoilee erilaisista äänistä. Elias on yllättäen perinyt biologiselta isältään – josta ei ollut ikinä kuullutkaan – talon kadulla ja on matkustanut tutkailemaan perintöään. K ilmaantuu kadulle jostain ja tarjoutuu tekemään kaikenlaisia sekalaisia hanttihommia.
Kolmikon tiet risteävät ja törmäävät myös kadun asukkeihin. Kummallista väkeä kadulla asuukin: on näkyjä näkevä rouva Angel ja tämän tytär, korttelikyttääjä herra Atkinson (jonka nimi lienee nyökkäys yhden inspiraationlähteen suuntaan), poissaolonsa kautta läsnä oleva liikemies Nicholson ja monia muita värikkäitä tyyppejä. Myös nuorten kiinnostusten kohteista, elektronisesta musiikista ja roolipeleistä, saadaan monipuolisesti jutunjuurta ja kytköksiä asioiden välille.
Lopulta kirja osoittautuu jonkinlaiseksi palapelin ja kaleidoskoopin sekoitukseksi. Eipä voi kuin ihailla, miten tyylikkäästi Rasi-Koskinen on kaiken koonnut, sillä lopputulos toimii hyvin. Kyllä palkittu ammattilainen työnsä osaa, eikä tämä Rasi-Koskiselta ole ensimmäinen rakenteeltaan mutkikas kirja. Tähän mysteeriin oli hauska uppoutua!
Olin tähän kirjaan aika pettynyt. Odotukseni olivat todella korkealla: Rakastuin Rasi-Koskisen teokseen "Auringon pimeä puoli", ja se on yhä varmaan paras nuortenkirjaksi luettavissa oleva teos, jonka olen lukenut. "Pudonneet" oli lukukokemuksena harmillinen. Yritys esitellä lukijalle rinnakkaistodelliduuksia jää ontumaan. Ehkä teos olisi auennut paremmin, jos lukemiseen olisi todella paneutunut. Juoni ei ollut kovin looginen, vaan monet palaset jäivät irrallisiksi. Hämmennyin useasti. Putoamisen motiivi tuntui pakolla kirjaan ahdetulta, eikä siihen liittyvään tematiikkaan mielestäni syvennytty tarpeeksi. Tarinan idea oli viihdyttävä, mutta ei kovinkaan omaperäinen. Turnaroundin miljöö ja henkilöt tosin on kuvattu taidokkaasti. Vaihtoehtoisten todellisuuksien kuvaukset olivat puuduttavaa toistoa.
Kirjan alkupuoli oli erinomainen, suorastaan ahmin Ianin ja Eliaksen tarinoita. Loppupuoli sen sijaan oli aivan liian toisteinen ja oli jopa lähellä, etten olisi jättänyt kirjaa kesken. Idea on hyvä - ei kaikkein omaperäisin, mutta eihän sillä ole väliä jos sen saa toimimaan. Ja alkupuolella se toimiikin, vaikka paljon lukenut varmasti aika pian hoksaakin, mikä kirjan juju on. Puolen välin jälkeinen selittely (tai tarinoiden eri versiot) sen sijaan tuntui turhalta. Ymmärrän ratkaisun ja mukana oli ihan mielenkiintoisiakin hetkiä, mutta kokonaisuutena oli liikaa hetkiä, joissa teki mieli hyppiä tarinaa lukematta eteenpäin. Hahmot olivat ihan mielenkiintoisia, Ian ehkä eniten, tosin jotkut myös aika kliseisiä. Ei huono, mutta Auringon pimeä puoli toimi itselleni huomattavasti paremmin.
Hyvä, mutta puoliväliin asti semi sekava. Kirjassa oli aika paljon vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, (esim. pyörätuolia käyttävä), joka oli kivaa vaihtelua. Myös kirjan idea rinnakkaistodellisuuksista/ maailmasta, joka jakaantui aina kun joku päätös tehtiin, oli hyvä, mutta en vain tykännyt hahmoista kovin paljoa. Koenkin, että erilaisilla hahmoilla kirja olisi miellyttänyt itseäni enemmän (tai ehkä en vaan tykkää atonaalisesta musiikista xdd). Perus pureskeltavaa silti, eikä kirjan lukeminen ollut missään vaiheessa työlästä. Niin vaativan juonen takia kirjailija on myös joutunut varmasti näkemään paljon vaivaa, mistä pisteet hänelle. (Kirja vaatii jonkin verran pähkäilyä varsinkin lähellä keskikohtaa, joten mitään helpointa luettavaa se ei ole).
This entire review has been hidden because of spoilers.
2.85⭐ luin tätä tosi kauan, mikä oli inhottavaa ja sen takia ei ollu niin paljon motivaatiota. tätä kirjaa en ymmärtäny ku vasta lopussa ja se oli ärsyttävää ku kaikki oli niin sekavaa mut nyt ku sain luettua nii oikeesti tykkäsin tosi paljon ku everything makes sense. tää oli silti ehkä liian sellane et turhaa juttuu, ja en tykänny nii paljoo. tykkään kirjailijan kirjotustyylistä mutta Auringon pimeä puoli oli huomattavasti parempi ja oon ilonen et pääsen eteenpäin tästä kirjasta. Marisha Rasi-Koskisen teoksissa on kivaa tää ajalla leikittely, mut se oli aluks tässä ihan helvetin hämmentävää.
Huikea kirja jota ei meinannut malttaa laskea käsistään. Tämä on myös kirja joka tarvitsee toisen lukukerran kaikkien kuvioiden bongaamista varten. Jos jotain kritisoitavaa haluaa löytää niin alun vihjeiden alleviivaus oli mielestäni vähän turha. Lisäksi Brittiläisen lähiön kuvailuun olisi voinut laittaa vähän enemmän lihaa luiden ympärille. Kumpikaan ei silti riitä tiputtamaan arviota viidestä tähdestä alaspäin. Tämän luettuani minun tekisi mieli elvyttää vuosia tauolla ollut roolipeliharrastus sekä ostaa lentoliput Britteihin. Ihan hyvä saavutus kirjalta.
Kuuntelin tämän kirjan Podimosta, jonka ilmainen kokeilukausi minulla on meneillään. Sovelluksen kirjavalikoimassa oli vain itselleni tuntemattomia kirjoja ja kirjailijoita. Valitsin Pudonneet sen perusteella, että se on voittanut Finlandia-palkinnon - mikä olikin väärinkäsitys. Rasi-Koskinen on voittanut palkinnon, mutta ei tällä kirjalla. Pudonneet oli ehdolla tänä vuonna, muttei voittanut. Hups.
Pudonneet-kirjassa on hyvin kunnianhimoinen konsepti, jonka toteutus ontuu vähäsen. Ontuminen voi myös johtua siitä, että kuuntelin kirjan lukemisen sijaan. Voi olla, että rakenne olisi toiminut paremmin visuaalisella avustuksella. Toisaalta, pohdin samaa jokaisen äänikirjan jälkeen: olisinko pitänyt tästä enemmän luettuna? Ehkä minun ei pitäisi kuunnella kirjoja ollenkaan.
Oli miten oli, Pudonneet on omalaatuinen ja luova kirja, ja siitä hyvästä ihan lukemisen tai kuuntelemisen arvoinen.
Antaisin 3,5 tähteä. Aluksi ajattelin, että nyt on minulle liian älykäs kirja, sillä en pysy perässä millään. Aika pian huomasin, että kirjan juju kyllä alleviivataan niin moneen kertaan ennen puolta väliä ja vielä lopuksi, että pelkoni on turha. Olisin lopulta oikeastaan toivonut, että päättelyä ja omaa tutkintaa olisi joutunut tekemään pidempään kuten Auringon pimeän puolen kanssa jouduin. Aikakerroksilla leikkiminen on kiehtovaa. Henkilöt jäävät ratkaisussa etäisiksi, mutta juonessa on kuitenkin vetävää salaperäisyyttä. Kovin nuorille tai ei-tottuneille nuorille lukijoille voi olla vaikea.
4,5 ⭐️ Vau! Tämä on kirja joka ansaitsee tulla luetuksi. Toivottavasti joskus jopa luen tämän uudestaan ja pääsen syventymään hahmoihin vielä paremmin. Jälleen kerran sellainen kirja, jonka tyylistä en ole ennen lukenut. Vaikea kertoa kirjasta ilman että paljastaa liikaa, mutta hahmojen monipuolisuus jo itsessään on syy tarttua tähän. Unohtamatta monivaiheista ja moneen näkökulmaan yltävää, ihan tavallista, mutta erittäin koukuttavaa tarinaa.
Täydellinen kirja. 🤩 Ei mulla oo ees mitään järkevää sanottavaa, tykkäsin kaikesta ja suosittelen kaikille! Rasi-Koskisen nuorten kirjat on kyllä ihan omassa luokassaan ja ehdottomasti myös vanhemmille lukijoille sopivia vaikka päähenkilöt onkin nuoria.
Huikean tiheä jännitysnäytelmä! Kerronta täysin priimaa ja kirja piti otteessaan jokaisella lauseella. Tämän vuoden parhaimmistoa. En paljasta enempää; suosittelen tutustumaan itse. Rasi-Koskinen ei pettänyt taaskaan.
Mielenkiintoinen idea, eikä kirjaa pystynyt oikein laskemaan alas. Pidin hahmoista paljon. Älysin kirjan twistin kuitenkin ehkä turhan aikaisin, joten se ei yllättänyt ollenkaan. Loppu tuntui kanssa hieman jurraavalta ja tylsältä
Alussa meni kakai taloa sekaisin: missä puolella katua ja kuinka mones. Tämä oli kuitenkin täysin suunniteltua. Kylmät väreet aika ajoin. Pitää toisella lukukerralla tehdä sellainen ajatuskartta jotta osaa yhdistellä kaikki pienet yksityiskohdat.