Se kesä pariisissa

by Anneli Vehkoo

Haikeankaunis hyvän mielen romaani elämän taitekohdasta.

Kun kahdenkymmenen vuoden avioliitto hajoaa ja viruspandemia pysäyttää yhteiskunnan, Sini pakenee muutoksia nuoruutensa Pariisiin. Muistot eivät kuitenkaan jätä häntä rauhaan, vaikka kesäinen Pariisi tarjoaakin elämäniloa koronasta huolimatta ja tuttavapiirin kautta löytyy lyhyt, mutta kiihkeä suhde. Miten uusi elämä aloitetaan viisikymppisenä?

Herkkä ja aistillinen kuvaus elämänvaiheesta, jossa vanha on jo mennyttä mutta uudesta suunnasta ei ole vielä tietoa.

200 pages, Hardcover

Published January 1, 2022

Reviews

[Riitta · Rating 1 out of 5]

Se kesä Pariisissa on tämmöstä genreä: viisikymppinen nainen (Sini), 20 vuoden avioliitto hajoo, koronakevät, pako nuoruuden Pariisiin, lyhyt kiihkeä suhde ja pohdinta siitä, miten elämä aloitetaan uudelleen. Kustantaja markkinoi sitä “haikeankauniina hyvän mielen romaanina” ja “aistillisena kuvauksena”, mutta minä lukijana koen sen aika ohueksi ja pinnalliseksi.
Sunnuntai-illan “mihin minä nyt kuulun ja olenko vielä haluttava” -tunnelma on tietyllä tavalla universaali, mutta kun se rakennetaan pääosin sen varaan, että nainen peilaa itsensä uudelleen miehen katseen kautta, niin kyllä siinä tulee se teinityttö-vibe. Etenkin jos odottaa jotain kypsempää, ironisempaa tai ihan vaan eri tavalla rakentavaa keski-iän kriisiä. Lukijana haluan huomauttaa että eikö tässä iässä voisi jo olla muitakin peilejä kuin se, miltä näyttää toisen silmissä.
Ei se tietenkään tarkoita, etteikö seksuaalisuus ja näkyväksi tuleminen olisi vielä 53-vuotiaallekin relevantteja. Mutta jos koko tarina pyörii sen ympärillä ilman, että nainen oikeasti ottaa tilaa itselleen muuten kuin “olemassa miehelle”, niin joo – tuntuu siltä, että kirjallisuus ei ole tässä suhteessa kovin pitkälle edennyt. Sama teema toistuu vuodesta toiseen, vähän eri paketeissa.
Hohhoijaa-reaktio on siis ainoa relevantti. Harmi että miinus pisteitä ei voi antaa

[E.E. Leivo · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä, tästä kirjasta on helppo pitää. Kokeneen kirjoittajan puhdaspiirteisistä lauseista ja virkkeistä muodostuu erikoisella tavalla rytmikäs ja (jopa liiankin) tiivis teksti, joka sisältää eräänlaista luettelomaisuutta. Päähenkilön kriisistä huolimatta tarinan tunnelma on valoisa, jollakin tavalla keveä, ei missään nimessä raskas eikä junnaava. Pariisi on (kerrankin) kuvattu vailla kliseitä, mikä on piristävää. Kunpa teos vain olisi laajempi ja paksumpi, sillä tässä kirjassa nyky-Pariisin kaduilla on miellyttävää flaneerata.