Henriikka Rönkkösen Rakkausshokkihoito on kertomus ex-ikisinkusta kompuroimassa parisuhteen koukeroissa. Kirja on viihdettä, joka sisältää tärkeää asiaa. Vaikka Rakkausshokkihoito on jatkoa Henriikan sinkkuelämän ja deittailun kommelluksista kertoville kirjoille Mielikuvituspoikaystävä, Bikinirajatapaus ja Määmatka, toimii se hyvin myös itsenäisenä kirjana.
Henriikka kuvaa kirjassa hauskan rönskeällä tyylillään epävarmuuksiaan parisuhteen rakentamisvaiheessa ja kumppaninsa kärsivällisiä reaktiota niihin.
“Mulle tuli paha mieli, kun sanoit mun jalkaa ällöttäväksi.” Heti kun sain tämän sanottua ääneen, minua nauratti, koska se kuulosti niin typerältä. - - Veini katsoi minuun arvioiden, hermostuneena, ja sanoi sitten: “Sä yritit työntää varpaan mun sieraimeen.” [Henriikka sanoi:] “Se tuntui pahalta, että sä sanoit yäk.” “Mulla on ollut tosi pitkä päivä tänään. Mua väsyttää ja vituttaa suoraan sanottuna, siis ei sun varvas etkä sinä ollenkaan vaan ihan muut asiat. Musta oli tosi kiva tulla tänne sun luo.”
Rönkkönen avaa myös keskusteluja terapeuttinsa kanssa, joissa he yhdessä käsittelevät hänen lapsuuttaan, miellyttämisenhaluaan ja tuoretta parisuhdetta Veinin kanssa.
“Kun sulle tulee paha olo, sä voit miettiä, että se ei itse asiassa tulekaan kertomaan, että sulla on asiat huonosti – vaan päinvastoin”, terapeutti jatkoi vielä jalkansa kanssa [Henriikka kuvailee aiemmin kirjassa terapeutin jalan vispausta].
“Mä oon ennen ollut pettynyt itteeni, kun paha olo taas tulee”, paljasdtin ja mietin taas sitä lasta sisimmässäni, jonka olin hylännyt kerta toisensa jälkeen. Mietin, miten sen pieni keho oli itkemisestä maitohapoilla, kun se yritti kiivetä syliini, ja minä olin sille vihainen, että taasko.
Kappale “seitsemän askelta onneen” puolestaan sisältää mukavan ironisia parisuhdeneuvoja, kuten:
“Siispä koska meillä on koko elämä aikaa hukattavana, kokeile sen sijaan sanoa, mitä kaikkea toinen tekee väärin. Jos suustasi lipsahtaa jotain positiivista, muista vittuilla heti perään. Kannattaa nimittäin olla varovainen, ettei toinen ylpisty kaikista rakkauden ja ihailun sanoista.”
Rönkkösen tyyli kirjoittaa ironisesti ja värikkäästi asiatyyliä rikkoen, mutta silti oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen, on toimiva. Kirja oli helppoa luettavaa ja eteni joutuisasti.
Opin, että ihmissuhteissa, etenkin parisuhteissa, kannattaa puhua ja varsinkin omista epävarmuuksista. Puhumalla pääsee aina pitemmälle. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat valmiita pohtimaan omia epävarmuuksiaan ihmissuhteissa ja hakevat samaistumispintaa.
Etsin hyvän mielen kirjaa, ja sellaisen löysin ja luin. Sain vielä kaupan päälle vertaistukea.