Vuosi Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa, kaikki tarpeellinen rinkassa tai ahkiossa, matkaa yhteensä 2 500 kilometriä.
Vuoden vaellus -kirjassaan Erno Saukko kertoo vaelluksestaan ja kohtaamisestaan Pohjolan luonnon kanssa vaellusreittien ulkopuolella, siellä missä ihmisen vaikutus on vähäisin. Pitkistä etapeista ja haastavista oloista huolimatta Vuoden vaellus on hänelle ennen kaikkea elämys, ei suoritus. Luonto ja vuodenajat tarjoavat kokemuksia, jotka eivät hevillä unohdu.
Teos vie lukijansa äärimmäisiin olosuhteisiin mutta myös levon ja suvannon hetkiin. Se tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa omaa lyhyttä tai pidempää vaellusta suunnitteleville.
Taisi olla virhe lukea ensin pitkä artikkeli kirjoittajasta, sillä siihen oli ahdettu käytännössä kaikki kiinnostavimmat osuudet tästä kirjasta ja matkasta, joten lukukokemus jäi vähän laihaksi. Kirja on kirjoitettu hyvin ja tarina on mielettömän kiinnostava, ja ainut moite tuleekin juuri ”laihuudesta” - olisin halunnut kuulla vielä paljon lisää matkaan valmistautumisesta, varusteista, käytännön arjesta reissussa ja niin edelleen. Olisin lukenut mielenkiinnolla pelkkää varustelistaakin. Hiukan tuntui, että kirjoittaja itse oli vähän sokeutunut reissunsa erityisyydelle.
Ihan okei kirja. Paljon hyvää kuvailua maisemista, vaikka toisaalta kirjan loppu puolella juuri se kuvailu kävi melko puuduttavaksi. Toki arjen kuvailuakin oli paljon, mutta ehkä olisin lukenut mieluummin enemmän juurikin siitä arjesta ja mielen sisäisistä liikkeistä. Kuuntelin kirjan äänikirjana, eikä kirjasta edes ollut e-kirjaa tarjolla, joten en tiedä onko kirjassa ollut kuvia. Niitä olisi kuitenkin ollut kiva katsoa, ja olisivat varmaan tukeneet tarinaa nykyistä parempaan suuntaan. En kuitenkaan saanut fyysistä kirjaa tähän hätään. Aiheesta kiinnostuneet varmasti saavat enemmän kirjasta. Olisi hienoa lukea samankaltainen kirja joltain kokemattomammalta vaeltajalta että miten hän kokisi asiat. Nyt oletan, että kirjoittaja oli kokenut luontoliikkuja. Nyt ei varmasti ehkä huomattu sellaisia asioita, joita ensikertalainen huomaa.
Kirja menee Helmet- lukuhaasteessa 2024 kohtaan numero 35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa.
Huikea kertomus vuoden mittaisesta vaelluksesta Lapissa, jossa myös kirjan tuotantoarvot ovat kohdallaan. Upeita kuvia ja kokonaisuus, jota on todella miellyttävä lukea.
Ai että, olipas mukava kirja. Nyt tekee mieli lähteä erämaahan, kauas pois kaikesta ja kaikista. Ei ehkä ihan vuodeksi heti, mutta vähän pitemmäksi aikaa, vaikka pariksi viikoksi.
Tai no, tässähän sitä jo pääsi vaeltajan arkeen mukaan. Säät ja maisemat muuttuvat, mutta pääosin päivät toistavat itseään. On loputtomasti kuvailua makuupussissa pötköttelystä, nuotion tuijottelusta ja eteenpäin tarpomisesta. Ruuasta ja sen puutteesta. Välillä tylsää luettavaa, mutta sellasta se vaeltaminen on. Kaiken kaikkiaan vuosi menee kuitenkin nopeasti, niin vaeltajalla kuin lukijallakin.
Ihmeen hyvin tämä Erno kyllä vaikutti pärjäävän, tai sitten ei vaan kirjassa halunnut avata kaikkia ajatuksia ja pahimpia henkisiä vastoinkäymisiä. Itse olisin luultavasti kokenut unettomien öiden pimeimpinä ja yksinäisimpinä tunteina vaikka mitä kriisejä, pyöritellyt elämän syvimpiä kysymyksiä päässä hulluuntumiseen asti. Talvi vaikutti kyllä kirjassakin rankalta, mutta olisi ollut kiva päästä vielä syvemmällä vaeltajan mielenmaisemaan.
Dramaattisia tilanteitakaan ei kirjasta juuri löydy, mutta eipä siitä kirjailijaa voi syyttää, ettei joutunut reissun aikana pahempaan pulaan. Oli semmoseen vaatimattomaan ja kepeään tyyliin kirjoitettu tämä kirja. Inspiroiva joka tapauksessa.
Upeaa luontokuvailua ja hauskoja sattumuksia. Itse pidän ehkä vähän nopeatemposemmista kirjoista, mutta mielestäni tässä ei varsinaisesti mitään vikaa ollut.
Todella ainutlaatuinen seikkailu pohjoisen luonnossa. Erno Saukko viettää vuoden vaeltaen (toki osan ajasta ihmistenilmoilla välineistöä huoltaen) ja kirjoittaa matkasta päiväkirjaa, jonka kautta lukija pääsee mukaan matkalle. Kirjan erämaa kuvaus saa kaivamaan omatkin vaellussaappaat varastosta, mutta kirja jättää kirjailijan kokemusten varjoon. Lukija ei saa vastauksia, miksi matkalle lähdetään. Kirjoittaja uskoo, että motiivit tulevat tekstissä selväksi, mutta näin extreme reissun motiiviksi pelkkä luontorakkaus tuntuu olevan liian vähän. Lisäksi kirjailijan demoneista tutuimmaksi tulee nälkäpeikko, mutta muita henkisiä haasteita turhautuneisuuden lisäksi arkielämästä ei juuri kohdata. Ellei viimeisessä luvussa laskettavia jonotuksia ja arjenhaasteita lasketa. Jäin lukijana kaipaamaan tekstistä vielä enemmän reflektiota, tuntui että kirjailija pysyi mukavuusalueella. Toisaalta, jos kirjan oli tarkoitus pysyä luuntokuvauksena siinä onnistuttiin.
Vuoden mittaisesta reissusta riittäisi ammennettavaa varmasti vaikka kirjasarjaksi, mutta miulle maistuu tosi hyvin tämmöinen suhteellisen kompaktin mittainen tarina, jossa on aika tasapainoisesti sekä vaeltajan mielenliikkeitä, luontohavaintoja sekä itse vaeltamiseen liittyvää tietoa.
Erno Saukko on miulle uusi tuttavuus ja pidin hänen kirjoitustyylistään kovasti: kauniit sanavalinnat ja huumori teki tarinasta elävän. Kuvitus täydentää kokonaisuuden.
Pidin kirjan kirjoitustyyliä ja kielenkäyttöä taitavana, vaellusta harrastavana aihepiiri oli kiinnostava ja kuvituskin oli kunnossa - miksi sitten ”vain” 3 tähteä? En osaa siihen vastata muuten kuin että kirjan luettuani tiesin etten tule lukemaan sitä koskaan toista kertaa vaikka kirjasta pidinkin.
Hyvän mielen kertomus vuoden vaelluksesta Pohjolan erämaissa sekä siinä vastaan tulleista koettelemuksista. Itse sain hyviä ajatuksia ja oppeja omille vaelluksille, vaikka se ei kirjan pääpointti ollutkaan.
Kolmen ja kahden tähden välimaastoa, mutta taittuu kuitenkin alaspäin. Ihan mielenkiintoinen tarina sinänsä huikeasta vuodesta. On ilman muuta mielenkiintoista lukea marraskuusta Skandien vuoristossa yksin, mutta kokonaisuutena tämä on kuitenkin hieman pliisu kirja.
Erno kirjoittaa tosi miellyttävästi, monta kertaa naurahdin todella osuville sanavalinnoille ja kuvauksille, löysin itseni ja omat reissuni tekstistä monta kertaa (vaikka koskaan en vuoden vaellukselle aiokaan lähteä) ja innostuin isosti jälleen kerran.
The best travelling book I have read so far! I love hiking and would like camping in the future, so maybe because of that this was that good. Really through-out explaining about the equipments used, foods eaten, the route, repair nights, sights and absolutely gorgeous pictures.
Viihdyttävä vaelluskirja! Välillä kaipasin enemmän luonto- ja paikkakuvausta kuin omien ajatusten ja tunteiden läpikäyntiä, mutta joka tapauksessa hyvin toimiva kokonaisuus.
Helmet-lukuhaaste 2022: 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave