Joona Keskitalon Kunniattomat jatkaa hävyttömän addiktoivaa, kansainvälistä huomiota saavuttanutta Tottelemattomat-rikosromaanisarjan tarinaa yhtiökumppaneista, joiden ydinliiketoiminta keskittyy rikollisten tietoturvaan. Kaikilla on nälkä, ja ahnein syö tieltään muut.
Pete, Lara ja heidän tyttärensä sekä Jonas elävät virkavallalta piilossa kurjassa parakissa Espanjan luoteisrannikolla. Rikollisten tietoturvaan keskittyneestä miljoonabisneksestä on jäljellä vain velkaa ja varastollinen vanhoja puhelimia.
Kotiparakin aaltopeltiseinät ovat yhtä kohmeessa kuin Bitcoinin kurssi. Pete ja Lara haluavat sijoittaa viimeiset varat käynnistääkseen yrityksen tuotannon uudelleen, mutta Jonas vahtii tiukasti tilejä. Kun Bitcoin lopulta ampaisee pilviin, Jonaksen suuruudenhullut suunnitelmat uhkaavat romahduttaa koko valheiden ja petoksien varaan rakennetun korttitalon. Samaan aikaan Helsingissä Kontulan ostarilla pakkaa on taas sekoittamassa kaikkien villikorttien kuningas, vankilasta vapautunut Max, joka aikoo rikastua vasikoimalla kaikki ja kaiken.
Tottelemattomat-rikosromaanitrilogian toisessa osassa kunniattomat miehet ja naiset luovat nahkaansa ja syntyvät uudelleen. Kuka parempana, kuka pahempana kuin koskaan ennen.
Tätä lukee hymy huulilla. Parempaa viihdettä tuskin voisi kuvitella. Keskitalo on jotenkin saanut luotua kirjaan lisäksi todella mielenkiintoiset ja persoonalliset henkilöhahmot. Jätin neljään tähteen, sillä en usko kirjailijan sanoneen vielä viimeistä sanaansa.
Parhaita dekkareita, mitä Suomessa on kirjoitettu. Niin kirjoittaminen, tarinankerronta kuin henkilöhahmojen kehityskin on mennyt hurjasti eteenpäin ensimmäisestä osasta. Vaikka panokset ovat kovemmat ja juoni lähtee melko isolle kaarelle, on loistavan tarinankerronnan ansiosta Kunniattomat jopa sarjan ensimmäistä osaa uskottavampi tarina. Toiselle puolelle maailmaa sijoittuvat kohtaukset on kirjoitettu hurjan uskottavalla pieteetillä.
Tykkäsin kuitenkin edelleen Keskitalon tavasta kirjoittaa kiinnostavan Helsinkiläisittäin, joka muistuttaa läheisesti Tuomas Vimman tekstiä. Piti otteessaan, vaikkakin juonellisesti oli sarjan ensimmäistä huonompi. Tästä huolimatta ei huono kirja kuitenkaan ja odotan uteliaisuudella sarjan viimeistä kappaletta.
Tottelemattomat-sarjan toinen osa, Kunniattomat, ei aivan yllä samalle tasolle kuin ensimmäinen osa. Huomasin kaipaavani ensimmäisen kirjan pienempää mittakaavaa, lennokkaita juonenkäänteitä ja jännitystä, joka vain kasvoi loppua kohden. Nyt kaikki nämä jäivät ensimmäisen osan varjoon. Vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita tässäkin osassa toki riitti, ne eivät kuitenkaan riittäneet tekemään tarinasta yhtä päräyttävää kuin ensimmäinen osa oli.
Kirjassa oli kuitenkin myös paljon hyvää. Päähenkilöt alkoivat osoittaa piirteitä, jotka tekivät heistä hieman vähemmän vastenmielisiä, jopa pidettäviä. He tapasivat uusia hahmoja, jotka on kirjoitettu taitavasti. Ylipäätään täytyy sanoa, että Keskitalo osaa kirjoittaa eläviä ja monipuolisia henkilöhahmoja laidasta laitaan.
Peten, Jonaksen ja Maxin tarinaa on kuitenkin edelleen mielekästä seurata, ja odotan innolla, mitä sarjan päätösosa pitää sisällään!
Aloitin kirjan tietämättä, että se on trilogian keskimmäinen osa. Ei haitannut, sillä vanhoihin asioihin viitatataan.
Keskitalo kirjoittaa erittäin hyvin. Henkilöhahmot uskottavia, tosin hyvin luotaantyöntäviä. Ahneus ja omaetu kaiken edellä. Tarina kulkee ja taustatyötä on selvästi tehty; paraguaylainen vankila tuntuu uskottavalta.
Viittauksia erääseen huomiotaherättäneeseen tosielämän rikostapaukseen löytyy paljonkin, hahmot lähes voi nimetä.
Mukaansa tempaava rikosromaani, joka on nopea lukea. Ei herätä lukijassaan syvällisiä ajatuksia, mutta kirjan vahvuuksia ovat ehdottomasti hyvä rytmitys, henkilöhahmot ja arvaamattomuus. Uudistui riittävästi ensimmäisen osan jälkeen eli tuntui raikkaalta lukukokemukselta.
Loistava jatko, vaikka hitusen ekan osan mahtavuudesta jäätiinkin vaille täyttä viittä. Yllättäviä käänteitä, WAU! Toivottavasti numero 3 räjäyttää potin..