Milanon seutu elää pelon vallassa. Salaperäinen vainoaja terrorisoi ihmisiä, ja Harlekiiniksi kutsuttu sarjamurhaaja valikoi uhrejaan. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa?
Oikeuspsykologin uraansa aloitteleva Salla Kotka tempautuu keskelle uhkaavaa tapahtumaketjua aloittaessaan työt puolustusasianajajan alaisena. Päämiestä epäillään sarjamurhaajaksi, ja Sallan on autettava puolustusta selvittämään totuus. Mutta onko totuudella lopulta mitään arvoa oikeuden silmissä?
Uusi profiloijan työ vaikuttaa epäluuloisten kollegoiden ja vihamielisten asiakkaiden miinoittamalta sotatantereelta. Samalla kun hän joutuu tutkimaan synkimpiä puolia muissa, hän yrittää päästä selvyyteen myös oman menneisyytensä kanssa. Voiko hän luottaa keneenkään, edes itseensä?
Paras tähänastinen Vera Valan kirja. Tarina oli hyvin kirjoitettu ja piti mukanaan alusta loppuun. Tasoltaan vastasi jo Liza Marklundin, Lucy Foleyn ja Camilla Läckbergin kirjoja. Mika parasta - tämä on Salla Kotka -sarjan ensimmäinen kirja, joten jatkoa on tulossa!
Aivan koukuttava avaus uuteen dekkarisarjaan, tarina piti otteessaan ja sai lukijankin pohtimaan. Vähän häiritsi pomppiminen näkökulmien välillä, piti ponnistella muistaakseen kuka kukin oli.
Tykkään erityisesti kirjan psykologis-sosiologisesta näkökulmasta. Ja päähenkilöt oli mieleenpainuvia. Erityisesti odotan mitä Daviden ärtyisän ulkokuoren alta paljastuukaan. Myös Sallan salaisuus mietityttää.
Haluaisin pikalennon Italiaan nauttimaan autenttisesta italialaisesta ruoasta. Ja tälle sarjalla jatkoa nytihanhetikiitos.
Pidin puolustusasianajaja-näkökulmasta murhatutkintaan, mutten tiedä josko siinä on tarpeeksi syytä lukea sarjan seuraavaa osaa. "Huonoja naisia" lahtaava sarjamurhaaja on tunkkainen klisee, eikä Vala mielestäni tee tarpeeksi oikeuttaakseen sitä. Kirjan loppuhan jää avoimeksi, eli ehkä seuraavassa osassa klisee kääntyykin päälaelleen.
Muutenkin kirjan mies- ja naiskuva oli vaivaannuttava. Miehet ovat saalistajia ja naiset juoksevat pakoon tai joutuvat uhreiksi, paitsi tietty päähenkilö, joka iskee saalistajaa munille. Salla on niin erityinen, että joka toinen vastaantuleva mies pyytää häntä treffeille (kummasti tulee Twilightin Bella mieleen). Vähän jotain kolmiodraaman tapaista vihjaillaan.
Olen nyt aika kriittinen, mutta tunnistan että aloitin ehkä kirjan vähän väärällä jalalla. Tai korvalla. Kuuntelin tämän äänikirjana, ja minun oli alkuun vaikea erottaa sivuhenkilönaisia toisistaan. Heillä ei ollut tunnistettavaa "ääntä" kirjailijan eikä lukijan ansiosta, ja nimimuistini on kökkö, joten meni liian kauan että hahmotin mitkä kokemukset kuuluivat kenellekin. Etenkin, kun molempien autoja naarmutettiin, molempia stalkattiin jne. Tämä sekaannus saattoi vaikuttaa kuuntelukokemukseeni vielä sen jälkeenkin, kun pysyin jo kärryillä nimien kanssa. Siksi en nyt tähditä kirjaa tämän huonommaksi, vaikka oma kuuntelukokemukseni olikin ennemmin kakkosen arvoinen.
kannattaa aina luottaa elsan kirjavinkkeihin <3 tää on moniulotteinen mutta ihan kohtuullisesti mukiinmenevä dekkari. uskoisin, että sarjassa on potentiaalia kehittyä monitasoiseksi trilleriksi joten jään oottamaan kakkososaa. Italiakuvaus ei ollu todellakaan niin rasittava kun rämön hildurin islantikuvaus joten plussaa siitä
Halusin lukea jotain kotimaista, naisen kirjoittamaa ja halusin jonkun uuden kirjasarjan alkuun, jotta olisin täysin neitseellisellä maaperällä kertomuksen suhteen. Ja koska Milano ja Italia on molto bueno, valitsin juuri ilmestyneen Italialainen peli- teoksen.
Olin yllättynyt. Siis siitä, että tykkäsin tästä kirjasta näin paljon! Olin jotenkin ajatellut, että ei nappaa. Että mun hitaalla lukutavalla vaan tuskastun, mutta en tuskastunutkaan! Italian auringosta huolimatta tässä Vera Valan teoksessa oli paljon sellaista synkkyyttä mistä pidän rikossarjoissa ja aika rikkinäisen oloinen päähenkilö tämä Salla Kotka, joka usein on myös niissä dekkarisarjoissakin, joista pidän.
Valan kyky kuljettaa sarjamurhaajan, murhattujen ja tutkijoiden henkilöhahmoja oli ehdottomasti teoksen vahvuus ja sen parhautta. En tiedä onko tyypillistä, mutta koko teoksen aikana en niinkään uponnut murhaajan henkilöllisyyden selvittämiseen vaan enemmänkin Valan syvääluotaviin henkilöhahmoihin, heidän (usein melko ärsyttäviin) luonteenpiirteisiin, pikkuhiljaa paljastuviin taustoihin , jotka osittain selittivät heidän (joskus aika erikoista ) käytöstä. Eli ihan niinkuin muidenkin genrejen teoksissa.
Valan teksti oli todella sujuvaa, hyvin kirjoitettua, laadukasta, ajateltua ja luontevaa ja sitä oli todella paljon, sivimäärällisestikin. Henkilöhahmoja oli todella paljon (tai ainakin siltä tuntui) ja jokaiseen, melkein jokaiseen upottiin ja hahmoa syvennettiin jopa niin paljon, että useamman kuin kerran palasin sivuja taaksepäin, että « kukas tämän näistä nyt olikaan ». nimet menivät välillä sekaisin, joten lukiessa piti keskittyä.
Viihdyttävä dekkari ja ihan vetävä sarjan aloitus. Luin tämän mielelläni ja kokemus oli enemmän positiivinen kuin negatiivinen. Muutama juttu kuitenkin häiritsi.
Ensinnäkin asetelma oli omaan makuuni jotenkin liian kliseinen. Prostituoituja ja "huonoja" naisia murhaamalla rankaiseva sarjamurhaaja, baareissa naisia "saalistavat" miehet ja ylipäätään koko maailmankuva, jossa raiskaajia vaanii joka nurkan takana valmiina kuristamaan kauniita nuoria naisia. Ehkä olen lukenut liikaa nykydekkareita, mutta mielestäni näitä vastaavia asetelmia on nykyään kolmetoista tusinassa.
Lisäksi Salla Kotkan omat traumat eivät jaksaneet innostaa itseäni. Toki omia traumojaan paranteleva etsivä on jo melkein yksi dekkarikirjallisuuden peruselementeistä, mutta tässäkin tarina tuntui liian tutulta. Ehkä kyse on enemmän minusta kuin kirjasta, pitäisi lukea vähemmän dekkareita :D
Mutta oli kirjassa paljon hyvääkin. Juoni tiivistyi kirjan edetessä ja tempaisi lopulta mukanaan ja kirjan jälkimmäisen puoliskon ahmin aika vauhdilla. Miljöönä Italia oli toimiva, vaikka sitä ei mitenkään liikaa korostettukaan. Italia ja sen kulttuuri olivat hyvin luontevasti mukana, mikä johtuu varmaankin siitä, että kirjailija todella elää siellä arkeaan.
Tykkäsin myös puolustusasianajaja-kulmasta. Harvoin asioita käsitellään puolustuksen näkökulmasta, ainakaan siten, että puolustettava ei välttämättä ole se viaton epäilty vaan oikeasti aika mulkku tyyppi. Tämä oli virkistävä näkökulma.
Tämä oli kaiken kaikkiaan mukavaa viihdettä ja piti otteessaan kliseistä huolimatta. Ehkä nämä kliseet murretaan seuraavassa osassa ja sarjamurhaaja ottaakin kohteekseen miehen, kuten ajatuksissaan uhosikin? Tämä toisi hommaan tuoretta näkökulmaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Vapise Hildur, sillä minulle Italia näyttämönä toimii merkittävästi Islantia paremmin. Lajissaan teokset menevät minulle samaan laariin: ei ominta genreä, mutta helppolukuista ja jokseenkin koukuttavaa dekkaria. Tässä kirjassa henkilöhahmot ja etenkin heidän välinen kemiansa etelä-eurooppalaisella flirtillä ryyditettynä toimii erityisen mukavasti. Juoni on klassinen ja murhaajaa saa pää pyörällä arvuutella viimeiseen asti. Sarjan ensimmäisessä osassa olisin kylläkin halunnut päästä jo pidemmälle Salla Kotkan oman tarinan kanssa ja muutenkin lukukokemukseen jäi liikaa avoimia kysymyksiä ja irrallisia sivujuonteita, joista suurimman osan unohdan ennen seuraavaa osaa, jota en kuitenkaan malttaisi odottaa.
Italialainen peli vetää mukaansa heti ensimmäisestä sivusta alkaen. Juoni on mutkikas ja mielenkiintoinen. Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja ihmissuhdekuviot lisäävät vielä yhden tason tarinaan. Salla on mielenkiintoinen hahmo ja pidin todella paljon siitä, että hänestä paljastui erilaisia asioita pitkin kirjaa. Myös muut henkilöt olivat mielenkiintoisia ja oli väkisinkin, etenkin tarinan loppuosassa, tuli arvailtua kuka murhaaja saattaisi olla ja myönnän että epäilin vähän jokaista mahdollista hahmoa. Odotan innolla jatkoa kirjalle, koska vaikka tietyt asiat selvisivät, jäi kirjassa auki vielä useita kysymyksiä ja arvoituksia! Todella mahtava teos.
Jäin heti jumiin Vera Valan uuteen kirjasarjaan 📚, jonka päähenkilönä on psykologian opiskelija 👩🏼🎓 Salla Kotka. Olen aikaisemmin lukenut Valan Ariana de Bellis dekkareita 🕵🏻♀️ ja tykännyt niistä kovasti. Italialainen peli pitää mielenkiintoa yllä lipsauttelemalla pieniä vinkkejä menneestä ja tulevasta, juuri kun luulit tietäväsi, niin tarina muuttaa muotoaan. Välillä kirjassa on hieman kyseenalaisia kohtia, mutta ei pidä jäädä niitä liikaa miettimään. Sarjan seuraava osa 📙, Sisilialainen puolustus on jo saatavilla ja taidan tarttua siihen seuraavaksi.
Helmet 36/2024 Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja => 🎧 Vera Vala, Italialainen peli 👍
Kaksi seikkaa häiritsi omaa lukemista: 1) en osaa pelata shakkia, joten kirjan lukujen nimeämiseen liittynyt symboliikka meni kokonaan ohi ja 2) liian monet, samankaltaiset italiankieliset henkilöiden nimet aiheuttivat päähenkilön kasvosokeuteen verrattavaa hankaluutta hahmottaa, kuka on kukin. Ehkä kolmantena seikkana myös mietin liikaa, miltä kaikin osin kirjailijan aiempi Arianna de Bellis -sarja linkittyy tähän uuteen sarjaan.
Jos on pitänyt Vera Valan aiemmasta, Italiaan sijoittuvasta, dekkarisarjasta, pitää varmasti myös tästä.
Salla Kotka -dekkarisarjan avaava Italialainen peli oli ensi kosketukseni Vera Valan dekkareihin. Milanossa on taas liikkeellä prostituoituja listivä sarjamurhaaja, ihmisiä uhkaillaan ja sabotaaseja tehdään. Pelon ilmapiiri tihenee. Juonesta kehittyy liiankin monimutkainen ja monisyinen. Sarjan avausosan ollessa kyseessä taustoitus on tietysti ymmärrettävää, mutta minulle sivupolkuja oli liikaa juonen vetävyyden kustannuksella. Tarina selkiytyi ja parani loppua kohden ja lopusta löytyi selvä suuntaviitta sarjan seuraavaan osaan.
Sopivan kevyt kesädekkari oli haussa ja toive täyttyi. Paljon Valan aiemmasta Arianna-sarjasta tuttuja elementtejä: ambivalentti päähenkilö, jota menneisyys painaa, leveä henkilögalleria, useamman tason mysteereitä, joista riittää koukkua myös sarjan seuraavaan osaan. Milanon metropolialue ei loihdi mieleen hehkeimpiä Italia-mielikuvia, mutta italialaisuus toki läikkyy hahmoissa. Kelpo avaus sarjalle, ja seuraava siirto pääsee tarkasteluun jo lähiviikkoina.
Jos viihdyt murhamysteerien äärellä, on Italialainen peli täydellinen seuralainen. Taitavasti punottu juoni pitää herkeämättä otteessaan, ja erinäisiä langanpäitä pääsee yhdistelemään urakalla. Enkä voi sanoa, että tapahtumapaikkakaan olisi päässyt harmittamaan, Italia toimii nimittäin aina. Vahva suositus siis, mainio jännitysromaani ilman tarpeettomia raakuuksia, näitä lisää 🤩
4,5 tähteä. Pidin hahmoista, pidin lähtöasetelmasta. Kirja loi paljon pohjaa seuraaville osille. Loppu tuli jotenkin äkillisesti vastaan. Loistava idea sijoittaa suomalainen Salla Italiaan. En tunne Italiaa niin kovin hyvin, siellä täällä tulevat pirskahdukset luovat sopivasti kaukokaipuuta.
Kategoriassaan kelpo teos, ihan kansainvälistä tasoa. Loppu ei yllättänyt, mutta ei ollut kliseisimmästäkään päästä. Paljon koukkuja niin että sarjan muutkin osat pitää nyt lukea. Koska henkilöiden taustat kiinnostavat (toisin kuin esim. Satu Rämön kirjoissa, joiden suosiota en käsitä).