Murharyhmä - tosiasiaa törkeästä väkivaltarikollisuudesta on valikoitu kokoelma rikostapauksia Helsingin Väkivaltarikostutkijat ry:n toimittamasta samannimisestä lehdestä - ensimmäistä kertaa suuren yleisön luettavaksi.
Teos päästää lukijan sisään väkivaltarikollisuutta päivittäin kohtaavien poliisien mieleen, taktiseen ja rikostekniseen tutkintaan, oikeuslääketieteeseen, rikoshistoriaan sekä aikansa rikosilmiöihin.
Ensimmäisen osan hyväksi havaittu linja (lyhyitä muutaman sivun rikosjuttuja laidasta laitaan) jatkuu. Ihan yhtä timanttiseen menoon ei nyt päästä, mutta kelpo kokonaisuuteen kuitenkin.
Mie olisin lisännyt tähän ykkösosan tavoin esipuheen, jossa avataan kirjan taustaa. Juttuihin olisi voinut päivittää myös oikeuskäsittelyjen lopulliset päätökset: nyt turhan moni vuosientakainen tapaus päättyy huomautukseen siitä, että käsittely on vielä jossain oikeusasteessa kesken.
Murharyhmä-kirjojen isoin anti on miulle se, että niiden kautta oppii ymmärtämään ihmiselämää ja ihmisen toimintaa. Eikä ilman liikutusta ja naurua selvitty nytkään.
Järkyttävää luettavaa siitä, miten jotkut ihmiset hetken mielijohteesta tai suunnitellusti toimivat. Osa tarinoista on suoraan kuin elokuvasta, jossa murharyhmän tutkijat selvittävät olemattoman pienistä lähtökohdista tarkasti syyllisen ja kaivavat tästä motiivin teolle. Ihan kuin Horatio ja CSI.
Kirjan tarinoita on varmasti siistitty yleisölle esiteltävään muotoon ja pahimmat jätetty tarkoituksella pois. Silti erilaiset tarinat ovat koomisesta kauhean välillä.
Itsenäinen jatko Murharyhmä 1. -kirjalle. Jos sattuu niin ikävästi, ettei lukija löydä käpäliinsä sarjan ensimmäistä osaa, ei haittaa. Koska antologia on koottu lehtiartikkeleista, kyseessä ei ole mikään jatkuvajuoninen trilogia.
Kakkososa on ykkösen kaltainen: tosielämän rikostapauksia. Enimmäkseen käsitellään henkirikoksia, mutta mukaan on mahtunut myös muutama muu konnankoukku.
Sujuvaa luettavaa, jonka jälkeen voikin jatkaa aiheen parissa vielä kolmososan verran.
Pääosin varsin kiinnostavia eripituisia tarinoita erilaisista Suomessa tapahtuneista henkirikoksista. Vaihtelevien kirjoittajien vuoksi osa teksteistä oli ulosanniltaan laadukkaampia kuin toiset, mutta kaikki tapaukset olivat silti aivan luettavalla tasolla. Täytyy lukea sarjat muutkin osat joku päivä.
Hetkittäin vähän tylsääkin kerrontaa suomalaisista rikoksista ja niiden tutkimisesta. Mutta joku siinä on, että poliisin työstä lukeminen kiehtoo aina!
Jotenkin tämä jatko-osa iski aiempaa osaa paremmin. En tiedä onko se kirjan vai oikean lukuhetken ansiota, mutta suosittelisin näitä kyllä kaikista aiheesta kiinnostuneille. Kertomuksia, joita ei ole aiemmin tarkoitettu tavallisen kansan silmille. Aiheet toki ovat varmastikin uutisoituja, mutta tulokulmat puhuttelevat enemmän ammattilaisia. Tässäkin kirjassa oli ekan osan tapaan sitä ongelmaa että joidenkin kirjoittajien tyylit eivät ole makuuni (tai sopivia näistä aiheista kirjoitettaessa), mutta se ei ole kokoelman vika :D