Luin tämän teoksen töissä tietokoneen näytöltä kenties tylsimmän tähänastisen viikon aikana. En muista milloin olisin viimeksi valinnut kirjan sattumalta kannen perusteella ilman suositusta tai aikaisempaa tietoa kirjailijasta, joten ehkä tämä avarsi mun maailmaa hiukan.
Teoksen päähenkilö on raivostuttava, maailman suurin uhriutuja, joka ei tunnusta itsessään mitään väärää. Joo, kiusaaminen on väärin, mutta en ihmettele lainkaan miksi tätä ihmistä syrjitään. Toinenkaan päähenkilö ei ole erityisen miellyttävä, mutta suhtautuu tapahtumiin sentään paremmalla asenteella.
Plussaa aivan loistavasta lopusta. Kaikki yksityiskohdat punotaan yhteen nätisti, muttei liian väkinäisesti. Sisältää pari isoa juonenkäännettä, joita on huomaamatta ennakoitu jo pitkään, joten tapahtumat tuntuvat loogisilta.
Katsaus kielitieteisiin on todella kiinnostava, muttei tunnu kovin autenttiselta – en tiedä, missä on vika, sillä kirjoittaja on kuitenkin jonkin sortin kielitieteilijä. Tekstissä on paljon nippelitietoa, jota ei vaivauduta avaamaan sen kummemmin, jottei lukija tyhmänä ei-akateemisena idioottina putoa kärryiltä. Lukeminen nosti pintaan paljon muistoja siitä, miksi vihaan akateemista maailmaa.
Kirjoitustyylistä en kummemmin välitä, ja suomeksi lukeminen tuntuu tökkivän nykyään (mikä on tietysti ainoastaan oma vika). Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvää viihdettä työpäiviin, olisin voinut lukea vapaa-ajallakin.