Työpaikkakiusaamisesta ja tutkijan intohimosta kertova esikoisromaani yhdistää kaksi mahdotonta maailmaa.
Lauraa kiinnostavat katoavat kielet, joten hän väittelee aiheesta tohtoriksi. Oma innostus ei kuitenkaan riitä vaan ura tyssää työpaikkakiusaamiseen.
Mikael kutsuu itseään rohtokauppiaaksi, jonka työ ei kestä päivänvaloa. Kun syrjäytetty Laura istuu ravintolavaunussa samaan pöytään, alkaa molempien elämässä jotakin kaunista. Mutta ihminen ei voi unohtaa sitä, että hänet on lakaistu maton alle. Jos ei uskalla itse toimia, auttaa karujen keinojen mies Mikael.
Katoavien kielten sanat, satuttavat sanat ja korjaavat sanat muokkaavat ihmistä – ja ne katoavat hänen mukanaan.
Jos jotain, niin ainakin kielitieteestä tämä kirja sai minut innostumaan! Tarinan lomassa – tai oikeastaan osana sitä – tuli esille hurjan mielenkiintoisia näkökulmia kielestä ja sen vaikutuksesta ihmiseen, kulttuuriin ja ylipäätään maailmaan.
Kirjan aloitus oli mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä. Ensimmäinen puolikas jatkuikin todella lupaavana – oikeastaan melkein ahmin sen, kun halusin vain niin paljon tietää Lauran tutkimuksesta! Mikaelin näkökulma ei oikeastaan kiinnostanut, ja onnekseni kirjan alkupuolella hänestä ei paljon kuultukaan. Ehkä siinä kuitenkin on myös yksi syy, miksi hän jäi hahmona niin etäiseksi ja jopa epäuskottavaksi.
Loppua kohden kirja jotenkin lässähti: kielentutkimus jäi taka-alalle, ja siihen kirjan lumokin oikeastaan loppui. Henkilöiden toiminta ja etenkin Mikaelin ajatukset alkoivat tuntua jotenkin epäuskottavalta, ja loppuratkaisukin lähinnä ärsytti.
Olipa erikoinen. Kirja purkaa yliopistotraumoja. Hyvää: kirjaa teki aina mieli kuunnella. Kielitiedejutut oli mielenkiintoisia ja niitä olisi saanut olla enemmänkin. Kirjailija oli selvästi omimmillaan näissä kohdissa. Lukisin mielelläni koko kirjan tästä aiheesta.
Outoa oli: kirjan naiskuva. En tiedä oliko tämä tarkoituksellista vai tahatonta. Päähenkilö Lauran suulla naisista ollaan usein tätä mieltä: hoitajat ovat laiskoja ja tyhmiä, vain hän pyyteettömästi vastaa kelloihin, sossuämmät hyödyttömiä, muut urapyrkyreitä, juoruilevia, keimailevia (yksikin keskeytti juttelunsa Lauran kanssa kun piti keimailla ohimenevälle miehelle. Tällä tietysti korostettiin toisen naisen tyhmyyttä), liehitteleviä. Samanlainen puhe toistui muillakin henkilöillä (lihoavat rupsahtavat häviäjät).
En oikein lämmennyt päähenkilölle. Hän oli hyvin ylemmyydentuntoinen jonka lopulta myös itse sanoo. Vain hän teki oikeaa tutkimusta. Jokainen ihminen johon hän törmäsi, puhui hänelle vittuilevaan sävyyn. En todellakaan väitä etteikö kouluissa ole kiusaamista, se sitä on myös yliopistossa. Kuitenkin vaikea uskoa että tet-virkailijoista lähtien jokainen vain kettuilee kun näkee humanistin. Pahiten hän loukkaantui kun opponentti kysyi seminaarissa että "mitä väliä?".
Kielitiedettä ja yliopistomaailmaa, tämä kiinnosti! Tarinaa kerrotaan Lauran ja Mikaelin näkökulmasta – Mikaelin osiot tosin muuttuivat mielenkiintoisiksi vasta ihan kirja loppupuolella. Nautin suuresti kieliä koskevasta nippelitiedosta ja päähenkilön palosta kielitiedettä kohtaan, kirjan (melko ilmeinen) rakkaustarina ei mielestäni tuonut tarinaan mitään lisää ja sen olisi voinut jättää pois.
Luin tämän teoksen töissä tietokoneen näytöltä kenties tylsimmän tähänastisen viikon aikana. En muista milloin olisin viimeksi valinnut kirjan sattumalta kannen perusteella ilman suositusta tai aikaisempaa tietoa kirjailijasta, joten ehkä tämä avarsi mun maailmaa hiukan.
Teoksen päähenkilö on raivostuttava, maailman suurin uhriutuja, joka ei tunnusta itsessään mitään väärää. Joo, kiusaaminen on väärin, mutta en ihmettele lainkaan miksi tätä ihmistä syrjitään. Toinenkaan päähenkilö ei ole erityisen miellyttävä, mutta suhtautuu tapahtumiin sentään paremmalla asenteella.
Plussaa aivan loistavasta lopusta. Kaikki yksityiskohdat punotaan yhteen nätisti, muttei liian väkinäisesti. Sisältää pari isoa juonenkäännettä, joita on huomaamatta ennakoitu jo pitkään, joten tapahtumat tuntuvat loogisilta.
Katsaus kielitieteisiin on todella kiinnostava, muttei tunnu kovin autenttiselta – en tiedä, missä on vika, sillä kirjoittaja on kuitenkin jonkin sortin kielitieteilijä. Tekstissä on paljon nippelitietoa, jota ei vaivauduta avaamaan sen kummemmin, jottei lukija tyhmänä ei-akateemisena idioottina putoa kärryiltä. Lukeminen nosti pintaan paljon muistoja siitä, miksi vihaan akateemista maailmaa.
Kirjoitustyylistä en kummemmin välitä, ja suomeksi lukeminen tuntuu tökkivän nykyään (mikä on tietysti ainoastaan oma vika). Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvää viihdettä työpäiviin, olisin voinut lukea vapaa-ajallakin.
Kirja tuntuu todella vaikealta arvioida tähdillä lainkaan. Toisaalta kaunis kieli, kerronta ja tapahtumat itsessään veivät mukanaan. Kaunokirjallisuuden ja hienoisen tietokirjallisuuden sekoitus oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kirja herätti kiinnostuksen kielentutkimukseen ja kieleen ylipäätään. Pitkään vain ihastelin tekstiä. Toisaalta loppua kohden tuntui, kuin olisi lukenut kahta aivan eri kirjaa. Loppuratkaisu oli vain älytön ja jokseenkin raivostuttava. Hämmentävä yhdistelmä. Toisaalta ehkä kirja on onnistunut, kun erilaisia tunteita heräsi viimeiseen lauseeseen asti?
Tää oli aivan todella nerokas ja en vaan saanut laskettua käsistäni loppua kohti edetessä. Pintapuolisesti aika yksinkertainen esimerkiksi kieleltään, mutta tässä onkin sellaista kerroksellisuutta, joka ei ehkä ensi ajattelulta aukene. Harva kirja pystyy sanomaan näin vähin sanoin niin paljon.
Kirja alkoi lupaavasti, ja itse akateemisista ympyröistä tulevana on aina jännä lukea yliopistomaailmasta. Laura yrittää tehdä luokkanousua ja seurata intohimoaan, kielentutkimusta. Kielitiede on etenkin kirjan alkuosassa suuressa roolissa, ja yliopisto näyttäytyy kammottavan sisäänpäin lämpiävänä paikkana. Vaan ei Laura tunnu ystäviä sieltä hakevankaan. Osan luvuista kertoo Mikael, jonka elämä on mennyt enemmän tai vähemmän sivuraiteilla lapsesta saakka. Kirjan loppupuoliskolla nämä kaksi ihmissielua kohtaavat. Kirjassa oli paljon sellaista mistä pidin: tutkimusta, tiedettä, akatemiaa, valtapelejä, luontoa, erakoitumista. Mutta viimeisten lukujen tapahtumat olivat minulle kuitenkin tosi epäuskottavia ja ne tavallaan söivät sen hyvän, josta alunperin kirjassa pidin.
The book started with such intresting facts, a whole new world of linguistics, i could’ve read an entire book about only that area of expertice. Tbh i am not entirely certain how important was the male storyline and was not a fan. The ending also quite wooshed over me. And i can’t get my mind off the uncle, what happened to him. Still, i had issues with this book but i surely enjoyed it nevertheless.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ei oikein napannut: kirjassa oli mielestäni alkuosaan sopimaton loppu. Lisäksi takakansi kertoi asian, mikä tapahtui vasta reilusti yli puolen välin. Tavallaan hyvinkin merkittävä asia, mutta takakansi johti harhaan. Kirjan alkuosa on pettyneen opiskelijan tilitystä, ei kovin mielenkiintoista sellaista.
Kielitiedettä koskevat osiot oikein mielenkiintoista luettavaa. Fiktiivinen kirjoitustyyli naiivi ja lapsenomainen, lukijaa vähättelevä, tuntui välillä melkein yläasteikäisen kirjoitustehtävältä. Jos kirjoittaja julkaisisi sen sijaan helppolukuisen maallikolle suunnatun kirjan kielitieteistä, ostaisin sen heti.
"Kielitieteen yliopistokoulutus on pyramidihuijaus"
Tässä oivalluksessa olisi ollut aineksia enempäänkin, mutta harmillisesti matka siihen söi suurimman osan kirjasta, eikä oivalluksen käsittely loppuratkaisun keinoin tyydyttänyt.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tarina taitavan kirjoittajan käsissä. Kahden erilaisen ihmisen kohtaaminen, rakkautta, väkivaltaa. Toinen henkilöistä on yliopistotutkija, toinen jotain muuta. Hyvä juoni.
Mielestäni huonoin kirja mitä olen lukenut. Kerronta ja päähenkilön ajatukset tuntuivat tekopyhältä, lapselliselta ja typerältä, ja se ei tainnut olla tarkoituksellista. Loppu ja sen mieshahmon tarinan sekoittaminen kirjaan tuntui todella irtonaiselta ja viimeistelemättömältä.