What do you think?
Rate this book
Inglise romanss
Inglise maamõisa sünge romantika.
Kadunud aadliku mõistatus.
Romantismiajastu luule.
Nora elab Tamperes ja armastab üle kõige Inglise romantismiajastu kirjandust. Kutse õe pulma Oxfordis tekitab temas trotsi, aga minemata jätta ka ei saa. Inglismaal satub ta oma tulevaste hõimlaste romantilise mõisa ja selle lopsakate aedade lummusesse. Lisaks on kuulus ülikoolilinn oma iidsete raamatukogudega täiesti vastupandamatu.
Kuid idüllilisse fassaadi tekivad mõrad. Uudishimulik Nora saab teada, et aadlipere vanim poeg on aastaid tagasi saladuslikel asjaoludel kadunuks jäänud. Ja tema isekavõitu südame panevad kiiremini põksuma nii Briti härrasmehed kui ka maha vaikitud saladused. Ei lähe kaua, kuni Nora avastab, et laitmatud inglise kombed kipuvad varjama tõde, mille tagajärjed võivad osutuda saatuslikuks.
Niina Mero võluv esikromaan on romantiline ja vaimukas kirjanduslik kokteil, milles võib aimata nii „Bridget Jonesi“, „Jane Eyre’i“ kui ka „Downton Abbey“ hõngu. Ja selle süžee on parimate Inglise mõrvalugude vääriline.
Niina Mero (snd 1982) elab Hämeenlinnas. Juba teismeeast saadik on ta olnud suur romantilise kirjanduse austaja. „Inglise romanss“ on tema esimene romaan ja see osutus Soomes väga populaarseks. Niina kirjutab praegu Tampere ülikoolis doktoritööd, mille teema on Soome romantiline ajaviitekirjandus.
Kadunud aadliku mõistatus.
Romantismiajastu luule.
Nora elab Tamperes ja armastab üle kõige Inglise romantismiajastu kirjandust. Kutse õe pulma Oxfordis tekitab temas trotsi, aga minemata jätta ka ei saa. Inglismaal satub ta oma tulevaste hõimlaste romantilise mõisa ja selle lopsakate aedade lummusesse. Lisaks on kuulus ülikoolilinn oma iidsete raamatukogudega täiesti vastupandamatu.
Kuid idüllilisse fassaadi tekivad mõrad. Uudishimulik Nora saab teada, et aadlipere vanim poeg on aastaid tagasi saladuslikel asjaoludel kadunuks jäänud. Ja tema isekavõitu südame panevad kiiremini põksuma nii Briti härrasmehed kui ka maha vaikitud saladused. Ei lähe kaua, kuni Nora avastab, et laitmatud inglise kombed kipuvad varjama tõde, mille tagajärjed võivad osutuda saatuslikuks.
Niina Mero võluv esikromaan on romantiline ja vaimukas kirjanduslik kokteil, milles võib aimata nii „Bridget Jonesi“, „Jane Eyre’i“ kui ka „Downton Abbey“ hõngu. Ja selle süžee on parimate Inglise mõrvalugude vääriline.
Niina Mero (snd 1982) elab Hämeenlinnas. Juba teismeeast saadik on ta olnud suur romantilise kirjanduse austaja. „Inglise romanss“ on tema esimene romaan ja see osutus Soomes väga populaarseks. Niina kirjutab praegu Tampere ülikoolis doktoritööd, mille teema on Soome romantiline ajaviitekirjandus.
400 pages, Paperback
First published February 1, 2019
21 people are currently reading
432 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 144 reviews
February 16, 2019
Tää yllätti ihan täysin. Ajattelin lukevani lukujumin poistoon aivotonta hömppää, jolle saan myöhemmin pyöritellä silmiäni, mutta kirja ja tarina veikin täysin mukanaan. Olihan tämä viihteellinen ja omassa genressään hieman geneerinen, mutta loppua kohden se (hieman töksähtävästi tulleesta käänteestä huolimatta) otti rohkeasti oman suuntansa alleen ja vei tarinan ihan omalle levelilleen. Tämä alkaa olla jo aika lähellä sitä kestävämpää chick lit'i', jonka perään olen joskus huudellut.
Kolme tähteä kirjallisesti, neljä omassa genressään.
Kolme tähteä kirjallisesti, neljä omassa genressään.
March 11, 2019
Noin äkkiseltään kun vilkaisin, niin eipä näkynyt ainakaan minulle Goodreadsissa muita miehiä arvioimassa tätä kirjaa... Miksei?
Tämä oli nimittäin aivan mainio viihdekirja. Päähenkilö on hauska, mielenkiintoinen ja sopivan rouhea. Mysteerijuonessakin oli ihan sopivasti tolkkua ja englantilaiset puitteet olivat luonnollisesti upeat.
Kirjassa on paljon fanituspiirteitä; jos ne rastittavat omia fanitusruutuja riittävissä määrin, Englantilaisen romanssin parissa viihtyy varmasti.
Tämä oli nimittäin aivan mainio viihdekirja. Päähenkilö on hauska, mielenkiintoinen ja sopivan rouhea. Mysteerijuonessakin oli ihan sopivasti tolkkua ja englantilaiset puitteet olivat luonnollisesti upeat.
Kirjassa on paljon fanituspiirteitä; jos ne rastittavat omia fanitusruutuja riittävissä määrin, Englantilaisen romanssin parissa viihtyy varmasti.
March 2, 2019
Ellei Englantilainen romanssi olisi tipsahtanut kotiini postiluukusta ennakkokappaleena, en olisi varmastikaan ikinä tullut sitä lukeneeksi. Kevyet romanttiset romaanit pääsevät aika harvoin luettavakseni. Mutta tätä oli kehuttu hieman erilaiseksi, joten päätin kokeilla. Olen kuitenkin lukenut Jojo Moyesiakin joskus...
Kirja oli yllättävän viihdyttävä tavalla, jota jaksoi lukea. Ei liikaa pelkkää romanttista haihattelua, vaan myös vähän sellaista rosoisuutta mukana ja päähenkilön intohimoinen suhde kirjallisuuteen on iso osa tarinaa. Pidin siiitä.
Muutama juttu kirjassa häiritsi. Esimeskiksi se, että päähenkilö tuntui välillävähän väkisin väännetylle. Lisäksi - onkohan olemassa romanttista teosta, jossa päähenkilö ei olisi vuosisadan kömpelöin hahmo? Kaikki viittaukset kirjallisuuteen ja lainaukset tuntuivat välillä myös liian päälleliimatuilta. Niitä oli niin paljon. Kirja olisi voinut muutenkin olla ihan muutaman kymmenen sivua lyhyempi.
Harmistuin myös siitä, miten teoksessa homoutta käytetään kirjan "yllättävän käänteenä". Olen joskus kirjoittanut aiheesta blogiinkin, ja se on ehkä tylsin ratkaisu nykypäivänä. Se kertoo aika paljon siitä, miten tiukan heteronormatiiviset lasit joidenkin silmillä on. Kirjassa on siis arvoitus, jonka ratkaisussa osa liittyy henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen. PLAH. Kuten dekkareitakin lukiessa aina, nyt tämä vaihtoehto kävi aika nopeasti mielessäni. Ehkä kun ei ole ne hetero-oletukset niin tiukassa... Olin oikeasti pettynyt tähän.
Kokonaisuutena kirja kuitenkin on ihan ok. Luin sen pääosin mielelläni ja kiinnostuneena. Mitään ihan hirveän uutta ja ihmeellistä en tästä irti saanut, mutta en sellaista viihdekirjallisuudelta juuri odotakaan, eli siitä en valita. Muutaman hieman tylsän notkahduksen kun tästä olisi siivonnut pois, niin kirja olisi ollut vallan mainio, nyt se kuitenkin jätti hippasen toivomisen varaa.
Kevyttä romanttista luettavaa etsivälle kuitenkin oikein passeli.
Kirja oli yllättävän viihdyttävä tavalla, jota jaksoi lukea. Ei liikaa pelkkää romanttista haihattelua, vaan myös vähän sellaista rosoisuutta mukana ja päähenkilön intohimoinen suhde kirjallisuuteen on iso osa tarinaa. Pidin siiitä.
Muutama juttu kirjassa häiritsi. Esimeskiksi se, että päähenkilö tuntui välillävähän väkisin väännetylle. Lisäksi - onkohan olemassa romanttista teosta, jossa päähenkilö ei olisi vuosisadan kömpelöin hahmo? Kaikki viittaukset kirjallisuuteen ja lainaukset tuntuivat välillä myös liian päälleliimatuilta. Niitä oli niin paljon. Kirja olisi voinut muutenkin olla ihan muutaman kymmenen sivua lyhyempi.
Harmistuin myös siitä, miten teoksessa homoutta käytetään kirjan "yllättävän käänteenä". Olen joskus kirjoittanut aiheesta blogiinkin, ja se on ehkä tylsin ratkaisu nykypäivänä. Se kertoo aika paljon siitä, miten tiukan heteronormatiiviset lasit joidenkin silmillä on. Kirjassa on siis arvoitus, jonka ratkaisussa osa liittyy henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen. PLAH. Kuten dekkareitakin lukiessa aina, nyt tämä vaihtoehto kävi aika nopeasti mielessäni. Ehkä kun ei ole ne hetero-oletukset niin tiukassa... Olin oikeasti pettynyt tähän.
Kokonaisuutena kirja kuitenkin on ihan ok. Luin sen pääosin mielelläni ja kiinnostuneena. Mitään ihan hirveän uutta ja ihmeellistä en tästä irti saanut, mutta en sellaista viihdekirjallisuudelta juuri odotakaan, eli siitä en valita. Muutaman hieman tylsän notkahduksen kun tästä olisi siivonnut pois, niin kirja olisi ollut vallan mainio, nyt se kuitenkin jätti hippasen toivomisen varaa.
Kevyttä romanttista luettavaa etsivälle kuitenkin oikein passeli.
This entire review has been hidden because of spoilers.
November 14, 2019
Rakastin tätä, tämän kirjan tunnelma sykähti suoraan suoneen. Englantilainen romanssi oli upea sekoitus vanhaa englantilaista tunnelmaa ja humoristista nykyaikaista chic litiä. Yhtenä hetkenä luki goottilaista kartanoromantiikkaa ja toisena hetkenä sai nauraa perisuomalaiselle kyynisyydelle. Tämä imaisi mukaansa eikä kirjan parista olisi malttanut palata takaisin.
February 19, 2019
Viihdyttävä, ihanan mystinen ja lievässä ennalta-arvattavuudessaankin jotenkin raikas! Olipa mainiota uppoutua päähenkilön vanavedessä rakastamaan englantilaisia maisemia ja kirjallisuutta.
August 31, 2020
Englantilainen romanssi oli täydellinen viihdekirja! Romantikkaa, vähän jännitystä, mielenkiintoisia hahmoja ja huumoria. Tykkäsin kaikista hahmoista, juoni eteni tosi vaivattomasti ja tapahtumia oli juuri sopivasti. Epäröin aluksi, että jaksanko innostua kun en tunne englantilaista kirjallisuutta ja sitä kirjassa käsiteltiin jonkun verran, mutta aihe ei kuitenkaan ollut liian isossa roolissa. Tämä sopisi varmasti jollekin sellaiselle, joka ei yleensä tykkää romanttisista hömppäkirjoista.
Kuuntelin äänikirjana ja Pirjo Heikkilä sopi lukijaksi tosi hyvin.
Kuuntelin äänikirjana ja Pirjo Heikkilä sopi lukijaksi tosi hyvin.
July 16, 2019
Siis miten mulla meni 5kk tämän lukemiseen :DD!? Hupss. Eikä tämä edes ollut huono. Jossain kirjan puolivälin paikkeilla unohdin tämän lojumaan johonkin, en kuitenkaan onneksi missään vaiheessa unohtanut, että mitäs tässä tapahtuikaan. Uskoisin, että luen seuraavankin Meron kirjoittaman kirjan! Kirja jaksoi koukuttaa suhteellisen hyvin sekä oli sopivan kevyttä luettavaa.
August 21, 2019
Minusta tuntuu, että ne lukijat, jotka oikeasti ymmärtävät kaikki tämän romaanin viittauksen romantiikan ajan teoksiin ja kirjailijoihin, ovat lukeneet sen verran paljon kirjallisuutta, ettei tämän romaanin kevyt juoni välttämättä tee enää vaikutusta.
January 10, 2021
Kuuntelin tämän äänikirjana, soveltui siihen hyvin. Juuri sopivan jännittävä ja romanttinen, bonuksena kirjallisuushistorian yksityiskohtia ja haikeaa miljöökuvausta Oxfordista.
October 15, 2020
No jaa, no joo. Olipa vaikea saada tästä kiinni, koska selvästi hieman irvaillaan chick-lit-kirjallisuuden ja sen kliseiden suuntaan, mutta se ei tapahdu tarpeeksi selvästi, niin jäin silti epävarmaksi siitä, milloin kirja on tosissaan ja milloin vetää vitsiksi. Molemmat vaihtoehdot olivat tässä tapauksessa huonoja, sillä jos oltiin tosissaan, oltiin sitä välillä vähän nolostuttavasti ja huonosti, jos taas vitsailtiin, se ei tapahtunut tarpeeksi selkeästi.
Eikä itse asiassa edes hauskasti. En nimittäin itse pitänyt tätä yhtään hauskana. Ja koska huumoria ei löytynyt, koko kirja tuntui t o d e l l a raskassoutuiselta, turhan pitkältä ja ajoin pitkästyttävältä loputtomine vähän päälleliimatun tuntuisina hyvin loputtomine viittauksineen ja angstaavine pähenkilöineen. (Miksi ”erikoisen” naispäähahmon muuten aina pitää olla tällainen töykeähkö erakkoluonne? Toki kirjan genren huomioonottaen tämäkin saattoi olla irvailua tyypillisiä kliseitä kohtaan, mutta en tiedä, itseäni vähän turhauttaa vitsinäkään luoda tällaisia hahmoja. Tilaa ja sanoja voi käyttää niin paljon paremminkin.)
Tulipa nyt kuitenkin kahlattua läpi. En lukisi uudelleen.
Eikä itse asiassa edes hauskasti. En nimittäin itse pitänyt tätä yhtään hauskana. Ja koska huumoria ei löytynyt, koko kirja tuntui t o d e l l a raskassoutuiselta, turhan pitkältä ja ajoin pitkästyttävältä loputtomine vähän päälleliimatun tuntuisina hyvin loputtomine viittauksineen ja angstaavine pähenkilöineen. (Miksi ”erikoisen” naispäähahmon muuten aina pitää olla tällainen töykeähkö erakkoluonne? Toki kirjan genren huomioonottaen tämäkin saattoi olla irvailua tyypillisiä kliseitä kohtaan, mutta en tiedä, itseäni vähän turhauttaa vitsinäkään luoda tällaisia hahmoja. Tilaa ja sanoja voi käyttää niin paljon paremminkin.)
Tulipa nyt kuitenkin kahlattua läpi. En lukisi uudelleen.
August 27, 2019
Olisin aivan epäilemättä ollut tulessa tästä kirjasta 16-vuotiaana. Ikävä kyllä en ole enää lähelläkään sitä. Jos kuvittelee mielessään kaikki mahdolliset teinigoottikliseet, joista voisi päähenkilön rakentaa agstaamaan omaa erityisyyttään, nuuskimaan kirjoja ja kavahtelemaan halauksia, niin täs on sulle sellanen. Kirjan kielikuvat myös onnahtelevat pahasti ja ovat välillä niin amatöörimäisiä, että on vaikeaa muistaa lukevansa kaunokirjallista teosta, eikä novellia tyttöjen lehdessä; sisko "mussuttaa puhelimeen", pitsikoristeiset pääkallotatuoinnit ovat rajuja ja Black Flag -bändipaita niin olennainen juttu, että se kannattaa mainita useamman kerran. AFI-pätemisen kohdalla syntyi päätös, että tätä tuotosta en yritä rämpiä loppuun.
Yksi tähti kirjan olemassaolosta.
Muokkaus. Rämmin kuitenkin, epäuskoisena.
Yksi tähti kirjan olemassaolosta.
Muokkaus. Rämmin kuitenkin, epäuskoisena.
January 30, 2020
Niina Meron esikoiskirja Englantilainen romanssi oli kutkuttanut lukuhalujani jo pidemmän aikaa, joten olipa kiva, kun vihdoin sain sen luettua. Romanttista chick litiä, mutta kirjassa oli tosi kiva meininki. Tapahtumat sijoittuivat Englantiin. Vastahakoinen Nora sai kutsun siskonsa häihin, sillä Heli-sisko oli asunut jo useamman vuoden aatelismiehensä kanssa vanhassa kartanossa, ja nyt oli tullut aika sanoa tahdon. Heli lähetti jopa lentolipun Noralle, jotta sai siskonsa luokseen kaasoksi.
Nora oli vastahakoinen yleensä kaikkeen, he olivat todella vastakkaiset luonteet Helin kanssa. Heli oli pieni ja vaalea ja hyvätapainen, Nora tumma, tatuoitu ja suorapuheinen. Noran saama vastaanotto kartanossa ei ollut herttaisimmasta päästä. Hän oli todella utelias luonnoltaan, ja hankkiutui yleensä hankaluuksiin suorapuheisuutensa vuoksi.
Niinhän siinä pääsi käymään, että Englanti näytti lumovoimansa Noralle. Tämä suorapuheinen daami huomasi sydämensä läpättävän uhkaavasti erään upean miehen lähellä. Noralle olisi löytynyt kiinnostavia seuralaisia useampiakin. Tämä hauska kirja oli täynnä huvittavia tapahtumia, ja osin vakavampiakin tapahtumia, mutta viihdyin tosi paljon Noran ja Edgarin seurassa.
Nora oli vastahakoinen yleensä kaikkeen, he olivat todella vastakkaiset luonteet Helin kanssa. Heli oli pieni ja vaalea ja hyvätapainen, Nora tumma, tatuoitu ja suorapuheinen. Noran saama vastaanotto kartanossa ei ollut herttaisimmasta päästä. Hän oli todella utelias luonnoltaan, ja hankkiutui yleensä hankaluuksiin suorapuheisuutensa vuoksi.
Niinhän siinä pääsi käymään, että Englanti näytti lumovoimansa Noralle. Tämä suorapuheinen daami huomasi sydämensä läpättävän uhkaavasti erään upean miehen lähellä. Noralle olisi löytynyt kiinnostavia seuralaisia useampiakin. Tämä hauska kirja oli täynnä huvittavia tapahtumia, ja osin vakavampiakin tapahtumia, mutta viihdyin tosi paljon Noran ja Edgarin seurassa.
November 5, 2020
Pidin valtavan paljon tästä kirjasta! Alkuun mietin että tämä olisi jokin normaali rakkaustarina mutta ei se sitä ollutkaan. Minusta oli kiva kun sai vähän miettiä kirjan tapahtumia. Ja silti siellä oli myös sitä romantiikkaakin. Lopun tapahtumat olivat toisaalta ok mutta toisaalta jäi paljon epäselvääkin. Tai olisin ehkä toivonut muuta siinä toisessa jutussa, romanssissa loppu oli aivan oikea. Mielenkiintoisia olivat myös pohdinnat liittyen runoilijoihin/kirjailijoihin mutta mielestäni lainatut kohdat olisi voinut suomentaa, nyt kesken suomenkielistä tekstiä olevat englannin kieliset lainaukset eivät oikein auenneet. Kirjoitustyyli oli mukaansa tempaava ja rento mutta kuitenkin jäsenneltyä ja eteenpäin kulkevaa.
January 30, 2020
Paljon luin kommentteja "ennalta-arvattavuudesta", mutta en kyllä ole samaa mieltä, kun loppuratkaisun tietää... Viihdyttävä ja hauska kirja, joka oikeasti kiinnosti. Itse en ole suuri fani suomalaiselle kirjallisuudelle, mutta tässä unohti kokoajan ettei se ole käännöskirja 😁 Ozzy-kissaa olisi pitänyt olla enemmän!!!!
January 21, 2020
Romantiikantutkija Niina Meron esikoiskirja Englantilainen romanssi on herkullinen viihdekirja etenkin Britannian, romantikkorunoilijoiden ja gotiikan ystäville. Kirjallisuus- ja taideviittaukset saattavat hengästyttää kepeän harlekiinin kaipaajaa, mutta näin entiselle kirjallisuudenopiskelijalle anekdootit ja runolliset hehkuttelut Keatsistä ja Shellystä maistuivat oikein hyvin. Päähenkilö on runollisista innostuksistaan huolimatta virkistävän räväkkä rokkimimmi, pätevä ja mukaansa imevä juoni heijastelee Ann Radcliffen klassista goottilaista kirjallisuutta ja tietysti mukana on myös kuolettavan kuumia englantilaisia komistuksia.
Tatuoinneista ja romantiikan ajan runoilijoista kiinnostunut Nora saa kutsun siskonsa häihin Oxfordin kupeeseen. Sisarpuoli Heli on menossa naimisiin aidon englantilaisen lordin kanssa ja Noran pitäisi saapua hänen luokseen sukukartanoon juhlia järjestelemään. Paikan päällä Nora alkaa tonkia epäviisaasti vanhan ajan lumovoimaa hehkuvan kartanon salaisuuksia ja aatelisperheen menneisyyden kipukohtia. Kintereillä alkaa myös pyöriä kolme erilaista englantilaista unelmamiestä: puutarhurinhommia tekevä kreivinkönsikäs Matthew, goottilainen kirjallisuudentutkija Dorian Jay (Wilden ystäville jotenkin tutunoloinen nimi) sekä perinteinen poliisisarjat mieleen tuova kyläpoliisi.
Englannin luonnon heruttelevan hehkeä kuvaus, runoilija-anekdootit, viehättävät mieshahmot ja vetävä juoni tekivät Englantilaisesta romanssista harvinaisen mukavan lukukokemuksen. Muutamia esikoisen kupruja kirjassa oli: dialogi oli välillä vähän tönkköä (eikä vain päähenkilön töksäyttelevän puhetyylin vuoksi) ja välillä kerronta laahasi tai pikajuoksi. Päähenkilö oli mukavan kulmikas, mutta ärsytti minua suuresti ylimielisellä fantasianörttien ja larppaajien dissauksellaan. Siitä huolimatta Englantilainen romanssi on kauniin kuvaileva, intertekstuaalisesti iloitteleva ja hauska lukunautinto. Varmasti tartun myöskin Meron tuleviin kirjoihin.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Tatuoinneista ja romantiikan ajan runoilijoista kiinnostunut Nora saa kutsun siskonsa häihin Oxfordin kupeeseen. Sisarpuoli Heli on menossa naimisiin aidon englantilaisen lordin kanssa ja Noran pitäisi saapua hänen luokseen sukukartanoon juhlia järjestelemään. Paikan päällä Nora alkaa tonkia epäviisaasti vanhan ajan lumovoimaa hehkuvan kartanon salaisuuksia ja aatelisperheen menneisyyden kipukohtia. Kintereillä alkaa myös pyöriä kolme erilaista englantilaista unelmamiestä: puutarhurinhommia tekevä kreivinkönsikäs Matthew, goottilainen kirjallisuudentutkija Dorian Jay (Wilden ystäville jotenkin tutunoloinen nimi) sekä perinteinen poliisisarjat mieleen tuova kyläpoliisi.
Englannin luonnon heruttelevan hehkeä kuvaus, runoilija-anekdootit, viehättävät mieshahmot ja vetävä juoni tekivät Englantilaisesta romanssista harvinaisen mukavan lukukokemuksen. Muutamia esikoisen kupruja kirjassa oli: dialogi oli välillä vähän tönkköä (eikä vain päähenkilön töksäyttelevän puhetyylin vuoksi) ja välillä kerronta laahasi tai pikajuoksi. Päähenkilö oli mukavan kulmikas, mutta ärsytti minua suuresti ylimielisellä fantasianörttien ja larppaajien dissauksellaan. Siitä huolimatta Englantilainen romanssi on kauniin kuvaileva, intertekstuaalisesti iloitteleva ja hauska lukunautinto. Varmasti tartun myöskin Meron tuleviin kirjoihin.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
March 18, 2019
Esikoiskirja ja romanssi. Tykkäsin paljon, kun päähenkilö ei ollut ihan tavallinen tusinanainen. Hän oli pikemminkin hieman erikoinen erakkoluonne, tatuoitu ja goottimusaa kuunteleva. Hän opiskeli ja tutki englantilaista romantiikkaa kirjallisuudessa ja pettyi suuresti kun hänen pikkusiskopuolensa kutsui hänet häihinsä Englantiin. Sinne oli kuitenkin mentävä, vaikka pitkin joustavin hampain. Miten unelmien Englanti toimi todellisuudessa. Asiaa tietty auttoi se, että pikkusiskon mies oli aatelinen ja asuinpaikka oli oikea kunnon vanha kartano! Sinne asettuminen ei ollut helppoa ja aatelisten tapaaminen meni heti mönkään kun Nora kaivoi vahingossa esiin perheen salatun tragedian. Nora kuitenkin jäi kartanoon ja törmäsi salattujen asioiden lisäksi muutamaan mielenkiintoiseen miestyyppiin ja pääsi vierailemaan unelmoimassaan Oxfordissa. Kirja sisälsi hyviä käänteitä ja ylläreitä, hahmot oli hyviä ja muutenkin nautin tästä. Kunnollinen romanssi hyvin kirjoitettuna ja loppuratkaisukin oli tosi kiva!
June 21, 2019
Odotin kirjalta enemmän. Odotukseni olivat jossakin lämminhenkisessä hömpässä ja odotin paljon myös ihanalta Englannilta, joka toimii monen lempikirjani näyttämönä. Tämä oli kuitenkin pieni pettymys.
Päähenkilö oli ärsyttävä ja liian täynnä kliseitä. Oikein suututti, miten tahdittomasti tämä oli tunkemassa nokkaansa muiden asioihin ja myös miten leväperäisesti hän suhtautui siskonsa häihin. Tatuoinnit olivat outo sivujuonne, jonka tarkoitus jäi jollakin tavalla turhaksi. Toisaalta on virkistävää lukea kirjaa, jossa en pidä päähenkilöstä. Kirja saattaa silti olla nautittava lukukokemus.
Tämä ei kuitenkaan sitä ollut. Liikaa rönsyileviä kielikuvia, jotka pienessä määrin ovat oikein nautinnollisia, mutta liiallisesti käytettyinä ne tekevät tekstistä raskasta luettavaa. Juoni mysteereineen ei myöskään missään kohtaa temmannut mukaansa.
En kadu kirjan lukemista ja se sopi kesäpäivän ajanvietoksi, vaikka silti kirjan sulkemisen jälkeen päällimmäinen tunne oli pienoinen pettymys. Ehkä vain odotin kirjalta liikaa.
Päähenkilö oli ärsyttävä ja liian täynnä kliseitä. Oikein suututti, miten tahdittomasti tämä oli tunkemassa nokkaansa muiden asioihin ja myös miten leväperäisesti hän suhtautui siskonsa häihin. Tatuoinnit olivat outo sivujuonne, jonka tarkoitus jäi jollakin tavalla turhaksi. Toisaalta on virkistävää lukea kirjaa, jossa en pidä päähenkilöstä. Kirja saattaa silti olla nautittava lukukokemus.
Tämä ei kuitenkaan sitä ollut. Liikaa rönsyileviä kielikuvia, jotka pienessä määrin ovat oikein nautinnollisia, mutta liiallisesti käytettyinä ne tekevät tekstistä raskasta luettavaa. Juoni mysteereineen ei myöskään missään kohtaa temmannut mukaansa.
En kadu kirjan lukemista ja se sopi kesäpäivän ajanvietoksi, vaikka silti kirjan sulkemisen jälkeen päällimmäinen tunne oli pienoinen pettymys. Ehkä vain odotin kirjalta liikaa.
January 4, 2021
Käteen jäi pettymys. Alku tempasi mukaansa: mitäpä muuta voisi odottaa, kun käsillä on häät englantilaisessa kartanossa ja päähenkilö rakastaa kirjallisuutta yli kaiken. Mikään ei selvästi ole muuttunut Britanniassa sitten 1800-luvun ja komeita miehiäkin tuntuu ilmaantuvan joka nurkan takaa. Pidin siitä, että kirjan nimestä huolimatta kyseessä ei vaikuttanut olevan vain höttöromanssin kuvaus, vaan sulhasen kadonneen veljen mysteeri nousi hyvinkin keskeiseen asemaan tuoden mukaan varsin synkkiä elementtejä. Tarina käytti monia kliseitä, mutta tulkitsin, että kyseessä oli metatason leikittelyä chick litin ja romanttisen ajan kirjallisuuden elementeillä.
Juonielementit eivät kuitenkaan lopulta olleet kovin tasapainoisia, vaan asiat saattoivat vaikuttaa ensin merkittäviltä ja sitten unohtua. Lisäksi Noran luonteesta ei oikein saanut kiinni. Hänestä sanottiin yhtä, mutta käytös tuntui kertovan toista. ”Näytä, älä kerro” -periaate ei muutenkaan tuntunut toimivan hahmoissa. Kaikkien introverttien puolesta olin varsin kypsä, kun väännettiin rautalangasta, että omaa tilaa kaipaavat ihmiset ovat yksinäisiä, sulkeutuneita ja sosiaalisesti kömpelöitä ja tarvitsevat itsekkäitä päsmäreitä tullakseen ulos kuorestaan.
Juonielementit eivät kuitenkaan lopulta olleet kovin tasapainoisia, vaan asiat saattoivat vaikuttaa ensin merkittäviltä ja sitten unohtua. Lisäksi Noran luonteesta ei oikein saanut kiinni. Hänestä sanottiin yhtä, mutta käytös tuntui kertovan toista. ”Näytä, älä kerro” -periaate ei muutenkaan tuntunut toimivan hahmoissa. Kaikkien introverttien puolesta olin varsin kypsä, kun väännettiin rautalangasta, että omaa tilaa kaipaavat ihmiset ovat yksinäisiä, sulkeutuneita ja sosiaalisesti kömpelöitä ja tarvitsevat itsekkäitä päsmäreitä tullakseen ulos kuorestaan.
October 2, 2021
Erinomaista kesäviihdettä! Kaverini suositteli minulle erästä toista Niina Meron romaania, mutta tartuin tähän ensin. Kannatti.
Jos pitää englantilaisista kartanoista, komisario Morsen maisemista, edgarallanpoemaisesta synkkyydestä, romantiikan aikakauden kirjallisuudesta ja kirjallisuudentutkimuksesta, tämän sopivampaa viihteellistä yhdistelmää ei löytyne. Juonenkäänteet saattavat iskeä siinäkin tapauksessa, etteivät kaikki edellä luetellut aiheet innosta.
Romaanikirjailijat osaavat punoa hyvinkin epäuskottavista aineksista käsittämättömän uskottavia kokonaisuuksia. Tässä tarinassa uskottavuutta heikentää lähinnä se, että vaikka päähenkilö on kovin kiinnostunut televisiosarjojen kautta tutuksi tulleesta englantilaisesta yläluokan kulttuurista, hän ei muka ole ottanut oppia erilaisten historiallisten aikakausien käytösmalleista eikä osaa mukautua ympäristöönsä. Päähenkilön alleviivattu moukkamaisuus kartanon vieraana tuntuu epäuskottavalta.
Henkilökohtainen ongelma: tuntuu vaikealta lukea kirjaa, jossa jollakulla keskeisellä henkilöllä on sama etunimi kuin itsellä.
Jos pitää englantilaisista kartanoista, komisario Morsen maisemista, edgarallanpoemaisesta synkkyydestä, romantiikan aikakauden kirjallisuudesta ja kirjallisuudentutkimuksesta, tämän sopivampaa viihteellistä yhdistelmää ei löytyne. Juonenkäänteet saattavat iskeä siinäkin tapauksessa, etteivät kaikki edellä luetellut aiheet innosta.
Romaanikirjailijat osaavat punoa hyvinkin epäuskottavista aineksista käsittämättömän uskottavia kokonaisuuksia. Tässä tarinassa uskottavuutta heikentää lähinnä se, että vaikka päähenkilö on kovin kiinnostunut televisiosarjojen kautta tutuksi tulleesta englantilaisesta yläluokan kulttuurista, hän ei muka ole ottanut oppia erilaisten historiallisten aikakausien käytösmalleista eikä osaa mukautua ympäristöönsä. Päähenkilön alleviivattu moukkamaisuus kartanon vieraana tuntuu epäuskottavalta.
Henkilökohtainen ongelma: tuntuu vaikealta lukea kirjaa, jossa jollakulla keskeisellä henkilöllä on sama etunimi kuin itsellä.
July 10, 2019
Kirjallisuudentutkija Nora haksahtaa siskonsa puijaamana matkustamaan tämän häihin Englantiin. Noran Luvattu maa ei näytä parhaita puoliaan siskon häähörsöilyhumussa ja vuosien syyllisyystaakan alla, mutta vähitellen kirjastojen ovet alkavat aueta ja fiilis nousta.
Jos pidät tatskoista, taivut notkeasti englantilaisen järvikoulun kirjailijoiden syleilyyn, hengähdät onnesta nähdessäsi goottilaista arkkitehtuuria tai juuri sopivan pääkallon, sekoitat kuoleman ja elämän ja siteeraat molempia Maryjä sujuvasti, tämä kirja voisi olla juuri sinulle.
Jos lisäksi kiinnostut arvoituksista, et kavahda sotkuisiakaan sukuarvoituksia ja olet valmis ottamaan asioista selvää lähes henkesi kaupalla, tartu tähän. Ei haittaa, jos lordit ja professorit saavat alavatsasti kipristämään - etenkin ne nuoret ja komeat.
Nauroin, jännitin ja nautiskelin.
Jos pidät tatskoista, taivut notkeasti englantilaisen järvikoulun kirjailijoiden syleilyyn, hengähdät onnesta nähdessäsi goottilaista arkkitehtuuria tai juuri sopivan pääkallon, sekoitat kuoleman ja elämän ja siteeraat molempia Maryjä sujuvasti, tämä kirja voisi olla juuri sinulle.
Jos lisäksi kiinnostut arvoituksista, et kavahda sotkuisiakaan sukuarvoituksia ja olet valmis ottamaan asioista selvää lähes henkesi kaupalla, tartu tähän. Ei haittaa, jos lordit ja professorit saavat alavatsasti kipristämään - etenkin ne nuoret ja komeat.
Nauroin, jännitin ja nautiskelin.
March 16, 2019
Kirja vei minut aivan kokonaan mukanaan! Olin positiivisesti yllättynyt tästä Niina Meron esikoiskirjasta. Toivottavasti hän jatkaa myös romaanien kirjoittamista tulevaisuudessa.
Tässä kirjassa on tarjolla vähän kaikkea; vahva itsenäinen nainen, romantiikkaa, irtiotto normaalista arjesta, sukusalaisuus, vandalismia, taidetta, kirjallisuutta, aatelisia - mitä enää tarvitset kirjalta? Välillä kirjassa tuntui jopa olevan liikaa mausteita; yksittäinen kohtaus saattoi vaihtaa suuntaansa silmänräpäyksessä. Minulla oli tämän kanssa hieman haasteita.
Spoilers ahead!
Samoin minulla oli haasteita pysyä päähenkilö Noran mielenliikkeissä mukana. Välillä hän oli selvästi kiinnostunut kirjakaupassa tapaamastaan Dorianista, välillä hän haaveili puutarhurista. Ehkä omista sinkkuvuosista on jo liian pitkä aika, mutta tosiaanko jokainen tapaamasi ihminen tulee arvoida mahdollisena petikumppanina? Vai irvailtiinko tässä juuri tietyntyyppiselle romanttiselle kirjallisuudelle? Ehkä viimeinen pohdintani on lähempänä todellisuutta.
Mikäli näin, Noran muuten vahva, kylmä ulkokuori (jolla hän haluaa peittää ujoutensa ja epäonnistumisen pelkonsa) ei jotenkin käy käsi kädessä jokaiseen vastaantulijaan ihastumisen kanssa. Koin myös hirveää ristiriitaa romantisissa kohtauksissa, sillä ne eivät istuneet Noran hahmoon mielestäni yhtään. Oikeastaan vain loppu tuntui jotenkin hahmolle ominaisimmalta ratkaisulta.
Mitä tulee kirjassa olleeseen sukusalaisuuteen; olin välillä todella hukassa asian kanssa. Toisaalta sain huvittua suuresti, kuinka Nora pohti vaikka minkälaisia villejä teorioita asian puitteissa. Kirjailija kuvaa myös hienosti romantiikkaan taipuvan mielen haihatelmia ja fantasioita, todellisuuden värittämistä ja utopian valtaamaa nykyhetkeä.
Tässä kirjassa on tarjolla vähän kaikkea; vahva itsenäinen nainen, romantiikkaa, irtiotto normaalista arjesta, sukusalaisuus, vandalismia, taidetta, kirjallisuutta, aatelisia - mitä enää tarvitset kirjalta? Välillä kirjassa tuntui jopa olevan liikaa mausteita; yksittäinen kohtaus saattoi vaihtaa suuntaansa silmänräpäyksessä. Minulla oli tämän kanssa hieman haasteita.
Spoilers ahead!
Samoin minulla oli haasteita pysyä päähenkilö Noran mielenliikkeissä mukana. Välillä hän oli selvästi kiinnostunut kirjakaupassa tapaamastaan Dorianista, välillä hän haaveili puutarhurista. Ehkä omista sinkkuvuosista on jo liian pitkä aika, mutta tosiaanko jokainen tapaamasi ihminen tulee arvoida mahdollisena petikumppanina? Vai irvailtiinko tässä juuri tietyntyyppiselle romanttiselle kirjallisuudelle? Ehkä viimeinen pohdintani on lähempänä todellisuutta.
Mikäli näin, Noran muuten vahva, kylmä ulkokuori (jolla hän haluaa peittää ujoutensa ja epäonnistumisen pelkonsa) ei jotenkin käy käsi kädessä jokaiseen vastaantulijaan ihastumisen kanssa. Koin myös hirveää ristiriitaa romantisissa kohtauksissa, sillä ne eivät istuneet Noran hahmoon mielestäni yhtään. Oikeastaan vain loppu tuntui jotenkin hahmolle ominaisimmalta ratkaisulta.
Mitä tulee kirjassa olleeseen sukusalaisuuteen; olin välillä todella hukassa asian kanssa. Toisaalta sain huvittua suuresti, kuinka Nora pohti vaikka minkälaisia villejä teorioita asian puitteissa. Kirjailija kuvaa myös hienosti romantiikkaan taipuvan mielen haihatelmia ja fantasioita, todellisuuden värittämistä ja utopian valtaamaa nykyhetkeä.
July 9, 2019
Takakansitekstin perusteella kuulosti aivan liian täydelliseltä ja sitä tämä ehkä olikin. Nimittäin olin kyllä todella viihdytetty, mutta samaan aikaan ärsytti aivan vietävästi. Lukuisat viittaukset olivat sekä ilo että taakka. Tämä yritti kovasti haroa niin moneen suuntaan ja olla jotakin tiettyä, että se paistoi vähän liikaa läpi. Mutta kuten sanottu: viihdytti kuitenkin, ja oli nopealukuinen kesäkirja.
February 21, 2020
Kuuntelin kirjan äänikirjana, jota Pirjo Heikkilä lukee erinomaisesti. Ihanan viihdyttävä kirja, jossa on miellyttävän kirjallisuushenkinen tunnelma. Sukusalaisuudet tuovat kivasti säpinää kirjan juoneen.
March 10, 2019
Ennalta arvattava, mutta silti viihdyttävä. Ihana päähenkilö, johon samastuin. 3,5
August 4, 2022
Kõrge hinnang on Oxfordi, maamõisa ja üle võlli romantismi eest. Mõnus üllatus.
July 17, 2019
Hei tää oli hyvä! Tykkäsin päähahmo Norasta, vaikka välillä olin laskea kirjan alas kesken kaiken silkasta myötähäpeästä. Itse asiassa taisin tehdäkin niin muutamaan otteeseen facepalmatakseni tilanteen vaatimalla antaumuksella. Mutta se on kuitenkin totuus, että ilman Noran möläytyksiä ja ajattelemattomia tempauksia Englantilainen romanssi ei olisi ollut läheskään niin hyvä.
Oli mukava huomata, että muut hahmot suhtautuvat Noraan ja hänen sekoiluunsa yllättävällä lämminhenkisyydellä ja ymmärtäväisyydellä. Tämä toi oman mukavan tunnelmansa kertomukseen - Nora saattaa kokea olevansa vetäytyvä yksinäinen susi, joka aina sanoo liikaa tai liian vähän, mutta siitä huolimatta hänen ympärillään on ihmisiä, jotka välittävät. Olin puolittain varautunut siihen, että Chattenhamit jatkuvasti piruilisivat Noralle aatelistyyliin vaivihkaa rivien välistä ja yrittäisivät sabotoida häät laittaen kaiken Noran syyksi tai jotain muuta ahdistavaa, mutta onneksi Pahat Aavistukseni eivät sen suhteen käyneet toteen .
Tässä kirjassa on mahtava tunnelma johon on helppo uppoutua, vaikkei tietäisikään mitään englantilaisen kirjallisuuden klassikoista. Tämä varmaan kuulostaa vähän kummalta, mutta kadonneen veljen mysteeri ei oikeastaan ollut kovin kiinnostava - sen sijaan nautin enemmän kertomuksen yleisestä fiiliksestä. Myös romanssipuolesta irtosi niin hupia kuin hammastenkiristystäkin - ja olin positiivesti yllättynyt kolmiodraaman puutteesta <3
Oli mukava huomata, että muut hahmot suhtautuvat Noraan ja hänen sekoiluunsa yllättävällä lämminhenkisyydellä ja ymmärtäväisyydellä. Tämä toi oman mukavan tunnelmansa kertomukseen - Nora saattaa kokea olevansa vetäytyvä yksinäinen susi, joka aina sanoo liikaa tai liian vähän, mutta siitä huolimatta hänen ympärillään on ihmisiä, jotka välittävät. Olin puolittain varautunut siihen, että Chattenhamit jatkuvasti piruilisivat Noralle aatelistyyliin vaivihkaa rivien välistä ja yrittäisivät sabotoida häät laittaen kaiken Noran syyksi tai jotain muuta ahdistavaa, mutta onneksi Pahat Aavistukseni eivät sen suhteen käyneet toteen .
Tässä kirjassa on mahtava tunnelma johon on helppo uppoutua, vaikkei tietäisikään mitään englantilaisen kirjallisuuden klassikoista. Tämä varmaan kuulostaa vähän kummalta, mutta kadonneen veljen mysteeri ei oikeastaan ollut kovin kiinnostava - sen sijaan nautin enemmän kertomuksen yleisestä fiiliksestä. Myös romanssipuolesta irtosi niin hupia kuin hammastenkiristystäkin - ja olin positiivesti yllättynyt kolmiodraaman puutteesta <3
December 16, 2019
En olisi itse ehkä koskaan ostanut tätä kirjaa, mutta saatuani sen lahjaksi ajattelin, että annan sille mahdollisuuden. Eli, Englantilainen romanssi kertoo 1800-luvun englantilaisia romantikkoja rakastavasta Norasta joka matkustaa Englantiin siskonsa ja tämän aateliskihlatun häihin. Nora kuitenkin alkaa selvittää aatelisperheen vuosia sitten kadonneen pojan mysteeriä, sotkeutuu erinäisiin salaisuuksiin ja aiheuttaa rutkasti kaaosta ja draamaa.
Eihän tämä mitään maailmaajärisyttävää kirjallisuutta ollut, mutta lukukokemukseni oli mukava ja tarina viihdyttävä. Päähenkilö Nora oli ajoittain samaistuttava, ajoittain ylimaallisen kömpelö, tukala ja myötähäpeää synnyttävä. Sivuhenkilöt olivat miellyttäviä, vaikkakin osa harmillisen latteita (Dorian oli lempihahmoni). Pidin myös Noran ja tämän siskon suhteesta, sekä viittauksista 1800-luvun romantikkoihin ja heidän villeihin elämiinsä.
Mysteeri oli ihan mielenkiintoinen, vaikkakin ennalta-arvattava. Mutta kuten jo aiemmin totesin, kirja oli viihdyttävä enkä kadu, että luin sen. Loppu oli suhteellisen tyydyttävä (erityisesti kirjan aivan viimeinen sivu )
Eihän tämä mitään maailmaajärisyttävää kirjallisuutta ollut, mutta lukukokemukseni oli mukava ja tarina viihdyttävä. Päähenkilö Nora oli ajoittain samaistuttava, ajoittain ylimaallisen kömpelö, tukala ja myötähäpeää synnyttävä. Sivuhenkilöt olivat miellyttäviä, vaikkakin osa harmillisen latteita (Dorian oli lempihahmoni). Pidin myös Noran ja tämän siskon suhteesta, sekä viittauksista 1800-luvun romantikkoihin ja heidän villeihin elämiinsä.
Mysteeri oli ihan mielenkiintoinen, vaikkakin ennalta-arvattava. Mutta kuten jo aiemmin totesin, kirja oli viihdyttävä enkä kadu, että luin sen. Loppu oli suhteellisen tyydyttävä (erityisesti kirjan aivan viimeinen sivu )
September 24, 2020
Tiesin kirjan yllättäneen monia ja osasin odottaa jotain epätavallista, mutta hämmästyin silti. Vetävästi kerrottu, erikoinen tarina täynnä kaikkea kiinnostavaa, tietysti englantilaisuutta ja romantiikkaa mutta runsaasti myös esim. kirjallisuutta ja taidetta. Ja musiikkia! Loppuun päästyäni ajattelin, että tästä täytyy tehdä Spotify-soittolista, mutta kirjailija olikin jo tehnyt sen. ♥
July 7, 2022
Näe, den här boken funkar inte för mig - hur mycket jag än försöker. Den är helt enkelt för munter; jag tycker det blir så tröttsamt med en huvudperson som ständigt är "för mycket" och stolt över det. Jag får heller ingen känsla av platsen, att detta är Noras älskade England, fast det beskrivs på många olika sätt.
Det som ändå tilltalar mig är Noras kärlek till litteraturen - romantikens Keats, Shelley och Byron - och att det faktiskt får ta stor plats i handlingen.
Den kvardröjande känslan är att det är jag som inte är den rätta för boken. Tror den kan vara ganska underbar om man är det.
2,5 avrundat uppåt.
Det som ändå tilltalar mig är Noras kärlek till litteraturen - romantikens Keats, Shelley och Byron - och att det faktiskt får ta stor plats i handlingen.
Den kvardröjande känslan är att det är jag som inte är den rätta för boken. Tror den kan vara ganska underbar om man är det.
2,5 avrundat uppåt.
Displaying 1 - 30 of 144 reviews