Humoristinen romaani hevosmaailmasta ja vähän ihmistenkin. Suursuositun Avioliittosimulaattorin tekijä osuu taas ytimeen kuin kavionpotku!
Hevosten kanssa kyllä pärjää, ihmisten kanssa on joskus toisin. He tuovat tallille kaiken: takertuvuutensa, traumansa, aviokriisinsä ja kuusi kuutiometriä tavaraa yhdelle hevoselle. Serkkupoika lisää Katrin kuormaan vetelänoloisen tyttärensä, Jennican ceellä. Tähän asti on majoitettu vain hevosia eivätkä teinit kuulu unelmaan, jota hevosalalla eletään. Toisaalta ei siihen alkuaan kuulunut köyhyyskään, ja kesäasukkaan ottamalla tienaisi mukavasti. Mutta mitä kaikkea sukulaistyttö tuo tullessaan?"Nyt täytyy sanoa, että kylläpäs oli lystiä kyytiä. Veera Niemisen esikoisteos Avioliittosimulaattori on kerralla hotkaistava, vatsanpohjaa pompotteleva trippi." Helsingin Sanomat"...huomaan lukiessani tyrskiväni ääneen julkisilla paikoilla." Turun Sanomat
Tämä hevostilalle sijoittuva kirja oli oiva kuunneltava unettomaksi yöksi: kevyt, soljuva, hauska ja sopivan lyhyt. Ensimmäiset pisteet annan siitä, ettei tämä toisintanut ongelmallinen teini löytää itsensä maalla -stereotypiaa, mitä ehdin hetken alkuvaiheilla pelätä. Lisäpisteitä kerronnasta, joka nauratti välillä jopa ääneen. Yllätyin, kuinka paljon samastuin päähenkilön tunteisiin ja ajatuksiin. En kuitenkaan arvostanut turhia sukupuolistereotypioita, slutsheimausta, rodullistamista tai päälle liimattua romanttista lankaa. Eräs epäloogisuus myös jäi häiritsemään.
En ole yleensä "heppakirjallisuuden" (tihii, ymmärrät jos luet kirjan) fani, mutta nämä sympaattiset hevoset olivat oikein kiva mauste aikuisen elämän arkikaaokseen. Suosittelen kevyeksi välipalakirjaksi.
Olipas tämä hyvä kirja. Olen Veeran kanssa samaa ikäluokkaa, joten kirjan viittaukset 80/90-lukujen tallimaailmaan olivat hyvinkin tuttuja. Kirjailija käyttää värikästä ja hauskaa kieltä, tämä on nasevaa tykitystä alusta loppuun. Pidin myös siitä, ettei tässä ollut mitään ällöttävää yli-imelää chick lit-vibaa, vaan realististen oloista kuvausta siitä, millaista on kuin kaksi aikuista ihmistä ihastuu toisiinsa. Nieminen taitaa selkeästi tämän aihepiirin ja onnistuu kuvaamaan sen tässä kirjassa hyvinkin värikkäästi.
Tämä kirja tuntui juuri oikealta tähän hetkeen, piristi väsynyttä työviikon päätteeksi.
Kirja nauratti ja käsitteli surkuhupaisalla otteella hankaliakin teemoja. Oma kokemus hevospiireistä on rajallinen, mutta monet tragikoomiset tilanteet oli kuvattu osuvasti. Välillä pärskähtelin ääneen ja piilouduin kirjan taakse myötähäpeästä.
Henkilöhahmot olivat yksipuolisia, mutta en syväluotaavaa kehityskaarta odottanutkaan. Suuria ajatusmullistuksia ei ole luvassa, mutta joskus on kiva lukea vain lukemisen ilosta. Kirjailijalle pisteet siitä, että tarina ei edennyt pelkkien latteuksien ja ilmiselvien juonenkäänteiden avulla. Kaikki eivät rakastu maaseutuun, teinit ovat oikeasti fiksuja ja hevoset elämäntapana on muutakin kuin ruusuja ja vaahtokarkkeja.
Hauskaa ja kevyttä luettavaa. Toimi etenkin äänikirjana tosi hyvin. Hevoselämän kommelluksista oli hauskaa lukea. Tykkäsin tästä enemmän kuin Avioliittosimulaattorista, tosin kirjan nimi ja sen "hauskuus" tuntuvat hieman liian laskelmoiduilta.
Kesän huumorikirjaksi valikoitui Veera Niemisen Kottikärrykaruselli. Tykkään huumorista ja tykkään varsinkin Niemisen huumorista. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat hevostallille (ei missään nimessä heppatallille!!!), sillä päähenkilö Katri pyöritti yrittäjänä hevostilaa.
Lapsettomana sinkkunaisena eläneelle Katrille ei oikein auennut asiakkaiden tuomat keskustelunaiheet perheongelmistaan. Hänellä riitti ongelmia ihan tarpeeksi omassa elämässään ja hevostallin taloudellisissa ongelmissa. Katri oli reipaspuheinen ja reipasotteinen päähenkilö, jonka ajatustenjuoksu repäisi minut nauramaan ääneen jo sivulla 26. Ja naurua piisasi pitkin kirjaa, tosin kirja sai minut myös itkemään.
Onhan tässä kirjassa myös vähän semmoinen suhteen poikanenkin. Katri sai aikamoista säpinää aikaiseksi tutustuessaan eräällä työkeikalla kiinnostavaan mieheen. Ja kiinnostusta oli molemmin puolin. Jep jep.
Veera Niemisen Kottikärrykaruselli vei hevostilalle, jossa sattui ja tapahtui kaikenlaisia hauskoja juttuja. Veera Niemisen kynästä sauhusi tälläkin kertaa tunnetarina vailla vertaa.
Kottikärrykaruselli on yhtä hulvatonta luettavaa kuin Veera Niemisen esikoisteos Avioliittosimulaattori. Kolmekymppinen Katri elää (melkein) unelmaansa hevosyrittäjänä: tallin karsinat ovat täynnä hevosia, joiden yllättävistä vaivoista koituu kauhistuttavan suuria summia eläinlääkärin laskuun, hevosten omistajat eivät millään suostu kuuntelemaan hyvää tarkoittavia neuvoja ja sukulaisetkin kauhistelevat elämäntyyliä, jolla ei tunnu saavuttavan mainetta ja mammonaa. Kaiken kukkuraksi Katri joutuu ottamaan kesäasukkaaksi 16-vuotiaan vetelän sukulaistyttönsä Jennican.
Nieminen kirjoittaa hykerryttävän osuvia havaintoja hevosmaailmasta. Uskon, että jokainen vähänkään ratsastusta harrastanut löytää tästä kirjasta tarttumapintaa.
Kehitystä on tapahtunut Avioliittosimulaattorista. On parikin piirua parempi, parempia vitsejä. Kirja kertoo hevosyrittäjästä ja hevosista. Päähenkilö, tallin pitäjä, on uskomattoman v-mäinen ylimielinen ihminen joka puhuu pahaa hevostytöistä, asiakkaistaan, sukulaisistaan, yhteistyökumppaneista ja jopa poneista. Vain hän tietää miten hevosia kuuluu oikeasti hoitaa!
Huvittavaksi kirjan teki Minttu Mustakallion täydellinen luku, joka nopeutettuna oli suorastaan hupaisaa, kun se luki niitä vitsejä niin touhukkaasti. Kirjalla on eniten kuuntelukertoja, mitä millään kuuntelemallani äänikirjalla tähän asti. Mistä sekin sitten kertoo. Kirja loppuu täysin töks, ja kirjan ainoalle mukavalle henkilölle tehdään sitä ennen törkymuussit.
Alussa säikähdin vähän hevosaihetta, kun tallimaailma on itselleni ihan vierasta. Mutta turhaan säikyin, tämä oli vallan hulvatonta luettavaa/kuunneltavaa sellaisellekin lukijalle, joka ei ratsasta tai tiedä hevosista juuri mitään. Nautittavaa mustaa, lakonista huumoria ja hyviä ihmiskuvauksia, kaiken kaikkiaan oikein vetävästi kirjoitettu tarina. Tässä porukassa olisin viihtynyt pidemmänkin tovin. Talleilla hevosiansa hoidattavat ja ratsastuskursseilla kävijät oli kuvattu niin terävän pirullisesti ja osuvasti, että jäin toki miettimään, menettääkö kirjailija (mielikuvieni mukaan hevosalan yrittäjä itsekin?) asiakkaansa vai alkaako niitä tulvia lisää!
Niemisen Kottikärrykaruselli oli hauska aikuisten heppakirja! Koko elämäni hevosten ja hevosihmisten kanssa pyörineenä tunnistin kyllä erittäin monia tilanteita, ihmisiä ja piikkejä. Ja mahtavaa, että kirjailija selkeästi tietää mistä kirjoittaa. Päähenkilö oli hevosihminen sieltä sympaattisemmasta päästä ja tarinaa olisi voinut syventää enemmän hänen ja sukulaistytön ystävyyden ympärille. Romanttinen juonikuvio tuntui vähän ylimääräiseltä. Kokonaisuudessaan ei aivan yllä Avioliittosimulaattorin tasolle, mutta erittäin kelpo kirja Minttu Mustakallion lukemana.
Avioliittosimulaattori oli hulvattoman hauska. Tämä kirja ei aivan yltänyt sen tasolle, mutta oli samalla tavalla yhdellä lukukerralla ahmaistava hauska tapaus. Hevosmaailma ei ole minulle tuttu, mutta kirjailija selvästi rakastaa hevosia ja tietää aiheesta paljon. Päähenkilö Katri on aikamoinen mörökölli sosiaalisissa tilanteissa, mutta löytää kirjan edetessä itsestään uusia puolia ja tunteita. Orastava rakkaussuhde tuntui melko turhalta ja alkoikin vasta aika myöhäisessä vaiheessa kirjaa. Eniten tykkäsin hevosten ja hevostallin arjen kuvauksesta.
Kevyen kirjan aloittaminen jännittää itseäni aina, mutta hevosihmisenä viihdyin todella tämän äärellä silmien pyörittelyn sijasta. Taide tosiaan matkii tosielämää! Mukava "aikuisten hevoskirja", jonka juonessa on sopiva määrä tapahtumia kirjan tyyli huomioiden. Ainoastaan päähenkilön ihastus oli tylsä osa tarinaa, mutta toisaalta arvostan sopivan aikuismaista kuvausta tästä ihastuksesta. Kuuntelin tätä myös äänikirjana ja mielestäni Minttu Mustakallio herätti hevosyrittäjän hyvin aidontuntuisesti eloon.
Tää oli varsinkin äänikirjana erittäin toimiva ja ihan hauska. En oikein tiedä että tykkäänkö näistä kirjoista, missä päähenkilö koko ajan humoristisesti valittaa omasta työstään ja elämästään, mutta joku tässä kirjassa kuitenkin kiinnosti. Pidin teinin ja päähenkilön bondailusta, hevosjutut meni aika ohi mutta niistäkin kerrottiin hauskalla tavalla. Tuntui että kirja loppui jotenkin kesken ja yllättäen, se jäi vähän kaivelemaan. Kivaa aivot narikkaan-kuunneltavaa kuitenkin!
Tällehän sai nauraa ääneen useampaankin otteeseen! Muistutti samalla mainiosti, miksen koskaan halua eläinalalle töihin. Ne eläimet on kivoja, mutta ihmisiin ei kärsivällisyys kyllä riitä.
Hahmot oli sopivan räväköitä ja karikatyyrejä näin lyhyeen tarinaan, tapahtumat soljui mukavan jouhevasti eteenpäin takkuilematta ja kaikesta sekopäisyydestään huolimatta juonikin oli riittävän toimiva. Uskottavasta en aina tiedä, mutta toimiva.
Kottikärrykaruselli nauratti ääneen useasti. Hevosyrittäjän arkea kuvattiin kaikessa karuudessaan. Katri viihtyy paremmin hevosten kuin ihmisten parissa, mutta äkkiä hän huomaakin majoittavansa serkkunsa teini-ikäisen tyttären ja miesrintamallakin on säpinää. Näistä aineksista oli sekoitettu oikein oiva viihderomaani.
Ihan hauska kirja, jossa tavallaan naureskellaan sinkkuudelle tai hevosettomille tai parisuhteellisille tai teineille. Ehkä näiden yhdistelmälle. Kirjassa päähenkilö Katri käy omaan päänsisäistä keskusteluaan monenlaisista asioista ja se tuo ehkä hauskimman osuuden tälle kirjalle.
Pidin tällaisesta aikuisten heppakirjasta konseptina, mutta koko tarinaa värittävä huumori perustui harvinaisen tunkkaisille sukupuolistereotypioille ja toisille alentuvasti irvailulle. Lukukokemuksena sen vuoksi todella tympeä.
Tykkäsin kovasti talliarjen realismista ja huumorista. Tässä oli sopivasti kärjistyksiä, jotka tekivät tarinasta hauskan ja kepeän lukea. Rytmillisestikin toimivaa tekstiä, sopivan mittainen ja tasapainoinen kokonaisuus.
Erittäin viihdyttävä. Sai ajoittain jopa tällaisen ei-hevosihmisen naureskelemaan ääneen, koska asiakaspalvelutilanteet on alalla kuin alalla välillä absurdeja, ja niitä tässä kuvataan mainiosti. Kuuntelin äänikirjana, ja Minttu Mustakallio oli oivallinen lukija!
Pidin niemisen esikoisesta, ja tämä jatkoi samalla, hersyvällä linjalla. En tiedä, auttoiko asiaa, että kuuntelin äänikirjana; saiko Minttu Mustakallio tekstin kuulostamaan vieläkin hauskemmalta, mutta kyllä, nauroinkin!
Niin hyvä!! Pystyin ite hevosharrastajana samaistumaan aika moneen kohtaan. Hauskaa tekstiä ja upeita, hupsuja hahmoja. Oisin tietty halunnu et loppu ois menny vähän eri tavalla mut silti erittäin toimiva🙌🏻
Ihan parasta kuunneltavaa vanhalle, sarkasmiin taipuvaiselle heppatytölle! Minttu Mustakallio sopii lukijaksi kuin nenä päähän. Veera Nieminen on mun uus suosikki viihdekirjallisuuslaarissa👍🏼👍🏼