Dinosauruksen metsästäjä tekee kohtalokkaan erheen aikamatkalla. Pariskunnan esikoislapsi syntyy toiseen ulottuvuuteen. Marsilaisten valmistama pullo toteuttaa jokaisen avaajansa sisimmän toiveen. Mielisairaalan potilas on julistanut sodan joka paikkaan tunkevaa viihdeteknologiaa vastaan. Nuorenparin yöllinen leikki kääntyy painajaiseksi.
Ray Bradburyn mestarillisista novelleista näkyy se mielikuvituksen vapaus, jonka scifi ja fantasia mahdollistavat kirjailijalle. Tähän kokoelmaan on koottu hänen ennen suomentamattomia sekä kokoelmissa aiemmin julkaisemattomia merkittäviä novellejaan. Mukana on myös pienoisromaani Jossain soittaa orkesteri, jota Bradbury kirjoitti 50 vuoden ajan.
Kirja sisältää novellit:
- Jalankulkija (The Pedestrian,1951) - Huomispäivän lapsi (Tomorrow's Child, 1948) - Sininen pullo (The Blue Bottle, 1950) - Ukkosen jyrähdys (A Sound of Thunder, 1952) - Ja kalliot huusivat (And the Rock Cried Out, (1953) - Leikkikenttä (The Playground, 1953) - Murhaaja (The Murderer, 1953) - Koko kesä yhdessä päivässä (All Summer in a Day, 1954) - Täydellinen juoma väkijoukkojen hulluutta vastaan (Drink Entire: Against the Madness of Crowds, 1975) - Kiikissä! (Gotcha!, 1978) - Jossain soittaa orkesteri (Somewhere a Band is Playing, 2007)
Ray Douglas Bradbury was an American author and screenwriter. One of the most celebrated 20th-century American writers, he worked in a variety of genres, including fantasy, science fiction, horror, mystery, and realistic fiction.
Bradbury is best known for his novel Fahrenheit 451 (1953) and his short-story collections The Martian Chronicles (1950), The Illustrated Man (1951), and The October Country (1955). Other notable works include the coming of age novel Dandelion Wine (1957), the dark fantasy Something Wicked This Way Comes (1962) and the fictionalized memoir Green Shadows, White Whale (1992). He also wrote and consulted on screenplays and television scripts, including Moby Dick and It Came from Outer Space. Many of his works were adapted into television and film productions as well as comic books. Bradbury also wrote poetry which has been published in several collections, such as They Have Not Seen the Stars (2001).
The New York Times called Bradbury "An author whose fanciful imagination, poetic prose, and mature understanding of human character have won him an international reputation" and "the writer most responsible for bringing modern science fiction into the literary mainstream".
Ukkosen jyrähdys ja muita tarinoita (2022) sisältää Ray Bradburyn ennen suomentamattomia ja kokoelmissa aiemmin julkaisemattomia fantasianovelleja vuosilta 1951-1978 sekä yhden pienoisromaanin: Jossain soittaa orkesteri (Somewhere a Band is Playing, 2007). Pienoisromaania Bradbury viimeisteli 50 vuotta.
Novellikokoelma oli lukukokemuksena hieman epätasainen paketti. Eniten pidin novelleista Murhaaja (The Murderer, 1953), Leikkikenttä (The Playground, 1953), Ja kalliot huusivat (And the Rock Cried Out, 1953) ja Ukkosen jyrähdys (A Sound of Thunder, 1952). Monissa tarinoissa taustateemana on alati kehittyvän teknologian kokeminen uhkana ja kaipuu luonnolliseen ihmisyyteen. Kokoelma ei ole parasta Bradburya, mutta mielenkiintoinen kurkistus ennen julkaisemattomaan materiaaliin.
Ray Bradburyn novellikokoelmaa aika ei ole syönyt lainkaan, vaikka novellit on pääosin kirjoitettu 1940-luvulla!
Luin uudelleen äsken Hesarin arvostelun, eikä minulla ole siihen juuri lisättävää, voisin kirjoittaa samanlaisen ylistävän arvion. Lukekaapa tämä novellikokoelma. Osa tarinoista on niin selvää Twilight Zone -kamaa.
No sanottakoon, että se aikamatkustustarina oli minusta mitä tavanomaisin, mutta sitten tajusin, että sehän on kirjoitettu jo vuonna 1952 ja olen varmasti lukenut ja elokuvina nähnyt sen jälkeen saman tarinan monesti. Voisin mainita myös novellin Sininen pullo vuodelta 1950. Tämä tuntui minusta ensin tylsältä, mutta lopulta nousi yhdeksi suosikiksini, koska sitä joutui miettimään hetken. Ja Hesarinkin mainitsema Murhaaja-novelli vuodelta 1953: miten joku on voinut nähdä älylaitteiden ja sosiaalisen median vaikutukset ihmisiin jo ennen kuin älylaitteita ja somea on ollut edes olemassakaan!
Tieteiskirjallisuus on ollut minulle aika vieras lajityyppi, mutta viimeisen vuoden parin aikana olen yrittänyt perehtyä aiheeseen. Ray Bradbury puolestaan on yksi tieteiskirjallisuuden suurista nimistä, hänen tunnetuin teoksensa lienee Fahrenheit 451. Ukkosen jyrähdys ja muita tarinoita on novellikokoelma, josta en oikein löydä punaista lankaa, kertomuksilla ei ole selkeää yhteistä nimittäjää. Suurimmassa osassa se on ajan käsite, mutta välillä taas harhaudutaan jonnekin aivan muille aihealueille. Sen johtopäätöksen tästä joka tapauksessa voi vetää, että Bradbury oli hyvä kirjoittaja, ilmaisussaan myönteisen kunnianhimoinen, mutta samalla myös maneereihinsa takertunut. Dinosauruksista ja ajassa matkustamisesta oli kirjoitettu jo aiemmin, mutta Bradbury oli ensimmäisenä oivaltanut, että jos siirtyy menneisyyteen, siellä ei pidä muuttaa yhtikäs mitään. Ei pidä edes astua perhosen päälle, vaikka tyrannosaurus kuinka mulkoilisi nälkäisenä. Novellikokoelmista on vaikeaa kirjoittaa mitään kovinkaan pätevää, koska ne ovat usein sisäisesti kovin hajanaisia, mutta mukavaa kesälukemistä tämä kieltämättä oli.
Osa tarinoista oli hyviä ja harmitti, ettei niitä viety pidemmälle. Niistä ideoista olisi saanut romaaninkin aikaiseksi.
Toisaalta sitten osa oli tyhjänpäiväistä täytettä, eivätkä oikein kertoneet mitään tai herättäneet ajatuksia. Oikeastaan ne alun 50-luvulla kirjoitetut olivat niitä helmiä ja 70-luvun novellit ja viimeinen 2007 kirjoitettu pienoisromaani huonoin. Se ei oikeastaan kertonut mitään, ellei sitä näe kirjailijan oman elämän loppumisena ja häviämisenä ihmisten muistoista. Voi olla että Bradbury on näin kokenut, tosin jos sitä on kirjoitettu 50-vuotta eli uran alkuajoilta lähtien, niin eikö se sitten olisi ollut itsensä täyttävä profetia?