When I Forgot

by Elina Hirvonen, Douglas Robinson (Translator)

When I Forgot is an astonishingly assured and compelling debut novel about the love siblings have for each other, the past they share, and the painful memories that shape their lives forever. An astonishingly assured and compelling debut, When I Forgot explores the relationship between a sister and her brother, the past that they share, and the painful memories that shape their lives forever. Anna is on her way to the hospital where her brother has been institutionalized when she falters, and in that pause her world splinters in a blazing display of memory and madness, of childhood security treasured and shattered, and of families blighted by psychological trauma―her brother's and that of her boyfriend's father, a Vietnam vet. September 11 serves as a backdrop for the story, and the Finnish perspective on America and its politics is as uncomfortable as it is compelling. In Elina Hirvonen's skillful hands, the grimness is illuminated by firecracker insight and surprising beauty. And, above all, there is hope.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Contemporary, Scandinavian Literature, Mental Health, 21st Century, Mental Illness

192 pages, Paperback

First published January 1, 2005

About the author

a Finnish writer, journalist and documentary film-maker.

Hirvonen's first novel Että hän muistaisi saman (When I Forgot) was first published in Finland in 2005. It was shortlisted for the Finlandia Prize. An English translation is to be published in November 2007.

Her first documentary feature film, Paradise: Three journeys in this world, is about migration from Africa to Europe. It premiered in Helsinki in 2007. This film also won the first prize in the category 'medium length films' of the Rhodes ecofilms and video arts festival in June 2008

Reviews

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Osa sodista käydään valtioiden välillä, osa kodin seinien sisäpuolella, osa pään sisällä. Ja yksikään sota ei ole vain yksikön sota.

Vahva esikoinen, josta löytyi muutama niin tavattoman kaunis tekstinpätkä, että piti kirjoittaa ylös.

[Ringa · Rating 4 out of 5]

Olihan vähän raastava lukukokemus. Erinomaisesti kirjoitettu.

[Edith · Rating 3 out of 5]

Iha ok kirja ig, luin kouluu varten, siihe nähden yllättävän hyvä mut ei mikää lemppari

[Julia Langnes · Rating 3 out of 5]

Please do correct me if I'm wrong. This could be a really great book, however the plot is confusing and I sometimes even lost track of who the narrator was. I mean sure I could have payed attention and got it fully with some plot maps and things. But are books exclusively made for the geniuses of our society? I don't think so, or I hope not. I did like the book if I just stayed in the moment, but I just felt that the entire novel just sort of stood on the edge of something but never went that one deeper step. I wish it would have. I think the book could have done away with some of the fancy things and just been a novel. A regular novel has always been good enough for me. For some odd reason I feel like this is what happens to John Green characters when they grow up. Don't question me on that, for I have no justificaton. I hope you have a nice day. I should go to cafes more often...

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Vahva, ihon alle hiipivä esikoinen. Hirvosen kieli on välillä pakahduttavan kaunista, kokonaisuudessaan myös helppolukuista vaikka teos saikin kaipaamaan seuraavaksi luettavaksi jotain kevyttä ja vaivatonta.

[Daisy · Rating 3 out of 5]

Cold and quiet and sad.

I feel like apologizing to the people in the book.

[Susa · Rating 1 out of 5]

Kylmäksi jättävä kertomus siskosta, veljestä mielisairaalassa, Irakin sodasta ja kahdesta erilaisesta isästä: toisesta, joka traumautui sodassa liiaksi ollakseen isä ja toisesta, joka ei vain osannut olla isä. Kun mukaan heitetään vielä hyvin päälleliimatut viittaukset Virginia Woolfiin, on soppa valmis.

Hirvosen kirjoitustyyli oli ihan ok, ihan nätti paikoitellen, vähän tekotaiteellinen ja itsetarkoituksellinen muilta osin.

Eniten omalla kohdalla ehkä tökki kaiken mahdollisen tunkeminen samaan romaaniin, joka kuitenkin 150 sivun mitallaan ei ehdi käsitellä lopulta yhtään mitään. Asiat jauhettiin pintapuolisesti läpi yhdistämättä niitä yhtään mihinkään. Mikä oli Ianin tarkoitus, miksi Irakin sota oli niin mahdottoman pinnalla, miten ne kaikki liittyivät Annaan, Annan veljeen ja Annan perheeseen? Tapahtumien kipeys ei välittynyt ollenkaan kun kaikki moninaiset asiat pyrkivät toistensa päälle ja yli.

En pitänyt.

[iixo · Rating 2 out of 5]

Kirjan aihe on kiinnostava ja rakenne saattaa olla juuri sopivakin tarinan kertomiseen, mutta teksti oli tasalaatuista pettymystä. Päähenkilö-kertoja roikottaa Michael Cunninghamia ja Virginia Woolfia kainalossaan kuin vaivaannuttavana alleviivauksena sille, miten kaukana näiden omaperäisyydestä ja elinvoimaisuudesta hänen/kirjailijan oma ääni on.

Eri henkilöiden tarinat ovat ikävystyttävän samanmakuisia - tavalla, joka ei kuitenkaan tue illuusiota niiden suodattumisesta saman kertojan läpi vaan pikemminkin tekee koko romaanista epäuskottavan tuntuisen.

Ainoa mielenkiintoani ensimmäisen kahden sivun jälkeen sörkkinyt seikka oli tapa, jolla naispuolisen päähenkilö-kertojan traumat jäävät niin tarinassa kuin romaanin rakenteessakin miesten ns. vakavampien, kategorisesti määritellympien traumojen jalkoihin. Ties vaikka kirjailija olisi pyrkinytkin tähän vaikutelmaan.

[Arimo · Rating 3 out of 5]

Lyhyt romaani, jossa osat toimivat paremmin kuin kokonaisuus. Kirjoittaminen kohtausten sisällä on todella hyvää, mutta ajasta toiseen hyppivä kerronta ei synnytäkään suurta ja kaunista kokonaisuutta.

Kirjassa viitataan ajoittain Michael Cunninghamin romaaniin Tunnit, jonka vuoksi tähänkin kirjaan tartuin. Cunninghamin teos ja Virginia Woolfin Mrs. Dalloway (johon Tunnit puolestaan nojaa vahvasti) onnistuvat henkilöhahmojensa kautta tavoittamaan jotakin laajempaa elämästä. Että hän muistaisi saman ei tee samoin, vaan se on vain vahva tarina tietyistä hahmoista.

Myös aika on syönyt kirjan terävyyttä, sillä romaanin maailma sitoutuu vahvasti 2000-luvun alkuvuosiin.

[Suketus]

Luulen, etten kyennyt keskittymään tähän romaaniin äänikirjana tarpeeksi. Minulle jäi siitä jotenkin välinpitämätön olo, tarina ei puhutellut oikein miltään kantilta. Ehkä olen lukenut tällaisia perhesuruja liikaa, enkä siksi saanut kiinni. Tai jaksanut yrittää.

[Caroline · Rating 4 out of 5]

A really beautiful and powerful book about a young woman coming to terms with her brother's mental illness and the history of violence towards the brother by their father. It's also tied in with the impact of violence in war on the people fighting in them.

I really liked the ambiguity in the narrator's feelings towards her brother and father - really sensitively portrayed.

I didn't give it 5 stars as the ending wasn't as good as the rest of the book and the war impacts were ones that have been discussed numerous times. I'd like to read more of the author's books but can't find any in English.

[Mira · Rating 4 out of 5]

Tästä jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Kirja on koskettava ja rankka, mutta draamankaari vähän ontuu. Alusta lähtien meno on tasaisen kurjaa eikä kurjuus kunnolla huipennu missään kohtaa. Hirvosen kirjoitustyyli on kuitenkin niin mukaansatempaava, ettei kirjaa malttanut laskea käsistä.

Loppui tuntui ensi alkuun vähän lattealta, mutta kun sain viimeisen sivun luettua ja kirjan kiinni, ryöpsähti jostain hallitsematon itku. Kirjassa oli kuitenkin jotain kovasti sydänjuuria repivää.

[Liisi · Rating 5 out of 5]

ema riiulilt haaratud raamat kiireks rannalugemiseks osutus äärmiselt liigutavaks teekonnaks kahe pere elus, keda räsisid erinevad probleemid. Mõnes peres peavad lapsed juba viieaastaselt vanemat mängima ja muretsema teiste eest, samas loodab iga väike laps, et kõik saab korda ja on suurena teisiti. Kindlasti ongi, mingitmoodi teistmoodi ju ikka, aga kuidas põgeneda sellest mineviku puurist?

P.S. "Moodsa aja" sari on minu meelest alati hea.

[Candice Melanie Bekker · Rating 3 out of 5]

What a beautiful tragedy.

[magdalena · Rating 4 out of 5]

zastanawiam się, czy zapadnie mi w pamięci. chyba tak, myślę, że jakaś część na pewno tak. ale z drugiej strony potrafię dokładnie zrozumieć osoby, które zupełnie się z nią nie polubiły.

czasem miałam wrażenie, że przeskoki w czasie zdarzają się zbyt niespodziewanie i powinno zostać to bardziej zaakcentowane, ale to tyle.

może to dziwne, że spotykają się ze sobą akurat dwie osoby, które gdzieś tam stykają się z jakąś wojenną traumą rodziców, ale z drugiej strony może właśnie to ich do siebie przyciągnęło, kto wie

[Greta Virkki · Rating 3 out of 5]

oli tosi raskas lukukokemus. osui arkaan paikkaan. mutta hyvin kirjotettu ja kaunis. tai ei sittenkään kaunis.

[Emmi K · Rating 3 out of 5]

Mun makuuni jopa melkein liian ahdistava kuvaus perheen sisäisistä ongelmista, mutta upeasti kyllä kirjoitettu. Olen lukenut tämän joskus yläasteella, oli hauska huomata miten erilaisiin asioihin kolmekymppisenä kiinnittää huomiota!

[Susa · Rating 3 out of 5]

Arvostan, että kerrankin kirjailija on saanut tarinaansa tiivitettyä vähän luettavampaan kokoon. Tästäkään tosin en ole varma, miten päähenkilön raskas kasvutarina ja hänen rakkautensa amerikkalaisen Ianin omat lapsuudentarinat toisiinsa liittyvät. Ehkä se kertoo jotain rakkauden tukevasta voimasta, mutten kyllä tuntenut kemiaa enkä tarkoitusta. Lopulta tästä oli vaikea saada myöskään merkitystä, teemaa tai sanomaa irti. Jonkun kauhean raskasta elämää on kuvailtu, ja se toimi - mutta lopetus tuntuu toiveikkaammalta kuin kirjan todellisuus ehkä ansaitsisi? Mutta toisaalta dtässä isän tunnustus vuosien jälkeen ehkä aloittaa paremman kierteen, ja se on sanoma mitä voin tukea. Virheidensä kohtaaminen, niiden hirveimpienkin, vapauttaa läheiset teeskentelystä ja he voivat viimein kohdata tunteensa.

[Nancy Williams · Rating 3 out of 5]

So sad...gets under your skin and into your mind and makes you realize just how hard this life is for so many people.

Very well written and probably deserves a 5 rating, but the sadness got me so that I just couldn't rate it higher than a 3. I am now going to go read something happy to try and erase the feeling.

I hurt for people who have childhoods or PTSD or depression - it handicaps them so much and they can't always break free from it. We should all add them to our prayers.

[Reetta Saine · Rating 5 out of 5]

Kirja, jonka kanssa valvottiin valoisa yö.



"Äiti

Olen ulkona ja en tiedä koska tulen.

Faija repi tiedevihkot palasiksi kun riideltiin. Anna yrittää liimata niitä jollain.

En ehkä tule ikinä takaisin.



Joona

PS Älä huolehdi. Olen tehnyt läksyt

[Bachyboy · Rating 3 out of 5]

The first Finnish author I have read. This novel is quite angst ridden, as a young woman reflects on her abusive father and her psychotic brother. It leaps around a fair bit but it's short chapters draw you on into the story.

[Jaana Angeria · Rating 4 out of 5]

Elina Hirvonen, Että hän muistaisi saman (Avain, 2005) s. 158

Hirvoselta olen lukenut aiemmin kaksi kirjaa, "Kun aika loppuu" ja "Punainen myrsky". "Kun aika loppuu" säväytti, mutta jostain syystä en ole tullut tarttuneeksi Hirvosen aiempaan tuotantoon. Nyt sysäyksen esikoisteoksen lukemiseen antoi oppilas, joka tuumi, ettei osaa kirjoittaa "Että hän muistaisi saman"
-romaanista lukupäiväkirjaa, koska kirjassa ei tapahdu mitään.

"Että hän muistaisi saman" -kirja on ohut ja nopeasti luettu. Tarina ja etenkin tunnelma sen sijaan jäävät mieleen. Teos kertoo päähenkilö Annan yhdestä päivästä, jonka aikana hän avaa niin oman sukunsa kuin amerikkalaissyntyisen poikaystävänsä perheen taustoja ja traumoja. Kirja kuvaa hienosti sitä, miten helposti mieli särkyy ja miten me kaikki kannamme mukanamme entisten sukupolvien kokemuksia.

Anna ei ole juuri ikinä saanut olla heikko, sillä veljen ja perheen ongelmat ovat varjostaneet hänen elämäänsä. Tyttö on pitänyt perhettä kasassa. Hoivarooli on jäänyt päälle, ja niinpä Anna tuumii näin: "Mitä repaleisempi ihminen nukkui sängyssäni, sitä selkeämmäksi tunsin itseni.' Monenlaisten sekoilujen jälkeen Annan vierellä on viimeinkin Ian, mies, johon Anna voi luottaa ja turvautua. Lapsia Anna ei siltikään tahdo. Hän ei halua, että hänen ja Ianin suvun traumat periytyvät yhä edelleen.

Kirjan rakenne on hieno. Vaikka ajat ja paikat vaihtuvat, lukijana vain solahdin mukaan uuteen tarinaan tai näkökulmaan. Näin siitä huolimatta, että mitään ei selitellä eikä psykologisoida vaan vain todetaan. Minä ikään kuin hyppäsin lennosta mukaan joidenkin ihan oikeiden ihmisten elämään

Alussa minua tosin hieman hämmensi se, että välillä sanoja on kirjoitettu "väärin". Kuitenkin tämä on erittäin oivallinen ja oikeastaan kerrontaa selkeyttävä tekijä. Pidin myös siitä, että kirjan lopussa on toivoa.  Joona kirjoittaa pikkusiskolleen Annalle näin: 

"Kiitos Si sko, että tulit eilen hakemaan minut sairaalasta.

Pelk äsin ihmisiä. Olin päättä nyt olla pelkäämättä, mutta si lti. Miten seisoa ihmiste n keskellä kun ei ole pitkä än aikaan muita kui n Olentoja ja Asiantuntijoita?"


Kirja tuntui tavallaan tutulta, sillä Annassa ja Joonassa on hyvin paljon samaa kuin Hirvosen "Kun aika loppuu" -kirjan sisaruksissa, Aavassa ja Aslakissa. Shulmanin "Polta nämä kirjeet" -kirja sopisi hyvin Helmet-haasteessa Hirvosen esikoisromaanille pariksi, sillä molemmissa käsitellään suvussa periytyviä traumoja. Kirja ansaitsee ainakin neljä tähteä, ehkä jopa neljä ja puoli.

Kirjoitettuani omat kommenttini googlaamalla tuli vastaan tämä oiva ja perusteellinen arvio kirjasta. https://kiiltomato.net/elina-hirvonen...

[Karen · Rating 4 out of 5]

Librarians receive many ARCs from many publishers. We hoard these book and sit on them like dragons. Or, more accurately, we drool over them and put them on our to-read shelves (also literal bookshelves) and sometimes do not read them for some time. Or, this might be behavior specific to me. I finally read When I Forgot and can't believe this gem has been lingering in my dragon-librarian's hoard, unread for so long. It is beautiful, lyrical, tragic, painful. Told from the point of view of the youngest child in a family of four--the ideal father, mother, older brother, younger sister combo, which is far from ideal in reality--the now grown narrator cannot escape the pain of her dysfunctional and abusive family. Her brother is in a mental institution. She has not gone to see him for some time, though she thinks of him constantly, remembering, and these memories are sometimes accurate, sometimes untrustworthy, sometimes idealized, but all of the time, searing. This novel is translated from Finnish, and I always wonder what is altered in translation. I can't say, but the translator did a gorgeous job, working from what must be gorgeous--if painful--material in its original language.

[Michael · Rating 4 out of 5]

This is a very strong debut novel from Finnish author Ms Hirvonen. The two main characters, Anna and Ian both grew up in dysfuntional families with violent fathers and Mothers who were in denial. Anna also has a brother who is mentally unstable in and out of hospital. Ian is a US citizen teaching at a uni in Helsinki, trying to put the horrors of 9-11 behind him. Anna is studying and is a student in Ian's class - and she is also trying to get away from her family. Anna and Ian become lovers as they try to understand the violence in each others lives. It is not an easy read, but if you stick with it, you will find it rewarding. Anna states that in the past her relationships were based on two things: tending to someone's needs and despair. With Ian she feels she can stop managing and live all the feelings squirrelled away. Ian feels at times lost in having similar feelings about events being unleashed by his government as those held by the students at his uni, and yet on the receiving end of their wrath against the US government.

[Gabrielle Jarrett · Rating 4 out of 5]

When I Forgot captured me for the first 75%. Not bad, eh? The last quarter wearied me via the back and forth between the past and present interwoven between Anna and Ian, the two main characters. However, it is a very well done novel of dysfunctional abusive fathers - one a Lutheran minister and the other a Vietnam vet. Naturally, the mothers are helpless and in denial. Yes, Anna and Ian would get together as their painful childhoods drew them together. In addition, Anna has a mentally ill brother in a mental hospital. Ian's father also dies in a mental institution. Despite the dire themes, When I Forgot is well planned and well written, especially within a debut novel. If you are looking to read of desperation, mental illness, and despair in the lives and roles of the children of dysfunction, Hirvonen will not disappoint.

[MARgOT · Rating 2 out of 5]

Ihmiset puhuvat tästä sairaalasta. “Kohta mä oon siinä kunnossa, että joudun sinne”, he sanovat tietäen, että eivät tietenkään joudu. Tämä sairaala ei ole kenenkään mielessä paikka, jossa oikeasti vietetään viikkoja, kuukausia tai vuosia. Paikka, jonne mennään katsomaan maailman rakkainta ihmistä. Tästä sairaalasta voivat puhua ääneen vain ne, joilla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä sen kanssa.
s. 53

Inimesed räägivad sellest haiglast. “Varsti ma olen omadega nii läbi, et pean sinna minema,” ütlevad nad, teades, et ega nad ei pea. See haigla ei ole kellegi jaoks koht, kus tegelikult elatakse nädalaid, kuid või aastaid. Koht, kuhu minnakse vaatama kõige armsamat inimest maailmas. Sellest haiglast võivad valju häälega rääkida vaid need, kellel ei ole sellega iial mingit pistmist olnud.
lk 41

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Että hän muistaisi saman ei ole helppo kirja. Se pitää lukijan varpaillaan luodessaan kertomusta mielisairaudesta, sukupolvien ketjuista, perheväkivallan ja kiusaamisen arvista, sekä siitä mitä niiden kokemisen jälkeen tapahtuu. Tarinan kieli on toteavan kaunista ja soljuvaa. Hieno esikoisteos. Kertomus liikkuu sujuvasti useissa aikatasoissa muistojen kirjon kietoutuessa toisiinsa. Pidin. Suosittelen lukemaan.

⭐️⭐️⭐️⭐️

[Ani Zafieri · Rating 2 out of 5]

Same ideas as in "When time runs out" but less interesting; same dysfunctional family, same mentally unstable brother, same problematic parents, same lost sister..the only new character in this book is a man who's unable to speak for himself.

Being this the very first novel, the second one "Kun aika loppu" might be seen as repetitive; but unlike the latter, I found the "Että hän muistaisi saman" novel totally lacking in characters worth compassion or understanding.

[Amanda · Rating 5 out of 5]

Rankka, repivä kuvaus elämästä sellaisenaan, kuten se ihmisen kohdalle osuu. Ansiota voi antaa erityisesti aidolle kuvaukselle siitä, mitä seuraa unelmien ja toiveiden särkymisestä, tragedioista, sodasta, traumoista, rakkaudettomuudesta, kiusaamisesta, väkivallasta. Samoin kuin, miten sanat, puhuminen, välittäminen, tukeminen voivat tehdä elämisestä siedettävää ja helpommin kestettävää.

Romaani liikkui taitavasti eri aikojen välillä, ja tarina avautui vähitellen. Upea, koskettava teos.

[Jarno Mehtiö · Rating 5 out of 5]

Mahtava kirja, jonka jätin aikanaan kesken, kun lukemiseen tuli puolivälissä tauko. Tätä kirjaa ei halua lukea sielloin tällöin, kolme sivua ennen nukkumaanmenoa.

Loistavasti kirjoitettu teos empatiasta, mielisairaudesta, muistoista ja taakoista. Niiden kanssa eläminen on lähes sietämättömän raskasta, yritettävä silti on.