Keväisenä juhlapäivänä Nonnan rauhalliseen kotikylään hyökkää joukko julmia miehiä. He surmaavat tytön isän, kylän päällikön, ajavat naiset ja lapset pakosalle ja tuhoavat kylän. Nonna joutuu kostonhimoisen Gerhardin vangiksi kauas kotiseudultaan. Sieltä hänet pelastaa Fenris, tytön lemmikkijääkarhu.
Parivaljakon huima pakomatka vie salaperäisten, henkien asuttamien metsien ja lumisten lakeuksien kautta Louhikeroille, joita muinaisen lohikäärmeen Scaflocin henki hallitsee. Siellä Nonna saa selville monta asiaa sukunsa menneisyydestä ja kohtalostaan. Käy ilmi, että pako Louhikeroille on vasta hänen matkansa alku.
Tästä alkaa Ilkka Auerin neliosainen Lumen ja jään maa -sarja. Sarja on saanut poikkeuksellisen innostunutta palautetta sekä kriitikoilta että lukijoilta.
Juuri äsken eräs Instafriend postasi kuinka niin monissa kirjoissa on vain vähän naishahmoja tai jos joku tyttö/nainen onkin pääosassa niin hällä ei ole sidekickeinä naishahmoja tai muut pääosissa olevat ja/tai merkittävissä rooleissa olevat henkilöt olisivat kaikki miehiä. Niinpä yllätti kun tässä kirjassa olikin aivan hurjan monta naishahmoa! Juonta paljastamatta on vaikea kertoa missä kaikissa rooleissa heitä oli mutta uskokaa kun sanon että (nyt kun kiinnitin asiaan huomiota) niitä oli paljon, josta olen hyvin, hyvin tyytyväinen. Tätä kirjaa lukiessa tuli tosi hyvä mieli, kirjan maailma oli huolella mietitty, salaperäinen, pakanalukijan näkökulmasta hyvinkin kiehtova. Luontokuvaus oli upeaa, hahmot samaistuttavia, monipuolisia ja juoni riittävän jännittävä että tuli heti jano jatko-osaan.
Ensimmäinen Ilkka Auerin kirja jonka luin. Rakastan tätä kirjasarjaa. Olen lukenut sen useita kertoja ja se löytyy kovakantisena 1.painoksina omasta hyllystä. Ilkalla on kyky kirjoittaa niin että lukija tuntee kirjan henkilöiden tunteet, kirjaa ei malta laskea käsistään ja seuraavaa kirjaa odottaa kuin pöllö nousevaa kuuta. Nonna joka kirjassa seikkailee on päättäväinen rohkea tyttö joka tekee oikein silloinkin kun se on vaikeaa tai pelottaa. Hyvä roolimalli kenelle tahansa. Kirjassa ja sen jatko-osissa on pohjoismaista kansanperinnettä/mytologiaa käytetty taitavasti ja uskottavasti niin että lukunautinto on täydellinen joka kerta.
Aluksi katsoin kirjan kokoa ja ajattelin, etten saa tätä koskaan luettua, mutta kun aloitin, ei lukemiseen mennyt kauaa. Todella taidokasta kieltä ja mukaansatempaava juoni!:)
Kovin perinteinen fantasiakirja. Kohtalo johdattaa pientä Nonnaa kohti suurempaa tulevaisuutta.. Kirja olisi saanut minulta enemmänkin tähtiä, mikäli kohtalolla vihjailemista ja "ho ho ho, minä tiedän mikä sinä olet tyttöjäsi, mutta empäs kerro. OTA ITTE SELVÄÄ!" -vittuilua olisi jätetty vähemmälle. Ainakin itse koen tiedon pihtaamisen olevan rasittavaa.. Toisaalta se on niiiiiin perinteinen fantasiakirjakikka kuin voi olla. Tämän vastakohdaksi kirjassa ei ole täysin hyvää ja täysin pahaa, paitsi ehkä "horna", mikä tekee kirjan maailmasta paljon monimuotoisemman. Toivottavasti Nonna jatkossakin kyläilee kaikenmaailman öttiäisten luona.
Kirjassa oli käytetty pohjana skandinavilaista muinaisuskontoa, joka oli ihan mukavaa vaihteeksi. Ei kauhean usein tule törmättyä kirjoihin, jossa olisi hiisiä ja kaikkea muita omituisia otuksia. Fantasiamaailma tästä syystä tuntui jotenkin kotoisammalta. Pidin myös siitä että jumalotukset oli tuotu siinä mielessä lähemmäs ihmistä, että niiden kanssa näköjään voi ihan keskustellakin. Ehkä seuraavissa osissa selviää mistä ne jumala-nimikkeet ovat saaneet.
Hyvin perinteisen tuntuinen fantasiakirja - ehkä liiankin perinteinen. Henkilöt tuntuivat jäävän turhan etäisiksi, kun maisemien ja tapahtumien suoraviivaiseen kuvailuun käytettiin enemmän aikaa kuin hahmojen ajatuksiin tai tunteisiin, jotka itselleni ovat tärkeitä niin tarinoiden lukemisessa kuin kirjoittamisessa. Miljöö oli kuitenkin selvästi rakennettu huolella ja mukana oli kivasti myös täkäläisen mytologian tuntua. Ei kuitenkaan napannut minua mukaansa tämä tarina, enkä varmaankaan tule etsimään jatko-osiakaan käsiini.
Hyvää suomalaista fantasiaa. Alkuun vähän tihkaisi, mutta kun pääsi vauhtiin on vaikeaa olla lukematta seuraavia osia. Monissa paikoin luokiteltu nuorten fantasiaksi, mutta en tiedä miksi...