Rohkea kuvaus luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta.
Oivaltava kirja auttaa ymmärtämään syvällisemmin, miten ihmisen toiminta on muokannut luontoa ja luonto ihmistä. Faktatietoa ja kerronnallisuutta yhdistämällä kirja avaa näkymiä ympäristön ja ilmaston historiaan ja tulevaisuuteen.
Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola käsittelee rohkeasti niin tutkimustietoon liittyviä epävarmuuksia kuin tarvittavia yhteiskunnallisia muutoksia. Teos on omintakeinen hätähuuto luonnon puolesta ja näin se nousee polarisoituneen ilmasto- ja ympäristökeskustelun yläpuolelle.
Tämän kirjan lukemiseen meni useampi kuukausi. Mikään helppo paketti ei siis ollut kyseessä, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen ja monipuolinen kuitenkin. Suurin oivallukseni tästä oli se, että ilmasto ja maapallon luontaiset prosessit ovat niin monimutkaisia, että tutkijatkaan eivät tiedä niistä varmasti kovin paljon. Minä, aihetta lehdistä ja yleistajuisista tietokirjoista seuranneena, en ymmärrä niistä senkään vertaa. Vaikka Korholan teksti oli hyvin selkeää ja hyvin etenevää, törmäsin monet kerrat itselleni niin vieraisiin asioihin, ettei poloinen nuppini pysynyt juonessa mukana. Onneksi juttu muutaman sivun jälkeen palasi aina tutummille urille, joista pöljempikin sai taas tolkkua. Mutta siis: luonto ja ilmasto ovat niin monimutkaisia kokonaisuuksia, että emme pysty sanomaan tulevasta juuri mitään varmaan vaikka kuinka vimmatusti tutkimme. Pakko on silti yrittää..
Suuri kuva on kuitenkin selvä: ilmastonmuutos ja luontokato ovat ongelmia, joiden torjuntaan on ryhdyttävä nyt eikä huomenna. Tärkeintä ei ole saada jokainen junttura uskomaan, vaan keskeiset toimijat riittävät. Tuomiopäiväpuhe ei sekään ole hyödyllistä, sillä se johtaa hätiköintiin, ahdistukseen ja riitelyyn. Monet vihreinä tarjotut ratkaisut sähköautoista tuulivoimaan eivät ole ongelmattomia, mutta silti kehityskelpoisia palasia ratkaisupaletissa. Kirjan lopussa on lyhyt kuvaus Evon tiedekansallispuiston surkuhupaisasta alusta, jossa muutamat intressiryhmät eivät olleet lainkaan kiinnostuneita yhteisistä tavoitteista, ja lupaava hanke ajettiin ojaan. Tästä osiosta haistaa ensimmäisen kerran kirjoittajan kiukun ja turhautumisen ihmisen jääräpäisyyden ja itsekkyyden edessä. Jos haluat tietää, kuinka monimutkainen paikka Maapallon oikeasti on etkä pelkää hankalia tieteellisiä termejä, suosittelen lämpimästi.
Kokoelma kirjoituksia ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Paljon kiinnostavaa perustietoa todella laajasta aihepiiristä. Kiihkoton ja faktapohjainen käsittelytapa luo uskottavuutta, jota toisaalta hieman rapauttaa heikohko oikoluenta. Pidin erityisesti avoimesti kuvatusta tietämyksemme ohuudesta, mediakritiikistä, sekä nykyhaasteiden asettamisesta maapallon aiempien ilmastonmuutosten kontekstiin.
Nimi tuntuu jotenkin harhaanjohtavalta. Odotin kirjan käsittelevän enemmän luontosuhdetta, mutta se käsitteleekin ilmastonmuutosta ja ihmisen vaikutusta luonnolle. Kirjassa oli joitain hyviä oivalluksia, mutta jotenkin vähän raskassoutuinen kokonaisuus.
Oivaltava hätähuuto luonnon puolesta. Rohkeita näkemyksiä ilmasto- ja ympäristökeskusteluun. Phil Collinsin lyttääminen oli virhe - hän oli kovimpia rumpaleita 70-luvulla.