Vetävästi kirjoitettu tarina riippuvuudesta, joka vie mennessään
Bob Malmi oli älykäs ja kiltti lapsi. Hänestä kasvoi ihan tavallinen kokaiinikauppias, joka rakastaa äitiään. Malmi myi kokaiinia julkkiksille, kustannustoimittajille ja satamatyöläisille toistakymmentä vuotta. Ja mitä kovemmat kierrokset, sitä kovempi lasku. Bob Malmille se tarkoitti sitä, että piti soittaa äidille vaikea puhelu. "Äiti. Mä olen menossa vankilaan. Taas."
Kukaan ei käytä huumeita siksi, että haluaisi olla rikollinen. Niitä käytetään johonkin tarpeeseen: Osa hakee iloa, osa pakoa omista traumoista, osa yhteyttä maailmaan. Ihan tavallinen kokaiinikauppias on paitsi vetävä elämäkerta ja true crime –kirja, myös syvällistä luettavaa riippuvuuden mekanismeista. Teokseen on haastateltu ihmisiä, jotka tuntevat huumemaailman perin pohjin.
"Bob Malmin tarina kertoo, miksi suhtautumisemme huumeisiin ja niiden käyttäjiin on yleensä väärä. Huumeiden kysynnän tai tarjonnan poistaminen on mahdotonta, ja rikollisuuteen keskittymiseen sijaan meidän pitäisi puhua tunteista: rakkaudesta, surusta, ilosta, häpeästä ja arvottomuuden kokemuksista. Tämä kirja tekee niin." – Riku Siivonen
Jokseenkin samanlainen kaava kaikissa vastaavissa "olen ollut huumeidenmyyjä/käyttäjä". Ainoastaan sekoilun määrä vaihtelee. :/ Jossain kohtaa tulee sitten idea, että mitä jos lopettaisi.
A hard one to review. At times a very important voice in so many ways and an entertaining package with a fresh(ish) angle, but at the same time totally all over the place as a novel with a weird, confusing structure. It's a story about a dope fiend and a dope dealer. From a Finnish perspective. I've heard these kinds of stories before, from Alibi and other places, but this had a very modern twist in it. It's up-to-date with all the information regarding hard drugs, the war on drugs, the treatment and the issues and so on. Very important in that sense. The testimonials in the middle of the book, which were very random and misplaced, were actually really good. They could've worked as a book on their own, tho, I have no idea why they were here. Maybe because of the fact that "Malmi" deals, too? I'm not sure. But they were refreshing, to hear about unproblematic use, important stuff. As a whole, this depressed the hell out of me.
Päihdekäyttäjien tarinat ovat aina varsin samanlaisia, mutta jos nyt yhden kirjan sellaisista haluaa lukea, niin Siivosen teos on tarkoitukseen sopivan kompakti ja huolellisesti tehty. Käyttäjillä tuntuu olevan jonkinlainen infantiili sankarifantasia omasta elämästään. Se varmaankin pitää loitolla sen ikävän tosiasian tiedostamisen, että 20 vuotta elämästä on tullut kulutettua häsläämiseen sen sijaan, että olisi hankkinut jotakin rakentavaa tietoa ja taitoa ja siinä samalla kypsynyt ihmisenä. Kirjassa oli onneksi jonkin verran tavikselle ennestään tuntemattomia tiedonmuruja Suomen huumemarkkinoista ja -kulttuurista, joten yksinomaan henkilötarinoiden varaan ei teosta ole rakennettu. Ihan kaikkia päihdekäyttäjien tarinoita tuskin kannattaa uskoa sellaisenaan; luulen, ettei Siivonenkaan kaikkea kuulemaansa ole uskonut, mutta tietenkin satuilevan kerrontatavan pitää kirjassa kuulua sellaisena kuin se on. On ihan oikein jättää johtopäätösten pohdinta lukijalle eikä selittää aihetta puhki.
Vaikka kirja keskittyykin laittomiin huumeisiin, voi sen kertomuksia rinnastaa mihin tahansa addiktioon. On sitten kyseessä päihde-, peli- tai mikä tahansa riippuvuus samanlaiset perusmekanismit riippuvuuden synnyssä, sen kanssa elämisessä aktiiviriippuvaisena ja lopulta riippuvuuden kanssa elämisessä toipuvana addiktoiva on.
Addiktiostahan ei koskaan parane oli kohde sitten mikä hyvänsä.
Kirja on konstailematon. Ennemminkin kooste käyttäjien kertomuksia. Mitään jännittävää rikosromaania on turha odottaa. Monen joka tämän kirjan jättää lukematta, tulisi se lukea ja moni joka tämän lukee, oikeastaan tiesi sisällön jo etukäteen.
Aluksi ajattelin että voi hitto mitä Alibi-pullistelua, mutta tässä päästiinkin moniin tärkeisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin haittoja vähentävästä työstä ja siitä, miten meidän pitäisi nähdä ihminen päihteiden käytön takana. Kokonaisuus oli kuitenkin vähän epätasainen eikä hirveästi tarjonnut uutta ajateltavaa, mutta tärkeitä ja hyviä pointteja ja toimii varmasti hyvin varsinkin lukijoille, joille huumekeskustelu ei ole niin tuttua.
Päihdekäytöstä, huumeista ja siitä elämästä vetävästi kirjoitettu tarina ”Bob Malmista” ja hänen viitekehyksestään. Kiinnostavia tarinoita, vaikka uutuusarvoltaanhan päihdekäytöstä kertovat tarinat eivät koskaan liiemmin uusiudu. Tykkäsin paljon yhteiskunnan ”luokkaeroihin” ja yleisen päihteisiin liittyvien mielipiteiden kyseenalaistamisesta ja pohdinnoista. Aivan hyvä, vaikka ei sikäli lukemisen jälkeen muuttanut omia mielipiteitä suuntaan tai toiseen.
Jännittävä, puhutteleva, järkyttävä, mielenkiintoinen true-crime-elämänkerta. Kirjassa ei varsinaisesti glamorisoida huumeiden käyttöä, mutta välillä päähenkilö puhuu häiritsevän positiivisesti huumausaineista esimerkiksi hoitokeinona erilaisiin mielenterveysongelmiin. Kokonaisuutena mukaansatempaava ja pysäyttävä muistelmateos. Suosittelen.
Nopeasti luettu tarina, rikollisen elämänkerta, ei lopulta mitään erityisen uutta tai kiinnostavaa. Pari ihan mielenkiintoista tai hymyilyttävää anekdoottia ja väliin vähän saarnausta liberaalimman huumepolitiikan puolesta (josta toki olen samaa mieltä kaikesta, mutta mitään uutta tai kovin syväluotaavaa on turha odottaa).
Ihan kohtalaisen kiinnostava katsaus elämän tähän laitaan. Lisäplussaa siitä, että kirja ei keskity pelkästään päähenkilöön, vaan mukaan on annettu muutamien muidenkin ihmisten elämäntarinoita. Kuulostaa pöheliltä, mutta hämmentävää kyllä toimii.
Tosi hyvä kirja päästä sisään siihen miksi joku valitsee käyttää huumeita tai päätyy käyttämään huumeita ja miksi niiden lopettaminen ei olekkaan niin yksinkertaista, kun vaan lopettaa. Todella opettavainen kirja.