What do you think?
Rate this book
Laulu Tulipunaisesta Kukasta
Laulu tulipunaisesta kukasta on Suomen taiteen kultakauden kirjailijan Johannes Linnankosken tunnetuin teos. Vuonna 1905 julkaistu kirja on ensimmäisiä suomalaisia bestseller-kirjoja. Laulu tulipunaisesta kukasta pohjautuu Don Juanin taruun. Kirja kertoo nuoresta Olavi Koskelasta, joka riitautuu vanhempiensa kanssa ja pestautuu tukkilaisporukkaan. Matkan varrella hän hurmaa lukuisia naisia, jotka hän kuitenkin hylkää tukkilaisporukan jatkaessa matkaansa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Linnankosken nuoruuden maisemiin Askolaan Vakkolan kylään 1800-luvun loppupuolelle.
250 pages, Paperback
First published January 1, 1905
9 people are currently reading
142 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 34 reviews
December 26, 2024
NXB Phụ Nữ mới ra mắt bản dịch. Tựa là Bài Ca Về Bông Hoa Màu Lửa
December 17, 2021
Yra lietuviškas leidimas: J. Linankoskis "Daina apie ugniaspalvę gėlę", "Vaga", 1964 m. Tada ir perskaičiau; romanas padarė didžiulį įspūdį. Klajūno sielininko meilės nuotykiai, tikrosios meilės paieškos pateiktos chronologine novelių forma. Autorius ne paviršutiniškai mėgaujasi jaunuolio nuotykiais, o sprendžia sudėtingas etines problemas: žmogus yra atsakingas už savo poelgius ir anksčiau ar vėliau susilaukia už juos atpildo ar bausmės.
Ilgai ši knyga išliko atmintyje, tad po keliasdešimties metų nusprendžiau ja papildyti savo biblioteką. Pavyko rasti, bet.... knygą nebepadarė tokio įspūdžio. Vis dėlto ji tikrai dėmesio.
Suomių rašytojas Johanesas Linnankoski (1869-1913) šį romaną sukūrė 1905 m. remdamasis savo patirtimi, nes kurį laiką dirbo miško darbininku, sielininku (vėliau tapo žurnalistu). Išleido keletą apsakymų rinkinių, pjesių.
Ilgai ši knyga išliko atmintyje, tad po keliasdešimties metų nusprendžiau ja papildyti savo biblioteką. Pavyko rasti, bet.... knygą nebepadarė tokio įspūdžio. Vis dėlto ji tikrai dėmesio.
Suomių rašytojas Johanesas Linnankoski (1869-1913) šį romaną sukūrė 1905 m. remdamasis savo patirtimi, nes kurį laiką dirbo miško darbininku, sielininku (vėliau tapo žurnalistu). Išleido keletą apsakymų rinkinių, pjesių.
January 30, 2015
Linnankoskea luki oikein ilokseen. Siitäkin huolimatta, että kieli oli vanhahtavaa – tai ehkä juuri siksi. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppuun.
Kirjan opetus on ajalle tyypillinen: ei pidä mennä heilastelemaan kenen kanssa sattuu. Sellaisena itse opetus on aika yksioikoinen. Mutta Linnankoski maalaa oivan ajankuvan, kuvan nuorista ihmisistä jotka haikailevat rakkautta ja särkevät siinä sivussa sydämensä. Henkilöiden lisäksi kertojina tarinassa toimivat myös paikat: astiakaapin astiat, metsän hongat, ikkunalaudan verenpisarat. Sattuu ja tapahtuu, ja Olavikin lopulta aikuistuu ja löytää paikkansa.
Vaikka pohjavire onkin siveä, niin Linnankoski ei unohda myöskään rakkauden lihallista puolta. Käydään ilotalossa ja uidaan alasti.
Kirjan opetus on ajalle tyypillinen: ei pidä mennä heilastelemaan kenen kanssa sattuu. Sellaisena itse opetus on aika yksioikoinen. Mutta Linnankoski maalaa oivan ajankuvan, kuvan nuorista ihmisistä jotka haikailevat rakkautta ja särkevät siinä sivussa sydämensä. Henkilöiden lisäksi kertojina tarinassa toimivat myös paikat: astiakaapin astiat, metsän hongat, ikkunalaudan verenpisarat. Sattuu ja tapahtuu, ja Olavikin lopulta aikuistuu ja löytää paikkansa.
Vaikka pohjavire onkin siveä, niin Linnankoski ei unohda myöskään rakkauden lihallista puolta. Käydään ilotalossa ja uidaan alasti.
Nuorukainen saapui rantaan, irrotti tytön vaatemytyn ja heitti sen varovasti rannalle. Ui sitte alemmaksi ja heitti sinne omat pukineensa.
»Sielläkö sinä vielä olet?» huudahti hän toisen rannan ruoikkoon –huudahti, vaikka oli koko ajan toivonut että niin olisi.
»Niin», vastasi tyttö. »Minä en muistanutkaan lähteä – minusta oli niin hauskaa katsella kun sinä uit.»
»Tulisinkohan minä sinua vastaan – jos se tuntuisi turvallisemmalta...?»
»Kyllä se tuntuisi», tyttö vastasi.
Häntä ei enää yhtään kainostuttanut, vaikka nuorukainen katsoi aivan suoraan. Hän tunsi sitä salaista riemua, mitä ihminen tuntee astuessaan arkimaailman rajojen yli sadun ja seikkailun maailmaan, jossa kaikki on luvallista ja pyhää ja jossa se tunne, että heitä on kaksi omia salatuita teitään kulkemassa, on kuin puhdistava ja yhteensulattava tuli.
Nuorukainen ui nopeasti tyttöä kohti.
»Niinkuin Vedenneito ruoikossa!» huudahti hän ihastuneena, keskeyttäen uintinsa.
»Ja Ahti aalloissa!» vastasi tyttö riemusta säteilevin silmin, heittäytyen uimaan.
»Hyvinpä sinä Vedenneito uitkin!» sanoi nuorukainen. He lähtivät rinnakkain toista rantaa kohti.
February 11, 2017
Suomi 100 vuotta -haasteen toinen teos oli tämä teos, joka oli nimeltä tuttu, mutta muuten en tiennyt ollenkaan mitä odottaa, mutta voin sanoa että mitä vastaan tuli, sitä en ainakaan ollut osannut odottaa! Kirjan päähenkilö Olavi on todellinen auervaara: ison talon levoton poika ryhtyy tukkijätkäksi, ja hurmaa jokivarrelta naisen toisensa perään. Kerronta on kuitenkin (ainakin modernein silmin) erittäin tahdikasta, ja mikäli Olavin ja tämän rakastettujen välillä on muuta kuin halailua ja suutelua, niin sen suuntaan enintäänkin vihjaillaan. Kirja lie ollut kuitenkin oman aikansa 50 Shades of Grey, siksipä kai se olikin menestysteos julkaisuaikoinaan. Seksi myy ja on myynyt aina.
Kirjan alku toi elämänriemullaan mieleen Katri Valan runon Kukkiva maa. Hauska yksityiskohta kerronnassa oli se, miten esineet ja kasvit puhuvat, keskustelevat ja kommentoivat tapahtumia sivustakatsojina. Tässä esimerkki:
Pelkkää iloa ja rakastuneitten kukerrusta kirja ei kuitenkaan ole. Jossain vaiheessa menneisyyden haamut saavat kiinni kotoansa pois lähteneen Olavin, joka on pakomatkalla sekä vanhempiaan että itseään. Olavin painiskelu sisimpänsä kanssa on katkeransuloista luettavaa.
4½ tähteä.
Kirjan alku toi elämänriemullaan mieleen Katri Valan runon Kukkiva maa. Hauska yksityiskohta kerronnassa oli se, miten esineet ja kasvit puhuvat, keskustelevat ja kommentoivat tapahtumia sivustakatsojina. Tässä esimerkki:
Kuinka kaunista!» huudahti nuorukainen, katsoen tyttöä silmiin. »En minä ole ikänäni mitään näin kaunista nähnyt!»
»En minäkään», vastasi tyttö liikutettuna.
»Emmekä mekään!» hymyilivät puut rannalla.
»Emmekä me!» nyökäyttivät päivännoudot vastakkaisen rannan törmältä.
Pelkkää iloa ja rakastuneitten kukerrusta kirja ei kuitenkaan ole. Jossain vaiheessa menneisyyden haamut saavat kiinni kotoansa pois lähteneen Olavin, joka on pakomatkalla sekä vanhempiaan että itseään. Olavin painiskelu sisimpänsä kanssa on katkeransuloista luettavaa.
4½ tähteä.
February 13, 2017
Vähän opettavaista moraali-tarinaa muistuttava kertomus, joka omassa päässäni eteni kiihkeinä SuomiFilmi-kohtauksina. Ihmiset ovat ilmeisesti tykänneet lukea tällaisesta nuoruuden tunteenpalosta (ja siellähän oli ihan nakuiluakin!), kun tämä kerran on ollut ensimmäinen suomalainen bestseller. Itseäni tarina pääsi vähän pitkästyttämään, eikä siinä päästy oikein pintaa syvemmälle. Kuitenkin ihan mielenkiintoista lukea oman aikansa suosikki-kirja.
January 7, 2020
Tämä oli hyvä. Kirja on julkaistu 1905, joten kieli on tietysti vanhaa, mutta siihen tottuu nopeasti. Tarinassa seuraillaan Olavin elämää, joka ajautuu rakkaussuhteesta toiseen. En rinnastaisi Olavia kuitenkaan suoraan Don Juaniin, koska hän tuntuu kuitenkin välittävän suhteen toisesta osapuolesta ja olevansa sillä hetkellä suhteellisen tosissaan, eikä viettely ole itse tarkoitus. Osittain kiertelevästä elämäntavasta johtuen hänen tielleen osuu kuitenkin uusia rakkauksia.
Kirjassa on vahva moraalinen kannanotto yksiavioisuuden puolesta, mutta olisi yksioikoista latistaa julkaisu yhden asian kirjaksi. Tässä on paljon muutakin, henkistä kasvua, itsensä kanssa kamppailua, sukupolvien taakkaa, jopa feminismiä. Tässä esitetään naiset itsellisinä toimijoina, jotka ovat (miltei) samanarvoisia miesten kanssa ja joilla on tunteet. Olavikin on pakotettu ymmärtämään tämä. Kirjassa myös kritisoidaan, tai ainakin tuodaan esille huonossa valossa vanha kyseenalainen rakenne, jonka mukaan naiselta odotetaan täydellistä puhtautta avioon astuessa, mutta sama ei koske miehiä. Ja kaiken tämän lisäksi kirjassa on myös rakkaustarina, joka ei missään nimessä ole kaavamainen tai ongelmaton.
Olavin tunteet ja syyllisyydentunto heräävät, kun hän alkaa kohdata menneisyyttään. Kirjassa on mielenkiintoista se, kuinka pysytään koko ajan Olavin puolella, vaikka tämä toimii kuten toimii. Hänen kasvuaan toivoo. Hän on monella tapaa suomalainen ihannemies, hän tahtoo omin voimin rakentaa elämänsä, ilman perittyä varallisuutta, hän on fyysisesti vahva, taitava työssä ja kaikessa, sekä tietysti komea. Hän jopa taistelee suota vastaan, mikä asetelma on kotimaisessa kuvastossa melko ikoninen. Hänet esitetään hyvänä ihmisenä, jonka täytyy vain ymmärtää moraali ja vastuu. Hänen tuomittava toimintansa johtuu ajattelemattomuudesta ja keskenkasvuisuudesta. Koko kirjan mitalta tunteet ovat suuria ja rakkaus roihuaa, syyllisyys kalvaa ja raivo leimahtaa. Kuvaustapa toimii ja luo vahvaa ajankuvaa.
Mielenkiintoisia rakenteellisia osia kirjaan luodaan päästämällä väliin ääneen kohtauksen hiljaiset todistajat, esimerkiksi puut, huonekalut, huonekasvit tai muut kotitarpeet. Se toi kerrontaan hauskasti vaihtelua ja uutta näkökulmaa, kun esimerkiksi metsän puut alkavat kertoa mielipiteitään sankarimme elämästä.
Kirjan suurin taitekohta Kyllikin kanssa on upeasti rakennettu ja hengästyttävää luettavaa. Kohtauksessa on useampi ulottuvuus ja sitä jää pohtimaan pitkäksi aikaa. Olavi joutuu kohtaamaan ajatusmaailmansa vinouden ja kasvu alkaa toden teolla. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja.
"Älä petä ketään, ja mitä lupaat, se täytä – olkoon ihminen mitä säätyä tahansa!"
Äidin neuvo s.30
”Hän tulisi hiihtelemästä ja tormaltaisi sisään että ovet räikäisivät.
- Pidät semmoista jyryä!”
”Mutta tyttö ei saanut enää sanaakaan sanotuksi, vaan hyrskähti itkuun ja upotti polttavat kasvonsa hänen rintaansa, nyyhkyttäen niin että hento ruumis värisi.
”Mitä – ? Miksi sinä itket, minun tuomenkukkani?”
Tyttö yhä nyyhkytti, hento ruumis värisi: ”En minä itsekään tiedä … kun en minä voi antaa sinulle niin paljo kuin minä tahtoisin!”
”Mutta sinähän olet antanut enemmän kuin minä uskalsin toivoakkaan.”
”Vaan en niin paljo kuin tahtoisin! Mikset sinä vaadi minulta enempää? Käske minut kanssasi kuolemaan, niin minä tulen ja syöksyn sinun kanssasi vaikka tuliseen järveen! Tai tukehuta minut tähän paikkaan …”
Niinkuin nuorukainen olisi istunut tulen ääressä ja tuntenut kuinka sen yhä paisuva, onnensäteinä hänen lävitseen kulkeva lämpö olisi äkkiä pistänyt tulisena kipinänä.
”Kuinka sinä tuollalailla puhut?” sanoi hän melkein hätääntyneenä. ”Sehän on aivan järjetöntä!”
”Järjetöntä se onkin, mutta jos sinä tietäisit kuinka minä sinua rakastan! Sano yksi ainoa sana, ja minä jätän kotini ja isäni ja äitini, ja kulen kuin kerjäläinen jälessäsi kylästä kylään.”
”Etkö sinä ihmisiäkään häpeisi?”
”Häpeisi – ? Mitä minä ihmisistä, mitä ne rakkaudesta tietävät!”
S. 127
”Mitä nuo tähdet merkitsee, joita meidän kohdall’ on kaksi?
Että tyttö ja poika toisilleen on tullut jo rakkahaksi!
Mitä nuo tähdet merkitsee, joita meidän koldall’ on neljä?
Omalle tytölle kättä annan ja muille käännän seljän!
Mitä nuo tähdet merkitsee, joita meidän kohdall’ on viisi?
Toivon on loimet ja kaihon kuteet ja lemmenlangasta niisi!”
”Enkä mä susta eroais, en eroais, vaikk’ kivet kiljuis, maa halkeis, puut puhkeis, meri mustaksi muuttuis! En eroais, en eroais!”
”Kiivas on koskessa vesien karku, tulinen kuohujen tanssi – vaan lyhyt kuin elämän ilo.”
Kirjassa on vahva moraalinen kannanotto yksiavioisuuden puolesta, mutta olisi yksioikoista latistaa julkaisu yhden asian kirjaksi. Tässä on paljon muutakin, henkistä kasvua, itsensä kanssa kamppailua, sukupolvien taakkaa, jopa feminismiä. Tässä esitetään naiset itsellisinä toimijoina, jotka ovat (miltei) samanarvoisia miesten kanssa ja joilla on tunteet. Olavikin on pakotettu ymmärtämään tämä. Kirjassa myös kritisoidaan, tai ainakin tuodaan esille huonossa valossa vanha kyseenalainen rakenne, jonka mukaan naiselta odotetaan täydellistä puhtautta avioon astuessa, mutta sama ei koske miehiä. Ja kaiken tämän lisäksi kirjassa on myös rakkaustarina, joka ei missään nimessä ole kaavamainen tai ongelmaton.
Olavin tunteet ja syyllisyydentunto heräävät, kun hän alkaa kohdata menneisyyttään. Kirjassa on mielenkiintoista se, kuinka pysytään koko ajan Olavin puolella, vaikka tämä toimii kuten toimii. Hänen kasvuaan toivoo. Hän on monella tapaa suomalainen ihannemies, hän tahtoo omin voimin rakentaa elämänsä, ilman perittyä varallisuutta, hän on fyysisesti vahva, taitava työssä ja kaikessa, sekä tietysti komea. Hän jopa taistelee suota vastaan, mikä asetelma on kotimaisessa kuvastossa melko ikoninen. Hänet esitetään hyvänä ihmisenä, jonka täytyy vain ymmärtää moraali ja vastuu. Hänen tuomittava toimintansa johtuu ajattelemattomuudesta ja keskenkasvuisuudesta. Koko kirjan mitalta tunteet ovat suuria ja rakkaus roihuaa, syyllisyys kalvaa ja raivo leimahtaa. Kuvaustapa toimii ja luo vahvaa ajankuvaa.
Mielenkiintoisia rakenteellisia osia kirjaan luodaan päästämällä väliin ääneen kohtauksen hiljaiset todistajat, esimerkiksi puut, huonekalut, huonekasvit tai muut kotitarpeet. Se toi kerrontaan hauskasti vaihtelua ja uutta näkökulmaa, kun esimerkiksi metsän puut alkavat kertoa mielipiteitään sankarimme elämästä.
Kirjan suurin taitekohta Kyllikin kanssa on upeasti rakennettu ja hengästyttävää luettavaa. Kohtauksessa on useampi ulottuvuus ja sitä jää pohtimaan pitkäksi aikaa. Olavi joutuu kohtaamaan ajatusmaailmansa vinouden ja kasvu alkaa toden teolla. Kaiken kaikkiaan hyvä kirja.
"Älä petä ketään, ja mitä lupaat, se täytä – olkoon ihminen mitä säätyä tahansa!"
Äidin neuvo s.30
”Hän tulisi hiihtelemästä ja tormaltaisi sisään että ovet räikäisivät.
- Pidät semmoista jyryä!”
”Mutta tyttö ei saanut enää sanaakaan sanotuksi, vaan hyrskähti itkuun ja upotti polttavat kasvonsa hänen rintaansa, nyyhkyttäen niin että hento ruumis värisi.
”Mitä – ? Miksi sinä itket, minun tuomenkukkani?”
Tyttö yhä nyyhkytti, hento ruumis värisi: ”En minä itsekään tiedä … kun en minä voi antaa sinulle niin paljo kuin minä tahtoisin!”
”Mutta sinähän olet antanut enemmän kuin minä uskalsin toivoakkaan.”
”Vaan en niin paljo kuin tahtoisin! Mikset sinä vaadi minulta enempää? Käske minut kanssasi kuolemaan, niin minä tulen ja syöksyn sinun kanssasi vaikka tuliseen järveen! Tai tukehuta minut tähän paikkaan …”
Niinkuin nuorukainen olisi istunut tulen ääressä ja tuntenut kuinka sen yhä paisuva, onnensäteinä hänen lävitseen kulkeva lämpö olisi äkkiä pistänyt tulisena kipinänä.
”Kuinka sinä tuollalailla puhut?” sanoi hän melkein hätääntyneenä. ”Sehän on aivan järjetöntä!”
”Järjetöntä se onkin, mutta jos sinä tietäisit kuinka minä sinua rakastan! Sano yksi ainoa sana, ja minä jätän kotini ja isäni ja äitini, ja kulen kuin kerjäläinen jälessäsi kylästä kylään.”
”Etkö sinä ihmisiäkään häpeisi?”
”Häpeisi – ? Mitä minä ihmisistä, mitä ne rakkaudesta tietävät!”
S. 127
”Mitä nuo tähdet merkitsee, joita meidän kohdall’ on kaksi?
Että tyttö ja poika toisilleen on tullut jo rakkahaksi!
Mitä nuo tähdet merkitsee, joita meidän koldall’ on neljä?
Omalle tytölle kättä annan ja muille käännän seljän!
Mitä nuo tähdet merkitsee, joita meidän kohdall’ on viisi?
Toivon on loimet ja kaihon kuteet ja lemmenlangasta niisi!”
”Enkä mä susta eroais, en eroais, vaikk’ kivet kiljuis, maa halkeis, puut puhkeis, meri mustaksi muuttuis! En eroais, en eroais!”
”Kiivas on koskessa vesien karku, tulinen kuohujen tanssi – vaan lyhyt kuin elämän ilo.”
May 15, 2017
Laulu tulipunaisesta kukasta is basically a Finnish variation of Don Juan. Olavi is banished from his home and dedicates his years merrily seducing and then leaving young women. However, when he returns back to the farm he left so long ago and wants to finally settle down, he finds his past has their left their marks not only on those whose lives he touched, but also on himself.
The first half of the episodic novel, which was a best seller in its time, tells of Olavi's exploits as he travels with lumberjacks (the kind that still in the early 1900s traveled through the waterways of Finland and guided logs through the rivers to the wood mills) through Finnish countryside finding women, whom he rarely even gives names, that he only sees as conquests. Finally, one woman manages to touch his heart and even gets a name, Kyllikki. However, before they can be happy and truly settle down on the land Olavi has by now inherited, they have to come to terms with his former ways.
Olavi is not a character to be really like and the ending of the story seems almost cheap. However, the anguish between is, nevertheless, is fairly convincing and the depiction of Finnish lands Olavi wanders through is at times evocative.
The first half of the episodic novel, which was a best seller in its time, tells of Olavi's exploits as he travels with lumberjacks (the kind that still in the early 1900s traveled through the waterways of Finland and guided logs through the rivers to the wood mills) through Finnish countryside finding women, whom he rarely even gives names, that he only sees as conquests. Finally, one woman manages to touch his heart and even gets a name, Kyllikki. However, before they can be happy and truly settle down on the land Olavi has by now inherited, they have to come to terms with his former ways.
Olavi is not a character to be really like and the ending of the story seems almost cheap. However, the anguish between is, nevertheless, is fairly convincing and the depiction of Finnish lands Olavi wanders through is at times evocative.
January 11, 2019
Classic. Yli-taso. Questions and exercises.
Story: Olavi is a young man, who desires to wander, take on dangerous jobs, and to love and leave young girls.
Language: This book is suitable to upper level studies, at least B2.2 and ideally C. The plus of this series is that each page contains a glossary at the bottom with brief definitions of difficult words in Finnish. The book also includes discussion questions and grammar exercises in the back.
Characters: Olavi is our protagonist and we follow the story from his perspective. Many chapters include the girls that he woos, although they are never referred to by name, rather given names of flowers.
I'd never heard of this author or story before, and while it was slow to get into, most of the book went by quickly. I enjoyed the questions and exercises and the answer key was easy to find online. Looking forward to checking out other books from Finnish Easy Reading.
Story: Olavi is a young man, who desires to wander, take on dangerous jobs, and to love and leave young girls.
Language: This book is suitable to upper level studies, at least B2.2 and ideally C. The plus of this series is that each page contains a glossary at the bottom with brief definitions of difficult words in Finnish. The book also includes discussion questions and grammar exercises in the back.
Characters: Olavi is our protagonist and we follow the story from his perspective. Many chapters include the girls that he woos, although they are never referred to by name, rather given names of flowers.
I'd never heard of this author or story before, and while it was slow to get into, most of the book went by quickly. I enjoyed the questions and exercises and the answer key was easy to find online. Looking forward to checking out other books from Finnish Easy Reading.
April 4, 2015
Johannes Linnankoski wrote this over one hundred years ago, so the old Finnish language was strange at some points. I liked the storyline in the beginning and I was expecting for an exciting ending, but this ended up being kind of lame.
October 25, 2024
This classic of Finnish literature from 1905 is the story of Olavi, a transient lumberjack. As Olavi goes from village to village for his work, he seduces a long series of maids, but soon rather heartlessly casts them aside and moves on. When he finally meets Kyllikki, a young woman heavily laden with symbolism of sacrificial love, he is forced to look back over his life, repent, and work at something lasting.
This has been called a retelling of the Don Juan story, but I occasionally thought of it as some rustic Nordic translation of Truffaut’s L’Homme qui aimait les femmes. Most of the Olavi’s seductions are nameless, referred to only by pet names that Olavi, or the wistful lover Linnankoski through his protagonist, gives them based on their diverse attractive features.
National Romanticism had an inescapable impact on Finnish literature of this period, and this novel is no exception, so we get lots of singing of songs and a glorification of the simple life far from the Swedish and international influence of the coasts. Nevertheless, there is some sharp social critique on Kyllikki’s part that gives the book also a tinge of Nordic modernism à la Ibsen. I probably won’t read it again, and I eventually started to roll my eyes at just how much Linnankoski flogs flowers as symbolism like some knackered horse, but it was entertaining enough.
I originally discovered this book in an abridged version that was created for foreigners learning Finnish, but after I compared that edition to the real thing, I decided to just read the real thing. The vocabulary is fairly limited, and the grammatical constructions typical of the fusty literary register of Finnish, so I think this book will prove quite accessible for anyone who has reached a B2 level of the language.
This has been called a retelling of the Don Juan story, but I occasionally thought of it as some rustic Nordic translation of Truffaut’s L’Homme qui aimait les femmes. Most of the Olavi’s seductions are nameless, referred to only by pet names that Olavi, or the wistful lover Linnankoski through his protagonist, gives them based on their diverse attractive features.
National Romanticism had an inescapable impact on Finnish literature of this period, and this novel is no exception, so we get lots of singing of songs and a glorification of the simple life far from the Swedish and international influence of the coasts. Nevertheless, there is some sharp social critique on Kyllikki’s part that gives the book also a tinge of Nordic modernism à la Ibsen. I probably won’t read it again, and I eventually started to roll my eyes at just how much Linnankoski flogs flowers as symbolism like some knackered horse, but it was entertaining enough.
I originally discovered this book in an abridged version that was created for foreigners learning Finnish, but after I compared that edition to the real thing, I decided to just read the real thing. The vocabulary is fairly limited, and the grammatical constructions typical of the fusty literary register of Finnish, so I think this book will prove quite accessible for anyone who has reached a B2 level of the language.
October 27, 2022
Teos on jo aiemmin ollut tuttu Teuvo Tulion elokuvasovitusten kautta. Kirjan keskushenkilö on tukkilainen Olavi, lipevä sarjahurmaaja, joka kulkee paikasta toiseen särkien nuorten naisten sydämiä. Kunnianhimoinen nuori mies päättää lopulta asettua aloilleen ja saada vaimokseen Kyllikin, suuren talon vaikeasti tavoiteltavan tyttären. Menneisyyden kanssa on tehtävä sovinto ennen kuin uusi elämä voi alkaa.
Kirjan kieli kuulostaa vanhalta, mikä ei ole yllätys, onhan teos julkaistu yli 100 vuotta sitten. Parhaimmillaan kieli tekee tarinasta jopa runollisen, ja pidin siitä miten tapahtumia toisinaan kuvataan esimerkiksi kukkien näkökulmasta. Osa tarinan kuljetuksesta on vähän tylsää, ja Olavin hurmausreissut toistavat itseään nopeasti. Vaikka kirjan perimmäinen sanoma on moralistinen, sitä ei lue kuin saarnaa. Positiivinen yllätys, vaikka romanssijutut eivät olekaan omalla mukavuusalueellani.
Kirjan kieli kuulostaa vanhalta, mikä ei ole yllätys, onhan teos julkaistu yli 100 vuotta sitten. Parhaimmillaan kieli tekee tarinasta jopa runollisen, ja pidin siitä miten tapahtumia toisinaan kuvataan esimerkiksi kukkien näkökulmasta. Osa tarinan kuljetuksesta on vähän tylsää, ja Olavin hurmausreissut toistavat itseään nopeasti. Vaikka kirjan perimmäinen sanoma on moralistinen, sitä ei lue kuin saarnaa. Positiivinen yllätys, vaikka romanssijutut eivät olekaan omalla mukavuusalueellani.
January 16, 2022
"Kyllä minä nyt sinut tiedän. Mutta kun en tiedä itseäni!"
Yllättävän moderni, tekstiksi joka on kirjoitettu 1905 agraari suomessa jossa kristilinen tapain tarkkailu oli tiukkaa ja moraalia vahdittiin tarkasti
Tätä lukiessa huomaa että ihminen on lopulta muuttunut vähän yli sadassa vuodessa erittäin vähän.
Yhä tärkeää on että tulemme kuulluiksi, yhtä vaikeaa on taipua ja myöntää erehtyneensä ja anteeksianto ja rakkaus ovat yhä niitä jotka ylläpitävät elämäämme.
Suosittelen kaikille joita ei vanhahtava kieli pelota
Yllättävän moderni, tekstiksi joka on kirjoitettu 1905 agraari suomessa jossa kristilinen tapain tarkkailu oli tiukkaa ja moraalia vahdittiin tarkasti
Tätä lukiessa huomaa että ihminen on lopulta muuttunut vähän yli sadassa vuodessa erittäin vähän.
Yhä tärkeää on että tulemme kuulluiksi, yhtä vaikeaa on taipua ja myöntää erehtyneensä ja anteeksianto ja rakkaus ovat yhä niitä jotka ylläpitävät elämäämme.
Suosittelen kaikille joita ei vanhahtava kieli pelota
August 30, 2019
Entisaikaan pelimiehissäkin oli asennetta ja syvyyttä. Mukava pieni kirja, jonka kieli ei ihan omaan makuun asettunut.
January 26, 2020
Not bad. Love story from 1905.
June 23, 2020
Mielenkiintoinen historia- ja kulttuuripläjäys vuodelta 1905.
August 20, 2020
Kunnon tukkilaisromantiikkaa ja vanhan suomifilmin fiilistä. Don Juan -tyylinen kasvutarina naisia liehittelevästä Olavista, joka kesyyntyy ja asettuu aloilleen kun kohtaa sen oikean.
August 20, 2020
Suomalainen klassikko. Tukkilaisia ja yksi ihmiskohtalo.
August 21, 2024
Pitäis useammin valita seuraava kirja kaaosmagian avulla. Oikeesti tykkäsin tekstistä ja härskin romanttisesta luontokuvauksesta mutta olihan se ite saarna nyt vähän vaikeeta luettavaa.
July 1, 2025
kivasti kirjoitettu, tuntui vähän moraaliopetukselta. sanoma ei ollut mikään erikoisempi
February 26, 2017
Alusta kirja alkoi varsin mukavasti. Ensimmäiset sata sivua olin aivan hullaantunut. Ihanan kaunista tekstiä, romanttinen tarina. Loppua kohti tarina minusta latistui ja pirkittyi turhan pitkäksi, siitä tippui yksi tähti. Loppu oli paljon Olavin tunnontuskien pohdintaa ja alkutarinan kepeys ja tekstin lennokkuus katosi.
May 2, 2015
Le Chant de la Fleur est une des oeuvres pionnières de la littérature finlandaise. En tant que telle, elle attire ma sympathie. Comme Canadien je sais comment il est difficile d'établir une tradition littéraire. Il n'a été facile ni pour pour les francophones chez nous ni pour les Anglais. Le Chant de la Fleur semble bien remplir sa mission. Il donne un portrait du peuple finlandais de son époque et raconte une histoire qui possède certaines charmes.
Le héros est un flotteur des buches. Chez nous ou les bucherons sont plus nombreux qu'aux pays du traducteur on aurait dit un draveur mais que voulez-vous; on est chanceux d'avoir une version francaise est on ne devrait pas trop plaindre. L'intrigue est tres simple. Notre héros passé a jeunesse a vagabonder et a tomber des fins. A la fin, il fait peniblement l'apprentissage du métier de mari responsable.
Si on comprend des le debut que l'on lit Le Chant de la fleur rouge surtout parce qu'il a marqué les debuts de la littérature finlandaise, on va l'aimer. Dans mon cas la tache a été rendu plus facile parce que dans ma jeunesse au Canada j'ai connu personnellement plusiers draveurs finlandais.
Le héros est un flotteur des buches. Chez nous ou les bucherons sont plus nombreux qu'aux pays du traducteur on aurait dit un draveur mais que voulez-vous; on est chanceux d'avoir une version francaise est on ne devrait pas trop plaindre. L'intrigue est tres simple. Notre héros passé a jeunesse a vagabonder et a tomber des fins. A la fin, il fait peniblement l'apprentissage du métier de mari responsable.
Si on comprend des le debut que l'on lit Le Chant de la fleur rouge surtout parce qu'il a marqué les debuts de la littérature finlandaise, on va l'aimer. Dans mon cas la tache a été rendu plus facile parce que dans ma jeunesse au Canada j'ai connu personnellement plusiers draveurs finlandais.
February 13, 2017
Yritin kuunnella automatkalla ja kolme tuntia jaksoinkin. Lukija ärsytti. Tarinakaan ei napannut ja vanha kerronta ei nyt iskenyt. Siinä vaiheessa, kun palsamikukka ja verenpisara alkoivat keskustella, mulle riitti. Ehkä joskus uusiksi tai sitten ei.
December 28, 2022
The novel started out fine and even interesting, however Olof's love adventures eventually grew repetitive and boring (at least in my opinion). I really don't know what to think of the protagonist; he was such a womanizer! The descriptions of nature are very nice and detailed - probably even too much at some parts ("purple prose", anyone?), and the nature itself is personified. What I didn't really like is the pacing of the story; some parts seem way longer than they should.
I found out about this book as I was reading a Wikipedia article on erotic literature. Well, this couldn't exactly be classified as erotica by today's standards; it would rather be a romance novel. The title is what caught my attention, by the way. Also, this is the first book I've read that was written by a Finnish author - and I'm from the Balkans - so I guess it felt kinda exotic.
I found out about this book as I was reading a Wikipedia article on erotic literature. Well, this couldn't exactly be classified as erotica by today's standards; it would rather be a romance novel. The title is what caught my attention, by the way. Also, this is the first book I've read that was written by a Finnish author - and I'm from the Balkans - so I guess it felt kinda exotic.
August 3, 2014
Mielenkiintoinen 1900-luvun alun suomalainen romaani Olavista, joka kiertää tukkijätkänä maita ja mantuja jättäen jälkeensä kaipaavia naisia. Aikanaan ilmeisen rohkea ja kohahduttavakin ja eka suomalainen bestseller. Itämurteista vaikutteita ottanutta vanhahtavaa kieltä oli hassu lukea. Aivan oli kyllä lukemisen arvoinen ja paikoin varsin ansiokaskin romaani, vaikkei kokonaisuus ehkä tiukimmalla tavalla ollutkaan yhtenäinen.
February 5, 2017
Kerrassaan mainio romaani. Hienoa suomenkieltä. Suomalaista maalaisromantiikkaa, hulttiosta vastuunkantajaksi, puhuvat astiat ja puut, hyviä käänteitä.
Read
August 7, 2011Mielenkiintoinen kehityskertomus hulttiosta tukkijätkästä tasapainoiseksi talolliseksi. Samalla myös loistava tarina tasa-arvoisesta rakkaudesta, joka kantaa ongelmien yli. Nykypäivän lukijalle kirjan alun seksuaalisuus ei ole enää paheksuttavaa, mutta ymmärrettävästi kirja on aikanaan herättänyt hurjan kohun. (Maaliskuu 2010)
February 5, 2017
Tämähän oli yllättävän luettava! Suhtaudun näköjään turhan varauksella klassikoihin :)
December 13, 2019
Tämän kuunteleminen osoittautui aika pitkäpiimäiseksi ja tuskastuttavaksi kokemukseksi. Uskomattoman ärsyttävä päähenkilö ja elosteluja, jotka eivät tuntuneet etenevän yhtään minnekään. Loppupuoli oli dramaattisempi muttei yhtään parempi. Ahkerasti käytetyt personifikaatiot ja juttelevat esineet jaksoivat huvittaa loppuun saakka, mutta olivathan ne aika koomisia. Ei minun makuuni tämä teos.
Displaying 1 - 30 of 34 reviews