Terrori-isku monikansalliseen öljy-yhtiöön Hollannissa paiskaa kunnianhimoisen suomalaisupseerin Lasse Nordmanin ja itävaltalaisidealisti Ulrike Bergerin keskelle painajaista. Heitä rupeaa vainoamaan suuryritysten konsortio, joka aikoo jakaa maapallon energiavarat suurvaltapolitiikan mukaisesti. Konsortion tavoite vaatii toteutuakseen verta, ja sitä vuodattaa fanaattisella antaumuksella kamelinkarvaviittaan pukeutuva psykopaatti, vihan enkeli nimeltään Ezrael. Kun suomalaisfyysikko murhataan Helsingissä vappupäivän pyörteissä, suojelupoliisin päällikkö Jussi Ketonen astuu joukkojensa eteen viimeistä kertaa. Supon ylietsiväksi nimitetty Arto Ratamo joutuu psykopaatin jäljille ja omalaatuinen yksinhuoltaja tajuaa arkipäiväisten ongelmiensa pienuuden, kun hirviön tarina ja menneisyys hahmottuvat hänen silmiensä eteen ensin Haagissa, sitten Washington ä. Terrorisminvastaisesta taistelusta on tullut ulkopoliittista peliä, jota joku pelaa ilman sääntöjä. Seuraava hyökkäyssota voi olla alkamaisillaan juuri nyt.
Ensimmäinen Soininvaarani. Kiinnosti, koska olen asunut Hollannissa muutama vuosi takaperin. Ja aika hyvin on Amsterdam ja Den Haag tutkittu kirjaa varten. Todennäköisesti paikan päällä, eikä vain Google street view:sta. Kirja oli laadukas genressään, mutta jotenkin Ratamon osuudet olivat latteimpia osia kirjassa. Käsittääkseni tämä on kuitenkin osa jotakin Ratamo-sarjaa. Muut hahmot loistivat Ratamon yli läpi kirjan. Kuitenkin tykkäsin ja ajattelin kyllä lukea lisää Soininvaaraa tämän kirjan johdosta. Pitää vain keksiä mistä niitä hankkisi. Onkohan Suomessa jo Amazon mistä saisi tilattua tänne?
Kovasti Soininvaaran kirjat minua kiinnostavat ja joka kerta niihin oon enemmän tai vähemmän pettynyt. Kuten tähän. Kaikki mahdollisuudet on läjässä, mutta lopullisen iskun antaminen ei vain onnistu. Jahkailua ja hölmöilyä. Taidan vähitellen alkaa luovuttamaan Soininvaaran suhteen.